Talkoopäiväkirja

Tällä sivulla avaan sinulle päiväkirjani sivut Gustavsvärnin majakkasaaresta sumusireeninhoitajan talon kunnostustalkoista heinäkuussa 2006.



Sumusireeninhoitajan talon kunnostustalkoissa päivän työt jakaantuvat ensisijaisesti rakennustöihin ja keittiötehtäviin. Päivä alkaa varhain, sillä saaren aamu on kaunis ja raikas ilma kutsuu ulos aamutoimiin, esimerkiksi lämmittämään padassa vettä, jota tarvitaan pesuihin ja tiskaukseen.

Rakennusta kunnostavat talkoolaiset tietävät, että aikaa menee varsinaisen kunnostustyön ohella paljon esimerkiksi telineiden asentamiseen ja purkuun. Joskus voi päivä olla pitkällä ennen kuin itse kunnostustyö pääsee alkamaan. Myös ruoanlaiton ohessa on muuta tehtävää polttopuiden teosta veden kantoon, joiden avulla saadaan kaikki keittiön työt hoidettua. Hauskoja titteleitä on keksitty talkoolaisille tehtävänkuvien mukaan keventämään pitkän talkoopäivän töiden tunnelmaa. Minulle mieluisin titteli on varmaankin ”sekalaisten rakennusaputöiden tekijä”, jossa roolissa olen toiminut mestarin ohjeistamana.

Joskus päivän voi kruunata talkoolaisten yhteinen juhla-ateria illalla töiden jälkeen, kuten tässä kuvassa. Siinä nautitaan runsasta kuha-ateriaa. Kalat on savustettu saaressa ja tuotu suoraan savustuspöntöstä pöytään.



Vaikka Gustavsvärnin saari on Hangon rannasta vain noin kolmen kilometrin päässä, merisavun tai sumun yllättäessä näkyvyys saaren ympärillä voi olla noin 30 metriä. Ilman GPS-navigaattoria ja sumusireeniä voi olla viisaampaa jäädä rannalle.

Saareen tultaessa tai sieltä lähdettäessä joutuu tekemisiin luonnon asettamien ehtojen kanssa, kuten tuulennopeus tai näkyvyys. Itse olen aina päässyt liikkumaan saaren talkoisiin vaivattomasti ja miellyttävässä kelissä.

Merenkäynti kannattaa ottaa huomioon aina vesillä lyhyitäkin matkoja liikuttaessa. Yhden viikon aikana voi sää vaihdella hyvinkin paljon. Saarella asuessa oppii kunnioittamaan näitä elämän lainalaisuuksia ja arvostamaan turvallisuutta. Majakan kamerani havaitsi, mutta ei sen takana vedessä törähtelevää valtamerialusta.





Sumut tulevat ja menevät, mutta saaren talkoot jatkuvat kesäpäivinä. Kuvassa puhdetöitä, eli rakennuksesta irroitettujen, käyttökelvottomien ja lahonneiden lautojen sahausta polttopuuksi. Kenenkään ei tarvitse saaressa tehdä tai osata kaikkea. Usein työt jakaantuvat mutkitta, ja jokaiselle löytyy oma paikka ja tehtävä, kunhan tutustuu toisiin majakan ystäviin ja pääsee sinuiksi talkootehtävistä. Vanhojen rakennusten kunnostustaidot ovat tietysti kovassa kurssissa ja suureksi avuksi saaren töissä.



Saaressa voi bongata kukkia, perhosia, lintuja tai oikein kivoja majakkakollegoja, kuten tässä kameran silmä löysi ystäväni Kristiina Rantasen. Parhaiten tutustut toimintaamme ja meihin ”majakkahulluihin” tulemalla mukaan toimintaan ja osallistumalla vaikka tähän arvokkaaseen vanhojen rakennusten suojeluun, jota toteutamme esimerkiksi vanhassa majakkamiljöössä Gustavsvärnissä.



Seurasin sivusta rakennustöitä ja osallistuin niihin omalla aputyö-panoksellani. Tervasimme lautojen alla olevia alalankkuja, kuistin kantavia rakenteita, rapsutimme vanhaa maalia ulkoseinästä pois ja sudimme uutta maalia tilalle. Kuvassa majakkakollega, seuramme hallituksen jäsen Tommi Heinonen sovittaa uudet laudat lahonneiden tilalle kammarin Hangon puoleisen ikkunan alle, uuden tervapaperin päälle. Tommin yllätin myös kamera kädessä ikuistamasta saaren kaunista luontoa. Niin meille kaikille on tainnut käydä ennemmin tai myöhemmin.

Hangon edustalla Russarön saaressa löytyi rannalta ikäviä sotkuja. Suttuinen öljypullo oli jätetty kalliolle ja kallioon kirjoitettu asiattomuuksia. Kauniin saaren kallionotkelmat kutsuvat sukeltajia, melojia ja retkeilijöitä nauttimaan saariston luonnosta. Saaristoon kulkeutuu luontoa kunnioittavia ihmisiä, ja siksi minulle näiden sotkujen kohtaaminen oli kurja yllätys.

Anni Blomqvistin kirjoittamaan viisiosaiseen romaaniin Myrskyluodon Maija perustuvassa tv-draamassa Janne muistuttaa Maijaansa siitä, miten aito saaristolainen suojelee kaikkea lähellä olevaa. Jannen sanat tulivat mieleeni siellä Russarön kalliolla. Kuvassa väylänhoitajia ja heidän jykevä väylänhoitoaluksensa Russarön rannalla. Nämä kaverit huoltavat meriteitä, jotta meillä on väylä mitä saariin kulkea.



Väylämestari Jyrki Lastunen esitteli minulle yhden työpäivänsä verran Hangon edustan väylänhoitotyötä. Hänen työnsä on suurelta osin tietokoneen äärellä pakertamista, mutta sisältää myös merellä aluksen käsittelyä merenkulun turvalaitteita kunnostaessa. Jotta olisin voinut tehdä asiallisen haastattelun väylänhoidon erikoisosaamisesta, olisi tarvittu tallentava nauhuri kynäilytyön tueksi. Minulle välittyi varma kuva siitä, että Hangon edustan vesiliikenteen turvallisuus on hyvissä käsissä.





Mikael ”Micke” Sjöberg on ammatiltaan väylänhoitaja. Väylänhoitoaluksen turvallisista sisätiloista seurasin Micken pujottelua aluksen kannella, kiipeilyä poijuissa ja valolaitteissa sekä saarilla sähkötöitä tehden. Oli harvinaista nähdä niin aktiivista ja työstään innostunutta toimintaa kuin Micken työskentely. Mielessä kävi, millaista työn teko on merellä suurimman osan vuodesta, kun on kylmää ja märkää tai jäistä ja liukasta. Kuvassa Micke siirtää poijua. Yhteistyö aluksen ohjaamoon sujui katseilla ja kädenliikkeillä täysin suvereenisti sanaakaan vaihtamatta. Mitä siihen voi enää sanoa? Upeaa!

Kuljetukset Gustavsvärnin saareen sujuvat mukavasti yhteistyössä M/S Marinan ystävällisen henkilökunnan kanssa. Me talkoolaiset pääsemme saareen Marinan turistiretkeläisten kuljetusten yhteydessä samalla kyydillä. Saareen tutustuville turisteille on mukava esitellä majakkaseuran Gustavsvärnistä tekemää uutta opaskirjasta, ja moni sen hankkiikin ilokseen ja toimintamme tukemiseksi. Kuvassa M/S Marina aluksen päällikkö Reino Merikukka ja kansimies Oula Heikkilä.



Saaren rauhaa ja mukavaa, yhteistä talkootyötä on vaikea jättää taakseen. Talkoot on kesälomani kohokohta ja ilo. Saaressa vietettynä aikana olen nähnyt useiden seuramme arvokkaiden tavoitteiden toteutuvan käytännössä. Niistä majakkamiljöön suojelu on selvimmin nähtävissä. Luonnon puolustaminen, vanhojen rakennusten säilyttäminen sekä arvon antaminen oman rannikkomme kulttuurihistorialle tulevat mieleen ensimmäisinä joitain mainitakseni. Huoliakin tunnustan, kuten korjaustöiden jälkeinen elämä kustannuksineen. Iloista vielä mainittakoon, että vähänkään luovalle silmälle saari avaa todellisen aarrearkun kuvaamisen ja kirjoittamisen maailmaan sammakoineen ja historioineen.

Jäsensihteerillä on joitakin heikkouksia ja yhden niistä paljastan tässä viimeisessä kuvassa eli oranssin luotsikutterin. Kuvausteknisistä syistä tosin vain tarkkasilmäisimmät sen kuvasta erottavat. Luotsivene on mielestäni kiinnostavin mahdollinen kuvauskohde merellä päin. Valtamerialus joka seuraa kutteria on entinen sotia nähnyt Englannin laivaston kuljetusalus joka nykyisin katselee maailmaa vähän kaupallisemmasta näkökulmasta.



Kiitän kaikkia talkoohenkisiä majakkakollegoja mukavasta viikosta Gustavsvärnin saaressa heinäkuussa 2006. Toivottavasti ensi kesänä tavataan jälleen!


Aurinkoisia aikoja toivottaen,

jäsensihteeri Taru