suomeksipå svenskain english
 

Gustavsvärnin saaren alkuperäinen nimi on Eldskär. Sen lähistöllä käytiin Venäjän ja Ruotsin välinen meritaistelu vuonna 1714. Pian tämän jälkeen alkoi pohdinta Hangon linnoituksen rakentamisesta. Eldskär kuului tähän linnoitussuunnitelmaan. Asiaa pohti 1750-luvulla Suomenlinnan perustaja Ehrensvärd. Ruotsin kuninkaan siunaus asialle saatiin 1790-luvulla. Gustavsvärniksi (suomeksi Kustaanvarustus) nimetyn saaren linnoittaminen aloitettiin keväällä 1792.

Linnoitustöitä jatkettiin Suomen sotaan eli vuoteen 1808 saakka, tosin melko tehottomasti. Linnoituksen sydämeksi kaavaillun korkean keskustornin rakentamista ei koskaan päästy aloittamaan.

Kun venäläiset ottivat linnoituksen haltuunsa, oli siitä rakennettu lähinnä muurit ja niiden reunoille puiset tasot, joilta vihollista voitiin väijyä. Linnoituksen kulmissa oli ampuma-aukkoja ja tykkiasemia.

Saaren läntiselle sivulle rakennettiin majoitusrakennus sotilaille. Lisäksi siellä oli pieni huoltorakennus. Suuri laituri jäi rakentamatta.

Venäläiset pitivät saarta miehitettynä, mutta he eivät juurikaan kehittäneet saaren linnoitusta. Linnoituksen kohtalonhetket koittivat Krimin sodassa 1854. Englantilaiset laivasto-osastot tekivät hyökkäyksiä pitkin Suomen rannikkoa. He tulittivat myös Gustavsvärniä. He eivät kuitenkaan saaneet saarta haltuunsa.



Venäläiset katsoivat paremmaksi räjäyttää linnoituksen kuin jättää sen englantilaisten valloitettavaksi. Niinpä he kuljettivat saarelle valtavan ruutimäärän. Elokuun 27. päivänä 1854 linnoitus räjäytettiin. Pahimmat vauriot kärsi lounainen pääty. Muuri katosi tältä kohtaa kokonaan parinkymmenen metrin matkalta ja viereinen ampumasuoja vahingoittui pahasti.

Saari tyhjeni asutuksesta ilmeisesti kokonaan muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.