suomeksipå svenskain english
 

Saduistahan me kaikki pidämme! Tai luultavasti olemme ainakin lapsena, alle polvenkorkuisena taatusti pitäneet.

Näytti noita lapsenmielisiä aikuisia edelleenkin olevan ja riittävän, sillä lähemmäs neljäkymmentä majakkaseuralaista - lisääkin olisi halukkaita mieluusti ollut tulossa - vieraili tutun Muumi -satuhahmon syntysijoilla, Glosholman majakkasaarella.


Glosholman vanha tunnusmajakka - muumitalon esikuva.


Glosholman majakka muutettiin tunnusmajakaksi vuonna 1863


Elettiin syyskuun loppupuolta, mutta heti alkajaisiksi tuli selväksi ettei edellisen käyntimme kaltaisesta ruskasta Pellingin saaristossa tällä kertaa ollut häivähdystäkään.

Lupautuessani oppaaksi tämänkertaiselle käynnille, otin yhteyttä jo varhaisilta partiopoikavuosiltani tuttuun kaveriin, nykyisin Rajavartiolaitoksen esikunnan meriturvallisuusasiantuntijaan, komentaja Ari Laaksoseen ja kerroin käyntiaikeistamme heidän hallinnoimalle merivartiosaarella.

Sain suoran puhelinnumeron asemalle, kerroin vierailuaikamme sekä henkilömäärän ja kysyin mahdollisuutta ehkä vieraillakin saaren merivartioasemalla, minkä jälkeen kaikki olikin valmista majakkaretkeämme varten. Hyvillä mielin lähdin siis Turusta tälle neljännelle käynnilleni Glosholmaan.

On toki majakkaseurankin puitteissa saarelle tehty aikaisemmin kolme retkeä, joten nyt jatkettiin siis hyväksi havaittua perinnettä. Edellisen ja kovin sateisen matkan aikana löysimme myös majakkahenkilökunnan asuinrakennuksen perustat ja omilta matkoiltani muistin myös saaren entiset tykkipaikat sekä kahden neuvostoliittolaislentäjän hautapaikat.
Lähtökohdat onnistuneelle majakkamatkalle olivat siis melko hyvät.

Onneksi lähdimme pääkaupunkiseudulta ajoissa ja olimme siitä huolimatta pienen harhaan ajon jälkeen noin reilun vartin ennen sovittua aikaa Pellingin lossin tuntumassa ja saatoimme suunnata varatun veneen keulan kohti kohdettamme.

Glosholmassa huomio kiintyi heti kovasti muuttuneeseen ja uusittuun satamaan, entiseksi sitä ei tuntenut muusta kuin ranta-alueella olevasta saaren vanhasta hirsisestä aittarakennuksesta ja tietysti merivartioasemasta.

Merivartioasema


Varakomentaja kertoo


Miellyttävä yllätys rantautumisemme jälkeen oli ilman muuta se, että Glosholman merivartioaseman varapäällikkö piti jokaiselle kolmelle ryhmällemme heti ranta-alueella noin kymmenminuuttisen selostuksen rajavartiolaitoksen toiminnasta.

Se oli hyvä alku ja odotuksia sekä aikaisempia käyntiäni muistellen kaartelimme entistä ja saaren eteläpäätä kohti kulkevaa tietä. Noin vartin taivalluksen aikana katseet tapasivat muistoja saaren varhaisesta sotilasajasta ja monelle melkeinpä yllätyksenä vanha muumimajakka tupsahti yllättäen näköpiiriin.

Siinä se sitten oli kaikkien retkeläisten pääkohde; kirjailija Tove Janssonin luoman muumihahmon majakkarakennuksen raunio. Selvyyden vuoksi pyrin kyllä kertomaan sen tosiasian, ettei tämä Pellingin saariston Glosholman alkuperäinen majakka ollut suinkaan tuo hänen luomansa muumiperheen majakka, vaan vasta muutoksen jälkeen paikalla ollut tunnusmajakka.



Majakka räjäytettiin talvisodan päivinä, koska sen pelättiin ohjaavan vihollisen pommikoneita Porvooseen ja Helsinkiin.

Nopean historiikki- ja paikkaesittelyn jälkeen vierailijoilla oli mahdollisuus käydä entisen majakan perustassa ja sittemmin tulenjohtotornina toimineessa "rakennelmassa" sekä nauttia sen jälkeen eteläisen kallion auringonpaisteessa mukanaan tuomia eväitä.

Koska olin lupautunut olla jokaista ryhmäämme vastassa, oli pakko lähteä jo melko varhain takaisin rantaan. Varsinkin, kun halusin jo toiselle ryhmälle - ensimmäiseltä se valitettavasti jäi väliin - näyttää myös saarella olevat neuvostolentäjien haudat.



Löytyiväthän ne pienen etsinnät jälkeen ja sen jälkeen kohti rantaa, mihin jo toinen ryhmämme olikin saapumassa. Vuorossa samat kuviot; käynti vanhalla puisella merivartioasemalla, haudat, tykkipaikat, majakkaraunio, majakkahenkilökunnan asunnon perustat, eväiden syönti ja sitten suunta kohti rantaan.

Joidenkin kohdalla jäi tuota luppoaikaan jopa niinkin paljon, että kotiin tuliaisina oli muutama litra syksyisiä sieniä. Majakkaretken tuloksena oli itsellä muutama kilometri edestakaista kävelyä saarimaisemassa ja harmittamaan jäi vain se, ettei kiireessä tullut mieleen edes etsiä saarella olevan vanhan luotsiaseman perustuksia.

On siis ainakin yksi syy käydä siellä vielä ainakin kerran...

Teksti: Altti Holmroos