Hae keskusteluista:
Majakkaseuran keskustelualue

Olet nyt osiossa: Majakkaseura » Majakalla » Märketin luontohavainnot 2010
RistoJ
Märketin luontohavainnot 2010
Luotu: 7.5.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 7.5.2010
Aiheita: 1
Viestejä: 9
Elokuun alussa olen paluumuuttajana tekemässä pestiä Märketillä ja ajattelin samalla seurata luodon lajistoa. Olisi mielenkiintoista, jos muutkin kesällä kävijät kirjaisivat havaintojaan tähän foorumiin, niin syntyisi kokonaiskuva miten usein esimerkiksi hylkeet käväisevät luodolla ja minkälaisia lintuvieraita on havaittu. Pienemmätkin lajit kuten leppäkertut ja perhosten esiintyminen kiinnostaisi :-)

Parin vuoden takaa omat muistikuvat saaren luonnosta :
”Meren elementit ja niiden vaikutus luodon luontoon syöpyivät mieleen karunkauniilla Märketin kallioluodolla. Majakkasaari on elottomien ympäristötekijöiden temmellyskenttä, jossa monikaan eliölaji ei tule toimeen.

Talvella lähes eloton luoto herää keväällä henkiin, kun lämpötila nousee ja ilmavirtojen mukana luodolle kulkeutuu kesävieraita. Aurinkoisina päivinä harmaahylkeet saattavat tulla kalliolle makaamaan. Muuttolinnut kuten lokit käyttävät luotoa välilaskukenttänä, mutta eivät voi jäädä pysyvästi asumaan. Ainoat pesivät lajit luodolla ovat pääskyset ja niiden ravintona olevat pienet hyönteiset. Hämähäkit pyydystävät myös osansa saaren hyönteisistä.

Kovilla myrskyillä aallot lyövät koko luodon yli ja huuhtovat kaiken irtonaisen mukanaan mereen.
Luoto onkin puuton ja pensaaton. Pienet heinäkasvit lähinnä sinnittelevät kiven raoista ja sammalet & jäkälät kasvavat rakennuksen reunoilla. Kompostikäymälä tuottaa uutta multaa, jonka aallot taas
yrittävät napata mukanaan. Rantavedet ovat leväisten kallioiden reunustamia. Satunnaiset venevieraat tulevat rantaan parkkiin ja näistä aluksista purkautuvat karvattomat apinat tuovat oman vaikutuksen saaren luontoon.”





Liitetiedosto
Tiedosto: 24_market.jpg
Koko: 108 KB
pasi
Luontohavantoja Märketiltä
Luotu: 15.6.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 15.6.2010
Aiheita: 0
Viestejä: 4
Luonto, lähinnä lintuhavntoja Märketiltä viikolta 23/2010. Luodolla oli ainakin 5 Lapintiiran pesää joissa haudonta käynnissä. 2 Haahkan hylättyä munapesää, Haahkat uroksineen uivat rantavesissä. Rannalla oleili Kalalokki pari sen oloisesti että aikovat pesiä, pesää en havainnut. Koskeloita ui rantavesissä muutamia, saattaisivat pesiä jos olisi sopiva suoja. Riskilöitä on rannoilla monta paria. Västäräkillä oli haudontapesä muurin kolossa. Lokkeja oleilee rannalla jatkuvasti melkoinen parvi. Merimetso näyttäytyi pari kertaa. Asensin Telkälle pöntön majakan itäseinälle. josko se ensi keväänä kelpaisi. Pääskysiä havaitsin vain yhden Haarapääskyn. Rannalla oleili useana päivänä joku pieni kahlaaja jota en varmasti tunnistanut. terv. Pasi
pasi
Luontohavantoja Märketiltä
Luotu: 16.6.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 15.6.2010
Aiheita: 0
Viestejä: 4
Olisi kiva nähdä tulevien vahtivuorojen havaintoja josko lintujen pesinnät luodolla ovat onnistuneet. Varsinkin osa Tiirojen pesistä on niin lähellä rantaa ja alhaalla että kunnon aallokko saattaa huuhtoa ne mennessään.
terv. Pasi
RistoJ
Luontohavainnot
Luotu: 22.6.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 7.5.2010
Aiheita: 1
Viestejä: 9
Hei,

hienoa, että merkintöjä on tullut keväältä ja olisi kiintoisaa jatkossa seurata miten kesän kuluessa luodon luonto voi. Jos havaintoja tulee enemmän, niin voin tehdä yhteenvedon lopuksi ;-
Liitetiedosto
Tiedosto: 28_hylje.jpg
Koko: 1433 KB
pasi
Märketin linnut
Luotu: 22.6.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 15.6.2010
Aiheita: 0
Viestejä: 4
Olen vähän huolissani, hautovien tiirojen puolesta. Eilisessä päiväkirjan kuvassa koira on vapaana, toivottavasti vain kuvausta varten vaikka sekin on huolestuttava tilanne, koska kuvassa ollaan varsin lähellä yhtä Lapintiiran pesää. Minun mielestäni luodolla ei saisi koira olla lainkaan vapaana tähän aikaan vuodesta, lintujen pesimäaika. terv viikon 23 vahti Pasi.
RistoJ
Märketin luonnon havaintoja 2010
Luotu: 12.9.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 7.5.2010
Aiheita: 1
Viestejä: 9

Parina elokuun viikkona Märketillä kirjoitin ylös luontohavaintoja ja näin luodon juhlavuoden kunniaksi laitan ne toistenkin majakanvartioiden luettavaksi ja herättämään keskustelua. Märketin majakka on monelle kiehtova paikka historiallisesta ja merenkulun kannalta. Luonnontieteellisesti ulkoluoto on yhtälailla todella mielenkiintoinen niukasta eliölajistostaan huolimatta tai ehkä juuri siksi.
Merimelojana ja biologina olen innostunut meriluonnosta ja tarkoitukseni oli pohtia, miten luodon merelliset ympäristötekijä vaikuttavat siellä ja miten vuoden mittaan eliöt ja niiden ravinnonlähteet kulkevat luodolle. Selostus paisui kymmensivuiseksi tietopaketiksi vaikka luoto onkin pieni kooltaan... Lintujen osuus jäi vähän ohueksi ja jos joku bongari sattuu lukemaan tämän niin hieno juttu, jos tarinaa linnuista löytyisi lisää.

Kaivelin netistä ja monista lähteistä tietoa, miten luodon silokalliot ovat syntyneet ja miten sen lajisto on kehittynyt sekä sopeutunut niille. Kulkiessa Märketin luodolla tulee pintaan pohdinta siitä voiko luodon niukka eliöstö monipuolistua tulevaisuudessa vai palaako luonto joka vuosi samaan alkupisteeseen, jonka jo vuonna 1885 majakan rakentajat näkivät ja kokivat. Jotain vastauksia löytyy pohdintojeni luvuissa :
#ensivaikutelmat : luodon yleispiirteet aukeavat
#luonnontieteellinen historia ja geologia : luodon synty ja pohdintoja jääkauden vaikutuksista
#Märket osana Itämerta : matala ja suljettu murtovesialue määrittää Märketin lajiston
#Vuodenaikojen kierto : jokavuotinen nelinäytöksellinen esitys
#Vedenalaiset ekologiset verkot : sukellus vedenalaiseen maailmaan, josta luodon luonto on täysin riippuvainen
#Maanpäällinen ekologinen verkko : elokuinen niukka lajisto esittelyssä
#Lajikuvauksia : surviaissääsket ja hylkeet kaksi lähikuvaa lajeista
# Ihmisen vaikutus : tavallisemmin jalanjälki kuluttaa ja myös voi myös tuoda uutta eloa luodolle
# Johtopäätelmiä : eli paketti kasaan ja onneksi olkoon 125 v Märket !



1. ENSIVAIKUTELMAT MÄRKETIN LUONNOSTA

Itämeren ulapan luotojen paljaat kalliot ja niihin kätkeytyvä niukka luonto on paljon kovempien haasteiden edessä, kun näitä ääriolosuhteita vertaa sisärannikon valuma-alueiden rehevään järvimäistä eliölajistoa sisältävään luontoon. Saavuttaessa venekuljetuksella Ahvenanmaan rannikolta kapean välisaariston kautta noin 20 km päähän ulkomerellä sijaitsevaan karunkauniseen Märketin majakkasaareen – vain merenkulun sen salliessa - tullaan keskelle elottomien ympäristötekijöiden temmellyskenttää. Tämä noin 350 m × 150 m kokoinen kallioluoto joutuu upoksiin aallokon alle kovan myrskyrintaman pyyhkäistessä sen ohi. Ulkomeren hallitsevat elementit ja niiden voimakas vaikutus karuun luontoon luovat kiinnostavan ekologisen ja luonnontieteellisen pienoismaailman, johon tässä selvityksessä perehdytään.

Itämeri on murtovesialueena nuori, matala ja sulkeutunut ympäristö, jonka vähäsuolaiseen veteen ei monikaan suolaisen tai makeanveden eliölajia ole ehtinyt kunnolla sopeutumaan. Märketin luodon rantavesissä vallitsee monimuotoisuudeltaan eli biodiversiteetiltään selvästi runsaampi vesiekosysteemi ja luodon kallioilla esiintyy niukempi maaekosysteemi. Märket sijaitsee Itämeren puhtaimmalla osalla ja tyypillistä sen alueen vedenalaiselle luonnolle on kallioiset ja myös paikoin hiekkaiset pohjat. Sisäsaaristolle tyypilliset rehevässä liejupohjassa elävät eliölajit ovat harvinaisia ulapan kallioluodoilla. Perustavimman työn luotoa ympäröivissä vesissä suorittavat vapaana leijuvat näkymättömät ”hiljaisen työn sankarit” eli kasviplankton sekä rantavesien pohjalevävyöhyke, jotka yhteyttävinä muodostavat luodolle tärkeän perustuotannon pohjan. Tästä perustasta ponnistaa rantavesien eläinplankton, katkat, pienet kalat, isommat petokalat ja hylkeet sekä rantaeliöstöstä riippuvainen luodon kallioiden maaekologinen verkko lintuineen kohti huipulla olevia merikotkaa ja ihmistä. Mikroskooppiset hajoittajat toimivat välittäjinä verkon joka vaiheessa palauttaen orgaaniset ravinteet alemmille tasoille takaisin kiertoon.

Luonnon vuodenaikainen kierto kulkee talven horroksesta uuteen kevääseen ja kesän kukoistukseen, joka vaihtuu loppuvuodesta syysmyrskyihin ja uuden talven alkuun osan eliölajistosta vaipuessa lepomuotoihin ja toisten lajien muuttaessa kohti etelää. Jääkaudet ovat lyöneet leimansa Märketin luodon pinnalle tasoittamalla niistä silokallioita ja monin paikoin vain pioneerilajina jäkälä on onnistunut leviämään näissä karuissa olosuhteissa. Kallionhalkeamiin on kertynyt orgaanista ainesta, joka tarjoaa harvoille luodon kasveille kuten merisauniolle kasvualustoja. Kasvien juuret sitovat multaa ja mahdollistavat pienten selkärangattomien kuten siirojen ja muurahaisten elämän luodolla. Märketin luodolla tulee mieleen mielenkiintoinen pohdinta voiko luodon niukka eliöstö monipuolistua tulevaisuudessa kompostoinnin kautta. Pitkälti luoto on säilynyt vuosisadat samankaltaisena niukkana lumoavana ulkosaariston luontokohteena.


2 MÄRKETIN LUONNONTIETEELLINEN HISTORIA JA GEOLOGIA

Geologisesti Märketin kallioluodon on arvioitu muodostuneen 1 265 miljoonaa vuotta sitten sen ollessa ”nuorempaa” kuin Suomen kallioperälle tyypillisen jo 5 000 miljoonaa vuotta sitten kehittyneen perusgraniitin. Märketin luodon kalliot rakentuvat oliviinidiabaasista, kun muualla Ahvenanmaalla kallioperä on muodostunut pääosin rapakivigraniitista. Nämä luodon diapaasijuonteet, jollaisia esiintyy myös Satakunnassa, ovat toimineet tulivuoren vulkaanisina purkauskanavina maankuoren jähmettyessä. Luodon alueen kallioissa maankuoren sula diapaasikerros on tunkeutunut rapakiven juonteisiin tehden siitä rakenteelta jääkauden kulutusta ja myöhempää eroosiota kestävää oliviinidiapaasia.

Maan kohoaminen on perua jääkauden aikana jopa kolme kilometriä paksun jäämassan aiheuttamasta maan kuoren painaumasta, joka johti jääkerroksen sulaessa kuusi tuhatta vuotta sitten aluksi nopeaan palautumiseen maan kohotessa ylöspäin. Nykyään tämä kohoamisen vauhti on hidastunut ja tasaantunut. Ahvenanmaan alueella maan nousu on 5 mm vuodessa, mikä vastaa seuraavan sadan vuoden aikana tapahtuvaa puolen metrin nousua. Nykyiset kallioluodot ovat olleet siis pitkään osa merenpohjaa ja kaikki siellä esiintyvä maaekologiaan kuuluva luonto on saapunut viimeisen viidensadan vuoden aikana. Jääkauden vaikutus näkyy Märketin kalliossa myös siinä, että sen pintarakenteesta on muodostunut sileää silokalliota jäämassan kulkiessa sen yli ja hioessa sen tasaiseksi. Eloperäisen aineksen kertyminen ja kasvien leviäminen Märketin matalalle luodolle onkin ollut kallioon muodostuneiden halkeamien varassa.

Viimeisimmän jääkauden on arvioitu höylänneen Suomen kallioperää keskimäärin 7 metriä matalammaksi. Märketin luodon kallioaines on ollut kovempaa kuin sitä ympäröivän alueen ja siksi luoto on jäänyt jäljelle muuta aluetta korkeammaksi luodoksi. Märketin luodon koillisreuna on jyrkemmin nouseva kun muut sivut. Jään kulkeminen aiheuttaa tyypillisesti luodon silokallioille tulosuunnasta suurempaa kulumista ja tämä erottuu vielä tänä päivänäkin matalasti kohoavana rantana. Rannan jyrkempi puoli on rosoisempi jään kulkiessa sen ohi irrottaen mennessään kalliosta lohkareita. Näin syntyy epäsymmetrinen valaanselkämäinen kallion muoto vastasivuineen ja suojasivuineen. Märketin telttasauna on siis rakennettu tällaiseen jääkauden muokkaamaan vastasivun taskuun tosin aallonmurtajan ja majakan rakennuskiviäkin on epäilemättä irrotettu myös tältä sivulta !

Märketin luodon historiasta tiedetään, että se oli purjeveneiden aikakaudella hyvin vaarallinen luoto. Alueen aallokko oli poikkeuksellisen hurjaa ja siksi sinne rakennettiin 1800-luvun lopulla majakka ohjaamaan veneliikennettä. Nykyään tämän korkean aallokon tiedetään johtuvan suojattomien avomeriolosuhteiden lisäksi läheisen merenpohjan muodosta, joka nousee pohjoispuolen syvänteestä ylös luodon matalikolle hyvin lyhyellä matkalla. Tämä syvän ja matalan veden jyrkkä muutos vaikuttaa merenkäyntiin nostamalla rantaan lyövien aaltojen koon suureksi. Tämän saivat kokea rakennusmiehet, kun pohjoismyrsky huuhtoi mukaansa kaikki rakennustarvikkeet, ja rakennusmiehet joutuivat pelastautumaan kiinnittäytymällä luodolla sijaitsevaan korkeaan pylvääseen. Syvyysero pusertaa lähestyvän aallokon vesimassan tyrskyiksi, joka saattaa iskeä korkealle majakan torniin asti. Tämä vesimassan voima vähentää orgaanisen maaperän kasaantumista luodolle ja samalla se on estänyt saaren rehevöitymistä ja ekologisten verkkojen monipuolistumista.


3 MÄRKET ON MURTOVESIALTAAN OSA

Itämeren historia

Märketin niukkaa luontoa ja sen lajeja ymmärtää paremmin, kun sitä tarkastelee osana Itämeren ilmiöitä. Itämeri on ekologiselta kehitykseltään nuori murtovesialue, johon virtaa lukuisista laskujoista makeaa vettä ja Tanskan salmen matalan ja kapean kanavan kautta ryöppyää ajoittain suolaisempaa merivettä pitäen meren suolapitoisuuden matalana. Lajistoltaan Itämeri on suppea eli sen biodiversiteetti on matala verrattaessa sitä valtamerien runsaaseen eliölajistoon, mutta yksilömäärältään Itämerten eliöstöä voidaan pitää suurena. Lajiston niukkuus selittynee Itämeren erikoisella syntyhistorialla, jossa suolapitoisuus on vaihdellut suolattomista järvimäisistä olosuhteista suolaiseen merelliseen vaiheeseen ja taas takaisin järvimäiseen vaiheeseen. Itämeren kehittyminen nykyiseen muotoonsa alkoi viimeisen jääkauden jälkeen noin 15 000 vuotta sitten, joten lajien sopeutumiseen on jäänyt hyvin vähän aikaa. Nykyiset murtovesiolosuhteet ja rannikon ”suureksi joensuistoksi” kutsutun kaltaiset makeanveden olosuhteet alkoivat muodostua n. 3500 v. sitten Litorianakotilon mukaan nimetyn hyvin mereisen kehitysvaiheen jälkeen. Itämerellä havaittavat eliölajit ovat peräisin sekä suolattoman että suolaisen vaiheen jäljiltä ”tuontitavarana”. Itämeren murtoveteen ei ole vielä ehtinyt lajiutua omia eliölajeja, mutta esimerkiksi joistain lajeista siellä esiintyy omia muunnoksia. Yleisenä piirteenä murtoveteen jääneille lajeille on hyvä sopeutumiskyky suolaisuuden vaihteluun.

Itämeren murtovesialtaan suolapitoisuus, kerrostuminen ja ravinteet

Itämeren suolapitoisuuden lasku on jatkunut viimeiset 50 vuotta. Itämeren nykyinen suolapitoisuus vaihtelee Tanskan salmien 1,5 % ja Perämeren 0,3 % välillä. Valtamerien tyypillinen suolapitoisuuden 3,2 % määrä on noin viisi kertaa korkeampi kuin Ahvenanmeren kohdalla oleva pintaveden 0,6% suolapitoisuus tai sen pohjalla oleva veden 0,7% suolapitoisuus. Itämeren valuma-alue on neljä kertaa suurempi kuin itse meri ja rannikon sateet ovat suhteellisen runsaita sekä ilman kosteuttakin saostuu suoraan meriveteen. Itämereen kertyy siten enemmän makeaa vettä kuin siitä virtaamalla ja haihtumalla poistuu, joten erityisesti rannikon lahtien olosuhteet muistuttavat joensuistoista ruovikkoa enemmän kuin merellisiä olosuhteita. Veden virtaus Itämerellä kulkee tyypillisesti etelään kohti Pohjanmerta, mutta toisinaan Tanskan salmien läpi pääsee ryöppyämään runsaammin suolaista ja hapekasta pintavettä ns. suolapulssina Itämeren puolelle. Näiden pulssien, joita on merkittävimmin tapahtunut noin kuusi kertaa 1900-luvulla, ansiosta Itämeri säilyy murtovetenä. Viimeisimmästä suuresta suolapulssista on kulunut yli 30 vuotta ja sitä pienempi pulssi tapahtui v. 2003.

Normaalisti makeanveden virtauksen ja vähäisen vedenvaihtuvuuden takia Itämeren vesi on suolapitoisuuden suhteen kerrostunutta. Pintavesi on vähemmän suolaista kuin syvän veden kerros, joka on suolaisempana tiheämpää ja raskaampaa. Näiden vesimassojen väliin muodostuu halokliiniksi kutsuttu harppauskerros, jossa suolaisuuden muutos on suhteellisen suuri. Tämä 70-80 metrin syvyydessä oleva kerros vähentää pohjan vesimassojen vaihtuvuutta mikä johtaa pohjan happikatoon. Tämän seurauksen Itämeren syvät pohjat ovat käytännössä elottomat ja niissä tapahtuu niin sanottua sisäistä kiertoa eli hapen määrän vähentyessä pohjasedimentin sitomaa fosforia pystyy vapautumaan veteen. Suolapulssin mukana saapuva suolainen vesi laskeutuu raskaampana pohjaan syrjäyttäen siellä seisseen veden, jolloin se tuo mukanaan happea vanhan hapettomaksi muuttuneen veden tilalle. Samalla myös pohjaan kertyneitä ravinteita vapautuu. Tämä ilmiö havaitaan selvimmin eteläisellä Itämerellä, koska Ahvenanmaan edustan matalikot toimivat kynnyksinä estäen tämän tapahtumista Märketin pohjoispuolella.

Vuodenaikojen muutoksesta johtuvat veden lämpötilojen vaihtelut vähentävät Itämeren suolaisuuden kerrostuneisuutta. Itämeren veden on havaittu olevan kesäisin ja talvisin kerrostunut lämpötilan mukaan kylmän veden raskaampana ollessa syvemmällä. Syksystä talveen siirryttäessä jäähtyvä pintavesi +4 oC asteisena on raskaampana ja painuu pohjaa kohden, joten se myös lisää siten hapen määrää syvemmissä vesikerroksissa. Keväisin vesipatsas sekoittuu uudestaan ja tämän Itämeren vesiekosysteemille elintärkeän veden täyskierroksi kutsutun ilmiön yhteydessä alusveteen kulkeutuu uutta happea ja samalla se tuo päällysveteen ravinteita.

Kolmas vesikerroksia muokkaava ilmiö on rannikkokumpuaminen. Kun mantereenpuoleinen tuuli puhaltaa pitkään rannikolta avomeren suuntaan, tapahtuu kumpuamista eli tuuli kuljettaa merelle lämmintä pintavettä, joka korvautuu syvältä peräisin olevalla kylmällä vedellä. Rannikkokumpuamisen seurauksena syvä vesi nostaa mukanaan pohjan ravinteita pintaan. Märketin kohdallakin voi kesäisin havaita syvemmältä pohjasta tulevan veden kumpuamista. Kun aurinkoisen ja tyynen jakson jälkeen tuulet sekoittavat rantavedet, niin veden lämpötila saattaa laskea monia asteita kylmemmäksi. Loppukesän sinilevämäärillä on yhteys tämän ravinteita pintavesiin lisäävän kumpuamisen kanssa.

Sisämeren erityispiirteitä

Mataluus ja sulkeutuneisuus ovat Itämerelle tyypillisiä piirteitä, jotka aiheuttavat veden vähäistä vaihtuvuutta. Murtovesialtaan pienuus ja sen vähäinen vesimäärä on myös erilaisten ympäristöä kuormittavien kemikaalien kannalta Itämeren erityinen ongelma. Itämeren keskisyvyydeksi on mitattu 55 m ja suurimmat syvyydet Suomen puolella sijaitsevat lähellä Märketin luotoa olevissa syvänteissä. Näissä luodon läheisyydessä olevissa Ahvenanmaan ja Ruotsin välisen salmen syvänteissä on mitattu 301 metriä pohjaan. Itämeren harjanteet ja syvänteet muodostavat vesimassoille kynnyksiä, joilla on merkitystä veden vapaaseen kiertämään ja vaihtumiseen. Tämä taas vaikuttaa veden suolaisuuteen ja happipitoisuuteen sekä kuinka pohjan ravinteet kertyvät ja vapautuvat.
Ravinteisuudesta on muodostunut Itämerelle ominainen piirre viimeisten 50 vuoden aikana. Tämä johtuu vesialueen suljetusta rakenteesta ja sen rannoilla ja laskujokien varsilla jo pitkään harjoitetusta ympäristöä kuormittavasta maataloudesta ja veteen johdetuista jätevesistä sekä teollisuuden päästöistä. Erityisesti kohonneet fosforipitoisuudet vaikuttavat levien perustuotantoa kohottavasti, koska eräät lajit kuten sinilevät pystyvät yhteyttämään ja ottamaan typen suoraan ilmasta veteen lionneena muotona. Rehevässä Itämeressä leville ei ole kasvua rajoittavia tekijöitä, mikä loppukesästä näkyy rantakallioiden tihenevänä levämattona ja veden päälle kertyvänä leväkukintona erityisesti rannikolla, mutta sitä esiintyy toisinaan myös ulapalla jopa Märketin rannoilla. Myös veden sameus on seurausta rehevyyden aiheuttamasta suuresta levän määrästä, ja sillä on oma rajoittava vaikutuksensa valoa tarvitsevien vesikasvien ja pohjalevien esiintymiseen.

Eliöstön sopeutuminen murtoveteen

Märketin luonto kuten muukin Itämeren luonto on ehtinyt vasta vähän aikaa sopeutua murtoveden olosuhteisiin. Muutos on tapahtunut evoluution kannalta liian nopeasti ja Itämereen on jäänyt kasvamaan vain pieni osa ympäröivää merellistä lajistoa sekä makeanveden järvilajistoa. Näistä muualta ”lainatuista” lajeista parhaiten sopeutuvat eliöt ovat voineet jäädä nykyisiin murtovesiolosuhteisiin ja ne muodostavat luodon ympäristön ekologisen verkon. Pienemmistä vesieliöistä useat ovat sopeutuneet murtoveteen ja niiden ruumiin suolamäärä vastaa ympäröivää suolapitoisuutta Yksi Itämeressä Merenkurkkuun asti yleinen laji, sinisimpukka, on tällainen ympäristön suolaisuuteen mukautunut sopeutujalaji. Tosin se pystyy kasvamaan merellisissä olosuhteissa toistakymmentä senttimetriä pitkäksi kun taas Itämerellä vähäsuolaisissa alueissa sen koko on tyypillisesti noin kolme senttimetriä.

Kaloissa esiintyy sekä merellisiä lajeja että järvilajeja, jotka pyrkivät joko nostamaan ruumiin suolapitoisuutta yli ympäröivän pitoisuuden tai poistamaan elimistöstään suoloja erittämällä niitä veteen. Suurempaan merelliseen suolamäärään sopeutunut silli kasvaa Itämeressä pienempänä silakkamuotona. Järviolosuhteisiin sopeutuneet vaelluskalat kuten kirjolohi pystyvät lisääntymään vain makeanveden joissa. Näiden kalojen sukusolut, mäti ja maiti sekä varhaiset poikaset ovat kaikkein suurimmassa vaikeudessa murtoveden suolaisuuden säätelyn kanssa.


4 VUODENAIKOJEN MERKITYS ULKOLUODON LUONTOON


Luodon karuus ja vuodenaikojen kierto

Ulkosaariston kallioluodoilla vallitsevat karut olosuhteet ovat haastavia eliölajeille ympäröivien luonnonvoimien voimakkaan vaikutuksen johdosta. Sisäsaariston tyypillinen rehevä kasvisto pensas- ja puukerroksineen ja lahtien ruovikkoiset rannat ovat harvinainen näky ulapan matalissa luotosaarissa. Vuodenaikojen kierron aikana lämpötilan muutokset ovat suuria talven -10 - -20 oC kylmyyksistä kesän lähes +30 oC lämpötiloihin. Talvella pakkanen ja jääpeite pysäyttävät luonnon kasvun ja ahtojäät voivat irrottaa edellisen kesän rantavyöhykkeen kasvustoa. Kallioiden rakoihin jäätyvä vesi murtaa laajentuessaan kallioon halkeamia. Kovempien jäätalvien harvinaistuttua 1990-luvulle tultaessa ei jääpeite ole enää kattanut Ahvenanmaan ympäristön vesialueita, vaan jääkerros muodostaa rantoja kiertävän vyöhykkeen lähinnä tammi-, helmi ja maaliskuussa. Vielä 1950-luvulla jääpeite kattoi kovempina pakkastalvina koko Itämeren, mikä periaatteessa on mahdollistanut suurempien nisäkkäiden vaellukset jäiden päällä. Kuitenkaan tällaiset lajit tuskin pystyvät jäämään ravinnon puutteen takia Märketin kaltaiselle puuttumalle ja pensaattomalle kallioluodolle.

Keväästä syksyyn sulan meren aikoina kova merenkäynti luodon yli lyövine aaltoineen ja tuulen pyyhkivä vaikutus kuljettavat kaiken irtonaisen orgaanisen aineksen pois luodolta. Kesällä auringon paiste kuumentaa rantakalliot ja haihduttaa niissä olevaa kosteutta pois. Jäljelle jää vain meren suolat ja siihen sopeutunut lajisto. Porottavan auringon UV-säteily osuu voimakkaasti paljaan luodon eliöstöön, jollei varjoisaa suojapaikkaa ole löydettävissä. Kallion jäkälille tämä tarkoittaa kesähelteillä lepomuotoon siirtymistä ja niiden kasvukausia ovat kevät ja syksy !

Kasvun vaiheet eri vuodenaikoina

Luonnon vuodenaikainen kierto talvesta uuteen kevääseen ja kesän kukoistukseen vaihtuu loppuvuodesta viilenevään ja vähävaloiseen syksyyn. Ulkoluodot ovat vähälajisen Itämeren olosuhteissa edelleen ääriolosuhteet, joissa selviäminen on vaikeaa ja siitä johtuen luodon lajisto on erityisen niukkaa. Talvella lähes elottomana säilynyt luoto herää keväällä henkiin, kun lämpötila nousee ja ilmavirtojen mukana luodolle kulkeutuu kesävieraita. Aurinkoisina päivinä harmaahylkeet saattavat tulla kalliolle makaamaan. Muuttolinnuista saaristoon sopeutuneet lajit kuten lokit, tiirat ja haahkat käyttävät ulkoluotoa välilaskukenttänä tai yrittävät jäädä pesimään. Mutta kovien merellisten olosuhteiden vuoksi nekään eivät usein onnistu pesimisessä saati sitten voivat jäädä pysyvästi asumaan. Uuden talven alussa luodon lajiston vaipuu lepomuotoon ja toisten lajien muuttaessa etelään. Vain mikroskooppiset hajoittajat toimivat merkittävästi myös talviaikana.


5 VEDENALAISET EKOLOGISET VERKOT

Pelagiaalinen vapaan veden perustuotanto

Märketin luodon maakasvillisuus on niin vähäistä, että alueen perustuotanto yhteyttämällä tapahtuu pääosin rantavesissä eli litoraalissa vyöhykkeessä sekä ennen kaikkea vapaassa vedessä eli pelagiaalissa vyöhykkeessä elävän kasviplanktonin toimesta. Tämä yhteyttävä planktonkasvusto lisääntyy nopeasti suvuttomasti ja siten se pystyy reagoimaan vuodenaikojen kiertoon nopeasti. Niiden elinpaikkana oleva ns. tuottava kerros voi ylettyä syvimmillään yli 10 m asti, mutta loppukesän rehevöitymisen jälkeen valon eteneminen jää paljon heikommaksi. Valtamerissä, joissa pohjasyvyys on suurempi ja vedet kirkkaampia 99% perustuotannosta tapahtuu pelagiaalissa vyöhykkeessä ja Itämeressäkin sen merkitys on suuri ravinteiden tuottajana ja uuden elämän synnyttämisessä. Ekologisesti muut eliötasot kuluttajina ja hajoittajina ovat riippuvaisia tuottajatasosta.

Vuodenaikaiskierron aikana kasviplanktoniin kuuluvat yksi- ja monisoluiset rihmamaiset tai pallomaiset leväyhdyskunnat ovat talvella hyvin vähälukuisia. Keväällä heti jäiden lähdettyä tapahtuu nopea tuotantohuippu tavallisesti ennen huhtikuun puolta väliä. Pohjassa tai vedessä kelluneet lepomuotoiset levät heräävät ja lisääntyvät räjähdyksenomaisesti. Talven aikana pintavesiin vapautuneet ravinteet ja kohoava lämpötila saavat aikaan mm. piilevien ja panssarilevien nopean kasvun. Kahden viikon päästä vapaiden ravinteiden kuluttua vedestä loppuun näiden levien määrä laskee ja toiset levälajit alkavat vuorostaan lisääntyä. Kesällä eläinplankton kuten hankajalkaiset ja vesikirput runsastuvat ja planktoniin ilmestyy myös simpukan toukkia. Kasviplanktoniin sitoutuneet ravinteet alkavat liikkumaan ekologisessa verkossa kohti suurempia kuluttajia kuten eläinplanktonin kautta rannan katkoihin ja hyönteisen toukkiin ja siitä edelleen kaloihin ja ylimpänä hylkeisiin sekä petolintuihin kuten merikotka. Tosin kaikki orgaaninen aines ei pääse kiertämään ja on esitetty arvioita, että kolmannes kasviplanktonista vajoaa pohjaan.

Sinilevää havaitaan Märketin ympäristössä joinakin vuosina elokuun aikana ja sopivalla tuulella sitä saattaa kertyä luodon kalliopoukamiin. Mikäli lämpimiä ja tyyniä säitä aikaan sinilevät alkavat muodostamaan ”kukintoa”. Nämä levät pystyvät sitomaan ilmakehästä suoraan typpeä ja rehevöitymisen seurauksena fosforia riittää vedessä paljon, joten veden pinnalle kertyy levälauttoja. Sinilevällä ei ole luontaisia vihollisia kun eläinplanktoniin kuuluvat lajit kuten ripsi- ja siimaeläimet eivät käytä niitä merkittävästi ravinnokseen. Ravinteiden loputtua ja olosuhteiden tullessa huonoiksi sinilevän muodostamat lautat kuolevat ja painuvat pohjaan.

Syksyllä tapahtuu uusi kasviplanktonin kasvun runsastuminen, jolloin eräät piilevät voivat runsastua. Valon kulku vedessä on kevättä heikompaa ja syksyinen planktonin runsastuminen ei vastaa suuruudeltaan kevään vaihetta. Eläinplanktonkin alkaa muuttumaan lepomuodoiksi ja laskeutumaan pohjaan syksyn edetessä.

Litoriaalinen rantavyöhykkeen rehevä kerros

Ahvenanmaan saaristolle tyypillistä on kallioiset ja paikoin hiekkaiset pohjat. Rantavyöhykkeessä kasvavat ylempänä ahdinparta ja sen alapuolella puolesta metristä eteenpäin rakkolevävyöhyke. Tosin ulkosaaristossa vedenliike on niin jatkuvaa ja voimakasta, että siellä näitä lajille tunnusomaisia rakkuloita ei tarpeettomia kehity. Jääkauden hiomilla loivilla Märketin kalliorannoilla rakkolevävyöhyke esiintyy paikoin vielä 10 metrin etäisyydellä rannasta. Myös harvinaisempaa suolilevää esiintyy paikoin luodon rannoilla. Tämä vedenalainen leväniitty tarjoaa hyvän kasvupaikan esimerkiksi simpukoille, kotiloille, kilkeille, äyriäisille ja kalan poikasille. Biodiversiteetin puolesta litoriaalinen vyöhyke on luodon eliörikkain alue, jossa myös suuremmat petokalat saattavat liikkua sekä kaloja syövä luodon lokki - ja tiirayhteisö ovat siitä riippuvaisia. Esimerkiksi kilkit viihtyvät täällä rakkolevässä, mutta sisärannikolle tyypilliset rehevässä liejupohjassa elävät matolajit puuttuvat. Elokuussa pieniä kotiloita löytyy ahdin parrassa hyvin tiiviinä esiintymänä sekä muita pohjan lajeja ovat merirokko, itämerensimpukka ja valkokatka. Tosin eläviä simpukoita oli vaikea löytää rantavedessä lukuunottamatta muutamia kuoren kappaleita – tämä saattaa johtua saaren ahkerasta lintupopulaatiosta.

Saaren lukuisat kallioaltaat muistuttavat lajistoltaan litoriaalista rantavyöhykettä. Osa kallioaltaista on yhteydessä mereen ja osa niistä on siitä tyynellä säällä eristyksissä merestä. Mereen yhteydessä olevista suurista laguuneista eteläpuolen venepoukama, johon on myös saaren ”vesiklosetti” oli johdettuna ennen aikaan on pohjakasvustoltaan kaikkein rehevin alue luodon rannoilla. Tässä kohdassa merenpohjaan joutuneet jätökset ovat toimineet biolannoitteena ja auttaneet rakkoleväkasvuston tiheään ja rehevään kasvuun. Tänäpäivänä samaan laguuniin voi kulkeutua pesuvesiä, jotka ravitsevat meren pohjan leväkasvustoa pitäen sen muuta rantaa rehevämpänä. Saaren toinen iso laguuni on kapean vesiyhteyden varassa oleva ”kalliokluuvi”, jota käytetään päivittäin suojaisena uimapaikkana. Altaan veden lämpötila on aurinkoisina päivinä ympäröivää merta korkeampi. Sen leväkasvusto on lähinnä litoraalivyöhykkeen yläosalle tyypillistä viherlevää ja ahdinpartaa, jotka muodostavat samettimaisen vuorauksen altaan ympärille.

Kalliolla sijaitsevat eristyneet vesialtaat ovat oma mielenkiintoinen pienoismaailmansa. Useissa niistä on kalanpoikasia jäänyt vangiksi ja luodon yleisimmän hyönteisen surviaissääsken toukat kasvavat runsaina niissä alku ja keskikesällä. Lammikon nopeasti muuttuvat olosuhteet suosivat sopeutumiskykyisiä lajeja, jotka pystyvät tuottamaan nopeasti paljon jälkeläisiä. Myös katkoja ja vesisiiroja esiintyy niiden leväisessä pohjassa. Eristyneissä lammikoissa ne ovat suojassa rantavesien petokaloilta. Altaiden vesi lämpenee kesän aurinkoisina päivinä ja veden haihtuessa sen suolapitoisuus nousee ja vastaavasti sadepäivinä makeanveden tulo laskee lammikoiden suolapitoisuutta. Myrskyissä yli luodon pyyhkivät aallot tuovat lammikoihin merelliset olosuhteet ja vapauttavat niissä kasvavat kalanpoikaset takaisin mereen.


6. MAANPÄÄLLINEN EKOLOGINEN VERKKO

Jäkälät ja kasvit

Jäkälöitä toisinaan kutsutaan maaelämän pioneereiksi. Jäkälien kasvuvauhti on hyvin hidas ja samat jäkäläyksilöt ovat esiintyneet Märketin kallioluodolla ennen saaren majakan rakentamista 125 vuotta sitten ja ne jatkavat siellä kasvua tulevat vuosisadat mikäli ilmansaasteet eivät tyrehdytä niiden kasvua. Kun maan kohoamisen johdosta syntyy uusi luoto, niin sen ehtii ensimmäisenä asuttaa juuri jäkälät. Kotelosienen ja levän symbioosissa levä pystyy tuottamaan yhteyttämällä energiaa ja levä puolestaan muodostaa rakenteelliset osat kuten niin sanotun sekovarren. Yhdessä ne ovat enemmän kuin osiensa summa, koska erillisinä sienet ja levät vaativat kasvupaikaltaan runsaasti kosteutta ja ravinteita. Symbioosissa kasvaessa ne selviytyvät vaativissa luodon olosuhteissa ja ovat siten erittäin laajalle levittäytynyt elämänmuoto. Jäkälille tavallinen lisääntymis- ja leviämistapa on kasvullinen eli niistä irtoavien jäkälämurujen leviäminen tuulen mukana ja veden pinnalla kelluen Ihmisten kulkiessa jäkälien päältä näitä murusia leviää taas eteenpäin uusiin ympäristöihin.

Märketillä komean keltaisena kasvava haavankeltajäkälä (Xanthoria parietina) on vallannut laajoja alueita luodon kalliosta. Tämä sisämaassa haapojen rungolla esiintyvä jäkälä pystyy kasvamaan myös saariston paljaalla kalliolla autotrofisesti eli omavaraisesti. Laji kestää hyvin kuivuutta ja se on tyypillinen lintuluodoilla, jossa typpeä ja fosforia on saatavilla. Kosteilla paikoilla jäkälät häviävät usein kilpailun sammalille, jotka syrjäyttävät jäkälät paremman sopeutumisen ansiosta tästä ekologisesta lokerosta.

Monet Märketin kasvilajit ovat merenrantakasveja, jotka eivät siedä muita varjostavia kasveja vaan avointa kasvupaikkaa. Kasvien selviytymiskeinot kuivuuden kestämiseen ovat vahva syvälle ulottuva juuristo ja vahapintaisuus. Toinen haaste on suolaisuuden kestäminen ja luodolla tavattavat suolakkokasvit vaativat merellisen ympäristön eivätkä tule toimeen muussa ympäristössä. Tyypillisiä kasvupaikkoja suolakkokasveille ovat meriveden kyllästämät, suolapitoiset rannat. Jollain luodon lajeilla kukkimisen jälkeenkin on mahdollista kukkien sulkeminen varjoisina päivinä. Kukkivat kasvit tuovat mettä syöviä hyönteisiä, jotka vuorostaan auttavat pölytyksessä. Pölytystä tekevien lentävät hyönteiset ja muurahaiset vähyys luodolla voi vielä olla haittana ristipölytteisille kasvilajeille.

Sarat ja heinät ovat pioneerilajeina levittäytyneet moneen luodon kallionrakoon ja 1990-luvulla tehdyn kartoituksen aikana siellä havaittiin 23 kasvulajia – erityisesti juuri suolaisuuteen ja kuivuuteen sopeutuneita lajeja. Elokuussa kukkiva valkokukkainen etelänmerisaunio (Tripleurospermum maritimum) on hyvin yleinen laji Märketillä ja se esiintyy tyypillisesti lintuluodoilla, joissa on saatavilla typekästä ravinnetta. Luodolta löytyi paikoin myös yksittäisinä läikkinä muita suolaisuuteen ja merellisiin olosuhteisiin sopeutuneita kasveja (monet heinät ja sarat, poimuhierakka, isomaksaruoho, keltamaksaruoho sekä tavallinen jokapaikan rikkakasvi voikukka). Katkaistu ohut puun kanto ylätasanteella on ilmeisesti pajuihin kuuluva raita ja se on varjostanut kesäkuumalla majakanvartijan huoneen edustaa.

Luotokallion eläinlajisto
Luodon maaekosysteemin muodostaa muutaman kuluttajatason, joiden hierarkiassa alhaalla olevat hyönteiset viihtyvät saarella hyvin. Havaitut kymmenkunta lajia eivät vastaa luodon koko kirjoa, mutta kuvaavat hyönteislajiston levinneisyyttä etäisillä kallioluodoilla. Surviaissääsket (Chironomidae) ovat sääskiin kuuluva hyönteisheimo, johon kuuluu laajalle levinneenä tuhansia lajeja. Märketin majakkaluodolla ne ovat epäilemättä yksilömääräisesti yleisin hyönteislaji. Toukka-asteella ne asuvat rantavesissä tai saaren kallioon syntyneissä altaissa ja käyttävät planktonia ravinnoksi.
Muurahaisia (Formicidae) esiintyy kaksi lajia: musta pieni laji ja mustanharmaa kookkaampi laji. Molemmat lajit esiintyvät kallionraossa orgaanisen multa-aineksen joukossa ja ne ovat saapuneet todennäköisesti ihmisen mukana ja talvehtivat luodolla. Päiväperhosta havaittiin suuria vierailevia lajeja (suruvaippa ja kaaliperhonen), joilla on hyvät lento-ominaisuudet liidellä tuulten mukana - tosin niiden havaitseminen on helpompaa ja pienemmät lajit saattavat jäädä näkemättä. Yöperhosista luodolla näkyi pari tunnistamatonta yökköstä, jotka ovat varmaankin majakkavalon houkuttelemina tulleet luodolle. Kovakuoriaiset (Coleoptera) ovat lajirikkain hyönteisryhmä, mutta vain pari sen edustajia havaittiin elokuussa (suursukeltajat ja leppäkerttu). Satunnaisesti kimalainen (Bombus) ja muutama sudenkorento (Odonata) vierailivat luodolla. Muista selkärannattomien ryhmistä hämähäkkieläimiä esiintyi muutama eri laji. Näiden ravintona olivat lähinnä surviaissääsket ja niiden verkkoja oli rakennusten kaiteissa ja ikkunapielissä. Niiden leviämisstrategia poikkeaa kaikista muista lajeista perustuen leijailuun seitin varassa. Myös pieniä maasiiroja löytyi kivien alta ja näiden äyriäisten erikoisuus on kiduksen kaltaiset hengityselimet.

Selkärankaisista eläimistä luodon kallioilla havaittiin lintuja, hylkeitä ja rupikonna. Linnut ovat luodon lajirikkain ryhmä ja elokuussa esiintyneet lajit voidaan jakaa kolmeen ryhmään ravinnonhankinnan perusteella :
A. Merellinen ravinto. Luodon linnut käyttävät ravinnokseen rannikon leväkerroksen katkoja, simpukoita, kotiloita ja kalanpoikasia. Esimerkiksi Lokit ja tiirat ovat tyypillisiä ulkosaariston asukkaita, joista ainakin kalatiirat (Sterna hirundo) ja lapintiirat (Sterna paradisaea) ovat yrittäneet pesiä luodolla kuluneena vuonna. Lapintiira kalaravinnon lisäksi rajoittaa myös saaren surviaissääsken toukkakantaa. Samoin luodolla vierailleet yksittäiset räyskät (Sterna caspia) käyttävät ravinnokseen litoraalisen kerroksen pikkukaloja. Naaraspuolisia haahkoja (Somateria mollissima) esiintyi myös yleisesti. Merimetsoja (Phalacrocorax carbo) on havaittu yksittäisistä kuuden yksilön laumoihin yksilön laumoina kuivaamassa siipiään luodon kivillä. Suosirri (Calidris alpina) on maassamme harvalukuinen kahlaajalaji, joka ruokailee muuttoaikoina esimerkiksi rakkolevävalleilla ja Märketissä niitä oli arviolta 15 kappaleen populaatio elokuussa.
B. Lentävät hyönteiset. Räystäspääsky (Delichon urbicum) esiintyy koko maassa ihmisen rakennusten tarjoamissa pesimäpaikoissa räystäiden alla sekä kalliojyrkänteillä. Linnut viettävät suuren osan elämästään lennossa ja käyttävät luodolla surviaissääskeä ravinnoksi. Linnut munivat touko–kesäkuussa 2–7 munaa. Märketillä olevassa pesässä oli kaksi poikasta, jota molemmat emot ruokkivat. Poikaset pysyvät pesässä emojen seurassa syysmuuttoon asti elo–lokakuuhun asti.
C. Petolinnut. Kesällä oli useita havaintoja merikotkasta (Aguila chrysaetos) erityisesti aamuisin joko ohi lentämässä tai luodolle laskeutuneena.

Muut selkärankaiset: Harmaahylkeet (Halichoerus grypus) eli hallit ovat vesiekologian eläimiä, mutta ansaitsevat maininnan seuraavassa luvussa. Toinen vesiolosuhteita vaativa laji rupikonna (Bufo bufo) löytyi kosteasta paikasta pihapiiristä läheltä vesipannua. Laji on rauhoitettu ja se syö monenlaisia selkärangattomia. Edelliseltä ja kuluneelta vuodelta on kirjattu myös rantakäärmeestä (Natrix natrix) havainto. Laji on sopeutunut myös ulapan karuille luodoille ja se voi jättää munansa hautumaan luotojen mätänevien rakkoleväkasojen kosteaan lämpöön, joten aivan sattumalta se ei luodolla vierailemassa. Käärme on ihmiselle vaaraton, mutta rupikonnalle sen saapuminen on huono uutinen.



7. LÄHIKUVASSA SURVIAISSÄÄSKET JA HARMAAHYLKEET

Surviaissääsket (Chironomidae) ovat sääskiin kuuluva hyönteisheimo, johon kuuluu laajalle levinneenä tuhansia lajeja. Märketin majakkaluodolla ne ovat epäilemättä yksilömääräisesti yleisin hyönteislaji. Toukka-asteella ne asuvat rantavesissä tai saaren kallioon syntyneissä altaissa ja käyttävät planktonia ravinnoksi. Lajin toukat pystyvät jopa elämään vähähappisissa vesissä ja syvänteissä. Lammikkoihin ja rantavesiin lasketuista munista kasvavat toukkavaiheen vapaasti vedessä uivat toukat. Ravinnoksi ne käyttävät levää ja kuollutta kasvi- ja eläinplanktonia ja lopuksi koteloituvat pohjaan. Luodon kalliolampien pohjasta näkee runsaasti kotelovaiheesta jääneinä merkkejä alle sentin kokoisista pitkulaisista koteloita.
Surviaissääsket talvehtivat toukkamuotona, joten luodolla esiintyy niistä oma populaatio. Lentokykynsä ansiosta on mahdollista, että sääsket saapuvat myös muilta saarilta kesän alussa ja majakan valo voi toimia niille houkuttimena. Surviaissääskien populaation koko vaihtelee vuosittain ja tästä on havaintoja jo 1970-luvulta Märketistä erään radioamatöörin raportoimana : ”… ilma on erittäin kaunis, mutta tuulinen ja pienet hyönteiset, joiden nimeä ei kukaan meistä tiennyt, hakevat suojaa majakan seinustalta. Niiden määrä on valtava ja on pidätettävä hengitystä, kun kiipeää kalliolta majakan ovelle vieviä rappuja tämän parven läpi. Muutoin niitä on nenä ja suu täynnä, nyt on vain silmät ja korvat sekä kaikki muut paikat. ” Kesällä 2010 näitä harmittomia hyönteisiä näkyä iltaisin runsaslukuisesti tornin valokeilassa ja niiden yksilömäärä oli edellä kuvatusta tilanteesta huomattavasti pienempi. Esimerkiksi lapintiirat käyttävät surviaissääsken toukkia ravinnoksi ja lentävät aikuiset ovat luodolla pesivien räystäspääskyn ravinnonlähde, joten surviassääsket ehdottomasti vaikuttavat luodon luontoon.
Harmaahylkeet (Halichoerus grypus) eli hallit ovat Itämeren alkuperäislaji ja niitä voi pitää Märketin ”luodon kansalliseläimiä”. Luodolla makaavat hylkeet saattoivat entisajan merimiehille näyttää tarunhohtoiselta merenneidolta tosin rommilla on voinut olla osuutensa määrityksen tarkkuuteen. Hylkeiden ulvonta kuuluu läheisiltä luodoilta tyyninä iltoina ja pystyttämällä teltan saaren pohjoispäähän saa yöllä hyljekonsertin. Luodon kaikista eliöistä harmaahylkeet ovat suurikokoisimpina alueen kuninkaina, koska täysikasvuinen uroshylje voi kasvaa jopa yli 300 kg painoiseksi. Ikääkin hylkeille voi kertyä yli 40 vuotta, mikä tekee niistä luodon eläinlajien vanhimpia. Loistavana uimarina hylkeet liikkuvat pitkiä matkoja helposti ylittäen rajan vaikka Ruotsin tai Viron rannikolle. Uinnissa hylkeen eturäpylät toimivat lähinnä ohjailussa ja takaräpylät antavat vauhtia samaan tapaan kuin kalojen pyrstö. Sukeltaminen pinnan alla jopa 20 minuutin ajan onnistuu hallilta ja monissa syvänteissäkin ne pystyvät kalastamaan.

Hyljenaaras tulee sukukypsäksi noin nelivuotiaana ja poikasia eli kuutteja syntyy vain yksi kerrallaan. Pesimisen ja poikasten kasvatuksen hylje suorittaa talvella meren jäiden päällä ja heikkenevät jäätalvet ovat hyljekannalle riski. Kaksi muuta Itämeren hyljelajia eli norppa ja kirjohylje ovat harvinaistuneet ja eikä näitä rauhoitettuja lajeja ole havaittu tietääkseni Märketillä. Rannikolla asuville hylkeet olivat 1900-luvun alussa perusravintoa ja niitä metsästettiin runsaasti. Vasta teollisuuden päästöjen lisääntyessä ympäristömyrkyt lähes uhkasivat hylkeitä sukupuutolla vielä reilut 30 vuotta sitten. Koko Itämeren hyljekanta on kasvanut reippaasti 2000-luvulla ja biologiselta kannalta niitä mahtuu mereen 100 000-päinen lauma. Hyljekannat ovat toisaalta meren kalakannoista riippuvaisia ja aikuisten yksilöiden tarvitsee pyydystää ravinnokseen 5-7 kg kalaa päivää kohden. Kalastajat kokevat, että pyydys- ja saalistappioita tulee runsastuneen hyljekannan takia ja niiden rajoitettu metsästys on sallittu. Olisiko parempi maksaa kalastajille pelkkiä korvauksia ja säästää nämä sulavalinjaiset eliöt tulee Märketillä pohdittua hylkeitä tarkkaillessa.


8 IHMISEN VAIKUTUS

Monet ihmisen toimet vaikuttavat Ahvenanmeren luotojen eliöstöön joko suoraan tai välillisesti. Veneliikenteen ja virkistysmatkailun kasvu liittyy päästöihin ja roskaantumiseen, ylikalastus johtaa lajiston köyhtymiseen sekä suurista aluksista syntyvät eroosiota ja vettä sekoittavat aallot ovat esimerkkejä näistä. Edellä käsitelty rehevöityminen on suurimpia Itämeren ongelmia ja sen johdosta tietyt eliölajistot ovat rikastumassa toiset vähentymässä. Ympäristömyrkyt olivat vakava ongelma 1970-80-luvuilla ravintoketjun huipulla hylkeille ja merikotkille, mutta nykyään näitä päästöjä on vähennetty ja molempien lajien kannat ovat vahvoja. Itämeren kalat sisältävät yhä korkeita määriä myrkkyjä ja niiden käyttöä ravintona on rajoitettava. Myös öljytankkerien tai kemikaalilastissa olevien alusten liikenne ja niiden onnettomuudet ovat jatkuvasti uhkana Märketin kaltaisille ulkosaariston luodolle.

Paikallisena ilmiönä Eckerön alueellakin tehdään kalankasvatusta, joka aiheuttaa rehevöitymistä rannikkovesiin ja voi heijastua jopa Märketin rannoille asti. On hyvä muistaa, että Ahvenanmaalle on keskittynyt noin kolmannesta kotimaisesta kalankasvatustuotannosta. Kirjolohi on tärkein raaka-aine kalanjalostamoille. Yli puolet Suomessa käytetystä kirjolohesta hankitaan Ahvenanmaalta, joten aivan pienestä toiminnasta ei ole kyse. Ahvenanmaan maakuntahallitus on puuttunut vuonna 2005 asiaan laatimalla ympäristöohjelman, jonka mukaan paikallista kalankasvatuksen ympäristökuormitusta on 2000-luvun alkuvuosista vähennettävä vuoteen 2011 mennessä 50 prosenttia ja vuoteen 2015 mennessä 80 prosenttia. Arviot vuosien 2001-2003 keskiarvokuormitus olivat hulppeat 27 tonnia fosforia ja 218 tonnia typpeä. Kalastuksen kiemurat saavat kalaruuan ystävälle harmaita hiuksia, kun terveellisenä niitä pitäisi ottaa ruokavalioon. Mutta kun ne sisältävät ympäristömyrkkyjä ja virallinen EU-suositus olisi vain kerran kahdessa viikossa. Valinta kalastetun tai kasvatetun kalan välilläkään ei ole helppo, kun ensimmäinen vaihtoehto uhkaa aiheuttaa kannan romahduksia ja jälkimmäinen taas lisää rehevöitymistä. Röyh-röyh sanoo hylje ja napsii kaikesta huolimatta kalaa onnellisen tietämättömänä…

Eckerön alueella on Signilskärin lintuasema Ahvenanmaan ja Ruotsin välissä, jossa rengastetaan lintuja, seurataan niiden määriä ja muuttoja keväisin ja syksyisin. Monet majakkasaaret kuten Porkkalan Rönnskär, Luvian Säppi ja Kokkolan Tankar ovat lintuseurojen käytössä, mutta Märket etäisen aseman takia ja heikkojen majoitustilojen vuoksi ei ole kovin tarkoituksenmukainen tähän käyttöön. Monet Märketillä vierailevat linnut ovat saaneet renkaan Signilskärissä, joka toimii 1800-luvulta olevassa luotsien kotitalossa. Märketilläkin lintutarkkailijat ovat vierailleet ja meillä erittäin harvinainen hietatiira (Sterna nilotica) oli bongattu sieltä v. 1988. Lintujen kannalta on hyvä, että Märketin ja Signilskärin lähialueet kuuluvat rauhoitettuun yli 20 000 hehtaarin Ramsar-alueeseen.

Tulevaisuuteen suuntautuvat ennusteet vaativat kristallipalloa tulkintaa selventämään mitä todella tulee tapahtumaan. Eräitä ennusteita on, että ilmaston lämpeneminen jatkuu ja talvien lyhenemisestä voivat johtaa luonnon kasvukauden pitenemiseen. Jääpeite Itämerellä tulee tämän lämpenemisen johdosta yhä vähenemään. Kesäisin mahdolliset sateiden lisääntymiset nostavat makean veden määrää ja virtausta kohti Tanskansalmea. Samalla tämä vähentää suolapulssien todennäköisyyttä ja mahdollinen murtoveden suolapitoisuuden lasku tulisi edistämään makeanveden lajien lisääntymistä meristen lajien kustannuksella. Edelleen ennusteet jäätiköiden kiihtyvästä sulamisesta ja siitä johtuva Itämeren veden pinnan kohoaminen tulisi suoraan vaikuttamaan mataliin Märketin kaltaisiin luotoihin.

Märketin luodon päällä ihmisen suorat vaikutukset ovat vähäisempiä. Hylkeet saattavat tulla harvemmin luodolle ja suosia rauhallisempia paikkoja. Pari vuotta jatkunut kompostointitoiminta on tuonut saarelle enemmän orgaanista ainesta, kasvaneen kärpäskannan ja jopa itiöemällisiä sieniä on kenties ensimmäisen kerran nähty Märketillä. Ainoat linnut, jotka luodolla selviävät jälkeläisten tuotosta varmasti ovat korkealle ihmisen rakentaman majakan katon harjanteisiin pesänsä tekevät kulttuuriorientoituneet räystäspääskyset.



9 JOHTOPÄÄTELMIÄ

Havainnot luodolta perustuvat kahteen elokuiseen viikon jaksoon Märketillä, jolloin vesiekosysteemi on rehevää ja maaekosysteemeissä monet lintulajit ovat suorittanut pesintänsä ja jotkin lajit valmistautuvat jo syysmuuttoon. Kasvukausi alkaa keväällä Märketin kallioluodolle, kun monet eläinlajit saapuvat sen rantavesiin ja kallioille ”tuontitavarana”. Vuodenaikainen kierto tuo keväällä muuttolinnut ja vedenalainen luonto herää keväästä kesän kautta muuttuvaan lajistoon. Luodon niukassa luonnossa tapahtuu siis sukkessiota kasvi- ja eläinlajiston muuttuessa vuoden mittaan. Märketin luodon luonto on säilynyt hyvin samankaltaisena, millaisena sen 125 vuotta sitten majakan rakentajat näkivät. Merimetsokin on palannut luodon rantakallioille tosin sitä tai hyljettä ei enään pyydystetä ja käytetä entiseen malliin ihmisen ravintona. Nykyisin merimetso on yleinen laji Suomen rannikolla ja paluumuuttaja, jota esiintyi 1800-luvun loppuun asti yleisesti. Mahdollisesti kalastusta haittaavan vaikutuksen vuoksi merimetsoa pyydystettiin kannan romahdukseen asti ja lajin paikalliset populaatiot ehtivät olla olemattomia yli 100 vuotta. Majakkarakennus ja ihmisen vaikutus ovat tuoneet muutaman kulttuuriympäristössä viihtyvän lajin kuten räystäspääskyn ja hämähäkit. Mielenkiintoisesti jyrsijöitä ei ole havaittu luodolla, mikä on esimerkki luodon ekologisen verkon suppeudesta. Pystyykö luodolle kertyvä kompostimulta tuomaan uutta rehevyyttä luodon luontoon selviää tulevina vuosina.

Eliölajistoltaan Itämeri on suppea eli sen biodiversiteetti on matala, kun sitä verrataan valtamerien rikkaaseen eliölajistoon, mutta yksilömäärältään Itämerten eliöstö voidaan pitää runsaana. Luontotyyppinä ulkoluotoja ei pidetä erityisen uhanalaisina ja niitä esiintyy pitkin Suomen rannikkoa, vaikka tietyt rauhoitetut lajit käyttävät niitä levähdyspaikkoina. Rehevöityminen on epäilemättä selkein ympäristön muutos, joka on tuonut mukanaan levästä liukkaat kalliot ja planktonkerroksen kasvusta johtuneen heikentyneen veden kirkkauden. Tietyt lajit ovat pystyneet selviämään sukupuuton uhalta. Uljaana lentävä merikotka vierailee usein saarella ja silloin lokkien ja tiirojen linnunpoikaset ovat vaarassa. Sata vuotta sitten harmaahylkeen populaation arvioitiin olevan 100 000 yksilöä Itämerellä ja nykyinen jopa 90 000 yksilön arvio vastaa taas tilannetta mainiosti. Harmaahylkeet ovat myös tavallinen näky Märkettiä ympärillä silokallioluodoilla ja tämä 300 - 500 yksilön paikallinen populaatio voi hyvin.

Risto J / syksy 2010 Helsinki
melameri at yahoo.com

ps KUVIA TULOSSA JATKOSSA
RistoJ
Märketin kasveja
Luotu: 13.9.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 7.5.2010
Aiheita: 1
Viestejä: 9
Kuvissa muutamia elokuisia kasveja v2010 ja
kimean keltainen jäkälä, josta valmistettiin ennen vanhaan kuivaamalla väriainetta !
Liitetiedosto
RistoJ
Muutamia eläinlajeja luodolla
Luotu: 13.9.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 7.5.2010
Aiheita: 1
Viestejä: 9
Elokuussa linssin eteen osui monenlaisia eläimiä hyönteisistä hylkeisiin...
RistoJ
Eläimet kuvina...
Luotu: 13.9.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 7.5.2010
Aiheita: 1
Viestejä: 9
Luodon lajistoa
Liitetiedosto
Tiedosto: 42_marketin_eliostoa_2010rj.pdf
Koko: 86 KB
RistoJ
Märketin kasveja
Luotu: 13.9.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 7.5.2010
Aiheita: 1
Viestejä: 9

Kuvassa muutamia elokuun 2010 kasveja ja
keltainen jäkälä, josta ennenvanhaan valmistettiin kuivaamalla väriainetta !
Liitetiedosto
RistoJ
Valokuvia
Luotu: 2.10.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 7.5.2010
Aiheita: 1
Viestejä: 9

Aikaisemmissa kuvissa oli latausongelmia ja laitan niistä osan nyt jpeg muodossa. Toivottavasti nämä toimivat paremmin
RistoJ
Valokuvia 2
Luotu: 2.10.2010
Käyttäjä
Liittynyt: 7.5.2010
Aiheita: 1
Viestejä: 9

Luodon eläimistä muutamia kuvia :-)
Liitetiedosto
Tiedosto: 45_marketin_eliostoa_2010_rj.jpg
Koko: 428 KB
Kirjautuneena tällä hetkellä:
Keskustelemassa on 0 rekisteröitynyttä, sekä 1 vieraileva käyttäjä.
Uusin käyttäjämme on Danielwax
© verkkovaraani