Gustavsvärn talkoot 4-6.9.2026
4.9.26 perjantai
Kuuden hengen porukkamme (Sanna, Elina, Kristiina, Heini, Oskari ja Susanna) treffasi hyvissä ajoin Hangon Itäsatamassa. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin ja talkoolaiset hymyilivät kuin Hangon keksit. Heini ja Oskari olivat hoitaneet kauppareissun ja Sanna ja Elina ja Kristiina vesikanisterien täytön.
Kello 18 Sunfunin Panda-alus lipui noutamaan retkikuntamme ja tavaramme kyytiinsä. Ehdimme ihailla Hankoa meriperspektiivistä vain hetken, kun olimmekin jo lähestymässä Gustua. Saari sijaitseekin vain leipäkiven viskaaman päässä mantereesta.
Edellinen talkoopoppoo, kaksi naista, oli saanut talkoilla koko viikon omassa rauhassaan ja talkoo- ja etätöitä tehden. Raportin jälkeen otimme kamamme kantoon ja suuntasimme alkuillan pronssisessa valossa ylös kiemurtelevaa polkua 1700- ja 1800-luvun vaihteesta peräisin olevien vallitusten lomitse. Pihapiirissä meitä odotti punamultainen majapaikkamme, vuonna 1900 eli lähes 127 vuotta sitten valmistunut sumusireeninhoitajan talo. Kolme meistä majoittui ullakolla ja kaksi tupaan, yksi omaan rauhaansa telttaan.
Kotiuduttuamme oli vuorossa turvallisuuskierros. Sitten tutkailimme saaren muut osat: varaston, saunan, huussin. Oskari laittoi vesipadan tulille. Sanna ja Elina valmistelivat uuniperunat ja salaatin ja Kristiina ja Susanna grillasivat makkaraa ja kananfileitä. tunnelma oli kotoisa ja rentoutunut tuvan kokopuisen ruokapöydän ympärille kokoontuneen ryhmämme keskuudessa. Vanhan talon tunnelma ja tuoksu, pinkopahvit ja pönttöuuni vartioivat ruokahetkeämme, ja ikkunoiden takana ilta jo hämärtyi. Muurien takana aallot löivät rantakallioihin, Majakkaseuran lippu läpätti tuulessa ja majakka, tai oikeammin kai sektoriloisto, seisoi kauempana ylväänä paikoillaan.
Ilta ehti jo miltei pimetä, ennen kuin kaikki ehtivät saunoa ja pulahtaa laiturin uimaportaista virkistävään meriveteen. Meriveden lämpötila oli netin mukaan 16-asteista, vaikka tuntuikin paljon kylmemmältä pimeässä ja tuulen sopiessa laiturille.
Tiskit jätimme suosiolla odottamaan seuraavaa päivää, ja painumme saunan jälkeen pehkuihin raikkaina ja raukeina.
5.9.26 lauantai
Kaikki heräsivät kahdeksan maissa. Sanna, Elina ja Heini kävivät aamu-uinnilla. Aamupalaksi kokattiin kaurapuuroa marjoilla ja raejuustolla. Lisäksi tarjolla oli leipää, juustoa, leikkelettä ja kasviksia.
Oskari lämmitti tiskivedet. Sanna ja Elina ahkeroivat tiskit puhtaiksi, ja sitten kukin pääsi ihmettelemään saarta ja rentoutumaan mielensä mukaan. Susanna bongaili vanhan majakan perustuksia eli Majakkamestarin talon kivijalkaa. Talo oli rakennettu vuonna 1868 ja se purettiin toisen maailmansodan jälkeen. Sodassa kärsineen Hangon asukkaat olivat saaneet luvan tulla hakemaan Gustavsvärniltä rakennustarpeita omiin taloihinsa, ja niin kaikki rakennukset saarelta hävisivät pikkuhiljaa Sumusireenin hoitajan taloa lukuun ottamatta. Nykyisen valkoisen, betonisen majakkatornin huipulla on Gustun alkuperäisen majakan lyhtykoju. Muurit ja niiden hienosti työstetyt ja saumattomasti yhteensopivat kivet herättivät ihailua entisajan rakentajia kohtaan.
Susanna kaivoi esiin myös kaukoputken ja kiikarit, ja sai seurakseen lintuja tarkkailemaan Heinin ja Sannan. Isokoskeloita oli isompi porukka lähiluodolla, samoin merimetsoja. Pari tylliä taapersi merimetsojen seurana, ja myös kyhmyjoutsenia sekä sinisorsia näkyi. Meriharakka bongattiin hieman etäämmältä rannalta. Russarössä merikotka päivysti merimerkin päällä, ja nähtiin se myöhemmin lennossakin. Ahkerimmin vilahteli kuitenkin varpushaukka, joka istui muurilla ja lenteli siellä täällä saaren päällä ja sen ympäristössä västäräkkien hermoillessa ja lennellessä ympäriinsä. Pari kivitaskua näkyi rantakalliolla, samoin variksia.
Kasveista ei ihmeellisempää raportoitavaa, kuin että talon edustan punakoiso oli edelleen hengissä. Kalliolla kasvoi muutama heleänpunainen rantakukka. Hienoja jäkäliä oli myös kalliossa, samoin kaiverruksia. Itse kalliot halkeamineen ja vuorokauden mukaan vaihtuvine värisävyineen jaksoivat kiehtoa vuorokauden ympäri, samoin ajan patinan painamat linnoituksen muurit.
Heini teki lounaaksi superhyvää linssikeittoa, ja Susanna toimi sous-chefinä ja maustoi keiton. Kristiina leipoi jälkiruuaksi superhyvää mustikkapiirakkaa. Lounas nautittiin etupihalla auringonsäteiden alla ja syyskesän lämmöstä nauttien.
Lounaan jälkeen rentouduimme, kuka päivätorkuin, kuka lukemalla. Tiskit hoidettiin puhtaiksi. Kiersimme myös saarta ja muurien takaisia kallioita.
Iltapäivällä laituriin rantautunut vene herätti koko porukan omasta rauhastaan ja aiheutti pienoisen paniikin ja ”punaisen hälytyksen”. Elina syöksyi avaamaan kaupan ja me muut valmistauduimme vastaanottamaan vieraita. Kyseessä oli kuitenkin väärä hälytys, sillä yllättäen vene jatkoikin matkaansa ja poistui saarelta kenenkään nousematta maihin. Kukaan ei siis joutunut puotipuksuksi eikä kahvinkeittoon. Toki me talkoolaiset kartutimme seuran kassaa. Kaksi Gustu-kirjaa, paita, tyynyliina ynnä muuta päätyivät talkoolaisten matkamuistojen joukkoon kotiin viemisiksi. Maksupäätteenkin saimme toimimaan latauksen jälkeen.
Illallisella laitoimme perunat lohkottuina ja maustettuina uuniin, samoin hunajamarinoidut ja maustetut punajuurilohkot. Kristiina ja Susanna kokkasivat kesäkurpitsasta, sipulista, valkosipulista ja tonnikalasta sekä ruokakermasta kastiketta, ja vegaaneillemme siitä heille passelin version savutofulla ja kaurakermalla valmistettuna. Saunaan mentiin jo ennen illallista valoisaan aikaan.
Täytyy kyllä oikein kehua saunaa. Järjestyksessä Gustun toinen sauna on valmistunut vuonna 2011 ja se on sijoitettu vanhaan ruudin räjäyttämisestä syntyneeseen kuoppaan, joka onkin varsin suojassa tuulelta ja ulkopuolisten katseilta. Tosin lauantai-iltana tuuli osui juuri peseytymispaikalle, ja oli kaiken lisäksi navakoitumassa. Harvian hyvännäköinen kiuas tuotti rentouttavat löylyt.
Kristiina siirtyi toiseksi yöksi vintiltä yöpymään kaupan viehättävään, mutta petrolinkatkuiseen tunnelmaan. Hyvin oli yö siellä kuulemma sujunut; vanhojen koneiden ominaistuoksu ei ollut aiheuttanut päänsärkyä.
6.9.26 sunnnuntai
Yö oli selvästi ensimmäistä yötä kylmempi, ja pikkutunneilla alkoi myös puuskittainen tuuli, joka kolisutti ullakon luukkuja. Päiväkirjan kirjoittaja oli jälleen kerran tyytyväinen Marmotin makuupussiin, joka ei jätä kylmäksi keväällä eikä syksyllä, mutta jonka sijaan kesällä on pakko vuorautua ohuempaan kesämakuupussiin. Nyt Marmotin (suom. murmeli) sisällä kelpasi uinua, vaikka nurkissa veti ja tuuli viuhtoi yli saaren. Oskari oli paennut aamuyöstä teltasta saunaan nukkumaan, kun tuuli oli lepatellut telttakankaassa turhankin raivokkaasti. Vai oliko sittenkin syynä karmaiseva tarina entisestä majakanvartijasta ja hänen saarella menehtyneestä vaimostaan? Nainen oli säilötty suolaliemeen odottamaan mantereelle kuljetusta ja lopullista hautaamista. Hautaamiseen liittyen tarina saakin yhä uskomattomampia sävyjä… Mutta eipä pilata jännitystä, kiinnostuneet lukekoot tarinoita illalla lähes 130-vuotiaassa talossa, jota ympäröivät yli 200-vuotiaat muurit. Ilmapiiri ja tunnelma ainakin ovat optimaaliset kummitusjutuille. Näimmehän mekin lauantai-illalla virvatulen… vai oliko se sittenkin jotain paljon rationaalisempaa, mene ja tiedä…