Kuva Ann-Britt Pada
Läs svenska versionen Read english version
Kee Eriksson loi Märketin mainetta majakanvartijana ja radioamatöörinä
Märketin majakan tunnetuin majakanvartija ja maailmankuulu radioamatööri Karl-Erik ”Kee” Eriksson kuoli 19. joulukuuta 83-vuotiaana. Hän syntyi Saltvikin kunnassa Ahvenanmaalla 4.2.1939. Siellä Kee myös asui suurimman osan elämästään. Hän avioitui vuonna 1961, mutta jäi leskeksi jo vuonna 1970 ja huolehti yksin kahdesta lapsestaan. Myöhemmin hän avioitui uudestaan ja eli puolisonsa kanssa elämänsä loppuun asti Saltvikissa.
Teini-ikäisenä Kee työskenteli kauppa-apulaisena Turun ja Tukholman seuduilla. Hän kävi Helsingissä Liikemiesten kauppaopiston ja viipyi pääkaupungissa kaikkiaan viitisen vuotta kunnes siirtyi majakanvartijan sijaiseksi Märketille isänsä, majakkamestari Ragnar Erikssonin suosittelemana. Hän sai paikan, vaikka merikokemusta ei ollut. Isä tarvitsi mm. kirjanpitoapua.
Kee palasi vielä kaupan alan tehtäviin Maarianhaminaan, mutta vuonna 1965 hän sai vakituisen paikan Märketin majakalta. Siitä tulikin hänen elämäänsä eniten leimannut pesti. Muutamaa kuukautta ennen majakan automatisointia vuoden 1977 alussa Kee aloitti luotsikutterin kuljettajana Nyhamnin luotsiasemalla Ahvenanmaalla ja jatkoi siinä eläköitymiseensä (vuonna 1997) saakka.
Kesäisin Keen perhe ja muita sukulaisia vieraili ajoittain hänen luonaan Märketillä. Siellä työskenteli myös hänen isänsä ja setänsä sekä muita majakalla työskenteleviä kollegoja. Isänsä kanssa Kee saattoi olla majakalla puhumatta keskenään pitkäänkin, olematta riidoissa isänsä kanssa. Yksinäisyys ei ahdistanut häntä mitenkään, hän kertoi elämäkertaelokuvassaan Märketin majakanvartija. Kee majoittui Märketin majakan pieneen ullakkohuoneeseen, johon mahtui lisäksi hänen radioamatöörilaitteistonsa.
1960-luvun lopussa radioamatöörit löysivät Märketin ja keksivät, että Märketistä voisi tehdä erillisen radioamatöörimaan. Näin tapahtuikin. Myös Kee innostui radioamatööriydestä ja alkoi luoda Märketistä – ja myös hieman itsestäänkin – brändiä. Hän julkaisi haluttuja RA-kortteja, joita lähetti yhteyksiä ottaneille. Näin Keestä tuli tunnettu ympäri maailman. Hän saattoi olla elinaikansa tunnetuin ahvenanmaalainen maailmalla.
Kun majakkabuumin Suomessa laukaissut Suomen Majakat –kirja julkaistiin syksyllä 1999, Kee ”löydettiin” ja kutsuttiin Helsinkiin. Hän esiintyi mm. aamutelevisiossa toisen majakkalegendan Seppo Laurellin kanssa. Vuonna 2003 perustettu Suomen Majakkaseura sai Keeltä käyttöönsä tämän Märketiltä kuvaamat 8 mm:n elokuvat ja digitoi ne. Kun Märketin majakan historiateos julkistettiin lokakuussa 2015, Kee oli kunniavieras ja mukana seuran kiertueella.
Kee ymmärsi jo varhain, että Märketin miehitys tulee loppumaan ja että hänen tehtävänään tulee olemaan Märketin ainutlaatuisen majakkasaaren tarinan välittäminen tuleville sukupolville, niin majakkaharrastajille kuin radioamatööreille.
Tehtäväänsä Kee ryhtyi toteuttamaan jo 1970-luvun alussa muun muassa hankkimalla 8 mm:n kaitafilmikameran, jolla hän kuvasi tärkeimpiä tapahtumia ja ilmiöitä Märketillä. Hän esiintyi filmeillä myös itse. Keen kuvaamat filmit ovat keskeinen lähde hänestä kertovassa elämäkertaelokuvassa (2015), joka julkaistiin yhtä aikaa Märket-historiakirjan kanssa.
Kee antoi aikaansa pyyteettömästi sekä majakkaharrastajille että radioamatööreille. Majakan sulkemisen jälkeen hän oli mukana monilla radioamatöörien retkillä käytännössä hylätylle Märketille. Tällöin hän näki myös Märketin vähittäisen tuhoutumisen, joka pysähtyi yllättäen Suomen Majakkaseuran tuloon saarelle vuonna 2006. Kee oli mukana mm. kansainvälisessä majakkakonferenssissa Maarianhaminassa 2009 kertomassa Märketistä ja senkin jälkeen aina pyydettäessä. Keen auttamishalu näkyi myös hyväntekeväisyystyössä Ahvenanmaalla. Kee oli rakastettu, vaatimaton mies, jota jää kaipaamaan läheisten ja sukulaisten lisäksi suuri joukko ystäviä sekä majakka- ja radioamatööriharrastajia.
Rainer Eriksson
Pekka Väisänen
Kirjoittajat ovat Kee Erikssonin veli ja majakkahistorian dokumentointiin erikoistunut alan harrastaja ja Kee Erikssonin pitkäaikainen ystävä