Yhden konkarin ja neljän noviisin talkooviikko alkoi vauhdikkaasti. Kuorma oli juuri ja juuri saatu roudatuksi majakkaluodolle ja perusrutiinit käyty läpi, kun horisontista alkoi lähestyä alus suuntana Märket.



Monelle talkoolaiselle tuttu Bengt Granberg se sieltä oli tuomassa seitsemän aikuisen ja kahden lapsen ryhmää tutustumaan majakkaan.

Silja otti ryhmän heti kopiksi, ja opastus sujui häneltä kuin vanhalta tekijältä. Kahvit pantiin porisemaan ja vieraat poistuivat silmin nähden tyytyväisinä.



Bengtin Felicia -aluksen köydet oli tuskin ehditty irrottaa, kun  lännestä jo lähestyi kaksi kajakkia. Saksalaiset merimelojat levähtivät hetken luodolla, mutta jatkoivat Kapellskäristä alkanutta matkaa, koska edessä oli vielä kolmen tunnin melonta seuraavalle etapille.

Meidän noviisien onni on se, että vuorovastaavana meillä on Kirsti, moninkertainen Märketin talkoolainen. Niinpä viikkovuoromme majakalla tuntui solahtavan heti normaaleihin uomiinsa.





Sää on tänään hellinyt auringon paistaessa vilpoisassa etelätuulessa. Majakkaluodolla pesivät tiiratkaan eivät ole sen enempää hyökkäilleet. Porukan vaihtuminen on kyllä selvästi noteerattu.



Päiväkirja 19.7.2020

Tiirat ovat tänään ilmeisesti tulleet siihen tulokseen, että uusi talkooporukka on ihan ookoo. Aamupäivällä majakkaluodolla näkyi myös vierailevia lintulajeja, joita me ignoraamukset emme osanneet tunnistaa. Jotain sorsalintuun lentotyylin perusteella viittaavaa epäilimme.



Päivän kohokohta oli lännen puoleisella luodolla köllöttäneiden hylkeiden tarkkailu. Hopeakylkinen pariskunta, jos se oli pariskunta, toinen ainakin oli isompi, viihtyi luodolla erinomaisen pitkään meidän ihailtavanamme.


Vieraitakin olisi ollut tulossa melkein tungokseen asti.  Ensin saapui nelihenkinen Saarion perhe ja Ilona -koira Piikkiöstä,


ja heidän jälkeensä kaksi perhettä Ahvenanmaalta Miljadele ja Amorosa -aluksilla, neljä aikuista ja neljätoista lasta. Hienosti sujui pienimmiltäkin kiinnostavien paikkojen koluaminen. Yksi purjevene joutui valitettavasti kääntymään pois, koska rantautumispaikkaan ei mahtunut enempää veneitä.



Kirsti hoiti taas päivän keitrauksen herkullisesti, Nawid ja Nasir pieniä maalaushommia ja satama-avustusta. Silja opasti ja Helena kahvitteli, ja molemmat taistelivat edelleen tietokoneen kanssa, kuinka saada kuvat ladatuksi nettipäiväkirjaan.

Sää on ollut edelleen hieno, mutta ei ihan niin hieno kuin eilen. Tuuli kovemmin ja aurinkokin pihtasi vähän pilviverhon takaa. Ei kuitenkaan valittamista. Olo Märketillä on maagista ja todennäköisesti riippuvuutta aiheuttavaa.



Päiväkirja 20.7.2020


Aamu valkeni pilvisenä ja kalliot kiilsivät märkinä öisen sateen jäljiltä. Merellä kuohui vaahtopäät. Aamupäivä kului arkisia askareita puuhaillessa. Merestä nostettiin vettä, tiskejä tiskattiin merituulen puhaltaessa hiukset sekaisin ja selvitettiin sammuneen eteisen lampun mysteeriä.

Nasir ja Nawid hakkasivat polttopuita pienemmiksi. Puoleen päivään mennessä ilmakin kirkastui.





Kirstin käsissä aamupuuron lopuista tuli herkullisia sämpylöitä ja vierasvara-keksipussin pohjan jo vilkkuessa Helena pyöräytti maukkaat hillopullat. Silja avusti maistelussa ja päivitti ensiapukaapin.







Illalla sauna lämpesi päivällä valmistelluilla kiehisillä. Makeiden löylyjen jälkeen  Kirstin gourmetit ja uni maistui.






Päiväkirja 21.7.2020


Aamu alkoi kohtalaisen hyvässä säässä tiirojen kähinöidessä tavanomaiseen tapaansa. Ovat muuten aika äänekästä ja toisiaan provosoivaa porukkaa. Eivät helposti anna kaverin istua rauhassa kalliolla, kun joku kiusanhenki on häätämässä pois. Näyttää siltä, että Ruotsin puoleinen majakkaluodon osa on aika hyvin niiden kontrollissa. Asia meidän puoleltamme kuultu, nähty ja ymmärretty.



Muitakin siivekkäitä vieraita näkyi taas aamupäivällä. Sitkeän selvittelytyön jälkeen yksi oli ehkä jokin nuori kahlaajasirri. Pikkuiset ”tintit” jäivät vielä arvoituksiksi. Hylkeiden suosimalla pikkuluodolla levähtivät tänään merimetsot vuorostaan.


Aamupäivästä saimme käyntiin ulkohommia, mm. vanhan maalin skrabausta luoteeseen avautuvalla terassilla. Päivän mittaan voimistuva lounaistuuli ajoi kuitenkin urakkaa aloittaneet Nasirin ja Nawidin sisätiloihin.



Silja sai sentään lyhtykojun ikkunoista valuvan kondenssiveden poistourat siivotuksi. Ei näin ainutkertaista ja vaativaa tehtävää moni pääse suorittamaan ihan joka päivä. Ikkunoiden yläreunaan ei kuulemma ollut asiaa aluetta vartioivien hyvin syöneiden hämähäkkien takia.

Luoteesta nousi uhkaavan näköinen tumma pilvirintama, mutta siitä ei onneksi sen enempää kuin muutama sadepisara.

Pohjoiseen kiertymään pyrkivä luoteistuuli jatkui kovana koko loppupäivän, eikä ulos tehnyt mieli mennä sen riepoteltavaksi. Forecan ennusteen mukaan tuulen voimakkuuden piti olla alle kymmenen metriä sekunnissa, mutta yr.no:lla selvästi sen yli. Yr.no:n näkemys oli huomattavasti lähempänä vallitsevaa tuulitilannetta. Tarkka tuulilukema jäi vahvistamatta, koska meidän oma tuuli- yms. arvot ilmaiseva diginäyttö oli yön aikana mennyt pimeäksi. Joka tapauksessa tämänpäiväinenkin puhuri antoi vähän perspektiiviä kuvitella tilannetta Märketillä muutama vuosi sitten, jolloin talvimyrsky nousi 42 metriin sekunnissa. Siitä on edelleen muistona tonnin painoinen aaltojen lohkaisema kivenmurikka kumivenerannassa.


Huomattavien säärajoitteiden vuoksi päivä kului normaalin ruuanlaiton, tiskauksen ja paikkojen yleisen kohentelun merkeissä. Tänään oli myös hyvää aikaa tutustua Märketin varsin edustavaan majakka-aiheiseen kirjallisuuteen. Teimme myös ekskursion vanhoihin kellaritiloihin, missä aikoinaan säilytettiin majakanvartijoiden muonavarastoja.



Koska emme ole saaneet vierailijoita majakalle pariin päivään, eikä tänne olisi  päässyt edes rantautumaan, päätimme itse kartuttaa Majakkaseuran kassaa shoppailemalla Märket -aiheisia T-paitoja ja muita suveniireja majakan kaupasta.



Illan tullen luonnonvoimat lievästi huoahtivat, tuuli hieman laantui ja aurinko kurkisteli pilviverhon raoista.



Aika Märketillä kuluu liian nopeasti. Tähän havahduimme, kun rupesimme laskemaan jäljellä olevia päiviä.

Päiväkirja 22.7.2020

”Märket 13, lounas 13”, kertoo klo 12:n merisää havaintoasemilla tänään. Toden totta, Märketin kuiva pinta-ala on kutistunut merkittävästi, ja aallot lyövät valtoimenaan yli majakkaluodon.



Droonia meillä ei valitettavasti ole, mutta niille, joille Märket on aiemmin tuntematon paikka, liitämme mukaan tämän ilmakuvan Suomen Majakat -kirjasta, josta saa hyvän käsityksen vallitsevista olosuhteista.


Kumiveneellä voisi venesatamasta tehdä nyt salamavierailun Märketille. Sisään vesimassojen täyttämästä venevalkamasta, ja saman tien valtoimenaan läpi luodon virtaavan veden mukana ulos merelle. Voimme melkein 99 prosenttisella varmuudella todeta, että vieraita tänne tuskin on odotettavissa tänäänkään.



Makasiinin katolle pystytettyjen tuuligeneraattorien jytinä kuulostaa makasiinin sisällä aivan kuin sen betonikatolla rymistelisi juna. Kännykameralla otettu kuva ei vangitse tuuligeneraattorien siipien hurjaa pyörimistä.



Hämmästyttävillä aerodynaamisilla ominaisuuksilla varustetut tiirat ovat tänään viihtyneet lähinnä Märketin Suomen puoleisella alueella. On melkoisen täydellinen fysiikan, fysiologian ja anatomian lakien liitto pysyä ilmassa paikoillaan, vaikka tuuli vie meiltä melkein hiukset päästä. Suurin osa tiiroista näytti tänään kuitenkin viihtyvän maakrapuina.

Kova puhuri on tuonut luodollemme myös uusia harmaita ja pulleita lintuja levähtämään. Toisenlaisiksi tiiroiksi me arvelimme ne lintukirjan ja asiantuntijakonsultaation perusteella. Levähtäjät ovat istuskelleet omissa oloissaan enimmäkseen Ruotsin puolella.  Jos ollaan rehellisiä, meitä on alkanut hieman stressata ja nolottaa lintujen surkea tunnistaminen.


Riuska talkoovastaavamme Kirsti tempaisi muina naisina jatkopalan lyhyeksi jääneeseen tiskauspaikan ralliin. Makita senkun soi ja porakoneen ruuviväännin upposi laudanpätkään.



Sisätiloissa tapahtui myös. Silja loihti korvapuusteja ja raparperipiirakkaa, ja Kirsti tavanomaiset haute cuisine -herkut.

Olemme nyt täällä oikein herran kukkarossa. Märketiä ympäröivien karikkoisten vesien kova ristiaallokko pitää huolen siitä, että tänne ei nyt pääse, eikä täältä pääse pois muuten kuin kalliolle maalatusta H-kirjaimella merkitystä ympyrästä.



Horisontissa majesteettiset rahtilaivat lipuvat vakaasti hiljaista vauhtia kapealla väylällä pois vaarallisilta vesiltä.



Päiväkirja 23.7.2020

Tunnelma alkaa olla kuin ”Päiväni murmelina” -elokuvasta. Eilen illalla pureva pohjoistuuli, jos kalliolla olevaan kompassinuoleen on luottamista, osoitti laantumisen merkkejä. Tosin säätiedotukset määrittelevät tuulen suunnan lounaiseksi. Emme riitauta tätä, mutta aamulla eilinen meno taas jatkui. Aurinko armas on paistanut kirkkaasti ja jopa lämmittänyt suojan puolella, mutta kova tuuli on pitänyt pintansa. Aallokko on jatkanut venevalkaman valloitustaan, ja vesimassa virtaa majakkaluodon läpi katkaisten sen kahteen osaan. Motissa siis ollaan edelleen.

Vaikka kenelläkään ei ole kiire pois täältä, mielessä on käynyt ajatus, joskohan talkoolaisten vuoronvaihto onnistuu ylihuomenna?

Onnistuu tai ei, päivärutiinit ovat hoituneet omalla painollaan ja muutakin perushuoltoa on tehty.



Alkusammuttimien vesi on vaihdettu ja pyyheliinapyykkiä pesty.




Kirsti väläytti taas taitorepertuaariaan ja improvisoi irtoamista kehittelevän ulko-ovenkahvan korjauksen, parempien tarvikkeiden puuttuessa tyhjää-nyhjästä periaatteella. Toimii!

Märketin linnusto on viime päivinä viihtynyt paremmin maalla kuin merellä ja ilmassa. Siksi niitä on ollut myös helpompi tarkkailla, vaikka ei se meidän niiden tunnistusta ole parantanut. Se yksi musta sorsamaisesti lentävä pullero on mielestämme pilkkasiipi. Nimenä sinänsä osuva vastine meidän lajituntemuksellemme.



Saimme myös lähivesien kalakannasta auttavan käsityksen. Joltain linnulta oli ilmeisesti pudonnut lounas kalliolle. Määrittelimme sen isotuulenkalaksi.


Märketin uima-altaassa vesi on vaihtunut majakkaluodon huuhtelun myötä. Meressä uiminen on täällä hieman haasteellista, joten uimassa käydään Modersmagen -laguunissa. Meillä sinne ei ole ollut mitään asiaa viime päivien keleillä.

Kova merenkäynti on paljastanut näyttävästi myös Märketiä ympäröivien vesien karikkoisuuden. Monin paikoin kauempana merellä on voinut nähdä vaahtopäiden täpliä karikoiden ympärillä.



Märketin majakan vanha konehuone ansaitsee mielestämme erityismaininnan. Vaikka tarvittava sähköenergia saadaan nykyisin aurinkopaneeleista ja tuuligeneraattorista, Wickströmin konepajan vanhat dieselmoottorit ovat edelleen toimintavalmiudessa.



Iltaa kohti luonto on taas rauhoittunut. On alkanut hyvinkin näyttää siltä, että vuoronvaihto voi onnistua ylihuomenna. Märketillä levähtäneet linnut ovat lähteneet. Paikalla on vain oma väki.

Majakkaemännän päiväkirja 24.7.

Herätys 7.15

Pesuvesipadan lämmitys. Pari puuta kiukaaseenkin, koska aamu on kylmä. Onneksi pojat kantoivat vesiä jo illalla.
Puuronkeitto, kahvi ja tee, aamupalatarpeet pöytään



”Kello on 8.00. Tänään on perjantai 24. heinäkuuta ja nimipäiviään viettävät: Kirsti, Kristiina, Tiina, Stina, Kia… Onnittelut päivänsankareille!” Aamupala.


Tiski- ja siivousveden lämmitys. Tuuli on edelleen kova ja epäsuotuisasta suunnasta ja tulien tekeminen vaikeaa. Tulitikkuja kuluu ennen kuin tuohi ottaa tulta. Tiskivesipadan alla palavat myös eilisen paperiroskat.
Komposti- ja laskiämpärien tyhjennys ja pesu. Komposti toimii hyvin.


Tiskit yhdessä Siljan kanssa. Niitä olikin kertynyt eilisillalta.
Tuuli on niin kova, että se meinasi viedä mennessään tiskikoreja kantaessa. Tuulen voimakkuus huolestuttaa, koska huomenna pitäisi päästä lähtöön ja se ei onnistu, ellei tyynny olennaisesti.


Siivouspäivän tehtävät jaetaan ryhmän kesken. Siivousvälineiden etsiminen ja katsastus. Ehdotus uusien hankkimisesta lähtee majakkaseuralle.
Silja aloittaa siivoamisen omista tiloistaan ja portaista ja lopuksi pistää sämpylätaikinan tulemaan. Vaalea leipä on päässyt kokonaan loppumaan ja sitä pitäisi olla paitsi itselle myös huomenna tulevan uuden talkooporukan tervetuliaiskahveille.


Helena lähtee tarmokkaasti viikkosiivoamaan saunaa, vaikka tarkoitus on kyllä vielä saunoa tänään, jotta huomenna ilkeää  ihmisten ilmoille mennä.
Jäteasemalle lähtevien jätteiden katsastusta ja pussitusta kuljetusta varten.


Nawid ja Nasir heräävät kohtuullisen pitkiltä yöuniltaan ja kantavat vettä ja halkoja sekä tyhjentävät tuhkat tulisijoista. Olemme joutuneet lämmittämään jonkin verran, koska ulkona on kylmä ja majakkarakennus on kostea.
Lounaaksi syömme pastaa bolognesekastikkeella. Kastikkeessa on selviä muistoja viikon aikana syödyistä ruoista, vaikka varsinainen ”viikon katsaus” syötiin jo eilen.
Sitten tulee tieto, että talkooryhmän vaihto ei ilmeisesti onnistu huomenna aamulla. Jos hyvin menee, ehkä iltapäivällä. Se tietysti vähentää painetta siivoustoimien kanssa.



Tiskivuoro taas. Tytöt lämmittävät saunan.
Lähtöillan kunniaksi valmistuu kääretorttu samaan aikaan sämpylöiden kanssa.
On uskomatonta, kuinka paljon aikaa kuluu arkisten askareiden toimittamiseen tällaisissa olosuhteissa. Erityisesti kun on tottunut juoksevaan veteen, myös lämpimään, viemäriin ja keskuslämmitykseen muista emännän avuksi tehdyistä keksinnöistä puhumattakaan. Täytyy nostaa hattua, tai ehkä paremminkin huivia, entisaikojen emännille sekä kehitysmaiden naisille.

Kiitokset meitä seuranneille ja Majakkaseuralle!

Kirsti, Helena, Silja, Nawid ja Nasir

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content