Talkooviikko 36 Hanna, Marianna, Niina, Tuulikki ja Sari

Sunnuntai 30.8.2026

Jännän äärellä ollaan! Viisi naista, pari pussia ruokaa, kanisterikaupalla vettä ja uteliasta mieltä. Mukana talkookonkareita ja keltanokkia. Luottavaisin mielin katsomme puiden yläpuolelle kohoavaa majakkaa ja nostamme Majakkaseuran lipun salkoon.

Pärjäämme varmasti; ovathan haasteemme aivan toista luokkaa kuin majakalla sata vuotta sitten asuvien naisten. He selvisivät siellä kesät, talvet ja rospuuttoajat mantereelta tuodun veden ja sadeveden sekä kasvimaan antimien ja muutaman kotieläimen turvin, jotka nekin piti kuljettaa veneellä talveksi mantereelle.
Majakkamestarin talon naisväki on ollut ilmiselvästi muonituksen mestareita, mutta niin ovat meidänkin keittiövastaavat: maistuvaa ruokaa on alusta asti tarjolla aamusta iltaan. Niina ja Tuulikki ovat siis oivaltaneet, miten talkoolainen pidetään pirteänä ja työhaluisena.

Luonto suo runsaita antimiaan ruokapöytään. Mustikoita on sinisenään, mehukkaat tyrnit odottavat poimijaansa ja puolukat ovat alkaneet kypsyä. Niitä onkin tarjolla joka aterialla.

Tulosauna lämpiää ja matkan pölyt huuhdotaan raikkaaseen meriveteen. Sinne saavat huuhtoutua myös arkiset murheet ja rutiinit.

Maanantai 31.8.2026

Kesä loppuu tänään virallisesti, mutta majakkatalkoolaisten suvi jatkuu. Yöllä on satanut. Pihassa ja metsässä on kosteaa, mutta se ei estä tutkimusmatkailua, vaikka kalliot ovatkin liukkaita. Aallot lyövät ja pärskivät. Myöhemmin illalla ne laulavat ja liplattavat.

Varmistamme ensin puuceen pönttöjen ihanteelliset toimintaolosuhteet pieneliöille (… Decorera tårtan med barkströssel…) ja teemme tyhjennysoperaation.
Sitten löytyy klapikone puuvajasta! Se jyskyttää koko iltapäivän. Marianna luo klapikoneeseen erityisen suhteen, emmekä pysty irrottamaan häntä halkomakoneesta. Mallimittaisten saunapuiden kasa kasvaa vajassa maksimaalisiin korkeuksiin, mutta tämän ohella syntyy taidetta.

Iltasaunalla poistamme itsestämme ja toisistamme punkit, jotka ilakoivat ihollamme kaikista varatoimenpiteistä huolimatta.
Illan hämärtyessä majakan jokaisesta pikkuikkunasta pilkistää valo kiitos Väyläviraston. Majakan valo välkähtää pimeässä. Ikiaikainen merenkulun ”liikennemerkki” luo ympärilleen jatkuvuutta ja turvan tunnetta.

Tiistai 1.9.2026

Aurinko paistaa! Tänään telttakatos saadaan kuivaksi ja suojaan syyssateilta. Se on iltapäivän homma, joten ensin työnnetään puupöllejä halkomakoneeseen. Tekninen osaaminen ja parityöskentely puuvajalla viritetään huippuunsa. Apuna hankalia pölkkyjä varten toimii tietysti Fiskars.

Marjamaat kutsuvat poimijoita. Erityisesti mustikkamättäät houkuttelevat Hannaa, joka ilmestyy saaliin kanssa pihaan useaan otteeseen. Hanna pitää lisäksi pystyssä kauppaa, josta hän myy saaren kolmelle vierailijalle ja meille Majakkaseuran ihanaa tilpehööriä.

Pihapiirin tulipaikka todetaan hyvin toimivaksi ja makkarat paistuvat löylyjen jälkeen. Keittiön parivaljakko on jälleen loihtinut herkullista iltapalaa.

Viimeisen illan tunnelma on taianomainen. Taivas on pilvetön. Aurinko laskee punaisena taivaan ja meren rajapintaan ja tähdet tuikkivat pimeässä. Otava näkyy majakan yllä. Harry makaa selällään nurmikolla ja mahduttaa talkoilijat samaan kuvaan majakan kanssa.

Keskiviikko 2.9.2026

Lähdön tunnelmaa. Tiskejä, siivousta ja inventaario. Rääppiäisiä ja ruokahävikin minimointia. Tarvekalut paikoilleen, lipunlasku ja ovet kiinni. Tervetuloa seuraavat!

Majakka seisoo jykevästi graniittijalustallaan. Vanha pihapiiri aitoineen, kivijalkoineen ja kaivoineen kylpee auringossa.

Kiitollisin terveisin Sari