Torstai 10.7. Torsdag 10.7.

Aamu valkeni idyllisenä toivottamaan tervetulleeksi uuden talkoolaisen, Tiinan. Lotta jäikin vielä nauttimaan Gustusta muiden sunnuntaina saapuneiden jouduttua jo lähtemään takaisin mantereen arkeen. Tutustuttiin paikkoihin ja toisiimme sekä saaren historiaan, suunniteltiin jäljelle jääneiden ruokavarojen tehokasta hyötykäyttöä. Kymmenen aikaan alkoi tuuli nousemaan niin, että ikkunaluukut kolisivat. Vakituinen aamuaskare – saunalta löytyvän täpötäyden muuripadan lämmittäminen – onnistui silti pienen säätämisen jälkeen. Tällä merestä pumpatulla vedellä tiskaamme ja peseydymme päivän mittaan.

Morgonen grydde idylliskt för att välkomna den nya volontären, Tiina. Lotta stannade kvar för att fortsätta njuta av Gustu, medan de andra som anlände på söndagen redan hade fått återvända till vardagen på fastlandet. Vi bekantade oss med platsen, varandra och öns historia, och planerade hur vi bäst kunde använda de kvarvarande matvarorna. Vid tiotiden började vinden tillta så att fönsterluckorna skallrade. Den dagliga sysslan – att värma den överfulla gjutjärnsgrytan vid bastun – lyckades ändå efter lite justering. Med detta havsvatten, som pumpas upp, diskar och tvättar vi oss under dagens lopp.

Sitten Tiina otti haltuun keittiövuoronsa, joka alkoi kaappien sisällön ihmettelyllä ja tonkimisella. Tämä on epäilemättä useimmille ensikertalaisille tuttu askare. Pian syntyikin herkullinen banaanikakku ja munakastiketta ja uusia perunoita lounaaksi.

Sedan tog Tiina över sitt kökspass, som började med att förundrat rota igenom skåpens innehåll – en syssla som utan tvekan är bekant för de flesta förstagångsvolontärer. Snart hade hon trollat fram en läcker banankaka samt äggsås och färskpotatis till lunch.

Ehdimme jo ihmetellä, miksi näin kauniina päivänä ei tule lainkaan vierailijoita. Iltapäivällä paikalle tuli kuitenkin espoolaispariskunta suloisen pienen mäyräkoiransa kanssa. Heille maistui banaanikakku ja juttelimme pitkät tovit – kuten kaikkien vierailijoiden kanssa.

Vi hann redan undra varför det inte kom några besökare en så här vacker dag. På eftermiddagen dök det ändå upp ett par från Esbo med sin lilla, charmiga tax. De uppskattade banankakan och vi pratade länge – som vi brukar göra med alla besökare.

Sitten olikin jälleen aikaa tutkia saarta, ihastella sen kauneutta ja katsella laivoja ja lintuja. Välillä kenties vähän joogata. Näinkin pienestä paikasta voi löytyä kaikenlaista jännittävää. Jo edelliset talkoolaiset ovat löytäneet jostakin (todennäköisesti) harmaahylkeen jäännökset. Vanhasta tekniikasta lumoutuva Lotta löysi kaupaksi muunnetun konehuoneen nurkasta todellisia aarteita, jotka olivat aikaisemmin jääneet häneltä huomaamatta. Nämä laitteet ovat varhaisella automaatiokaudella kontrolloineet majakan lyhtyä, nautofonia eli modernimpaa sumutorvea sekä radiomajakkaa. Lisäksi tässä on ollut viestintäkeskus. Niitä on varmasti pidellyt käsissään radiomajakkamestari Gustav Enroos, jonka hurjista seikkailuista olemme lukeneet Gustun historiikkikirjasta.

Sedan var det återigen dags att utforska ön, beundra dess skönhet och titta på fartyg och fåglar. Kanske till och med lite yoga emellanåt. På en så här liten plats kan man hitta mycket spännande. Redan de tidigare volontärerna har hittat resterna av en (troligen) gråsäl någonstans på ön. Lotta, som är förtjust i gammal teknik, hittade riktiga skatter i ett hörn av det gamla maskinrummet som gjorts om till butik – föremål som tidigare hade gått obemärkt förbi. Dessa apparater har under den tidiga automationsperioden styrt fyrens lykta, nautofonen – alltså en modernare typ av mistlur – samt radionavfyrtornet. Här har det dessutom funnits en kommunikationscentral. Dessa föremål har med stor sannolikhet hanterats av radiovaktmästaren Gustav Enroos, vars våghalsiga äventyr vi har läst om i Gustus historikbok.

Näillä laitteilla taas on jäljitetty radiosignaalia, toinen on kiinteä ja toinen kannettava. Niitä on luultavasti käytetty alusten tai radiomajakoiden paikantamiseen – navigointia, liikenteen seuraamista tai merihädässä olevien alusten paikantamista varten. Lotta kirjoittaa romaania Itämerellä vaeltavasta aavesukellusveneestä, joten nämä löydöt ovat ilahduttavia. Tällaisten vanhojen laitteiden konkreettinen näkeminen auttaa kuvittelemaan ja kuvailemaan vanhaa tekniikkaa.

Med dessa apparater har man spårat radiosignaler – den ena är fast installerad och den andra bärbar. De har troligen använts för att lokalisera fartyg eller radionavigeringsfyrar – för navigering, trafikövervakning eller för att hitta fartyg i sjönöd. Lotta skriver på en roman om en spökubåt som vandrar runt på Östersjön, så dessa fynd är mycket glädjande. Att få se sådana gamla apparater konkret hjälper henne att föreställa sig och beskriva den gamla tekniken.

Illalla saunan ja ruokailun jälkeen taivaalle piirtyi komea sateenkaari. Myöhemmin viisto pinkinoranssi valo loi auringon hiljaa laskiessa tupaan epätodellisen tunnelman, mutta tätä valoilmiötä kamera ei kyennyt tallentamaan.

På kvällen, efter bastun och middagen, visade sig en ståtlig regnbåge på himlen. Senare skapade ett snett rosa-orange ljus en overklig stämning i stugan när solen sakta gick ner – men detta ljusfenomen lyckades kameran inte fånga.

Perjantai 11.7. Fridag 11.7.

Yöllä oli varsin kylmä, mutta meillä molemmilla oli onneksi lämpimät makuupussit. Syynä oli varmaankin pohjoistuuli, joka vielä aamullakin kolisteli tarmokkaasti ikkunaluukkuja. Ukkonen ja vuolaana valuva sade ovat tätä kymmenen aikaan kirjoittaessa jo hieman väistymään päin, joten ehkä sittenkään emme joudu soveltamaan mielikuvitusta lähtötoimista suoriutumiseksi.

Tänään kuvat eivät enää suostukaan latautumaan, mutta mitään suurta valokuvataidetta ei menetetty. Päivä menee myräkän vaiheita ennakoidessa, siivoillessa ja pakkaillessa.

Hieno reissu! Historia kuiskailee muureista, kallioilta ja konehuoneen nurkista. Tunnelmallista säällä kuin säällä.

Natten var ganska kall, men som tur var hade vi båda varma sovsäckar. Det var nog nordvinden som låg bakom, för ännu på morgonen skakade den energiskt i fönsterluckorna. Åskan och det strida regnet har vid tiotiden, när detta skrivs, börjat ge med sig en aning, så kanske vi ändå slipper ta till fantasin för att klara av avfärdsförberedelserna.

Idag vill bilderna inte längre laddas upp, men inget stort fotokonstverk gick förlorat. Dagen går åt till att följa stormens utveckling, städa och packa.

En fantastisk resa! Historien viskar från murar, klippor och hörn i maskinrummet. Stämningsfullt – i alla väder.