Maanantai 14.7.2025
Aamulla meitä odotti eri saari. Eilen Gustulta näkyi kauas, kaakossa aava ulappa, pohjoisessa Hanko satamineen, etelässä Russarö, kaikkialla linnut. Merimetsot, puuttomien luotojen haahkat, erilaiset pienet tirriäiset.
Sateisen yön jäljiltä kaikki oli kateissa. Aamukuuden aikaan saarta ympäröi usva, eikä merta näkynyt missään. Aurinko kajasti jo korkealla koillisessa, mutta muuten saari tuntui kelluvan omassa rauhassaan.
Kuten kuvasta näkyy, otimme iisisti mekin. Aamupäivän hiljaisuuden rikkoivat vain ohi lipuvien laivojen sumusireenit. Meillä oli aikaa valmistautua huomisen vuoroveneen tuloon perehtymällä saaren historiaan ja etsimällä opastuskierrokselle kiehtovia lisäfaktoja.
Tuuli selvitteli, löytyisikö lähistöltä kiinnostavia hylkyjä. Onhan niitä, ja tykkejäkin merenpohjassa lepää. Krimin sodan aikaan 1800-luvun puolivälissä saarella oli kymmeniä tykkejä. Ainakin osa niistä upotettiin myöhemmin mereen.
Netistä löytyy sukeltajien niistä tekemiä merkintöjä: “Sukellus numero kuusi, Gustavsvärn Tykki-matala, Hanko Finland. Kaksi venäläistä kanuunaa. Maksimisyvyys 10 metriä, sukellusaika 26 minuuttia.”
Iltapäivällä kiersimme saaren. Rantalohkareilla tasapainotellessa huomaa, miten monta pientä maailmaa yksi saari voi kätkeä.
Tervetuloa siis vieraat, täällä on viisastuttu ja huussi tyhjennetty.
15.7.2025
Tiistaisin Gustuun saapuu vuoroveneellinen vieraita. Talkoolaisille se tietää kiireistä päivää. Aamupäivällä on leivottava, treenattava opastusta ja hiottava bisnesstrategiat, sillä opastuksen jälkeen on tiukan pullanmyyntikampanjan aika.
Oppaana toimi Tuuli, joka osasi kertoa loiston alkuperän, räjäytystöissä käytetyn ruudin määrän ja saarelta hätistetyn Ivarin kohtalon. Tyytyväisiltä vierailta tuli vain yksi tiukahko kysymys: Miten niin Suomenlahden olisi voinut sulkea Hangon ja Viron Paldiskin väliltä? Viroon on kuitenkin 80 kilometrin matka, eivät kanna tykit moista.
Tätä pohdittiin isommalla porukalla ja siihen päädyttiin, että ainakin tuota väliä olisi voitu tehokkaasti valvoa.
Samalla viisaiden päiden yhteisellä pähkäilyllä päädyttiin siihenkin, että Gustun kahvipaikkaa koristava selkärangan pätkä taitaa olla peräisin hylkeeltä. Näin ne totuudet syntyvät.
Keskiviikko 16.7.
Meille on kerrottu, että laiska töitään luettelee. Koska tunnistamme tästä itsemme, luettelemme nyt työmme ja pari muutakin asiaa.
Työt: On leivottu, kokattu, tiskattu, siivottu, myyty pullaa ja pyyhkeitä, on tuuletettu patjat, mitattu myrskyn rikkoma ikkuna ja tyhjennetty huussi. Lisäksi on virkattu kassi, neulottu villapaitaa ja kirjoitettu kirjaa. Erityisesti haluamme mainita, että tyhjensimme huussin emmekä miten tahansa vaan pätevästi ja perusteellisesti. Tyhjensimme sen kuin naiset. Todellakin tyhjensimme.
Mukavin työ: leipominen ja vieraiden kanssa seurustelu
Kenties aavistuksen karteltu työ: huussin tyhjennys
Vieraita eniten kiinnostaneet asiat: sumusireenin moottori ja merenalaiset tykit
Vierailta opittua: värisuotimien käyttö valokuvauksessa
Kirjakeskustelujen parhaat vinkit: Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta, Elizabeth Stroutin ja Jennifer Keeganin tuotannot sekä Frode Gryttenin Päivä jona Nils Vik kuoli
Maagisin näkymä: usvan keskeltä sukeltanut aavelaiva
Kiehtovimmat eläinhahmot: hylje, minkki ja sormenpaksuinen rantakäärmevauva
Pelottavin yöhetki: yksin ullakolla yöhämärissä ilman silmälaseja
Paras ruoka: viimeisen päivän jämät eli kantarellimuhennosta ja banaanilettuja aamiaiseksi sekä lounasajan uunitomaattipasta plus jogurtista, hunajasta ja Gustulta poimituista mansikoista loihdittu jälkiruoka.
Koska työnteko on nyt pätevästi dokumentoitu, dokumentoitakoon vielä luontainen olemuksemme eli laiskuus.
PS Muistinko mainita, että tyhjensimme siis huussin?
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hei hei, Gustu, olit meille hyvä.