Sunnuntai 15.8.


Viikonlopun talkoolaisten lähdettyä saarelle jäivät vain Piia, Jarkko ja epävakaa sää. Tuuli jatkoi navakkana ja sadekuurot yllättivät tuon tuosta, joten tuntui paremmalta siirtää maalaussuunnitelmat jollekin toiselle päivälle. Onneksi sisätiloissakin riitti puuhaa, ja nyt onkin jo oikein hyvin tiedossa, mitä kaikkea keittiön kaapit pitävät sisällään. Pienen aherruksen palkaksi lämmitettiin sauna, ja sen jälkeen saimme hyvillä mielen rauhoittua kuuntelemaan saarella tuivertavaa tuulta.

Tuulta riitti koko päiväksi, mutta sateettomiakin tovia oli.


Saaren satokausi ei ole vielä ohi!


Keittiöstä vastaavan Jarkon kanakastike antoi voimia ruokavaraston inventointiin.


Majakanvartijan poika Sven Viklund jätti nimensä saaren rantakallioon 101 vuotta ja 1 päivä sitten.


 

Maanantai 16.8.


Tyyni ja aurinkoinen aamupäivä ei antanut mitään tekosyytä maalaustöiden lykkäämiseen, joten oli aika koetella tikkaiden ja telineiden kestävyyttä. Voi olla, että rakenteet vähän tärisivät tai polvet tutisivat, mutta työ eteni mallikkaasti, ja keskipäivään mennessä sumusireeninhoitajan talo punasteli jo tyytyväisyyttään. Reiluina talkoolaisina jätimme tietysti vähän maalattavaa myös tuleville tekijöille.

Kaunis sää houkutteli luoksemme myös kaksi vierailijaa, joten saimme keitellä kahvit, kertoa vähän saaren elämästä ja arvuutella yhdessä loppupäivän säätä. Kävi niin, että ennen iltaa vanhat tuttumme sade ja tuuli palasivat ja ajoivat auringon tieltään, mutta mikäpä sen mukavaa kuin istua iltaa lämpimässä keittiössä popsimassa uunijuureksia ja kuuntelemassa tummenevan meren kuisketta.

Eilisillan auringonlaskua kelpasi ihastella


Uutta punaa talon poskille


Kahvittelun jälkeen helsinkiläiset vieraamme jäivät vielä saaren rantavesiin sukeltelemaan.


Jokohan tuo nyt olisi valmista?


 

Tiistai 17.8.


Aamua verhosi salaperäinen usva, joka kuitenkin hälveni keskipäivän jälkeen. Päivän askareena haeskelimme maastosta kurtturuusuja hävitettäväksi ja marjoja nautittavaksi. Vieraslajia ei löytynyt, mutta vadelmaa ja mustaherukkaa sitäkin enemmän. Iltapäivällä tuuli ja sade ajoivat meidät taas sisätiloihin, joten oli aika lämmittää pönttöuunia ja paistaa marjapiirakkaa. Leipominen ei mennyt hukkaan, sillä mantereelta soitettiin, että saisimme huomiseksi ainakin kaksi vierasta. Päivän päätteeksi lämpeni sauna, pilvet väistyivät, ja illan hämärtyessä Russarön ylle kohosi komea kuutamo.

Aamulla majakka oli verhoutunut sumuun, ja Hanko hävinnyt näkyvistä


Pönttöuuni testattiin ja toimivaksi havaittiin


Myös marjapiirakan valmistus ja koemaistaminen suoritettiin onnistuneesti


Kuu kasvaa Russarön yllä


 

Keskiviikko 18.8.


Päivä alkoi aurinkoisena, ja käytimme sitä hyväksemme hoitamalla alta pois muutamia pieniä ulkotöitä: viritimme lippusiimaa ohjaamaan kävijät pois vaarallisista paikoista, etsimme jälleen kurtturuusuja (mutta turhaan) ja hajotimme työkaluvajan taakse jäänyttä puurojua pienemmäksi puurojuksi. Säätiedotuksen lupaaman tuulen alkaessa yltyä meille ilmoitettiin, ettei vieraita tänään tulisikaan, ja syy oli helppo ymmärtää: muutamaa poutaisempaa hetkeä lukuun ottamatta loppupäivää hallitsivat sade ja koko ajan voimistuva tuuli. Iltaa kohti aallot nousivat yhä korkeammalle - sääpalvelujen mukaan tuulenpuuskat temmelsivät parhaimmillaan yli 20 metriä sekunnissa. Katsoimme viisaaksi laskea Majakkaseuran lipun salosta, ettei se rispaantuisi puhurien kynsissä, ja siirryimme sitten nauttimaan myrskysään tunnelmista sisätiloihin. Emme kuitenkaan malttaneet olla livahtamatta silloin tällöin ulos ihastelemaan rantakallioihin murtuvia vaahtopäitä.

Ruosteisia ruuveja on ilkeä vääntää irti


Vieläköhän nämä saisi irti toisistaan?


Joutohetket käytettiin ohikulkijoiden kyttäämiseen


 

Torstai 19.8.


Talkoojakso lähenee loppuaan, eikä viikolle suunniteltuja töitäkään enää juuri ole jäljellä. Siksi saimme käyttää aurinkoisen aamupäivän saariluonnon ja meren ihasteluun. Viikossa ei ollenkaan ehdi kyllästyä kallioihin, aaltoihin tai ohi purjehtiviin laivoihin. Joutoajalla voi etsiä rannasta suojaisan paikan, nojautua kalliota vasten hyvän kirjan kanssa ja vilkaista haaveksivasti jonkin horisonttiin katoavan aluksen jälkeen. Elämä voisi olla paljon kurjempaakin.

Lounaslautasia tiskatessa alkoi sataa, ja tuulikin oli tuttuun tapaan voimistumaan päin. Pitkä ruokalepo tuntui aiheelliselta, ja niinpä aterioiden välinen aika vierähti torkuskellessa. Päivällisaikaan raskaana velvollisuutenamme oli torjua ruokavaraston liikatäyttöä, joten keittiövastaavan pannulle päätyi suurin piirtein kaikki, mikä ei pakoon päässyt. Näiden talkoiden viimeinen sauna lämpeni oikein kuumaksi, ja rentouttavien löylyjen jälkeen oli luotava useampi haikea silmäys ympäröivälle merelle, ennen kuin malttoi palata sisälle ja hyväksyä yön alkaneeksi.

Uuden päivän kunniaksi lippu takaisin salkoon!


Kun kerran aikaa on, niin tuoli rannalle, ja sitten eikun laivoja bongaamaan


Kaikki syödään mitä jaksetaan, niin jää vähemmän seuraavien vaivoiksi


 

Perjantai 20.8.


Tämän kaksikon viimeinen talkoopäivä kului siivoilun merkeissä, mutta siinä sivussa oli myös aikaa ulkoilla ja levätä. Ilma oli pitkästä aikaa aurinkoinen, ja iltapäivällä rantaan ankkuroi ruotsalainen pariskunta, joka vietti päivää tutustumalla saaristoon. Kerroimme lyhykäisesti Gustavsvärnin historiasta, esittelimme kauppaa ja päästimme sitten vieraat aterioimaan omassa rauhassaan. Itse jatkoimme loppujärjestelyjä voidaksemme luovuttaa saaren hyvässä kunnossa seuraaville talkoolaisille. Samalla tarkkailimme laivaliikennettä, nautimme auringosta ja jätimme vähitellen hyvästit tälle kauniille, tuuliselle saarelle. Piia palaa tänne jälleen syyskuussa, Jarkkokin kenties vielä jonakin päivänä.

Viimeisenä päivänä oli tehtävä tilaa kompostiin


Saunan merinäköalaa voi tulla vielä ikävä


Ensi kertaan, Gustu!

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content