Perjantai 19.7.
Saavuimme Gustavsvärnille perjantaina 19.7. kahdeksan pintaan illalla. Talkoolaisina reissulla olivat Kaisa, Mirka ja Sade. Kaisa toimi talkoovastaavana, Mirka keittiövastaavana ja Sade päiväkirjavastaavana.
Kannoimme tavarat sisään ja asetuimme syömään iltapalaa. Keittiön ikkunasta erottui vaaleana tummaa taivasta vasten paljas lipputanko. Kävimme nostamassa sen salkoon Majakkaseuran lipun ennen yöpuulle menoa.
Saaren rantaan lyövät laineet sekä hiljaa sirittävät sirkat loivat hyvät puitteet unelle. Mirka kävi vielä yötuimaan ihastelemassa täysikuuta Kaisan ja Saden nukkuessa tyytyväisinä onnensa ohitse.
Lauantai 20.7.
Heräilimme yhdeksän maissa ja vietimme rauhallisen aamun kahvin, teen, voileipien ja keitettyjen munien parissa. Ikkunasta näkyi nyt salossa iloisesti liehuva lippu.
Kaisa ja Sade pistivät saunan edessä olevan padan tulille ja kävimme kaikki kallioilla nauttimassa kauniista kesäpäivästä. Haikeana irrottauduimme päivän lämpimästä syleilystä ja lähdimme valmistelemaan saarta neljältä saapuvia vierailijoita varten. Mirka kävi leipomaan pullaa ja Sade ja Kaisa avasivat putiikin. Kuumeisesti etsittiin jonnekkin kadonnutta ohjekansiota, mutta turhaan. Mirkan vielä paistaessa pullia kävivät muut hänen ohjeistuksellaan valmistamaan lounasta. Kaisa hääri lieden ääressä ja Sade itkien pilkkoi sipulit.
Ehdimme syödä lounaaksi valmistuneen tonnikalapastan juuri ennen vieraiden saapumista. Mutta kappas! Saarelle eksyneet matkailijat eivät olleetkaan odotamamme sakki. Juuri ennen ryhmän saapumista kaksi muutakin veneellistä oli rantautunut ihailemaan Gustavsvärnin kaunista saarta. Selitimme tilanteen, ja pyysimme heitä hetkeksi tekemään tilaa laiturille, jotta retkeilijöitä kuljettava vene mahtuisi siihen parkkiin. Ihmiset kiersivät saaren nopeasti ympäri, ja jatkoivat sitten matkaansa, osan tullessa vielä takaisin myöhemmin.
Odottamamme vene parkkeerasi laituriin ja ryhmä vaelsi ylös saarelle. Useimmat ostivat kahvia ja tuoretta pullaa ulos katetusta retkipöydästä. Kaisa kertoi ryhmälle hiukan saaren historiasta, jonka jälkeen ihmiset lähtivät kiertämään saarta uteliaina.
Vieraiden lähdettyä lämmitimme saunan ja kävimme peseytymässä. Sade ja Kaisa kävivät pulahtamassa raikkaassa merivedessä Mirkan tyytyessä saunan iloihin. Saunan jälkeen alkoi sataa. Sää sinä päivänä oli ollut tosi vaihteleva. Välillä paistoi aurinko ja oli ihan tyyntä, välillä tuuli ja välillä tihkutti. Myöhemmin saimme nauttia vielä lyhyestä ukkosmyrskystä ja sen jälkeisestä sateenkaaresta.
Sade kierteli saarta ja ihaili hämähäkkien valtavaa hyönteissaalista. “Mikä herkkusuiden paratiisi!” hän ajatteli.
Ilta oli tyyni, ja kantoikin mukanaan Hangosta viikonlopun äänet. Karaokeksi arveltu meteli olisi ilman korvatulppia varmasti valvottanut pitkälle yöhön. Aurinkoon ei kuitenkaan tepsi edes korvatulpat ja Kaisa ja Sade heräsivät viiden maissa yhdessä auringon kanssa. Sade käänsi kylkeä ja jatkoi unia, mutta Kaisa kävi pihalla pienellä kävelyllä ja sai napattua kuvan auringonnoususta.
Huom! Sadella oli ainakin korvatulpat, muiden korvien sen öisestä tilanteesta ei ole varmuutta.
Sunnuntai 21.7.
Heräsin puoli kymmenen maissa valmiiseen aamupalapöytään. Aamukahvin kanssa sai nauttia lauantailta ylijääneitä pullia. Aurinko paistoi ja päivästä oli tulossa kuuma.
Päivä meni siivoillessa ja valmistellessa paikkaa seuraavaa talkoolaisporukkaa varten. Kaisa ja Mirka suunnittelivat tulevaa majakkapäivää, sekä saattoivat loppuun lauantaina aloittamansa majakkapäivän tarpeiden pakkaamisen mökin uumeniin. Sade luonnosteli tätä tekstiä, sekä ripusti putiikkiin Gustavsvärn t-paitoja asiakkaille sovitettavaksi.
Toiminnan tuoksinnassa oli jäänyt huomaamatta viesti, jossa ilmoitettiin seuraavan ryhmän saapuvan etuajassa. Yllätyimmekin täysin huomatessamme uusien talkoolaisten kipuavan mökille melkein tunnin etuajassa. Hämmennyksestä toivuttuamme toivotimme heidät iloisesi tervetulleeksi – kättelimme ja esittelimme itsemme. Onneksi olimme aloittaneet järjestelyt hyvissä ajoin, sillä kaikki oli jo melkein valmista, ja olimme valmiita luovuttamaan saaren eteenpäin.
Poispäin ajaessamme veneestä näkyi vielä Gustavsvärnin salossa liehuva Majakkaseuran lippu. Oli mukava jättää saari seuraavien talkoolaisten haltuun, sen sijaan että se olisi jäänyt tyhjilleen.