4.7. perjantai

Perjantai-iltapäivä. Hangossa kaikki viisi perillä säntillisesti, joskin sopimatta, samaan aikaan. Tapaamispaikalle ovat saapuneet myös kaikki Uudenmaan teinit, ja Ulla-myrsky. Siispä ruoat kaupasta, vedet kanistereihin, kamat Pandaan ja äkkiä ulapalle. Nokkela Sanna keksii soittaa kipparille, joka suostuu lähtemään viemään meitä jo tuntia aikaisemmin, viideltä, joten vältytään tunnin seisoskelulta myrskytuulessa ja regatan huuruissa.

Kaikilla meillä on niin mieli kuin odotukset korkealla! On loman alkuja, eroja ja muita tuulettumisentarpeita, mistä heinäkuumyrsky pitää hyvin huolen: tuuli puskee lujaa idästä ja keulasta pärskii vaahtopäätä istumalaatikkoon. Silti ei sada ja aurinko paistaa, yhdellä on pipo ja toisella shortsit.

Perillä hengästyttää. Kun paatti peruuttaa pois laiturilta alkaa tuntua todelliselta se, että tämä upea maailmankolkka on uskottu meille. Onneksi viimeistään veneessä on käynyt selväksi, että mukaan on valikoitunut pelkästään hyviä, toimeliaita tyyppejä. Mietityttää, millainen ryhmäytymispsykologi Majakkaseuralla on kokoonpanoja tekemässä, niin hyvin meillä synkkaa!

Gustavsvärn on saari, joka saa meidät kaikki heti pauloihinsa: karu luonto on kesäisimmillään, katajien alta pullottaa metsämansikoita, hiirenvirnat suikertavat vallattomina ja muurin lohkareet ovat maksaruohosta keltaisina. Myös maiseman kontrastisuus viehättää: pohjoisessa Hangon siluetti muistuttaa regattaillan hulinasta ja kun pään kääntää 90 astetta oikealle, ei horisontissa ole mitään. Jopa purjehduskilpailut on tältä iltaa peruttu sään vuoksi, ja horisontissa ei liiku luotsin ja joutsenseurueen lisäksi juuri kukaan.

Yhdestä suusta ihastellaan Majakkaseuran perusteellista talkoo-ohjelmaa perehdytyksineen ja ohjeineen. Toki pätevinkään systeemi auta, jossei sitä käytetä – ehkä edellisille on tullut kiire lähteä, ja siksi tieto vesikanistereista ja muonavaroista ei ole liikkunut meille, mutta kaikkea on riittävästi ja siivousintoa riittää.

Ja onneksi askarteluintoakin: myrsky on tempaissut ullakon päätyikkunan saranoiltaan! Sitä ei ihan pelkällä ruuvarilla korjata, joten Stina turvautuu kotikonsteihin: jätesäkkiä, teippiä, räsymatto ja patja ikkunan eteen ja johan pysyy ulla ulkona. Ainakin siihen asti, että seuran remppavastaava pääsee paikalle.

Ilta kuluu ihanasti auringonlaskussa. Grilli täytyy siirtää talon taakse tuulen suojaan, että saadaan syttymään, mutta hyvää tuli ja Helin illallinen ulkopöydillä muurin kupeessa maistuu kaikille. Tuulikin ottaa tyyntyäkseen ja kesältä tuntuu.

Yöpaikoiksi valikoituvat tupa, kauppa ja ullakko.

5.7.2025 la

Yö on kulunut pienestä palelusta ja kesäyön valosta huolimatta toisilla levollisemmin kuin toisilla. Aikaisimmat linnut keittelevät puuroa ja loputkin ylhäällä yhdeksään mennessä. Vesi on aika hyistä, mutta aamu-uineille mennään, tietenkin, kun voi.

Aurinko kurkkii, ja tuuli on rauhoittunut. Regatan purjeetkin ovat heränneet, ja seuraamme niitä aitiopaikoilta kuten vintin ehjästä ikkunasta.

Katja ja Sari ottavat tiskisavotan haltuunsa ja Heli kantaa pöytään ihanan kalakeiton. Sanna pänttää saaren historiaa ja Stina tässä laatii päiväkirjaa.

Kolmen maissa saapuivat kävijät! Kauppa on siivottu viimeisen päälle, paidat lajiteltu ja hyllyt täydennetty kirjoista ja korteista. Pandan matkalaisista osa oli perunut, mutta yksi hankolainen saapui ja Sannan iloiseen opastukseen. Lisäksi saapuu pariskunta vesiskootterilla ihailemaan saarta ja syömään Katjan omenapiirakkaa.

Niin saapui sadekin. Märkää tiskaamista harrastetaan ja valkoposkihanhia naurattaa. Alkuillan sauna maistuu ja uinti. Ja etenkin ennennäkemättömän kaunis pesuhuone ihastuttaa: vehreässä kuopassa peseminen muurien katveessa on ihan spesiaali ilo.

Saunan jälkeen kellään ei ole yhtään nälkä, mutta silti johonkin katoaa pellillinen juustotäytteisiä lettuja. Jo kellon yhdeksän aikaan alkavat ensimmäiset päät tapailla tyynyjä.

6.7. sunnuntai

Sateinen yö, sumuinen aamu, saariston sää.

Ihanaa on istua aamiaisella horisontittoman maiseman sylissä. Hankokin on kokonaan kadonnut näkyvistä, mutta se ei taida kelvata syyksi olla palaamatta tänään ihmisten ilmoille. Mielellämme oltaisiin jääty tänne ja tähän eloon. Tiskivedet, polut ja olemiset on äkkiä tulleet tutuiksi, samoin kuin seura.

On ihmeellistä, miten tällaisissa oloissa tutustuminen tapahtuu sukkelaan ja syvästi. Mukaan pakatut kirjapinot, ristikot ja käsityöt on kaikki jääneet koskemattomina laukkuihin, kun puuhaa ja puhuttavaa on piisannut. Ei tällaisessa miljöössä ihmeempiä tarvitse.

Loppupäivän ohjelmassa siivoilua ja kahvittelua siihen saakka, että Panda noutaa meidät mantereelle ja koteihimme.

Kiitos Gustu!

Teksti ja kuvat Stina Varkkola