On merkillistä, miten ei vain seura vaan myös sää vaikuttavat koko saaren olemukseen ja saarella olemiseen. Kun Jyrki, Annu, Jony ja Sofia lähtivät, alkoi meillä kahdella orientoitumien uuteen ajanjaksoon. Melkoinen muutos koettiinkin kertaheitolla, kun mantereelta alkoi nopeasti lähestyä tumma ukkosrintama. Tuli kiire saada majakkaseuran lippu salkoon (kyllä, se oli unohtunut tehdä aikaisemmin, ups), ja vain hetkeä myöhemmin rankkasade piiskasi ikkunoita. Siinä sitä riitti katselemista ja kuuntelemista.





Koleahko ja epävakainen sää jatkui tiistaihin saakka. Erityisesti sateella on pakko viihtyä sisällä, ja miksi emme viihtyisi. Tuvan takka luo lämpöä ja tunnelmaa, mutta sen sijaan, että olisimme vain tuijotelleet tulehen, mikä sekään ei yleensä ole huono vaihtoehto, meillä oli hyvää aikaa opiskella saaren historiaa. Teimme laajaa pohjatyötä sisäistääksemme Gustun vaiheita aina 1700-luvulta asti, toinen toisellemme opettaen sitä, mitä tuleville vieraille oli määrä kertoa. Voi sanoa, että työ kannatti. Kävimme myös etsimässä saarella 1900-luvulla eläneiden ihmisten kalliokirjoituksia, ja löytöretkikin oli palkitseva.

Studeerausta.


 

Majakanvartijan pojan nimikirjoitus.

 

Tiistaina Panda toi mukanaan 15 hyväntuulista vierasta.

 

Muuten turistien suhteen kulunut arkiviikko on ollut odotetusti hiljainen, vaikkei aivan autio. Ryhmän visiitin jälkeen meille tupsahti vielä kuusihenkinen seurue, ja maanantaiaamuna kylässä kävi pariskunta, joka porhalsi rantaan vesiskoottereilla! Turkuun moottoriveneellä matkalla ollut mieskolmikko pyysi saada käyttää vessaamme.

Keskiviikkona koitti ihme: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko päivän. Vasara vaihtui hetkessä kädessä kirjaan, ja lompsimme laiturille. Uintimahdollisuutta Gustussa ei oikein ole, mutta leuto tuuli riitti vilvoittamaan rannalla lekottelijoita. Kiikareihin tarttui outo kelluva möhkäle, joka lipui hiljalleen ohitsemme. Arvelemme sen olleen hylje (todistusaineistoa ei ole).

Vaikea viime kädessä sanoa, kumpi teoksista on painavampi.

Löydätkö kuvasta Gustun tämän hetken ahkerimman duunarin?

 

Vaikka Gustu on arkena hiljainen, tekemistä saarella on riittänyt. Eläkkeellä oleva Matti nauttii puutöistä, ja päivän mittaan pihalta kuuluukin milloin sirkkelin surinaa, milloin porakoneen pärinää. Tuloksena kaksi penkkiä, jotka minä sain viimeistellä hiomalla tikut laudoista, villiminkin ja näädän pyydys sekä puulaatikko koristeellisine vetimineen. Viikonloppuna urakka jatkunee tuvan lautalattian uusimisella. Huh!

Matin verstas on auki aamusta iltaan.

 



Muuten työt jakaantuvat tasapuolisesti, eivätkä perushommat ole varmaankaan sen erilaisempia kuin millään muullakaan kesämökillä: perunoiden pesemistä, ruuanlaittoa, pihatöitä (ruohonleikkuria täällä tosiaan ei ole mutta viikatteella niittää kätevästi ylikasvaneet heinät), saunan lämmittämistä.



Valmisteluja vieraita varten kaupan puolella.

Meri ja Gustun ympäristö vierottaa meidät täysin mantereen elämästä ja sen hektisyydestä. Mieli lepää askareissa ja silmä ulapalla. Täällä tosiaan tulee olo, kuin koko saari olisi oma ja kaukana muusta maailmasta. Hämmästyttävää, vaikka Hanko on aivan vieressä, vain noin kolmen kilometrin päässä.



Kaikille seuralaisille hyvää majakkakesää - ja kaikille tervetuloa!

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content