1.6. Lauantai

Saavuimme tänne tänään vähän ennen puoli kymmentä. Matkaan tuli alkuperäisen suunnitelman jälkeen niin sanotusti ”pari muuttujaa”, jonka vuoksi kävikin niin että saarelle päätyi tämän viikon ajaksi ainoastaan minä (Jonna) sekä Otso. Mainitsen nyt tässä vielä kun muistan, että ajattelin kirjoittaa nämä tulevat merkinnät hyvinkin ”päiväkirjamaisesti”, koska se on minulle kaikista luontevin tapa kirjoittaa.

Heti alkuun haluaisin kiittää kuitenkin Majakkaseuran Teppoa, joka oli isossa roolissa tämän reissun onnistumisen kannalta, sillä alun perin saarelle oli tulossa neljä ihmistä ja koska kaksi jäi pois, jäi jäljelle sitten kaksi autotonta henkilöä. Tämä tietysti aiheutti hieman päänvaivaa, mutta sitten kävi niin että Teppo tarjoutui tulemaan kanssani Helsingistä Maarianhaminaan autolla ja laivalla. Hänen ansiostaan kauppareissu ja matka Maarianhaminasta Käringssundiin onnistui ilman mitään ongelmia.

Kuvassa Otso ja Teppo

Kävimme matkalla hakemassa viikon eväät Hugosista

Käringssundissä tapasin ensimmäistä kertaa Otson, ja matkaamme Käringssundistä Märketille liittyi myös muutama turisti sekä majakkaseuralainen Marcus, ja Märketille saapuessamme vastassa olikin kolme ihanaa talkoolaista jotka olivat tehneet mm. riisipuuroa, luumukiisseliä, piirakkaa ja muffinsseja. Etenkin riisipuuro kiisselin kanssa maistui!

Kahvittelimme siinä sitten jonkin aikaa, kiersimme katsomassa paikkoja ja kävimme läpi asioita mitä on hyvä tietää.

Mukavan yhdessä oleilun jälkeen edellisen viikon talkoolaiset, Teppo, Marcus sekä turistit jatkoivat matkaansa ja jäimme Otson kanssa saarelle. Tiskasimme yhdessä jonka jälkeen kiertelimme hieman ympäri saarta ja keskustelimme. Otsoa ilmeisesti hieman väsytti, sillä nukkui päikkärit kuin ruusunen konsanaan.

Täytyy myöntää että onhan tämä melko erityinen tapa tutustua toiseen ihmiseen, mutta jo pelkästään yhden päivän sisään on mahtunut monia positiivisia asioita. Uskon siis että tästä tulee oikein mukava viikko.

En voi sanoin kuvailla kuinka upea paikka tämä mielestäni on. Koko tunnelma täällä paikan päällä on aivan ihana. Melko sanattomaksi siis vetää.

Sää on ollut tänään sateinen ja hieman tuulinen, mutta se on oikeastaan ollut juuri sopiva lisä jo valmiiksi hieman unenomaiseen tunnelmaan.

Nyt suunnitelmissa on vielä syödä iltapalaa, ja sauna on lämpeämässä parhaillaan!

Olen todella onnellinen että saan olla täällä, ja kiitos siitä kuuluu Suomen Majakkaseuralle.

 

Ilmoja pidellessä!

Otso ja Jonna

 

2.6. Sunnuntai

Tänään heräsimme kauniiseen auringonpaisteeseen, jonka kunniaksi joimme pitkät aamukahvit ulkona majakan edustalla. Voisi olla huonompiakin aamukahvittelupaikkoja. Sää on ollut aika lailla koko päivän aurinkoinen, mitä nyt illalla alkoi vähän pilvistyä. Lämpötila on kieppunut noin kahdeksan asteen hujakoilla, mutta silti aurinko lämmitti mukavasti ulkona istuessa. Eilinen sauna oli myös mahtava, suomen läntisimmät löylyt siis vihdoin koettu!

Aamukahvihetken tunnelmaa

Olemme nauttineet säästä, kuunnelleet iskelmää, pohtineet mm. kalojen ajatusmaailmaa, meretöntä merta, villapaitaestetiikkaa, ja lintujakin tuli kiikaroitua. Myös muutamia majakkaan liittyviä pieniä askareita tuli tehtyä. Merihanhi oli lintuhavainnoista erityisen kiinnostava, sillä niitä ei eilen täällä näkynyt. Otso löysi myös päivällä jonkinasteisen leppäkerttuyhdyskunnan.

Otso pohtimassa syntyjä syviä

Otson ottama kuva leppäkertuista

Lintubongausta

 

Suurten asioiden äärellä siis täällä ollaan.

Jääköön tämä päiväkirjamerkintä näihin tunnelmiin, palaamme asiaan taas huomenna.

Otso ja Jonna

 

3.6. Maanantai

Tänään herätessä olikin täysin erilaiset näkymät kuin eilen aamulla. Lähdin herättyäni käymään ulkona vilttiin kääriytyneenä hieman unihöperöyksissäni ja hyvä etten lentoon lähtenyt, sillä tuuli oli yltynyt lukemiin 14 m/s. Myöhemmin se voimistui entisestään, ja kävi noin 18 m/s hujakoilla.

Keitimme taas aamukahvit ja keskustelimme jonkin aikaa mm. unista. Nousevaa aallokkoa katsellessa mietimme myös milloinkohan majakkaseuran ulkona liehuva lippu on viimeksi ollut edes pienen hetken täysin paikoillaan.

Tänään on tullut luettua melko paljon Märketin historiasta ja tehtyä jonkin verran askareita. Otso teki meille maukasta linssimuhennosta, ja näytti minulle nettisivun josta pystyy seuraamaan laivojen sijainteja livenä. Olemme siis lintujen lisäksi bongailleet tänään myös laivoja.

Yllä muutama kuva tämän päivän säästä, sekä kuva Pasila-laivasta, joka oli matkalla Klaipedasta Raaheen.

Hämmentävä Otso

Täällä kelpaa tiskata!

Koska tänään on tullut jo kahdelta taholta kysyntää myös kirjoittajan kuvasta, niin tässä vielä tällainen villapaitaesteettinen kuva minusta nauttimassa majakanvartijan arjesta. Olkaa hyvä.

Nyt on myös sauna lämpimänä, joten sinne seuraavaksi siis.

“Kauas on pitkä matka, mutta meri on aina rannassa” – Otson ajatuksia vuodelta 2014

Otso ja Jonna

 

4.6. Tiistai

Herätessä oli pilvinen sää, mutta aamukahvin ja -puuron aikana aurinko tuli esiin. Aloimme heti aamupalan jälkeen tehdä asioita. Päivän perusaskareiden lisäksi kävimme mm. puhdistamassa lyhtytornin vesikourut. Otso teki myös inventaariota ruokatarvikkeista ja teki ruokatilausta ensi viikolle. Puita on hakattu ja kannettu. Tuhkatkin viety pesästä.

Roskia polttaessamme istuimme ulkona melko pitkään ja pohdimme kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tiiroja ja majakkaa ihaillessamme tuumailimme millaisia rakennuksia olisimme mikäli saisimme itse valita.

Ajan rakenne tuntuu täällä melko mystiseltä. Koko päivän on jotenkin ollut erikoinen olo. Eipä se toki ihme ole, tuntuu edelleen niin uskomattomalta ylipäätänsä olla täällä. Vähän kuin olisi osa jotain tarinaa tai elokuvaa. Kaipa sitä elämäksikin kutsutaan.

Aamupuuroilua

Otso nysvää vesikourujen parissa

Puunhakkaushommia

Kauniin auringonlaskun kruunasi herkullinen tabboule-illallinen.

“Lyövätkö mainingit maihin, mikäli kukaan ei niitä ole autiolla rannalla kuulemassa?” 

Otso ja Jonna

 

5.6. Keskiviikko

Aamulla oli todella sumuista. Horisontin rajaa ei ollut lainkaan näkyvissä. Jouduin herätessä hieraista silmiäni, kun saari näytti itsestään taas täysin uudet kasvot. Kuinka erilaiselta tämä ympäristö voikaan näyttää eri päivinä. Mietin johtuneeko sumuisuus vain itsestäni, mutta kyllä Otsokin sen näki. Ihan kuin olisi tyhjyyden keskellä. Koko saari vaikutti kelluvan yhdessä suuressa massassa, unessa. Sumutorven huuto kuului kaukaisuudesta ja tuntui jossain syvällä asti.

Otso varmistamassa sumun todellisuuden

Vielä kun muistan mainita, niin haluan sanoa että näimme eilen illalla upeita kangastuksia. Niitä oli ihana seurata, kun ne muuttivat hiljalleen muotoaan ja jossain kohtaa katosivat. Tai sitten se oli vain ohimenevä aavelaiva, mistäpä sitä tietää. Olisi varmaan pitänyt tarkistaa eilen sieltä laivaseurantasivulta.

Yksi eilisistä kangastuksista

Kesken tiskien kanniskelun sumusta luodon takaa lipui masto – saimme vihdoin vieraita. S/Y Acca Maarianhaminasta kiinnittyi poijulle. Nuori pariskunta oli matkalla Sälskäristä Öregrundiin ja olivat päättäneet pysähtyä matkan varrella Märketillä. Keitimme kahvit ja kierrätimme heitä ympäri saarta ja majakkaa. Noin tunnin mittaisen vierailun jälkeen tuuli olikin sopivasti noussut, ja he pääsivät jatkamaan purjeilla kohti Ruotsia.

S/Y Acca ensi kertaa Märketillä

Vieraiden lähdettyä pääsimme vihdoin tiskaamaan, jonka jälkeen tarkistimme myös palovaroittimet. Kaikki toimivat ja piipittivät iloisesti kuorossa.

Seesteinen päivä jatkui saunan takana aurinkoisessa tuulensuojassa. Kuulemani mukaan Otso heräsi kirjan tippuessa hänen kädestään kalliolle. Paikka olikin tosiaan mukava, ja päädyin itsekin ehkä hieman torkahtamaan..

Koko päivä on ollut siis hieman ihmeellinen. Minulle tuli tässä vielä mieleen että yksi lempikirjoistani pienenä oli nukkumatti majakkasaarella. Ehkä se siis on livahtanut tänne omalla veneellään jossain kohtaa emmekä vaan ole huomanneet?

Maailma oli tänään mielestäni erityisen kaunis. Vielä tänään se ei kuitenkaan nukahda, vaikka onkin väsynyt. Tai ehkä se nukkuu silmät auki. Nyt meidän on kuitenkin aika sulkea omamme.

Otso ja Jonna

 

6.6. Torstai

Päivämme lähti käyntiin auringonsäteiden ja jazz-musiikin säestämänä. Aamun kahvittelujen ja tiskausten jälkeen laskimme kumiveneen vesille, ja Otso kävikin samalla testaamassa moottoria. Emme kuitenkaan lähteneet sen kummemmin kruisailemaan, sillä etelätuuli nousi hieman ja päätimme odottaa josko meri tyyntyisi illaksi. Tuuli puhalsi kuitenkin noin 10 m/s voimalla koko illan, joten nostimme veneen takaisin ylös.

Päivä kului pieniä askareita tehdessä. Huomasimme että kompostin jokapäivänen herättely ja möyhintä on myös vihdoin tuottanut tulosta, sillä lämpötila oli noussut mukavasti.

Lauantain suurta vaihtoporukkaa silmällä pitäen Otso päätti leipoa myös leipää. Juuri uunista tulleiden saaristolaisleipien tuoksu oli huumaava ja levisi ympäriinsä aina majakan yläkerroksiin saakka. Jopa majakanvartijan huoneessa asuva hämähäkki laskeutui katosta seittiä pitkin alas ihmettelemään.

Otso vääntämässä taikinaa

Leivät lähdössä uuniin

Yläkerran hämähäkki

Kunnioitimme tänään myös Ruotsin kansallispäivää juomalla iltapäiväkahvit ulkona valtakunnan rajalla. Keskustelimme samalla siitä kuinka hienoa olisi päästä käymään horisontissa näkyvällä Understenin majakalla.

Ai niin, ja eiliset vieraamme olivat maininneet Märket-käynnistään myös suomen majakat-ryhmässä facebookissa!

Tajusimme muuten tänään, että lauantaina 8.6. vietetään maailman merien päivää. Kyseessä on Yk:n teemapäivä, jonka tavoitteena on muistuttaa merien tärkeydestä koko maapallon ilmastolle ja elämälle.

Pidetään siis yhdessä huolta meristämme ja Märketistä tulevaisuudessakin!

Otso ja Jonna

7.6. Perjantai

Tänään on viimeinen iltamme Märketillä. Voi pojat mikä viikko. Ei meinaa enää päiväkirjaankaan löytyä sanoja. Olo on onnellisuuden ja haikeuden sekamelskaa.

Päivä on ollut sään kannalta melko omituinen. On ollut tuulta ja tyyntä, pilvistä ja selkeää, aurinkoista ja sumuista. Tuntuu ettei sääkään nyt oikein tiedä miten päin pitäisi olla.

Tänään on siivottu ja touhuttu aamusta asti. Otso teki myös pitsaa ja suoritti kuvaussession. Hän tuli lataamaan kuviaan koneelle intoa puhkuen, kunnes huomasi että muistikortti oli koko ajan ollut alakerrassa, eikä kameraan siis ollut tallentunut ainuttakaan kuvaa. Pettymys oli suorastaan käsinkosketeltava. Alla kuitenkin uuden session saldoa.

Huomenna aamupäivästä tänne saapuvat uudet talkoolaiset, toivotaan että tuuli pysyy eteläisenä ja vaihto sujuu näppärästi. Meidän puolesta oikein mukavaa talkooviikkoa uudelle porukalle!

Tämä on ollut kaikin puolin todella erityinen reissu. Olen erittäin kiitollinen suomen majakkaseuralle tästä mahdollisuudesta. Toivottavasti pääsen tänne mahdollisimman pian uudestaan.

Kirjoitin eräänä iltana myös runon, joten se päättäköön tämän viikon päiväkirjan.

“Kirjaimellisesti merkillinen

Villapaita päällä Otso nukkuu, uniseen hetkeen itsekin juutun, mutta meri on yhä hereillä, se ei nuku koskaan, vai nukkuuko se ehkä tälläkin hetkellä?

Olen näitä asioita tässä pohtinut, ja pinnan alla vilisee. Tiiratkin ne vain ylläni kihisee.

Sen pinnan alta paljastuu kokonaan toinen maailma, kuin maa kahden valtion taivaan alta.

Yhtä syvällä mielessä kuin poijun kiinnike meressä, tunnen meren kuohunan veressä.

Vatsaa kutittaa, rintaa puristaa, meri huutaa, majakka kuiskaa. Haluan ikuisesti tämän tunteen muistaa!

Voiko näyttää reittiä itselleen kun on itse tässä, suuressa valon lähteessä, kaikkeus sisässä?

Kun auringon laiva horisonttiin lipuu, taivaan kasvot erilaiseksi vaihtuu, ajatukset kummallisiksi kangastuksiksi taipuu kun kaikki muu jossain kaukana haihtuu.

Eri ilmansuunnat, vaikka toistensa vastakohdat, itä ja länsi toisilleen vieraat, minussa kuitenkin lopulta tässä ja nyt kohtaavat. Kätellessään ne minua lempeästi rutistavat.

Seuraan aaltojen tahtia, entä jos jakaisinkin meren kahtia?  No, taidan jo itsekin olla veteen piirretty viiva.

Täällä keskellä ajatonta aikaa, tuuli keuhkonsa tyhjäksi huokaa, takaperin lentää nyt tiirakin kun seuraan sen matkaa.

Kun yö vihdoin hämärtyy, niin silloin sisäinenkin loiste syttyy.”

 

Otso ja Jonna