Lauantai 10.8.2019

Talkooviikon jännittävin osuus, majakalle saapuminen ja sen näkeminen ensi kertaa, on ohi. Olemme hiljalleen asettuneet “kodiksi”, kuten edellisviikon talkoolaiset meitä kehottivat, ennen kuin suuntasivat veneensä keulan kohti Eckeröä. Emme päässeet rantautumaan saaren pohjoispuolelle, joten veneenkuljettaja Fredrik jätti veneen poijuun, josta kumiveneellä ajoimme tavarakuormamme ja ihmiset maihin. Lähestyessämme Märketiä ilma oli täysin kirkas, mutta poijulle päästyämme Maarianhaminan ja Eckerön välisellä tiellä Hammarlandsvägenilläkin leijunut sankka sumu kietoi majakan hetkeksi tiukkaan halaukseensa. Vain kymmentä minuuttia myöhemmin sumu oli jälleen poissa, aivan yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin.

*Eckerön Käringsundin satamassa oli peilityyni aamu lähtiessämme lauantaiaamuna 8.30 kohti Märketiä.*

*Ja matkaan! Kyydissä jo Hannu ja Janne.*

*Näin kirkas oli näkyvyys saapuessamme Märketin edustalla olevalle poijulle.*

*Ja tällaiseksi näkyvyys meni vain hetkeä, alle 10 minuuttia myöhemmin – kunnes jälleen kirkastui.*

Talkooporukan matkassa samalla kyydillä saapui myös kaksi turistia, joille edellisviikon talkoolainen Hessu vielä ystävällisesti piti ruotsinkielisen opastuskierroksen samalla, kun kannoimme tavarat sisään. Siinä ajassa he ehtivät kiertää saaren ja kahvitkin hörpätä, kunnes edellisviikon porukka suuntasi takaisin Eckeröön, turistit mukanaan.

Hille kipaisi maihin ensimmäisenä ja oli silmänräpäyksessä taikonut terassille tervetuliaiskahvit koko porukalle. Tarjolla oli myös edellisviikon talkoolaisen Marjan meille leipomaa , kielen mennessään vievää suklaakakkua, suurkiitos siitä! Samalla Pasi ehti jo pystyttää terassilla kaukoputkensa, jonka avulla vilkaisimme saaren länsikallioilla käyskentelevää, oranssijalkaista ja valkokylkistä riskilää ja merimetsoparvia.

*Rantauduimme kumiveneellä useamman reissun tehden.*

*Hille hilpaisi keittiöön salamannopeudella laittamaan kahvipannua kuumaksi saavuttuamme saarelle.*

*Pasi nosti laukkuja majakkaan vinssillä.*

Tällä viikolla kokoonpanoomme kuuluu neljä ensikertalaista, sekä Märket-konkarit Pasi ja Kimmo. Hannu on viikon oppaamme, ja on tehtävään valmistautunut, varsin huolellisesti Märket-kirjan kannesta kanteen opiskellen. Suurin huolenaihe lienee lähinnä ruotsinkieliset opastukset, varsinkin kun tiedossa on yksi 30-päisen ryhmän vierailu ensi viikolla. Veneessä näkemämme kielinäytteen perusteella me muut emme tosin ole tippaakaan huolissamme, etteikö Hannu tehtävästi suoriutuisi. Hille on ruokavastaavamme, hänen valtakuntaansa on keittiö. Janne on kirstunvartija ja kauppaa majakkaseuran tuotteita, Laura puolestaan päivittää viikon mittaan tätä blogia ja jakaa kuulumisiamme luodolta.

Ensikertalaisten haaveita tulevalle viikolle ovat ainakin seuraavat:

Haluaisimme nähdä Taisto-hylkeen köllivän rantakalliolla joku päivä, miksei useammankin lajitoverin seurassa. Myös hylkeiden laulua olisi upeaa kuulla!
Haluaisimme jokin päivä kokea, miltä tuntuu myrsky ja luonnon mahti majakasta käsin, katsella meren tyrskyjä ikkunalasien takaa ja tuntea itsemme pienuus.
Tietysti haluamme myös oppia mahdollisimman paljon Märketin historiasta, nykypäivästä ja arjesta saarella. Siltä tuskin voimme välttyäkään, kerta täällä jo olemme.

Illalliseksi söimme mainiota savustettua lohta, minkä jälkeen pistimme saunaan tulet. Pöydän ääressä Hannu jo totesikin: “Tuntuu, että olisimme olleet täällä jo vaikka kauan. Täällä ajan käsitys hämärtyy tyystin.”

Toivotaan, että se tunne säilyy koko viikon.

Sunnuntai 11.8.2019

Majakkaluodon sunnuntai soljui eteenpäin levon ja ahkeroinnin sulassa tasapainossa, eihän sitä vallan laiskottelemaan kehdattu ensimmäisenä kokonaisena päivänä saarella.

Kaikki puuhailivat omiaan, ottaen omaa tehtäväänsä haltuun. Pasi touhusi köysien, kahleiden ja taljan kanssa, sillä hänen aikeenaan on siirtää meren saaren eteläkallioille paiskaamat kivenmurikat sivummalle idän suuntaan, etteivät ne ainakaan paiskautuisi eteenpäin juuri siihen rantapoukamaan, johon kumiveneellä ajetaan. Melkoisia matkoja isotkin kivenlohkareet ovat luonnonvoimien riepottelemina kulkeneet, ainakin kallion pintaan jääneiden punertavien jälkien perusteella.

*Tämä kivenmurikka joutaa takaisin saaren itälaitaan, myrskytuuli sen sieltä paiskatkoon tiehensä.*

*Pasi virittelemässä taljaa kivenraahausta varten.*

Kivi ei tuntunut erityisen kevyeltä taljankaan avulla, allekirjoittanutkin sen omin käsin testasi.Hädin tuskin muutaman kerran sain vivun edestakaisin hampaat irvessä väännettyä. Pasi sen sijaan sitä pumppasi edestakaisin tasaisessa rytmissä.

Kimmo puolestaan sekoitteli sementtiä käsipelillä ja sopivan kokoiset kivenmurikat löydettyään ryhtyi paikkaamaan majakan takana sijaitsevan myrskymuurin koloja.

*“Käsin vähän rankkaa hommaa” totesi Kimmo sementtiä sekoittaessaan, kun ei löytänytkään porakonetta sitä varten.*

Janne otti majakkaputiikkia haltuun ja asetteli täydennykseksi tuomamme tuotteet esille. Oveenkin saatiin päivitetyt hinnastot. Hille huolehti aterioista, eikä kukaan takuulla jäänyt tänään nälkäiseksi.

*Mukanamme toimme myytäväksi lisää t-paitoja, kirjoja ja dvd-levyjä. Oveen saatiin päivitetyt hinnastot. Janne katsoi sunnuntaina, että kauppa on valmis palvelemaan asiakkaita.*

Asiakkaiden puuttuessa Janne myi itse itselleen majakkapaidan, tosin talkooväelle tarkoitetun version, jossa on crew-teksti selkämyksessä. Piti se sitten muidenkin ostaa. Saatiinpa jotain tiliä tehtyä tänäänkin.

*Päivällä sää kirkastui niin, että Hillen valmistama kasvissosekeitto saatiin nauttia ulkoterassilla.*

Puolessa välissä päivää olin lueskelemassa ylhäällä kaikessa rauhassa, kun ulkoa kajahti Pasin bassoääni: “Purjevene!”

Mikä säpinä ja kuhina siitä alkoi. Kaikki säntäsivät pihalle katsomaan lännestä kohti tulevaa venettä ja arvuuttelemaan, minkä maan lipun alla se purjehit. Hannu nappasi takin päälle, opaskortit kouraan ja asettui pohjoiskallion ääreen valmiiksi vastaanottamaan vieraat.

Niin siinä kuitenkin kävi, että vene – joka Suomen lipun alla purjehtivaksi pian todettiin – jatkoi matkaansa itään päin. Onneksi Hille ei sentään ehtinyt kahvinkeitintä napsauttaa päälle vieraita varten, vaikka tuskin sekään kaukana kävi. Loppupäivänäkään emme vieraita saaneet, vaan meidän oli tyytyminen toistemme seuraan. Eipä sekään erityisemmin meitä harmittanut.

*Janne yritti tähystää kaukoputkella, mikä lippu veneessä liehuu.*

Purjevene seilasi ohi Märketin pohjoispuolelta, vaikka kuinka kaikki säntäsivät asemiinsa sitä vastaanottamaan ja tervetulleeksi toivottamaan. Saatiin pieni kenraaliharjoitus ja maistiainen siitä, miten ripeästi jalkamme liikkuvat toisen eteen tarvittaessa.

Ensimmäisen kokonaisen päivän perusteella olen itse hämmästynyt ennen kaikkea siitä, miten monet eri kasvot Märket ehtii jo pelkästään vuorokauden sisään itsestään näyttää. Aamulla taivas oli synkkä ja pahaenteinen, ja luotokin olisi ollut puitteiltaan omiaan kauhuelokuvan kulisseiksi. Eteläpuolella aallot paiskautuivat kallioihin ja suolainen tuuli heitti hiukset samantien silmille. Lounasaikaan mennessä pilvet väistyivät ja taivas kirkastui, alkoi lempihetkeni päivästä. Maailman kaunein valo saa alkunsa aamulla ja aamupäivällä pilvettömältä taivaalta mereen säteensä tuikkaavasta auringosta. Se valo on jollain tavalla kirpeä, siitä tulee mieleen Tove Janssonin Kesäkirja ja silloin tekisi mieli kirmata rantakalliolle juomaan vielä yksi kierros aamukahvia kirja kainalossa.

Auringonpaistetta riitti muutama tunti, kunnes jälleen pilvet palasivat. Illasta taivas antoi meille sadetta, mikä oli jälleen omanlaisensa kokemus. Kolmannen kerroksen kamarissa oli itseasiassa miellyttävää makoilla lueskelemassa, kun yläpuolella sade ropisi kattoon.

Sään ja majakan suhde tuntuu näin noviisin silmään monimutkaiselta. Samanaikaisesti luonnonvoimat vaikuttavat arkeen valtavasti ja muokkaavat saaren maaperää, mutta silti viime kädessä sillä ei ole juuri mitään merkitystä. Ainakaan kokemuksen kannalta sillä ei ole väliä. Satoi tai paistoi, Märket on pittoreski ja tietyllä tapaa mahtipontinen.

*Märket oli aamulla läpeensä harmaa ja kolea. Illalla maisema oli jälleen samantapainen.*

*Päivällä saaren ylle ilmestyi sininen taivas.*

Maanantai 12.8.2019

Majakalla maanantai ei tunnu maanantailta laisinkaan. Se on muuten mahtavaa.

Tänään päivän kohokohta oli Hannun vetämä opastuskierros, jonka taustalla oli ajatus testata kierroksen koreografia ja rytmitys kertaalleen. Oppaan ohjeissa on tarkkaan neuvottu, missä kohdissa kuuluu osoitella eri ilmansuuntiin: tuonne on uponnut sukellusvene, tuonne hylky, tuolla kulkee Pohjanlahden väylä. Sekin sujui mainiosti, ja Hannu huitoi ja osoitteli vähintäänkin riittävästi ja ainakin omasta mielestäni oikeisiin suuntiin.

Matkan varrella tuli runsaasti mielenkiintoisia tiedonmurusia, ja Hannu on selkeästi oikea henkilö tehtävään. Merimuseossakin aiemmin työskennellyt museoviraston erikoistutkija osaa kertoa triviaalitkin tiedot vakuuttavasti ja ennen kaikkea asiastaan innostuneesti. Kierroksen alussa kerrotaan siitä, miksi majakkaa ylipäänsä Märketille tarvittiin. 1700-luvulla Itämeren laivaliikenne lisääntyi merkittävästi, mihin vaikutti kolme asiaa: Viaporin eli Suomenlinnan rakentaminen Helsingin edustalle, Pietarin perustaminen ja Suomen sahateollisuuden kehitys. Hannu entisenä Suomenlinnan oppana olisi voinut pitää erillisen luennon vielä Suomenlinnan historiasta ja sen vaikutuksesta merenkulkuun.

*Hille, Kimmo ja Janne Hannun harjoituskierroksella.*

*Janne ja Hille seuraavat Hannun opastusta tarkkoina kuin porkkanat.Kysymys kuuluu, kumpi seuraa opastusta, kumpi tuijottelee väärään suuntaan?*

Märketin historiaa sen enempää tuntemattomalle mieleen jääneitä asioista oli esimerkiksi vauhti, jolla majakka on aikanaan rakennettu valmiiksi. Kun ensiyrityksen tulos pyyhkiytyi kevätmyrskyssä mereen, itsepäisyydestään tunnettu arkkitehti Georg Schreck saapui itse toukokuussa 1885 johtamaan rakennustöitä. Valo sytytettiin majakan huipulle jo puolta vuotta myöhemmin, 10. marraskuuta. Vauhti tuntuu rakennusaikakauteen ja sen tekniikkaan peilattuna käsittämättömältä. Toinen hauska nippelitieto liittyy kieltolakiin. Tarina kertoo, että kieltolain aikaan majakanvartijat kävivät “valtakunnan rajan toisella puolen”, siis Märketin länsipuolella nauttimassa neuvoa antavia, kun kotimaassa väkevät olivat pannassa. Kolmas mielestäni mielenkiintoinen tietoisku liittyy radioamatööreihin. Sen jo tiesinkin, että Märket luetaan radioamatöörien keskuudessa omaksi valtiokseen, ja yhteyden saaminen tänne on monen harrastajan haave. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että Märketiä pidetään yhtä harvinaisena ja haastavana kohteena, kuin Vatikaania.

*Opastuskierros jatkui konehuoneeseen, jossa Hannu kertoo saaren energianlähteistä.*

*Kierroksen päätteeksi vieraillaan majakan huipulla, jonne asiaa kerrallaan on vain viidellä henkilöllä.*

Me muut toimimme koeasiakkaita ja yritimme kysyä tiukkojakin kysymyksiä. Hannu suoriutui pistokokeesta kiitettävin arvosanoin ohjeistaen meille vessojen sijainnit, kertoen saaren strategiset mitat metreissä (100 metriä x 300 metriä), tarinoiden Märketin roolista sotien aikaan (majakkaa ei pommitettu, mutta valo sammutettiin, ja ruotsalaiset miinoittivat saaren länsipuolta) ja kertoen mitä majakkakaupan tuotteita voi ostaa myös majakkaseuran verkkosivuilta, mitkä puolestaan ovat uniikkeja ja saatavilla ainoastaan Märketiltä.

Silti Hannu ei tuntunut täysin tyytyväiseltä ja ryhtyi jatko-opiskelemaan Märket-kirjaa majakkatuvassa. Google sai vielä hetken laulaa, kun Hannu tarkisti hylkyjen nimiä, uppoamisajankohtia ja -sijainteja. Samalla hän vielä löysi kirjasta yhden kiinnostavan tiedon: yksi Itämeren syvimmistä kohdista sijaitsee Märketin lähistöllä, jossa syvyydeksi on mitattu 280 metriä. Itämeren keskimääräinen syvyys on vain 60 metriä.

*Hille otti tänään jo yhteyttä ensi viikon ruokavastaavaan.*

Hille pitää tiukasti keittiön lankoja käsissään. Vaikka yksi kylmälaukku jäi vahingossa veneeseen ja palasi Eckeröön jäädessämme tänne, nälkäisiksi emme jää Hillen organisoitua ruokalistat uusiksi.

*Kahvi- ja lukutauko.(Lauralla kesken Ursula LeGuinin feministinen scifi-klassikko “Pimeyden vasen käsi”, joka on julkaistu vuonna 1969.)*

Iltapäivän puolella päivä jatkui leppoisissa merkeissä. Vieraita emme tänäänkään saaneet, tosin puhelimitse eräs turkulaisveneilijä vierailumahdollisuuksista kyseli, ja venekuski Fredrik myös kyseli aamulla, onnistuuko pohjoissatamaan rantautuminen. Koko päivän saimme nauttia vain toistemme seurasta. Tosin tänään näimme ensimmäisen pienen vilauksen hyljeystävistä, mutta nekin köllöttelivät ainoastaan kaukaisella Märketshällanilla, jonne kaukoputkella tähystimme. Toivotaan, että hylkeet vielä tulisivat tekemään lähempää tuttavuutta Märketille saakka joku päivä.

Päivällä aurinko ilmaantui taivaalle hetkeksi.“Lapsille retki kodin lähistölle on seikkailu”, tuumasi Hille ja päätti soveltaa filosofiaa myös meihin talkoolaisiin. Niinpä päiväkahvit ja -pullat napattiin kainaloon, ja suunnaksi otettiin rantakalliot. Olen aina ollut sitä mieltä, että kahvi maistuu aina paremmalta luonnon ääressä, ja sama pätee myös Märketillä.

*Päiväkahvit nautittiin rantakalliolla.*

Tiistai 13.8.2019

Tunnelma sähköistyi jo heti aamulla, kun saimme puhelun venekuski Fredrikiltä: tänään saisimme vieraita! Heitä tulisi vieläpä kaksitoista kappaletta, ja kyseessä olisi ulkomaalaisia, joille opastus tulisi antaa englanniksi. Muutaman keskenämme vietetyn päivän jälkeen ajatus ulkopuolisista tuntui jännittävältä vaihtelulta saaren arkeen. Vieraat saapuisivat vasta lounaan jälkeen, joten aamusta vielä oli aikaa muulle. Pasi ja Kimmo esimerkiksi kärräsivät kivenlohkareita kumiveneen rantautumispaikan ympäristöstä kauemmas itään.

Aamusta alkaen paistoi aurinko, niinpä Laura ja Janne siirtyivät aamupalalle terassille. Tässä vaiheessa Lauralla on meneillään ensimmäinen kuppi kahvia, kommunikointia kannattaa kokeilla aikaisintaan toisen kupin jälkeen.

*Kimmo ja Pasi touhuamassa kivenlohkareiden parissa.*

*Ja hop, sillankin yli päästiin kuivin jaloin.*

*Vieraiden kunniaksi Janne ja Hille kiskoivat päälle upouudet Märket-paidat. Mitä lie juonivat tässä kuvassa.*

Hannu otti haasteen vastaan ja perfektionistiluonteena alkoi opiskella toden teolla. Aamupäivä vierähti tietokoneen ääressä, kun hän tankkasi sanoja mieleensä. Merimetso: cormorant, tiira: tern, oliviinidiapaasi: olivine diabase, jäkälä: lichen.

Hämmästys olikin melkoinen, kun Fredrikin veneestä Märketin pohjoiskalliolle loikkasikin kaksi turistia. Missä ne kymmenen muuta ovat? Mikä lie rikkinäinen puhelin ollut kyseessä, kun meille tulikin väärä tieto. Hannu tosin vaikutti varsin huojentuneelta, kun ensimmäisen opastuksen sai tehdä rauhassa kahden ihmisen kanssa.

*Member of the crew eli Hannu vastaanottamassa vieraita.*

*En ole varma, uskaltaisinko itse rantautua, kun tällainen vastaanottokomitea olisi rannassa odottamassa.*

Vierailijat olivat portugalilaispariskunta, jotka olivat viikonlopun yli odottaneet Eckerössä leudompia tuulia, jotta vierailu Märketille onnistuisi. He olivat matkabloggaajia ja varsin innoissaan saaresta. Heille kyseessä oli selkeästi ainutlaatuinen kohde, varsinainen keräilyharvinaisuus. Blogista katsoimmekin, että harva maailman kolkka oli heiltä enää näkemättä, ja Suomestakin he suuntaisivat seuraavaksi kohti Grönlantia. Eniten heitä kiinnosti Märketin maantieteellinen sijainti ja saarta halkova Suomen ja Ruotsin raja, jonka luona he ottivat paljon kuvia.

*Hannu opastaa portugalilaisparia. Kierros alkaa sataman vieressä sijaitsevan tangonnysän luota.*

*Janne odotteli kierroksen aikana asiakkaita majakkaputiikkiin. Kauppojakin syntyi.*

*Hannu osoittelee jälleen vinhasti. Ellen paremmin tietäisi, rohkenisin tämän kuvan perusteella väittää oppaan olevan vieraita kiinnostuneempi kierroksesta.*

*Kierroksen päätteeksi kivuttiin majakan torniin.*

*Huojentunut opas ja kaksi tyytyväistä turistia.*

Kun vierailijat olivat poistuneet ja talkooporukka itse päiväkahvinsa nauttineet, oli vielä päivän toisen ohjelmanumeron aika: koko sakki oli tarkoitus opastaa kumiveneilyn salaiseen maailmaan. Laskimme siis kumiveneen vesille ja jokainen vuorollaan sai kokeilla ajaa poijun ympäri kerran tai kaksi. Osalla sujui jo sujvasti, liki ammattimaisesti, toiset käväisivät vähän kokeilemassa tuntumaa kareihinkin. Mutta aina ei voi oppia mitä ei kannata tehdä, ellei kokeile ensin ihan itse. Kaikki kuitenkin säilyi ehjänä, ihmiset kuin venekin, ja lähinnä muutama pylly kastui roiskeissa.

Tai korjattakoon sen verran, että vene ei ottanut enempää tälliä, kuin mitä se on tähän saakka saanut. Pasi ja Kimmo totesivat heti vesillelaskun yhteydessä veneen vuotavan, ja sen etukulmassa on selkeä reikä. Veneen pohjalla oli oppitunnin päätteeksi vettä ja ilmaakin oli vuotanut. Ajelun jälkeen vene nostettiinkin kallelleen ja Pasi ja Kimmo ovat aikeissa katsoa, onnistuisiko veneen paikkaaminen illemmalla tai huomenna.

*Seuraavaksi ohjaksissa Laura, Pasi opastaa.*

*Viimeisenä ajovuorossa oli Hille, jonka kaasuranne oli yhtä herkässä kuin mausterannekin keittiön puolella.*

Keskiviikko 14.8.2019

Päivä sujui odottavissa tunnelmissa. Kaikki puuhastelivat hieman omiaan, ja ulkona oli epävakaan oloinen sää. Useamman päivän tiedossamme oli ollut, että illalla tulisi iso ryhmä vierailulle. Isolla ryhmällä tarkoitan tässä yhteydessä todellakin isoa.

Odotimme Märketille saapuvaksi nimittäin noin kolmenkymmenen virkamiehen ryhmää statens ämbetshusista Maarianhaminasta. Heidän matkassaan olisi Märketin viimeinen majakanvartija Karl-Erik “Kee” Eriksson. He, jotka Märketin tuntevat, tietävät miten haasteellinen tehtävä 30 ihmisen vastaanottaminen samanaikaisesti on. Vaikeusastetta lisäisi meille myös ruotsin kieli. Hieman jännitti, miten käytännössä vierailu sujuu, mutta toisaalta luotimme, että ehkäpä Kee ottaa myös ohjia käsiinsä ja auttaa tarvittaessa. Hannu oli myös opetellut huolella ulkoa ahvenanmaalaisia virkamiehiä mahdollisesti kiinnostavia lukuja ja tiedonmurusia majakkaan, saareen ja Majakkaseuran toimintaan liittyen.

Laura valmistautui majakanvartijan vierailuun lukemalla asiaan kuuluvaa kirjallisuutta. Sääkin virittäytyi juuri sopivan synkäksi dekkarin lukemista varten. Sisälläkin oli tänään poikkeuksellisen koleaa, joten viltillekin oli käyttöä.

Reilusti ennen veneiden lähtöä Eckeröstä Fredik soitteli ja kyseli olosuhteita. Tuolloin tuuli noin 6-7 metriä sekunnissa, ja tuulen suunnan perusteella arvelimme, että rantautuminen onnistuu. Sovimme kuitenkin, että soitellaan uudelleen vielä lähdön hetkellä, sillä tuuli vaikutti hieman navakoituvan ja sää oli arvaamattoman oloinen.

Soittoa ei tullut, eikä puheluihin vastattu. Hetkeä myöhemmin tuuli toden totta kiristyi ja aallot alkoivat lyödä kallioita vasten yhä lujemmin. Kun neljä venettä lähestyi kuuden maissa Märketiä, tuuli oli yltynyt yli 10 metriin sekunnissa ja aallot hakkasivat rantaa pärskien kohti taivasta. Puuskissa tuuli puhalsi liki 13 metriä sekunnissa ja rantautuminen näytti toivottomalta mihin tahansa kohtaan. Kumiveneellä olisimme voineet vielä muutaman ihmisen hakea poijulta, mutta 30 hengen ryhmän kohdalla kumiveneoperaatio olisi vaatinut noin 15 reissua edestakaisin, ja toiset 15 heidän lähtiessään. Tällä taktiikalla vierailu olisi venähtänyt yön kynnykselle, joten siihen ollut toivoakaan ryhtyä.

*Majakan ylle kohosi tänään uhkaavia pilviä.*

*Yhteensä veneitä saapui neljä kappaletta, ensin etelän puolelle, mistä ne opastimme kokeilemaan koillista.*

*Koillisessakin tilanne näytti toivottomalta. Aallot olivat liian kovat rantautumiseen.*

*Hille ja Hannu olivat vieraita vastassa, turhaan.*

*Osoittelustakaan ei ollut hyötyä: sinne jäivät ja kääntyvät kotia kohti.*

Neljä venettä keinui aikansa Märketin koillissataman edustalla (kokeiltuaan ensin onneaan etelän puolella – kuskit eivät ilmeisesti olleet aiemmin käyneet Märketillä), mutta kuskit totesivat hetken päästä, että olosuhteet vaikuttivat armottomilta. Toivoakaan rantaan pääsemiselle ei sillä hetkellä ollut. Niinpä veneet käänsivät keulansa takaisin kohti Eckeröä ja seilasivat pois samaa reittiä, kuin olivat tulleetkin, viluisen oloiset matkustajat kyydissään.

Samantien tuli varsin epäuskoinen olo. Todellako vierailu tyssäsi tähän? Sää on tosiaankin arvaamaton ja armoton Märketillä, sen saimme todistaa samalla itsekin.

Noin puolta tuntia myöhemmin tuulennopeus oli enää noin 4 metriä sekunnissa, tätä kirjoittaessa illalla se on tasaantunut 2,7 metriin sekunnissa. Vierailla kävi totisesti todella, todella huono tuuri. Tuuli puhalsi rajuja puuskia vain sen tunnin-puolentoista ajan, jolloin he olisivat tänne halunneet. Tuntia aiemmin tai myöhemmin rantaan olisi päässyt.

Koska pöytä oli katettu kahvilla ja kekseillä noin 30 hengelle, rupesimme kuudestaan talkoohengessä urakoimaan. Siitä riitti ainakin tarpeeksi santsikuppeja jokaiselle.

*Lopulta talkoolaisten piti itse ahkeroida pöydän antimien parissa.*

Hille puolestaan oli tyytyväinen, että portugalilaiset sentään kävivät täällä eilen.

Laura: “Niin, olihan se kiva saada edes joitain vierailijoita, kun tämä iso ryhmä ei päässytkään.”
Hille: ” No en nyt siitä niin tiedä, mutta jos he eivät olisi eilen tulleet, emme olisi tänäänkään saaneet kylmälaukkua Fredrikin kyydissä!”

Tosiaan, lauantaina tänne saapuessamme Fredrikin veneeseen unohtunut kylmälaukku lihoineen olisi nyt päässyt vain pyörähtämään Märketin edustalla, ellei se eilen portugalilaisten matkassa olisi tullut perille. Hille löysi jotain positiivista tästäkin epäonnesta.

Torstai 15.8.2019

Miten voivatkin Märketillä peräkkäiset päivät erota toisistaan kuin yö ja päivä. Siinä missä eilen oli niin synkkää, tänään aurinko on porottanut pilvettömältä taivaalta. Suoralla auringonpaisteella saaren värit näyttävät siltä, kuin ne olisi yön aikana väritetty uudestaan. Meri kimmeltää tavattoman sinisenä, kallioperän keltainen jäkälä levittyy silmien eteen kirkkaan keltaisena.

Vain yksi on yhteistä eilisen ja tämän päivän välillä: meri hakkaa edelleen raivoisasti kallioon. Tuuli on vaihdellut kahdesta kahdeksaan metriin sekunnissa, mutta aaltojen pauhussa tuuli ei ole juuri näkynyt. Saaren pohjoissatamaan ei veneillä ole juuri nyt mitään asiaa, ja myös lännessä ja koillisessa vesi pärskyy vaahtopäinä kohti saarta. Meren pauhu kuulostaa komealta. Alla pari kuvaa pohjoissataman kohdilta.

Tänään ulkopuolisia ei ole saarella näkynyt. Tai nyt hieman valehtelen. Saaren länsipuolella sijaitseville kalliolle – ei siis varsinaisesti Märketin maaperälle, mutta varsin lähelle – ilmaantui iltapäivällä komeaviiksinen harmaahylje köllöttelemään. Varsin vaalea kaveri otti aurinkoa ja joogaili kivellä koko iltapäivän, ja sitä tähystimme kaukoputkella moneen otteeseen. Välillä se heilutteli pyrstöään tai käpäläänsä meidän suuntaan kuin vilkutellen, välillä hieman vilkaisi majakan suuntaan ja jatkoi verkkaista eloaan välissä haukotellen. Aallot pauhasivat sen ympärillä, mutta sitä ei liiemmin meren meteli kiinnostanut. Emme tiedä oliko kyseessä edellisviikolla bongattu yksilö, joka ilmeisesti Taistona tunnetaan. Koska Ruotsin puolella otus köllötteli, me kutsuimme sitä Börjeksi.

*Börje köllötteli kalliolla tuntikausia.*

Muutoin päivä on kulunut rauhallisissa merkeissä ilman suurempaa draaman kaarta. Hannu, Janne ja Kimmo rapsuttelivat hieman venemakasiinin kyljen rappauksia pois, koska ensi viikolla paikan päälle on tulossa rappaajia laittamaan seinää uuteen uskoon. Kovin urakalla seinää ei kuitenkaan ruvettu kopottelemaan, tehköön ammattilaiset sen, niin menee oikein. Pasi ja Kimmo jatkoivat tänäänkin kivioperaatiotaan ja siirsivät kiviä ketjujen ja taljojen avulla pois päin kumivenesatamasta.

Perjantai 16.8.2019

Tänään on ollut tavanomaistakin tavallisempi päivä. Taivas on ollut enemmän harmaaseen kuin siniseen taittava, aallokko on jatkanut pauhaamistaan varsinkin eteläpuolella. Pasin mukaan pohjoissatamaan onneksi pääsisi kiinni, ja päässee huomenaamullakin, kun teemme vaihdon seuraavan viikon väen kanssa. Kumivene on pumpattu ja asetettu varulta valmiuksiin, mutta mukavampi olisi tavarat lastata suoraan kalliolta. Varsinkin, kun kumivene vuotaa, ja sitä saa olla pumppaamassa täyteen vähän väliä.

Jokainen on valmistellut lähtöä omalla tahollaan ja kauppa on vielä käynyt, kun viimeisiä postikortteja on raapustettu, ennen kuin Janne teki majakkaputiikin viikon tilinpäätöksen. Hille luultavasti on valmistautunut eniten ensi viikon muonitusvastaavan kanssa. Yhtä ainutta kananmunaa myöten osa ruokatarpeista on laskettu, taulukoitu ja luovutettu ensi viikon talkoolaisten käyttöön. Ensi viikolla odotettavissa onkin enemmän säpinää, kun talkoolaisten lisäksi Märketille saapuu radioamatöörejä.

*Hille on laskenut muonat gramman tarkkuudella ensi viikon ruokavastaavan kanssa.*

Tänäänkään vierailijoita ei näkynyt. Horisontissa vilahti yksi purjevene puolenpäivän jälkeen, mutta sekin seilasi ohi kohti pohjoista. Kalliolla Märketin länsipuolella köllötteli jälleen hylje, joka oli paksuudesta ja tummuudesta päätellen eri kuin eilinen Börje. Aamun se pötkötteli ja välillä käpälällään meille päin vilkutteli, kunnes katosi taas aaltojen sekaan.

*Tällainen hyljekaveri tervehti meitä aamulla.Häntä emme ole nimenneetkään.*

Pasi ja Kimmo raahasivat vielä viimeiset kivenmurikat kumivenesatamasta itärantaan päin ja molskauttivat ne mereen siellä. On ollut muuten melkoinen ja hidas urakka. Kivien tarkkaa määrää miehet eivät ole laskeneet, mutta aika monta tonnia kiveä on tullut hinattua pois tieltä, veneitä kiusaamasta.

*Yksi kyytiä saaneista kivistä oli alunperin kumivenesataman pohjassa (kuvassa näkyvän tumman suorakulmion paikalla). Nyt se jatkaa elotonta eloaan toisella puolen saarta.*

Pian nautimme viimeisestä yhteisestä illallisesta Märketillä ja pakkaamme kimpsumme ja kampsumme. Huomenaamulla on aika vaihtaa vahtivuoroa seuraavan talkooporukan kanssa. Suuri kiitos kaikille kanssatalkoilijoille ja Suomen Majakkaseuralle ikimuistoisesta kokemuksesta.

Kiitos siis: