Hilpeän automatkan päässä pk-seudulta meitä odotti idyllinen Kiilin kotiseutumuseo, majakkaretken ensimmäinen etappi, joka on kuin Seurasaari pähkinän kuoressa.

Kodikkaan, saaristolaishenkisen ravintolatuvan isännät kokkasivat ja tarjoilivat illallisen. Yö ei meinannut hämärtyä lainkaan, mutta silti kävimme levolle aikaisin, jotta aamu tulisi pian.

Sateen jälkeinen raikas ilma karisti viimeisetkin unen rippeet silmistä ja kahvien jälkeen suuntasimme rantalaiturille venekyytiä odottelemaan. Kahvin ja laiturin välissä alkoi sitten sadella, mutta retkiseurueemme oli siihen varautunut.

Venematkalla saimme kuulla paikan historiaa ja muita tarinoita. Leppoisa kuljettajamme kertoili Siipyyn poliittisista erityispiirteistä ja nähtävyyksistä. Ja sitten se jo näkyi! Yttergrundin majakan punavalkoinen huippu puiden latvojen yläpuolella.

Majakkaseuran professionaalit ottivat meidät lämpimästi vastaan sateesta. Kahvien ja käskynjaon jälkeen alkoi tutustuminen tulevien talkoiden vastuualueisiin; saaren ”kauppaan”, keittiöhommiin sekä saunanlämmitykseen.

Ensikosketus Yttergrundiin on lupaava. Sää kirkastuu, sade laantuu ja tuulta ei ole juuri nimeksikään. Sauna lämpiää hiljalleen, lounas valmistuu iloisen puheensorinan ja naurun säestyksellä.

Saarikierroksella sade sitten taas yltyi, mutta silokalliot tuli nähtyä. Sadevarusteiden kuivuessa retkiseurue pääsi herkullisten keittopatojen äärelle ja jälkkäriäkin oli, valmiiksi leikattua omenapiirakkaa. Lounaan ja kahvien jälkeen käärittiin hihat ja kannettiin puut sekä vedet saunalle ja sauna tulille.

Osa porukasta saunoi, osa valmisti illallista ja osa puuhaili niitä näitä. Muutama koukkukin ilmestyi kammarin seinälle. Ennen illallista kuunneltiin vielä faktoja ja tarinoita hienosta majakasta. Ilmakin oli kirkastunut eikä enää sadellut.

Sitten päästiin taas nauttimaan Yttergrundin keittiössä valmistuneita herkkuja. Ja taas oli maha täynnä. Tämän jälkeen odotti vielä paluumatka mantereelle. Takana mukava päivä ja uusia tuttavuuksia.