Linturetki Gustavsvärn-Hanko 25.-27.4.2025
Linnuista kiinnostunut retkiporukka (Juho, Tapio, Anne-Mari, Satu, Tarja, Kirsi, Outi ja Minna) saapui Porista, Tampereelta, Hämeenlinnasta, Sipoosta, Helsingistä ja Espoosta perjantai-iltapäivänä Hankoon lumi-, räntä- ja raekuurojen saattelemana. Hanko ja Pandavene ottivat porukan lämpimästi vastaan kirkkaan auringonpaisteen kera.
Kukaan ei ollut ensi kertaa Gustulla. Toista kertaa linturetkelle osallistuivat retkemme vetäjät Anne-Mari ja Kirsi, muuten joukossa oli sekä untuvikkoja että lintukonkareita. Matkalla saareen haahkat antoivat jo esimakua retken teemaan. Lippu nostettiin tankoon asiaankuuluvan Oolanniin sota -laulun saattelemana. Reipas pohjoistuuli piti huolen lipun liehunnasta ja raikkaasta ilmavirrasta sumusireenin hoitajan talon vintillä, jossa 5 henkeä nukkui patjoilla makuupusseissa. Loput kolme nukkuivat alakerran lämmössä.
Lauantaina oli varhainen lähtö klo 6.30 Pandan kyytiin, jotta ehdimme kävellä noin 4 km matkan Hangon Tulliniemen luontopolkua pitkin opastuspaikalle, lintuaseman kallioille.
Lintuaseman vieressä on Suomen eteläisin kärki, joka on ehkä Suomen parhain tarkkailupaikka muuttolintujen seuraamiseen. Aki piti meille hyvin kiinnostavan 3 tunnin opastuksen, jonka aikana nähtiin ja/tai kuultiin paljon (Tarjan päivän listalle tuli yli 50 havaintoa).
Oli aivan uskomatonta, miten nopeasti Aki bongasi ja tunnisti kaukana merellä lentäviä lintuja ja kertoi leppoisasti niistä meille tuntomerkkejä ym. Saimme katsoa lintuja myös Akin kaukoputkesta ja nauttia Ollin rengastusnäytöksistä (punarinta, sinitiainen ja tiltaltti).
Sepä vasta olikin antoisaa.
Sää Hankoniemessä oli pääosin aurinkoinen, mutta pohjoistuuli oli kylmä. Kiitokseksi hyvästä opastuksesta Kirsi ja Anne-Mari luovuttivat lintuasemalle Gustavsvärn-kirjan. Aki kiitteli ja kertoi, että usein lintuaseman vierailijat kyselevät myös alueen historiasta. Kirsi kutsui lintuaseman väen vierailemaan Gustulla, kun majakkaseuran lippu liehuu touko-elokuussa. Aki toivotti porukan mukaan linturetkelle myös ensi vuonna.
Oivallisen linturetken ja eväslounastauon jälkeen saavuimme Gustulle (jota myös Gusseksi kutsutaan) noin 14.30. Kahvittelumme jälkeen saarelle tupsahti kaksi hankolaista vierailijaa. Toinen heistä oli käynyt menneinä vuosina jo 10 kertaa veneellään Gustulla, tapaamatta kertaakaan talkoolaisia. Totesimme, että hän olisi seuralle toivejäsen ja -talkoolainen, koska hän omistaa ja kunnostaa museoviraston suojeluksessa olevaa kotiaan Hangon keskustassa. Toinen vieras kehotti näyttämään suosittuja majakkaelokuvia myös Sodankylän elokuvajuhlilla. Yleisö olisi kuulemma taattu. Vieraiden kahvittelun ja kaupankäynnin jälkeen vuorossa oli saunomista, uimista ja grillausta.
Kirsi veti myös lintujen tunnistuskisan, jonka voittaja oli Tarja, huikealla tuloksellaan, 9/10. Palkinnoksi Tarja sai Minnan lahjoittaman maailman pienimmän apteekin, Aloe Lips huulivoiteen. Tuuli jatkoi ulvomistaan ja öisellä huussireissulla sai katsella majakan valoa ja tähtiä kirkkaalta taivaalta.
Sunnuntaiaamu valkeni aivan tyynenä, kun aurinko nousi pilvettömälle taivaalle. Se houkutteli vähentämään vaatekerroksia, mutta kello yhdeksän saarikierrokseen mennessä palattiin jälleen hyytävään tuuleen ja pilviverhoon.
Kirsi kertoi kävelykierroksella saaren mielenkiintoisesta historiasta ja sitten nautittiin Anne-Marin kinkkukiusauksesta, Sadun edellisen päivän kanapastasta ja Outin pannarista.
Tiskaaminen sujui ulkona, harvinaisen hienossa tiskausmaisemassa.
Majakkaseuran jäsenet ovat niin mainiota porukkaa, että hetkessä myös toisilleen tuntemattomat puhaltavat sulassa sovussa yhteen hiileen ja jutut ja hommat sujuvat mallikkaasti. Näin tapahtui nytkin ja mökki jätettiin siistissä kunnossa odottamaan seuraavaa porukkaa. Tervetuloa!
Kuvat: Minna, Anne-Mari
Teksti: Minna
”
Ystävällisin terveisin Minna