Sunnuntai 20.7.2025

Lähdimme Siipyyn halkoluodon satamasta kohti Yttergrundia lämpimän, jopa kuuman kesäsään vallitessa. Luovimme matalassa merenlahdessa kokeneen kipparimme Harryn ohjaamana.
Matalikosta nauttivat lisäksemme lukuisat harmaalokit, kalalokit ja tiirat.
Meille uusille ytteriläisille puheet siitä että “Yttergrundilla on sähköt” saivat matkan aikana vahvistuksen.
Varttitunnin venematkan päätteeksi sukelsimme kapeaan idylliseen vehreään uomaan, jonka päässä meille avautui kuvauksellinen ‘Ytterin’ satama uljaine majakoineen.

Vene kiinni laituriin ja talkooseikkailu sai alkaa.
Koska olimme kaikki jo nälkäisiä tulomatkasta Tampereelta, Raumalta ja Espoosta asti, ensimmäinen asia oli nauttia maittavaa, tällä kertaa Mikon kokkaamaa ruokaa.
Sitten oli aika tutustua majakan lähiympäristöön ja alueen polkuihin.
Heti huomasimme, että Ytterillä kenenkään tie ei ole ohdakkeinen, vaan näidenkin kasvien tehtävä oli koristaa polkujamme ja rantamaisemaa.
Talkoolaiset kuten moninaiset hyönteisetkin toimivat saaressa sulassa sovussa yhdessä tehden ja asioita jakaen. (Saarelta löytyi tiistaina mm. kimalaiskuoriainen ja merisinikorento)
Kivi- ja kasviluonnon yhdessä rakentama luonnon kukkapenkki ruohokanukasta.
Myös marjoistaan saari tunnetaan, tuumaa ahkera poimijamme Meri – siis mustikkapiirakkaa luvassa ?
P.S. Merin takana ‘metsässä’ ei ole maailman suurin voitatti, vaan se Suomen toiseksi korkein majakka =)
NAM!

Tässä siis se majakka.

Lintujakin saarelta löytyy:
tämä varispariskunta bongattiin iltakävelyllään.
Kalatiira taas halusi erikseen poseerata:
(huom. ks. linnun kapea peräjouhi on pyrstösulkaa lyhempi, toisin kuin serkullaan lapintiiralla)

Saareen tutustumiseen kuului – ainakin ‘vuorikauriiden’ Mikon ja Merin mielestä – kahden ‘suosirrin’ tukemana –  sen testaaminen, miten pitkälle rannan kivikkoa (oikeammin ehkä järkäleistöä!) pitkin etelän suuntaan pääsee kuivin jaloin. Melkoisen haastavan ‘tasohyppelyn’ jälkeen matka lopulta tyssäsi kauniiseen pieneen poukamaan , jonka lyhyt, mutta tiheä kivetön rantapusikko esti kulun eteenpäin ilman veteentymistä (ja kahluuhousuja). Päätepiste merkitty ilmakuva-kartassa X:llä.

Matkalla ‘poimimme’ silmillämme mukaan kauniita kukkakimppuja.
Myös tuoreita ‘fossiileja’ löytyi, luonnon keveiksi suunnittelemia (huomaa otsalinjan kevennysaukot)
Merikarvian majakka ! Kasapodalla reilun 5 kilometrin päässä saatiin paremmin näkyviin kompaktikameran mainion zoomin ansioista.
Tutustumisporukka paluumatkan tauolla maisemasta ja illan upeasta hellesäästä nauttimassa.

Merimelojat ovat tuttu näky Ytterillä…
… kuten myös sienet: alla lienee lakistaan kampauurteinen (harmaa)kärpässieni, joka on syötäväksi kelpaamaton, mutta ei myrkyllinen, kuten muutkin renkaattomat kärpässienet, lähde LuontoPortti.
Idylliä löytyi satamalaiturista ja silokallioilta.

Sinin upea panoraamaotos koko taivaanrannasta, jonka punahehkuisen loimun meri sammuttaa – taivaanranta, meri, taivas sama, yksi ♥

Iso Iltavalo toivotti kesän uusille talkoolaisille Hyvää Yötä!

Maanantai 21.7.2025

Päivän tehtäviin kuului mm. polkujen ja pihapiirin siistiminen trimmerillä…

mustikkapiirakan leipominen…
kaupan pito saarella käyviä veneilijöitä varten purjevajassa…
trimmeröinnin jälkihoitoa…
ja tietysti myös ruokailu jälkiruokineen =’)sekä astioiden ja ruokaluvälineiden pesu (merivedellä).
Tästä sataman suunnasta ulospäin otetusta kuvasta näkyy hyvin sisääntuloväylän sik-sak -luonne.
Tässä puolestaan näkyvät sataman vanha (etualalla) ja 1990-luvulla rakennettu uusi laituri (taaempana).
Vierailijoiden veneitä satamassa.
Päivänsäde ja yönsäde sulassa sovussa. Valon lapsi ja pimeästä nauttiva mennikäinen selvästi tykkäävät toisistaan ♥ ♥ (Sinin ideoima kuva!)
Jyhkeä mennikäinen (Yttergrund fyr) on saanut ‘ravintonsa’ vuosien saatossa monella eri tavalla:

Purjeveneen laivakoira Mandi isäntineen Merin kanssa jutulla.
Iltojen kohokohtiin kuuluu saunominen, jonka lähestymisestä piipun savu jo vihjaisee.
Pesuvettä voi hakea merestä tai sitten pumppaamalla makeaa vettä luonnonkivi”lammikosta”, jota saa sitten tästä letkusta ohjattua ämpäreihin.
Sauna.
Rantakallioiden pohjoissuunasta löytyy tälläinen “kivikummeli”:
Kuva rannan pohjoisesta osasta etelän suuntaan…
Majakalta kallioille saapumiskohdan läheltä, ylälammikosta voi löytää salamanterin(?) muutaman sentin mittaisen jalallisen ‘toukan’.
ja myös jo mainitun upean merisinikorennon sekä sirokeijukorennon

ja kukkajääriäkin, Tuulin ottamassa kuvassa (yllä) kaksi eri kukkajäärälajia.
Perhosiakin löytyy, tässä kultasiipi (alla).

Illalla puolestaan herkuteltiin grillimakkaralla.
Venekuljettajamme Harrykin tuli käymään.

Iltasää oli jälleen niiiiin kaunis !!
Outi ja Meri – ja meri.

Kuin savannilla olisi…?

Tästä ‘majakasta’ ei valotehoa puutu =)
Tiistai 22.7.2025

Päivän teema oli edelleen pihan siistiminen – tosin akuutimpaakin oli luvassa…

Nimittäin kaupan pakastin oli yön aikana sulattanut siellä olleet jäätelöt ! Siinäpä oli miettimistä… Onneksi iso jäätelölasti oli vasta tulossa ettei se sulanut.
Syyllinen jäätelöiden sulamiseen oli seinästä heikon kiinnityksen vuoksi irronnut töpseli. Toinen töpseli oli väärästä keskinäisestä sijoittelusta johtuen estänyt toisen töpselin kunnollisen kiinnitt(y/ä)misen! Tämän jälkeen pakastimen pistoke sai selkeän paikan ja päälle ohjeen ja varoituksen:

Kerran sulaneinta, sinänsä aivan syömäkelpoisia Magnum ym. jäätelöitä ei voinut myydä, joten erä uudelleenjäätyneenä jäi meidän talkoolaisten syötäväksi. Moni meistä ‘uhrautui’ syömään useammankin jäätelön kuuman hellepäivän helpotukseksi. Myös päivän jälkiruoka muotoutui näin automaattisesti – jäätelöksi.

Sen sijaan pääruoka oli moitteeton ja erinomainen, päivän teemaan kuuluen suussa-sulava Tuulin – Sinin mukavasti avittamana – tekemä herkullinen keitto.

Saaren sienestöön liittyivät kantarellit eli keltavahverot.
Päivän aikana satamaan saapui runsaasti venekuntia saareen ja kauppaankin tutustumaan.
Eräskin iloinen venekunta sai myös – huom. omalla vastuullaan – talkoolaisten jo aivan syötäviksi testaamat ilmaiset uudelleen pakastuneet “sulajäätelöt”.
Harmittavasta ‘jäätelökatastrofista’ huolimatta päivä päättyi mukaviin veneretkiin saaren toiselle puolelle soutaen, löytämään…
a) keittiön ikkunasta avautuvan rantamaiseman eli mökistämme metsän läpi raivatun suoran linjan toisen pään rannasta käsin…

sekä
b) löytämään mahdollisen soutuvenekelpoisen “koillisväylän”  saaren ympäri eli reitin mahdollisesti hankalimman ja kapeimman kohdan, vain 30 cm syvän ja kivien vuoksi ahtaan kaislikkokapeikon, josta läpi selvittyä pääsisi kait soutamaan saaren ympäri (emme vielä illan painaessa jo päälle tarkemmin kulkukelpoisuutta ehtineet testata).
Videolla (yllä) tuo 100 metriä pitkä putkimainen metsänraivaus rannasta mökin keittiön ikkunan suuntaan nähtynä.

Supermatala kaislikkokapeikko kuvassa (alla)

Paluu tukikohtaan.
Sinin tekemä herkullinen kermaperunapaistos illan lopuksi jäähtymässä ulkona.
Ilta oli jälleen silmiä hivelevän kaunis.

Yöllä bongasimme kulkupolulla astelevan viitasammakon.

Keskiviikko 23.7.2025

Saimme aloittaa jokaisen päivämme Outin tekemällä herkullisella ja ravitsevalla puurolla mehukeiton kera =D Kiitos Outi!

Aamupäivän rutiineita on kaupan avaaminen saareen saapuvia vieraita varten.
Merin taidonnäyte kahvilan asiakkaita varten,
joita alkoikin pian saapua.

Outi ja Heidi varasivat korvapuusteja myös erikoisvieraille tarjottavaksi. Lounaspöytä suorastaan notkui tarjottavaa – kahvia ja pullaa myöten! Herkullisen perunasipulikermamuhennoksen oli Sini loihtinut jo edellisenä päivänä.

Lisää vieraita saapuu.
Klo 12:30 oli Tuulin ja Sinin oli aika kiireiltään lähteä kotia kohti.

Merikarhut Ulvilasta asti tarttuivat vielä tarjoukseen ja halusivat kokeilla sähkökatkon koettelemia ilmaisjäätelöitä. Veneilyvieraita Yttergrundin kesäkaupan valikoimiin tutustumassa.

ja nauttimassa keästä kaupan edessä.
Uusi talkoolainen Hanna saapui Ytteriin, saareen tutustumisen jälkeen oli aika hakea vettä rannasta.
Pihan siistiminen jatkui…
kuten myös aivan mukava tiskisouvi aterioiden jälkeen, tiskivuorossa uusi saarelainen Hanna.

Vieraita majakkaan ja ympäristöön tutustumassa.
Alueen umpeenkasvamista vastustetaan ennallistavalla puun alkujen poistamisella Majakan ja muiden rakennusten pihapiiristä (‘majakkapiiri’ olisi tässä vähän liian suureellinen sana ja haastekin =).
Uiminen on erinomainen tapa viilentää kehoa ☼ kuumana ☼ päivänä.
Venekipparimme Harry kävi illalla kahvilla ja pullalla kertomassa mukavia juttujaan (kuvassa oranssi paita).
Linturivistö läheisellä luodolla…

…jonka lähellä näki vielä iltamyöhällä hyvin kalastaa.

Torstai 24.7.2025

Päivä jatkui aamiaisen jälkeen majakan pihapiirin siistimistöillä.Tässä Outi harjaa trimmeröintien ja muun puhdistuksen jäljet pois. Istuinlaudat osoittautuivat naulatuiksi kiinni alla oleviin kulmapölkkyihin, joten asiakkaiden saapumisen vuoksi emme alkaneet vielä tukipölkkyjen vaihtotalkoisiin. Vakiohommat menossa. Tiskaus merivedellä, jonka lämmitys tehdään seinustalla pölkyn päällä näkyvällä vedenkeittimellä.
Meri loihtii kaali-porkkanasalaattia yhdessä helpoksi, mutta maittavaksi lounaaksi mietityn tonnikala-makaronivuoan kanssa nautittavaksi.

Kalloille käynnin polku tekee lopussa mukavan kallioisen siksakin, joka hyvin tässä rannaltapaluukuvassa näkyy,
Edellisen yön kallioilla mukavasti ja muuten oikein siistiä telttaleiriä pitäneet jättivät parhaalle oleskelupaikailla ei niin mukavat koiranjätökset.
Kalliorannan läheinen veneväylä on paikoitellen kapean oloinen.

Rannan olosuhteet tunteva pienisyväyksinen vene voi kuitenkin – mainioine laivakoirineen kuten tässä – poiketa turvallisesti pääväylältä.

Isomman veneen pitää kiertää merkittyä reittiä myöten.

Ovatko merimetsot valloittamassa lähiluodot…tässä kohtaan?
Kun Ytterin venesatama joksikin aikaa hiljeni vierasveneistä, katsoi yksi merimetso tilaisuutensa tulleen ja lensi peseytymään rauhallisessa merenpoukamassa

Peseytymisen jälkeen oli hauska seurata, miten metso ennen lentoon lähtöään katseli huolellisesti joka puolelle ja valitsi sitten järkevän suunnan lentoonnousun kiitotielleen =D Totea se itse videosta. Tämän satamavälilaskun jälkeisestä määränpäästä ei ole tietoa.

Merimetson jälkeen oli harmaasiepon vuoro tulla vanhan laiturin aidalle katsomaan hetkeksi hiljentynyttä satamapoukamaa.
Hiljainen hetki oli lyhyt.
Kaumpana poukaman ohitti sorsalintupesue.
Samalla päivä alkoi lupaavasti vilkastua…
Kaksi uutta tulokasta ja konkari, tervetuloa Ytteriin! ♥

Lisää vieraita saapuu…

Sataman erottaa avoimemmesta merestä (taustalla) ohut maa- ja vesikasvikaistale.
Tässä saunan makean pesuveden varasto (josta haluttaessa pumpulla letkusta vettä ämpäreihin). Toki merivesikin toimii aivan hyvin pesuvetenä saariolosuhteissa.
Saunan kiukaan (v. 2024) ohjeet.
Iltavalo valaisi kauniisti eteisen. Kiireettömän iltapalan jälkeen olimme valmiit tyytyväisinä kömpimään kukin yöpuulleen, päiväkirjavastaavan (Mikko) halutessa vielä hoitaa tämän kirjoitushomman ajan tasalle =)

Perjantai 25.7.2025

Aamupalan jälkeen uhmasivat Meri ja Hanna kuumaa ☼ siestasääkeliä ☼ keräämällä pihan siistimisen tuotoksia yhteen kasaan.

Aikaisempaa majakka talkookokemusta omaavat Outi ja Mikko lähtivät hoitamaan kompostia kuntoon.

Komposti’mullan’ ja hienojakoisen purun sopiva sekoitus on toimiva kombo. Ruuantekovuorossa oli Meri.
Herkullista perusruokaa kuten majakkatalkoissa on tapana: perunoita ja jauhelihakastiketta.
Päivän ensimmäiset vieraat suuntasivat silokallioille puolen päivän jälkeen, veneet jäivät kiltisti satamaan odottamaan.
Matalassa rantavedessä uinut noin puolen metrin mittainen kala jäi arvoitukseksi – samana päivänä Suomenlahdella nähty delfiini se ei einakaan ollut (kala himmeänä aivan kuvan ylälaidassa).
Helteestä nauttimaan suunnanneita vierailijoita silokallioilla.
Vierailijoita Majakkaseuran ylläpitämään kahvilaan tutustumassa.
Sataman helteistä idylliä. Tämä “herra” tai “rouva” lienee suurin tiiramme räyskä =)
Tämä pihlajien vesontakasa on helppo löytää – ja vähän pakkokin korjata, kun on tien tukkona.
Majakan pihapiirin aitta, jossa on kaksi makuukamaria, jotka voisi nimeät vaikkapa “karu” ja “kodikas”, nukkumakelpoisia silti molemmat – sekä pari varastoa.
Yttergrundin “vanha” aita valvoo isompaansa.
Kalliota ennallistettiin näkyviin.
Outin tuomat täydellisesti wanhan ajan henkiset tuolikankaat pääsivät elementtiinsä. Meri avusti Outia hommassa.
Vieraat menossa saaren kioskikauppaan talkoolaisen Hannan opastuksella.
Silokallioilta löytyy hyvä “astinlauta”, josta pääsee pulahtamaan mereen vaikka vaatteet päällä.
Tässä kuvassa Ytterin uusi, varsin sulavalinjainen, hyljelajiko?
Päiväkirjaa hoitanut Mikko pääsi illalla istumaan uunituoreen upean päällysteen saaneeseen tuoliin. Kyllä kelpaa kirjoitella! Siitä erityiskiitos viikkovastaava Outille ♥
Hyvää pyrittiin tekemään, mutta selvästikin priimaa tuli. Näinhän se usein majakkaseuralaisilla tuppaa käymään.

Lauantai 26.7.2025

Jo edellis-iltana oli päätetty aamupäivän toimeksi WC:n mullittuneen pohjatavaran siirto siihen varattuun kompostiin – kaikki neljä saarelaista osallistuivat talkoisiin, kolmesta kuva todisteena.

Yön ja aamupäivän vallitsi navakka lounaistuuli…
…joka toi mukanaan Kallan’in luodolle noin 200 merimetson parven.
Aallokolta rantakallion suojassa löytyi tämä lämminvetinen, suojaisa mutta matala kastautumispaikka.
Kelpaa heittää kaikki kuteet pois ja pulahtaa yllä olevaan matalaan tyveneen, meren pauhatessa aivan vieressä kallion toisella puolella.
Kalloilta – kait lounaistuulen tuomana – oli tullut myös, ei niin yleinen ohdakeperhonen.
Paljon vanhempaa kallioon liittyvää asiaa ovat ylhäällä noin 4 metriä meren pinnan yläpuolella, kaukana vesirajasta olevat veneiden kiinnitysraudat (kuvassa 3 kappaletta). On jännittävää ajatellas, että ehkä noin 250 vuotta sitten veneet kiinnitettiin näihin silloin aivan rannassa sijanneisiin lenkkeihin. Asian ymmärtää, kun tietää, että merenpinta oli aivan samalla tasolla kuin nytkin, mutta kallio siis maa tässä oli 2-3-metriä, alempana =)
Nyt lenkkejä voi käyttää vaikka teltan kiinnittämiseen.Pihapiirissä jatkui normipuuhat pihan siistiminen, osin ihan ennallistaminen mm. kalliota esiin ottamalla, tiskaaminen, niitetyn heinikon pois kuskaaminen ja ‘majakka edellä’ toimiminen.
Outi valmisti pellillisen herkullista mustikkapiirakkaa.
Hanna puolestaan loihti pieteetillä erittäin maistuvaa kalakeittoa ♥
Mustikkapiirakan kastikkeena ‘jouduttiin’ hyödyntämään aikaisemmin pakastimessa sähkökatkon vuoksi sulaneita Magnum-jäätelöitä =DD

Silokallioille mennessä meillä oli usein käytössä “kenkäparkki”, josta matka jatkui paljain jaloin.
Tuulinen, mutta silti helteinen päivä mahdollisti tuulensuojaisasta pulahduspaikasta nauttimisen.
Lukemisellekin löytyi oma soppi.

Iltapäiväksi tuuli tyyntyi, ja vierailijoita saapui saareen,
Hanna päätti muuttaa viimeiseksi yöksi aitasta Merin tarjoamaan telttaan.

Ilta oli täydellinen vieraiden rentoutua ja kalastaa…
sekä talkoolaisten kokoontua yhteen, grillata ja jutella – vaikka keittiön ikkunaa mereltä vahtivasta mörkö-kivestä.
Mörkökivi keittiön ikkunasta kuvattuna.Ja vielä lähemmäksi zoomattuna. Kivestä voi löytää ainakin kymmenen mörkö/haamuhahmoa, mm. itsensä Mörön sekä sammakon hänen päänsä päällä, kissahirviön tummine silmineen alhaalla, kaksi tummaa päällekkäistä haamua, Munck’in Huuto’a matkivan mörön ja tätä hämmästelevän haamun, toteemihaamun, orankihaamun, mursuhaamun jne… Huh, onneksi kivi nimenomaan järkkymättä vahtii ja suojelee majakkaa sekä merenkävijöitä muilta möröiltä.Haamuista viis, me neljä mennään ilon kautta =) – niin ja majakka tietenkin olkoon tänään se viides!
Illan päätteeksi Hanna ja Mikko bongasivat todellisen “mörön”, nimittäin oikean, siis valtavaa vauhtia ja valtavan matalalla sataman “yli” lentäneen hävittäjälentokoneen!!
Mikolla oli kamera kyllä kädessä mutta uskomaton näky oli ohi ehkä kahdessa sekunnissa ja kuva on otettu noin 2 sekuntia liian myöhään koneen mentyä sujauksessa puiden taakse kohtin etelää. Ensimmäisessä kuvassa on kuva sellaisenaan hitusen koneen ylilennon jälkeen Hannan vielä katsoessa koneen perään.

Toisessa kuvassa olen (Mikko) piirtänyt kuvaan koneen suurpiirteisen muodon pyrkien koneen kokoluokan esittämiseen suhteessa maisemaan, jotta koneen todella läheltä menneestä hahmosta saisi käsityksen.
Illalla tuli mieleen, pitäisikö soittaa Satakunnan lennostoon ko. havainnosta. Oliko kyse tutkan alla lentämisen harjoituksesta erittäin matalalla (100-200)m? vai jostain aivan muusta? Mörön kepponen se ei ollut. Mikko selvitti asian Puolustusvoimilta, kyse oli normaalista lentotoiminnasta.

Sunnuntai 27.7.2025

Viimeinen talkoo päivä lähti tukevan aamupalan jälkeen liikkeelle pihan viimeistelyllä tiskaamisella ja tavaroiden pakkaamisella ja Mikon idealla mahdollisesta soituretkestä majakkasaaren ympäri. Tuulta ja aallokkoa tosin oli eilisen navakan tuulen jäljiltä vielä 4/8 m/s (puuskat), mutta päätettii n(Mikko ja soutaja-Hannan) kaksikkona käydä katsomassa josko saaren ympäri soutu onnistuisi.

Kuvassa ympärisoudun kapein kohta etelässä, jossa hyvin matalan kaislikko”aidan” läpi päästiin ottamalla kevyt vauhti ja kondolimaisesti avustamalla irrotetuin “pystyairoin” veneen matkaa.
netePitkän idyllisen matalikkojakson jälkeen koitti tilanne, jossa piti päättää lähdemmekö lounaistuulen tuottamiin melko suuriin maininkeihin “lastuksi lainehille”. Mikko oli onneksi perehtynyt hyvin paitsi olosuhteisiin myös tarkasti kiertoreittiin – ja niin me soudimme vahvassa melko korkeassa kin myötä- ja osin sivuaallokossa “luovien” Ytterin sisääntuloväylälle asti (kuvassa vallitus sisään tulonluona.) Oli selvää, että kuvien ottamiseen ei avomeren puolella ollut käytännön mahdollisuutta=).
Matkan varrella näimme ja jutustelimme molempien mökkien asukkaiden kanssa, jotka ihmettelivät harvinaista soutuvenettä matalilla kivikkoisilla rannoillaan ja avomeren avautumispaikassa (kuvaa ei otettu naturistiuijista). Vielä lounas loppuherkutteluineen, niin ikimuistoinen majakkaviikko on osaltamme valmis.
Ehkä nähdään vielä uudelleen! ♥♥♥♥