Tämän päiväkirjan tuorein päivitys on sivulla ylimpänä. Kertomus alkaa sunnuntaista 21.6.2026. Tekstit ja kuvat Meerin, ellei toisin mainita.

 

Keskiviikko 24.6.2026 — neljäs talkoopäivä

Keskiviikko oli Suuri Kittaus- ja Lasituspäivä, jonka oli määrä kehittää osallistujien kärsivällisyyttä ja vakuuttaa heidät siitä, että mitä tahansa voi oppia, kun haluaa. Ja näin tais päästä käymään. Ensin kuitenkin aamupuurolle.

Outi pelastaa aamumme valmistamalla porukalle tuhdin aamiaisen ennen heräämistämme. Joka aamu!
We love you!

 

Kittaamisen ja lasituksen koukuttava maailma

Eilen sellakoituihin puitteiden kyntteisiin laitettiin nyt pellavaöljykitti, joka tiivistää lasiruutujen ja puitteiden väliset saumat niin, ettei vesi pääse lahottamaan puitteita. Kaunista ja yksinkertaista. Liitujauhosta ja pellavaöljystä valmistetun kitin levittäminen sopivan paksuisesti ja tiiviisti vaati lukuisia sormiharjoituksia, mutta periksi ei annettu.

Pohjakitillä valmisteltiin mahdollisimman tasainen alusta lasiruudulle. Kittiä pitää kyntteessä olla riittävästi, jotta eristys on tiivis, mutta ei liikaa, jotta lasin saa kunnolla paikoilleen.

Lasi laskettiin varovasti kyntteisiin levitetyn pohjakitin päälle toivoen, että suorakaiteen muotoinen ruutu istuu nätisti puitteen aukkoon. Vanhoissa ikkunoissa aukkojen koot voivat vaihdella huomattavastikin, jolloin standardikokoon leikatut lasiruudut voivat tuottaa epämieluisia yllätyksiä. Kun lasi istuu aukossa hyvin, ruudun ja puitteen väliin jää milli pari välystä, jotta lasi ei joudun pinteeseen ja räpsähdä rikki, jos lämpötilat vaihtelevat rajusti.

Liian ahtaaksi todettu puitteen aukko sai Marja-Leenalta puukkoterapiaa, jotta lasiruutu saatiin paikoilleen.

Jännittävä päivä jatkui lasitusnaulojen naputtelulla. Lasitusnaulojen tehtävänä on pitää ruutu paikoillaan, jotta se ei pullahda aukosta ulos, kun puitteita käännellään maalauksen aikana. Pellavaöljykitin kuivuminen kestää kuukausia, eikä pehmeä kitti pysty pitämään ruutua paikoillaan ilman naulojen tukea.

Lasitusnauloina käytetiin kuparilankaa, jossa on valmiiksi puristetut taitoskohdat. Vasaraa liu’utetaan lasiruutua pitkin ja naula naputellaan napakasti puitteeseen kiinni niin, että naulan pää ei kuitenkaan lipsahda lasin reunan yli. Yhtään ruutua ei napsautettu vasaralla rikki, hyvä me!

Naulausten jälkeen päästiin puitteen päällyspuolen kittaamisen kimppuun. Se vasta vaativaa on. Kirsin hurmaava taidonnäyte kuvassa, miten hieno!

 

Hyvin ansaittu ruokatauko

Lounas päästiin ensimmäistä kertaa nauttimaan ulkoruokinnassa. Kaunis, aurinkoinen päivä.

 

Takaisin työmaalle

Lasin leikkaustakin kokeiltiin, jotta nähdään, mitä se on. Ennustetut riskit realisoituivat lopussa, ja taas opittiin jotakin uutta.

 

Talkoolaisten opittua kittauksen ja lasituksen perusteet Marja-Leena pääsi vihdoin himoitsemansa pikkuikkunan kimppuun. Ikkunan puitteesta löytyi punaista kittiä, josta tekoäly kertoo näin: “Ennen vanhaan “punaisella kitillä” tarkoitettiin yleensä punamultaan, rautaoksideihin tai muihin luonnon pigmentteihin sävytettyä perinteistä pellavaöljykittiä. Sitä käytettiin erityisesti vanhojen puuikkunoiden lasituksessa ja puuveneenrakennuksessa.”

 

Päivän aikana majakalla pistäytyi jäätelöostoksilla nelihenkinen perhe, jolla on mökki majakan lähistöllä. “Onpa korkeat huoneet, tunnen itseni aivan pieneksi”, tuumaili Jesse-poika majakkamestarin talon sisään piipahdettuaan. Valitettavasti perheestä ei ehditty saada kuvaa.

Ja taas kohta syödään! Illan menu: munakoiso-soijarouhe-paistosta ja persikkarahkaa.

Helena valmisteli “neuvostoliittolaista jälkiruokaa”, jossa on ainakin tiivistettyä maitoa ja banaania. Herkku on valmista vasta huomenna – on taas, mitä odottaa.

Hyvin syötyämme maistui sauna, taas kerran.

Tiistai 23.6.2026 — kolmas talkoopäivä

Aamun kolea tuulenvire kannusti varustautumaan työmaalle turva-villasukin ja väli-merinoin. Sää loiveni kyllä päivän mittaan, eikä sadetta saatu tänäkään päivänä. Hyvä niin! Aherrus ikkunapuitteiden parissa jatkuu.

Puitteista löytyy aina uusia nysvättäviä paikkoja, kilkuttimia ja tappeja, joiden funktioista käydään lyhyttä pohdintaa. Enemmän työmaalla on kuitenkin pulistu – ja joku voisi sanoa että taukoamatta – ihan muusta, kuten harrastuksista, elämän riemuista ja rotkopaikoista ja menneestä tai meneillään olevasta työelämästä. Ei olla mitään eilisen teeren tyttöjä, joten puhuttavaa riittää, kun muistikin vielä pelaa, jotenkuten. Kirjoittaja puhuu tässä nyt vain omasta puolestaan.

Marja-Leena otti varaslähdön maalin sutimiseen. Hirsikaivon kehikon reunuslautoja tässä sievistellään asennuskuntoon.

Työläimmän työvaiheen eli maalien ja kitin poiston jälkeen päästiin jo puitteiden hiontaan. Meeri sai ohjeeksi, että kevyt hionta riittää.

Turun tuomiokirkon kellot soittavat alitajunnassamme pian keskipäivää.

Lounaan jälkeen aivot taas toimivat.

Tuuletusikkunan eli “fortuskan” kehikon saaminen oikeaan muotoon kulmarautojen kiinnittämistä varten vaati tarkkuutta ja enemmän kuin yhden mittauksen. Mestari aplodeeraa onnistuneen suorituksen jälkeen.

Sähköväännin oli Paulalle uusi tuttavuus, mutta ruuvaus sujui kuin ammattilaiselta, ainakin melkein.

Joku talon ikkunoita aiemmin kunnostanut oli hairahtunut tiivistämään lasiruudun silikonilla, hyi hyi.  Maalinkaapimella silikoni irtosi onneksi hyvin, ja ruutu – jonka olimme saaneet ehyenä irrotetuksi puitteesta – pääsee pesuun ja huomenna takaisin paikoilleen.

Puitteista maanantaina poistetut ja rikkonaisten ruutujen paikalle varatut uudet lasiruudut pestiin valmiiksi huomista varten. 

Kirsin luottotehtäväksi tuli sivellä sellakkaa puitteiden kyntteisiin, jotka huomenna peittyvät pellavaöljykitillä. Sellakan tehtävänä on suojata kyntettä, jotta kitissä oleva öljy ei pääse imeytymään puuhun ja kitti säilyy kuivuttuaan lujana.

Wikipedia kertoo sellakasta näin: “Sellakka (vanh. myös šellakka < engl. shell lac ’lakka ohuina levyinä’) on orgaaninen polymeeri ja hartsi, jota saadaan Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien metsissä elävästä Kerria lacca -hyönteisnaaraan munakoteloidensa suojaksi erittämästä hauraasta aineesta. Suomeksi lajista on käytetty ainakin nimiä lakkakirva ja lakkakilpikirva. Sellakka on väriltään joko kellertävää tai punaista. Punainen sellakka sisältää hyönteisen munat tai toukat ja kellertävä sellakka on kerätty sen jälkeen kun hyönteiset ovat poistuneet. Punaista sellakkaa käytetään väriaineena.” … “Sellakalla oli paljon käyttöä 1800-luvun puolivälistä synteettisten muovien kehittämisen saakka 1930-luvulle. Sellakasta tehtiin pieniä esineitä. Tunnetuin käyttökohde on ollut gramofonilevy.”

Päivän viimeinen askare oli pensselöidä hiotut puitteet ohuesti pellavaöljyllä. Huomenna kitataan ja maalataan.

 

Helena korkkasi pari viikkoa sitten pihaan ilmestyneen ite-taidetyylin grillin.
Iltaruuaksi vihannesnyyttejä ja makkaraa!

Saunan jälkeen grillipidot, kyllä kelpaa!

Hyvää yötä!

 

Maanantai 22.6.2026 – toinen talkoopäivä

Vielä aamuviiden aikoihin majakka peilaili kaikessa rauhassa kauniita muotojaan pihan työmaalle kannettujen ikkunanpokien laseihin. Tunnelmasta oli aamupuuron jälkeen vain haalea muisto, kun talkoosakki suuntasi tarmonsa viikon missioon.

Aivan aluksi Marja-Leena perehdytti kasakat laatujärjestelmän mukaiseen työjärjestykseen ja asianmukaisiin termeihin. Tehtävänanto: irtomaalit ja kohtuudella muutkin maalit poistetaan puitteista skrabaamalla. Ruudut suojataan märällä pyyhkeellä, jotta lasit eivät rikkoudu, kun puitteiden maalipintoja ja puitteissa vielä jäljellä olevia kittipalkoja lämmitetään varovasti kuumailmalaitteilla skrabauksen helpottamiseksi. Varotaan rikkomasta laseja. Ei masennuta, kun seitinohut lasi kuitenkin joskus ripsahtaa rikki. Irrotetaan rikkoutuneet ja mahdollisesti ehyinä säilyneet ruudut varovasti puitteista ja viedään ne varastoon odottamaan jatkotoimia. Nautitaan hyvästä seurasta.

Talkooturvallisuuden ja -viihtyvyyden varmistamiseksi lakisääteiset mehu- ja kahvitauot pidetään tinkimättä.
Luontokin helli nautiskelijoita täysissä väreissä.

Pokat pidettiin puristimilla kiinni telineissä, jotta niiden jo paikoin parhaat päivänsä nähneet liitokset eivät entisestään löysty. Todettiin menettelyn turvaavan materiaalit myös mahdollisilta yöllisiltä syöksyvirtauksilta.

Kello viideltä hanskat vatiin ja mars polulle kohti silokallioita!

Majakkaseuran lippu liehuu aina männikön reunan raikkaassa tuulessa talkoolaisten ollessa paikalla.

Kirsin lempipuuhaa on pönttöuunien lämmitys, ehkä muukin pyromaanisuuteen viittaava? Me muut olemme asiasta ihan hiljaa ja nautiskelemme lempeästä, ihanasti merellisen kosteahkoa huoneilmaa kuivattavasta lämmöstä, joka unettaa niin vietävästi.

Illan atk-luokassa pähkäiltiin vielä tovi talkoopäiväkirjan tekemisen mystistä maailmaa.
Marja-Leenan kaipaama perinteisempi remonttipäiväkirjakin löytyi arkistohyllystä. Tuohon vihkoon meidänkin talkoojengin tekemiset kuulemma dokumentoidaan, jep jep.
Hyvää yötä ja huomisiin!

Sunnuntai 21.6.2026 — tulopäivä

Yttergrundin juhannussunnuntain kohokohta lähestyy: kesän ensimmäinen ikkunoiden kunnostusporukka on pian perillä ja valmis orientoitumaan viikon askareisiin.

Mukaan talkooreissulle on luonnollisesti otettu vain kaikkein välttämättömin. Ytter-konkarit Outi (vas.) ja Kirsi valvovat logistiikan sujuvuutta, jotta ensi kertaa Ytterille tulijat, Paula (oik.) ja kuvaaja Meeri, voivat olla huoletta.

Talkoovastaava Helena majakan värisessä lippiksessään ja rakennusvastaava Marja-Leena, kuvassa oikealla, tervehtivät tulijoita lämpimillä voileivillä.

Majakkamestarin talon edustan rhodo on kukkeimmillaan.

Ytterin luonto
Vaikka kesä on lintujen kannalta jo pitkällä, punavarpuset lurittelivat ahkerasti majakkamestarin talon ympärillä. Tiltaltit, mustarastaat, laulurastaat, peipot, pajulinnut ja eri tiaiset pitivät myös hyvin puoliaan. Jännin juttu löytyi kuitenkin vesirommakosta. 
Mantereita näkyvissä!

Manteri (Lissotriton vulgaris) on pieni ja piilotteleva salamanterieläin, joilla on neljä raajaa, pitkä häntä ja pitkulainen, lieriömäinen ruumis. Aikaisemmin laji tunnettiin nimellä ”vesilisko”, mutta koska eläin ei ole lisko, matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta esitti uudeksi nimeksi ”manteria”, mikä viittaa lajin oikeaan eläinryhmään salamanterieläimiin. Manteri on maamme etelä- ja keskiosissa verraten yleinen ja runsaslukuinen.  Lähde: https://www.sammakkolampi.fi/manteri/

Paitakaupoille

Majakan kaupassa ostokset maksetaan tietysti sähköisesti. Paula valitsi itselleen uuden talkoolais-uniformun, josta maksu kilahti taianomaisesti perille ennen kuin kissaa kerettiin sanoa.

Lempilajimme on ikkunahommat 

Varsinainen talkootyö eli parin kunnostusta vaativan ikkunapuitteen rassailu aloitetaan Marja-Leenan opastamana vasta maanantaina. Urakan valmistelut laitettiin kuitenkin käyntiin jo tulopäivänä, reippaita kun olemme.

Tähän pyritään: