28.8.2026

Saavumme Gustun laiturille jossa iloinen ryhmä mantereelle matkalla olevia talkoolaisia antaa pikaisen raportin edellisistä päivistä, ja lopuksi “ai niin, teille tuleekin heti ensimmäiset vieraat”. Ja siinähän he ovatkin veneessään kivenheiton päässä laiturista. Kipuamme rinnettä ylös reippaasti kuin pieni vuohilauma ruokakassit ja laukut selässä keikkuen. Perhe tulee pian perässä ja meillä on mukava juttutuokio. Esittelimme saaren historiaa ja Majakkaseuran toimintaa, välillä laulaenkin lasten iloksi. Onneksi heillä on omat eväät mukana, koska lämpimäisiä on mahdotonta taikoa samaan aikaan, kun järjestelemme vielä tavaroita kaappeihin.
Ilta menee joutuisasti ensin kokaten, sitten syöden ja lopuksi tiskaten, täyden kuun noustessa mereltä. Kaskaat sirittävät heinikossa eikä tavallisista iltapuhteista tahdo tulla mitään saaren kauneutta ihastellessa.

29.8.

Yöllä sää on muuttunut ja heräämme auringon nousuun.

Mutta sää vaihtuu harmaaksi nopeasti. Kaakkoistuulta on puuskissa jopa13 metriä sekunnissa. Arvelemme että huviveneet eivät tällä säällä uskaltaudu merelle. Asetumme sään sallimiin askareisiin; yksi lukee Itämeren Majakat -kirjaa, toinen virkkaa ostoskassia, kolmas leipoo herkkuja talon väelle (ja mahdollisille yllätysvieraille) neljäs rentoutuu teetä juoden. Käymme kävelyllä ja kohtaamme kurtturuusut. Kunhan puutarhasakset löytyvät, saavat kaunokaiset kyytiä. Päivä menee myös perustoimintoihin ja välttämättömyyksiin, kuten aterioiden valmistus, tiskaus, saunominen, uiminen, majakan ihailu ja mallista maalaaminen sekä mukava yhdessäolo. Polkujen varsilta ja katajan alta löytyy munankuoria. Haahkan, on veikkaus. Siitä yhdelle muistuu mieleen “Haahkan hätähuuto”, osittain Bengtskärillä kuvattu dokumentti. Katsomme sen. Ohjelman katsomisen keskeyttää hetkeksi ilotulitus. Hangossa juhlitaan venetsialaisia!

30.8

On sunnuntai ja heräämme talkoovuoron viimeiseen päivään. Tuuli on tyyntynyt. Saaressa on loppukesän väritys, kauniita ruskean ja keltaisen sävyjä. Aamupalan jälkeen jaamme tehtävät ja valmistaudumme sulkemaan saaren. Vierailijoita saimme vain perjantaina, mutta olemmepa itse nauttineet suuresti ympäröivän luonnon vieraanvaraisuudesta ja kodikkaasta sumusireenin hoitajan talosta. Tämä oli meille ensikertalaisille upea kokemus ja luulenpa että tämä ei jää tähän.