14.-17.7.2024 Milla, Cheri, Elina, Johanna, Liisa ja Malla.
Sunnuntai 14.7.2024
Sade lakkasi sopivasti sunnuntaina 14. heinäkuuta, kun talkoovuoro vaihtui. Gustavsvärnin laiturille paatista purkautui kuuden naisen ryhmä: Cheri, Milla, Elina, Liisa, Malla ja Johanna. Asetuimme taloksi. Cheri oli keittiömestarina ja muut apukokkeina, kun päivällinen saatiin alulle. Sitten ehdittiinkin opiskelemaan saaren historiaa, jossa riittääkin ihailtavaa ja ihmeteltävää.
Tutkailimme saaren flooraa Liisan hyvän kasvitietämyksen avulla. Voi mikä pehmeys on jänönapilalla! Koiruoho tuoksuu väkevälle ja rohtovirmajuuri kasvaa ylväänä. Kaikkea muutakin on: maksaruohoja, kangasajuruohoa ja mataraa. Keto-orvokit, horsmat ja kultapiiskut ovat kukassa.
Tiski- ja pesuvesien lämmityksessä pähkäiltiin tovi pumpun toimintaa. Kuinka monta naista tarvitaan käyttämään vesipumppua? Kuusi voisi olla sopiva ryhmä…. Siemenvettäkin pumpulle annosteltiin, mutta se ei piristynyt, ennen kuin Milla kilautti seuran auttavaan puhelimeen ja hoksasi, että merenkäynti oli viskannut letkun maihin. Rivakka heitto, sitten toinenkin, ja vesihuolto toimi taas.
Tuleeko sitä vettä! Malla ja Elina vettä pumppaamassa.
Illalla pilvet väistyivät ja aurinko pääsi kirkastamaan saaren värit. Pääskyset esittelivät lentotaitojaan. Hyvä oli nukahtaa aaltojen lauluun.
Cheri ja Elina huomasivat hammaspesureissulla, että taivas onkin punainen. Äkkiä ihailemaan!
Maanantai 15.7.2024
Maanantaina Malla oli hereillä varhain ja nautti rauhallisesta joogahetkestä laiturilla. Jotkut kävivät aamu-uinnilla varsin virkistävässä ja niin suloisen kirkkaassa vedessä. Aamupuuro vielä hautui hellalla, kun kello yhdeksältä saimme vieraan: Siika-Simo oli kokemassa verkkojaan ja päätti piipahtaa. Hän oli huomannut Majakkaseuran lipun salossa.
Vieraan kunniaksi myös putiikki avasi uksensa.
Simo ehti käydä bongaamassa kalliosta Ruotsin kuninkaan monogrammin, ennen kuin ryhdyttiin kunnolla juttusille. Mies tarinoi retkistään ja harrastuksistaan, joihin kuului esimerkiksi oluthumaloiden kasvatus sekä radioamatööripuuhailu. Parhaat siikareseptinsä hän myös auliisti jakoi. Näiltä vesiltä saa kuulemma siikaa ja kampelaa. Ahvenia voisi Simon mielestä onkia saaresta ihan tavallisella mato-ongella, etenkin syksymmällä.
Simo innostui vierailemaan Gustulla verkonkokemisreissullansa.
Lounassalaatti somistettiin saaren syötävillä kukkasilla: horsmalla, ruusulla, apilalla ja keto-orvokeilla.
Kaksi komeaa korppia istuskeli kivillä. Kun ne nousivat lentoon, upeat sormisulat erottuivat selvästi.
Talkooväki kävi myöhemmin etsimässä kuninkaan monogrammin ja muut kaiverrukset.
Tiistai 16.4.2024
Heti aamusta Gustun uuni kävi kuumana, kun leipuri Cheri uutterien apukondiittorien avustamana käynnisti raparperipiirastuotannon. Ensimmäiset vieraat, Anu, Tapio ja Max, saapuivat juuri parahiksi, kun piiras oli uunista ulos saatu.
Seuran lipun salossa nähneet Anu, Tapio ja Max karauttivat paatillaan saareen.
Aurinkoinen tiistaipäivä oli omiaan saarivisiitille, ja vieraita kävikin mukavaan tahtiin. Koko päivän vierassaldoksi laskettiin 48. Mukavia kohtaamisia riitti.
Kaupassa on kaikki valmiina ja murupiiraskin kukkasin koristeltuna vieraiden tulla.
Ryhmävierailulla iltapäivällä jutusteltiin elämästä saarella 20-luvulla, silloinhan Gustavsvärniä asutti kolme lapsiperhettä. Vieraaksemme saapunut Johanna kertoi ystävästään, jonka isoisä, sumusireenin hoitajan poika Nils Bergman oli kuusivuotiaana evakuoitu Gustusta talvisodan kynnyksellä. Perhe muutti olojen rauhoituttua Utöhön, missä sumusireenin hoitaja jatkoi uraansa. Kun mietimme lapsiperheen arkea ja tuumimme, oliko saarella kaivoa, Johanna pirautti oitis ystävälleen. Eihän sitä ollut, kuulimme, sillä merivesi olisi löytänyt tiensä kaivoonkin.
Johanna soitti Gustusta ystävälleen, jonka isoisä Nils Bergman oli sumusireenin hoitajan poika.
Talkoolaisten ruokapöytä sai runsasta täydennystä, kun Siika-Simo osoittautui nimensä veroiseksi ja toiselta nimeltään Kampela-Simoksi. Siikojen lisäksi jokainen talkoolainen sai oman kampelan! Siinä oli kainuulaistaustaisilla perkaajilla ihmettelemistä, mutta kaikkeen löytyy apu internetistä, niin tähänkin.
Tuore lähiruoka maistui talkooväelle.
Kaukaisimmat saaren vieraat saapuivat Australiasta asti.
Russarön majakka valaisee Gustavsvärnin unta.
Keskiviikko 17.7.2024
Viimeinen talkoopäivämme valkeni harmaana, mutta niin kauniina. Aamulla anivarhain oli ropsutellut hienoista sadetta. Itätuuli oli lämmin.
Kymmenen aikaan Gustavsvärniin saapui Heikki Kukkosen ohjaama luontomaalariryhmä. Naurua ja iloa piisasi, kun pitkään yhdessä harrastaneet naiset etsiytyivät sopiviin maalauspaikkoihin. Säätiedotuksia ja taivaan merkkejä tarkkaan seuraamalla taiteilijat osasivat myös hakeutua suojaan ennen päivän kovia sadekuuroja. Kauppavastaava Elina pääsi töihin myös.
Teksti Johanna, kuvat Elina, Milla, Cheri ja Heikki.