Perjantai-iltana oli vihdoin aika jättää arkihuolet taakse ja suunnata kohti Majakkaseuran retkiseikkailuja. Hangon itä-satamassa Panda -veneen kyytiin lähtivät ystävykset Arja ja Hannu, äiti-tytär parit Aino ja Merja, sekä Jaana ja Tuulia. Tiina, Heli, retkenvetäjät Kaisa, Nathalie ja Sanna. Lisäksi sekalaiseen joukkoon liittyivät myös talkoolaiset Teppo ja Hannu P. Sateenkaaren saattelemana pääsimme rantautumaan Gustavsvärniin ja laiturilla tehtiin läpsystä vahdinvaihto edellisen viikon talkoolaisten Pekan ja Sarin kanssa.
Niinkuin saaren tapohin kuuluu, kävimme ensin läpi turvallisuusasiat, jonka jälkeen pääsimme valitsemaan petipaikat Sumusireeninhoitajan talossa. Illallista odotellessa tutustuimme saareen ja sen luontoon – olihan osa retkeläisistä ihan ensi kertaa Gustulla. Maittavan illallisen jälkeen odoteltiin auringonlaskua, joka pilkistikin pilven lomasta juuri sopivasti.
Lauantai aamu valkeni lupaavasti puolipilvisenä ja nopeasti aamupalan jälkeen retkiporukka lähtikin kohti Bengtskärin majakkaa. Sää selkeni venematkan aikana ja lopulta saavuttiinkin aurinkoiseen Benkkuun. Saimme ensin kattavan opastuksen saaren historiaan sekä nykypäivään.
Turistien lisäksi saaren tärkeimpiä vierailijoita ovatkin itseoikeutetusti haahkat. Saaren noin 500 hautojasta oli paikalla vielä noin 150 emoa. Muut olivat jo pesueineen opettelemassa uimataidon saloja. Saarella kulkiessamme varoimme hautojia ja ihastelimme turvallisen etäisyyden päästä pieniä untuvapalleroisia.
Bengtskärin majakka herättää ihastusta ja kunnioitusta jykevällä olemuksellaan. Meren siloittamat kalliot ovat kuin luotuja maisemaihasteluun. Olimme onnekkaita kun koko saari oli meidän lukuunottamatta muutamaa majoitusvierasta. Ruuhkaa ei päässyt missään vaiheessa syntymään edes majakkatornin portaikossa.
Aika kului kuin siivillä ja lopulta oli aika sanoa heipat tälle mahtavalle, Pohjoismaiden korkeimmalle majakalle. Haikeaa lähtötunnelmaa lievitti upea aurinkoinen sää ja tieto, että saamme viettää vielä laatuaikaa Gustavsvärnin viehättävässä majakkasaaressa. Saavuttuamme takaisin Gustuun olikin Kaisa taikonut retkeläisille herkullisen makaronilaatikon ja leiponut pullatkin. Ruoka maistui niin retkeläisille kuin Gustulla maalausurakkaansa suorittaville talkoolaisille. Sumusireeninhoitajan talon eteläpääty saatiikiin maalattua lauantaina kokonaan ja nyt talo näyttääkin upealta joka nurkalta katsottuna.
Mahtavan reipas retkiporukka osallistui vielä talkoisiin kantamalla rakennustelineet alas laiturin luokse. Se olikin iso urakka, josta iso kiitos kaikille osallistujille. Ja niinkuin aina, ei tälläkään kertaa tarvinnut ketään pakottaa tiskivuoroon. Miten se täällä onkaan niin paljon mieluisempaa kuin kotona?
Luonnon ihastelun, iltapalan ja saunan jälkeen oltiinkin melko valmiita kömpimään lämpimen makuupussien uumeniin. Auringonlasku ja täysikuun ihailu jäivät tällä kertaa väliin kun pilvipeitto valtasi pikkuhiljaa länsitaivaan. Yöllä pienet sadekuurot ropisivat aika ajoin sumusireeninhoitajan talon kattoon.
Sunnuntaiaamuna tuuli veikin osan pilvistä pois, ja ennen kotiinlähtöä ehdittiin vielä ihailla luontoa aurinkoisessa säässä. Iloisia perheuutisia saatiinkin muurin kupeesta kun siellä hautovan haahkan pesästä löytyi 4-5 untuvikkoa. Jätimme poikaset ja tuoreen äidin rauhaan, vaikka pieni huoli olikin poikasten tulevaisuudesta – miten emo saa lapsukaiset aikanaan turvallisesti mereen? Olisiko jonkun syytä jäädä saarelle poikasten turvaksi! On kuitenkin luotettava siihen, että luonto pitää huolen omistaan. Muita lintuhavaintoja retkeläisten toimesta olivat västäräkit, haarapääskyt, tylli, meriharakka, isokoskelot (myös saaren vakkariasukit), hempot, kivitaskut, joutsenet, satunnaisesti ohi lentelevät merimetsot ja tietysti itseoikeutetusti taivaalla kaarteleva uljas merikotka.
Kotiin lähtikin tyytyväinen ja iloinen retkiseurue kahden majakkamuistojen rikastuttamana.
Ja Gustu toivottaakin heidät kaikki uudestaan tervetulleeksi – vaikkapa talkoisiin!