Perjantai-iltana Hangon itäsatamaan keräytyi innokas retkeilijäporukka valmiina lähtemään majakkaseikkailulle. Irtautuminen satamasta ja arjen kiireistä tapahtui vauhdikkaasti, kun tavarat, vesikanisterit ja ihmiset siirtyivät jouhevasti Panda-veneeseen ja sieltä taas Gustavsvärnin sumusireeninhoitajan talon eteen.
Gustussa retkenvetäjä Kaisa piti ensin tuiki tärkeän turvallisuusinfon, jossa ihan perusturvallisuuden lisäksi käytiin läpi myös mahdollisia haahkan pesiä. Uusi pesä löytyikin heti talon päädystä ja sille viritettiin suoja-alue, jotta emme häiritsisi haudontaa. Toisen pesän olikin edellinen talkooporukka jo ansiokkaasti merkanneet.
Näiden tuiki tärkeiden toimien jälkeen päästiin majoittumaan ja illallisen tekoon. Maittava tomaatti-feta-pasta nautittiin auringonlaskua seuraten ulkona. Lämpimän päivän, pitkien ajomatkojen jälkeen oli mukava myös sujahtaa saunan lempeisiin löylyihin sekä Itämeren vilvoittaviin vesiin. Vaikka veden pinta on nyt kovin alhaalla pääsi Gustun laiturin portailta vielä uimaan.
Auringonlaskun jälkeen olikin aika vetäytyä makuupusseihin, jotka ehkä olivat hiukan lämpöiset valinnat näihin keleihin.
Auringonnousun ja osin hyvin nukutun yön jälkeen oli vuorossa retken toinen kohokohta. Pohjoismaiden suurin majakka Bengtskär. Upean merisään siivittämänä Panda-veneemme rantautui hyvissä ajoin Bengtskärin laiturille.
Ensimmäisenä oli vuorossa opastus majakkasaaren saloihin. Ja ennen kuin päästiin jännittäviin Bengtskärin majakan historian vaiheisiin, käytiin läpi haahka-asiat. Benkku kun on toiseksi suurin haahkojen pesimäalue Ahvenanmaan jälkeen. Ja kyllähän niitä hautovia haahkoja saarelta löytyi. Ja miten kärsivällisesti nuo emot pesissään hautovatkin meistä turisteista riippumatta – tai ehkä juuri siksi. Olemmehan me ihmiset haahkojen turva ja siksi hakeutuvat pesimään paikkaan, jossa ihmisiä. Opastuksen jälkeen oli vuorossa omatoiminen tutustuminen majakkaan ja luotoon. 253 porasta majakan valotorniin ei tuntunut missään. Valotornissa oli lämmintä ja näköalat komeat.
Aurinkoinen sää suosi retkeilijöitä ja lämpimillä silokallioilla oli mukava istahtaa, makoilla ja kuvitella millaista elämä on ollut saarella silloin kun majakanvartijat sitä vielä asuttivat vuosina 1906–36.
Mukavan retken jälkeen oli kiva palata ”kotiin” Gustavsvärnille. Siellä ihanaiset Pia ja Ellu olivat loihtineet maittavan kalakeittolounaan ja päivän porrastreeneissä tullut hiki huuhdottiin jälleen pois saunomalla ja uimisella. Auringonlaskun sijaan odotettiin ukkosta – olisihan sekin ollut hieno ilmiö kokea tuolla linnoitusmuurien suojassa (mitä nyt muurista on enää jäljellä). Ukkonen jylisi tällä kertaa kaukana mantereella, mutta pieni virkistävän sade sentään saatiin.
Sunnuntaina oli aikaa nauttia kiireettömästä aamupalasta, kierrellä Gustun kallioita ja tehdä ostoksia upeasti uudelleen sisustetussa majakkakaupassa. Tuttavuutta tehtiin myös haarapääskyjen kanssa – heillä kun oli paljon asiaa. Hautovat haahkaemot jätettiin rauhaan ja jännittävin operaatio oli alkavan ampiaispesän poisto huussista. Keittiöön saatiin asennettua uusi jätteiden kierrätyspiste, joka helpottaa jätteiden lajittelua niin saaressa kuin sitten Hangon sataman roskien keräsypisteellä. Saaren rantakallioilta kerättiin pussillinen surullisenkuuluisaa muovijätettä pois. Onhan kaikkien majakkaseuralaisten yhteisenä sydämen asiana luonnosta huolehtiminen.
Haikein mielin lähdettiin lounaan jälkeen kotimatkalle ja Gustavsvärn toivottaa seuraavat retkeläiset ja talkoolaiset tervetulleeksi!
Kuvat ja teksti: Nathalie Vaittinen