Lauantaina juhlittiin Gustavsvärnin majakkasaaren 225-vuotisjuhlia. Alla pitkäaikaisen hallituksen jäsenen sekä entisen puheenjohtajan ja Suomen Majakkaseuran yhden perustajajäsenen Pekka Väisäsen puhe, jonka hän piti osana juhlallisuuksia Gustavsvärnissä

Lipunnosto aloitti juhlapäivän

Gustavsvärn, puhe 13.5.2017.

Arvoisat kutsuvieraat, hyvät majakkaseuralaiset

Olemme täällä juuri tänään sen takia, että näihin aikoihin vuodesta, tarkemmin sanoen 15. toukokuuta, on Gustavsvärnin salkoon nostettu valtion lippu. Ensimmäisen kerran lippu nostettiin salkoon 15. toukokuuta 1789. Tuo lippu oli Ruotsin kuninkaan lippu.

 
Kuluneisiin yli 200 vuoteen tällä luodolla mahtuu uskomaton määrä historiaa, niin Ruotsi-Suomen autonomisen Suomen, itsenäisen Suomen kuin Hangon ja majakkaseuran historiaa. Käyn sitä tässä lyhyesti läpi. Yleisesti ottaen voitaneen kuitenkin sanoa, että liekö yhdellekään yhtä pienelle, muutaman hehtaarin kokoiselle kallioluodolle Suomessa mahtuu yhtä paljon historiallisia tapahtumia kuin tänne.

 
Gustavsvärn oli vuoteen 1788 saakka asumaton ja rakentamaton pieni kallioluoto nimeltään Eldskär. Sen mahdollinen sotilaallinen merkitys oli kuitenkin havaittu jo yli 50 vuotta aiemmin . Saarella kävi Suomen-matkallaan muun muassa sittemmin Suomenlinnan perustamisessa kunnostautunut kuninkaan upseeri Ehrensvärd. Hankoon haluttiin rakentaa yksi osa Suomenlahden linnoitusketjusta torjumaan Venäjän uhkaa, ketjun läntisin osa. Ja linnoituksen paikaksi valikoitui Eldskär.

 
Linnoitus sai nimensä Ruotsin kuninkaiden mukaan: Gustafsvärn eli Kustaanvarustus. Vaikka luoto oli pieni, se päätettiin valita suuren linnoituksen alustaksi. Päätös rakentamisesta tehtiin vuonna 1792 eli 225 vuotta sitten. Tämä on syy, minkä takia olemme päätyneet juhlistamaan Gustavsvärniä tänä vuonna kun tuosta päätöksestä on kulunut 225 vuotta ja linnoitustöiden aloittamisesta ensi vuonna 225 vuotta.

 
Tarkoituksemme ei ole korostaa ylitse muun saaren sotilaallista historiaa, vaan tuoda esille koko Gustavsvärnin historia. Ilman sotilaallisia tarpeita Gustavsvärniä ei kuitenkaan olisi olemassa sellaisena paikkana jollaisena sen tunnemme.

 
Majakkaseura julkaisi jo vuonna 2005 Tukholman arkistoista löytyneet Gustavsvärnin linnoituksen piirustukset. Saarelle oli määrä rakentaa huomattavan suuri linnoitus, joka olisi ulottunut liki koko saaren alueelle. Keskelle piti tulla massiivinen torni. Se jäi rakentamatta. Sen sijaan saarelle ehdittiin parissa vuodessa rakentaa upseeri- ja miehistörakennukset, paja, puusepänverstas ynnä muita rakenteita. Linnoituksen rakennustyöt etenivät hitaasti, mutta edistystä tapahtui liki Suomen sotaan asti.

 
Voimme vain kuvitella, miltä tämä saari olisi näyttänyt, jos suunniteltu linnoitus olisi sen ylle kohonnut. Siitä saa pienen aavistuksen, kun katsoo pohjoisesta ja idästä avautuvaa kaunista linnoitusnäkymää. Jo yksin se tekee Gustavsvärnistä profilililtaan ainoan selkeästi linnoitusmaisen saaren Suomessa ehkä Kukouria lukuunottamatta. Vastaavia on maailmalla rakennettu runsaasti, ja ne ovat nykyisin suosittuja matkailukohteita.
Linnoitussuunnitelmien epäonnistumisesta huolimatta tällä saarella hyöri ja asui 1800-luvun alussa ilmeisesti parisataa ihmistä, pääasiassa sotilaita. Olisi ollut hyvin mielenkiintoista olla näkemässä, millaista toimeliaisuutta tuollainen ihmisjoukko on tälle pienelle luodolle tuonut. Pienen osan siitä näemme piirustuksesta, jonka ruotsalainen sotapiirtäjä teki 1800-luvun alussa. Piirroksessa näkyy mm. telakan tapainen rakennelma.
Ruotsi luovutti Gutavsvärnin taistelutta venäläisille vuonna 1809 ja venäläiset sotilaat jatkoivat saaren elämää. Juuri tämä venäläisaika saarella on jäänyt vähälle huomiolle historiankirjoituksessa, ja toivomme saavamme siihen selvyyttä seuraavan vuoden aikana. Olemme saaneet Suomen Kulttuurirahastolta tähän stipendinkin, joka velvoittaa meitä valottamaan lisää Gustavsvärnin kiehtovaa historiaa. Työ on alkanut. Olemme jo löytäneet muun muassa uutta tietoa saaren kaivosta ja ruutikellareista.

 
Niin sanotun Oolannin sodan aika 1850-luvulla koitui myös Gustavsvärnin kohtaloksi. Englannin laivasto uhitteli ulompana ja sen veneet kävivät Hangossa asti. Pieniä välienselvittelyjä sattui, ja näistä ja ehkä Bomarsundin dramaattisista tapahtumista oppineina venäläiset päättivät, ettei Gustavsvärniä jätetä englantilaisille tai heidän heidän räjäytettäväkseen. Niinpä venäläiset päättivät tehdä sen itse.

 
Elokuun 27. päivänä – jota voidaan myös hyvällä syyllä viettää eräänlaisena vuosipäivänä – 1854 venäläiset räjäyttivät nykyisen saunan kohdalla olleen ruutikellarin ilmaan – tietysti ammuksineen ja ruuteineen. Tämä teko koitui Gustavsvärnin kohtaloksi. Se tuhosi perusteellisesti linnoituksen ehkä arvokkaimman osan, lounaisen kulman ampumavarustuksineen. Se avasi linnoituksen lounaisen muurin niin että tänä päivänä Gustavsvärnin pihasta on suora näköyhteys Russaröön ja avomeren suuntaan.

 
Gustavsvärn lienee ollut täysin tyhjillään vain muutaman vuoden. Jo 1860-luvun alussa sen muureille esitettiin loistoa, ja yksinkertainen loisto saatiinkin ilmeisesti muurin päälle. Pian alettiin suunnitella loistolle erillistä rakennusta, johon piti tulla myös asunto loistonhoitajalle. Tällainen valmistuikin vuonna 1870. Voimme nähdä rakennuksen tuolta ajalta Suomen kuuluisimpiin maalareihin kuuluvan Albert Edelfeltin nuoruuden piirustuksesta, joka löytyi hänen luonnoslehtiöstään. Hänen isänsä suunnitteli kyseisen rakennuksen ja ilmeisesti Albert oli mukana isänsä tarkastuskäynnillä.

Loisto – ja sittemmin satamamajakka – antoi Gustavsvärnille uuden elämän. Loistonhoitajan asunnon – jonka perustus on hyvin säilyneenä edelleen tuossa lipputangon vieressä – lisäksi saareen rakennettiin makasiinit ja ilmeisesti niihin myös kesäaitat majoitusta varten. Myöhemmin loistonhoitajan rakennuksen majakka vaihdettiin suurempaan. Se tilattiin Pariisista kuuluisalta Lepauten toimistolta.
Kuten me Gustavsvärnillä silloin tällöin majoittuvat tiedämme, sumu valtaa usein saaren ympäristön. Valtio päättikin tehdä ison investoinnin vuonna 1900, kun saareen rakennettiin sumusireeninhoitajan talo ja konehuone sireeniä varten. Toisen maailmansodan jälkeen Gustavsvärnin rakennuskanta täydentyi vielä uudella majakkatornilla, johon Lepauten lyhtykoju siirrettiin. Suuren takennuksen viereen pystytettiin vielä radiomajakka, joka sai kuitenkin hävitä palveltuaan vain parikymmentä vuotta.
Pieni Gustavsvärn-oppaamme kertoo haastatteluin elämästä tässä saaressa. Se kukoisti varsinkin vuodesta 1900 toiseen maailmansotaan saakka. Saaressa asui parhaimmillaan parikymmentä ihmistä – huikea määrä pitämään valoa pienessä majakassa ja hoitamamaan sumusireeniä. Gustavsvärnin on täytynyt olla hyvin mielenkiintoinen yhteisö tuolloin. Hanko oli tietysti lähellä, mutta meri ei sallinut asiointia siellä joka päivä.
Sota-aikana saarella oli ainakin neuvostosotilaita Hangon miehityksen aikana. Saaressa on jälkiä juoksuhaudoista. Kaiken muun kerrostuman lisäksi Gustavsvärnistå löytyy siis tällainenkin.
Toisesta maailmansodasta 2000-luvun alkuun väylänhoitajat asuivat satunnaisesti Gustavsvärnissä. Se on saattanut olla jollekulle rauhan tyyssija, mutta legendan mukaan täällä on joku hirttäytynytkin sotien jälkeen.
Saaren arvokkain rakennus annettiin – tai haettiin poltto- ja rakennuspuiksi mantereelle. Nyt voidaan arvioida, että silloin tapahtui suurin vahinko sitten vuoden 1854 räjäytyksen. Mutta kun hiljaista ränsistymistä ja alakuloa oli kestänyt melko tarkalleen 60 vuotta, oli aika Suomen Majakkaseuran tarttua saaren ohjaksiin.

Saaren esittelyä juhlapuheen ja kakkukahvien jälkeen
Ajatus Gustavsvärnin vuokraamisesta syntyi seuran toisten pikkujoulujen jälkeisessä saunaillassa. Totesimme, että seura tarvitsisi etelärannikolta tukikohdan, jota se voisi samalla kunnostaa. Tähän Gustavsvärn sopi täydellisesti. Neuvottelut omistajan edustajan eli Metsähallituksen kanssa sujuivat hyvin, mutta koko hanke oli pysähtyä mm. Länsi-Uudenmaan museon epäluuloon ja ennen kaikkea Hangon ympäristölautakunnan vastahankaan. Osa sen jäsenistä pelkäsi Gustavsvärnin asuttamisen häiritsevän ympäröivän lintujensuojelualueen elämää. Saimme tehdä melkoisesti lobbaus- ja kirjoitustyötä torjuaksemme pitkälti väärät pelot.
Saavuimme Gustavsvärniin maalis-huhtikuun vaihteessa 2005. kalliot olivat niin liukkaita, että ryömimme niitä ylös sieltä, minne veneen olimme jäiden keskeltä saaneet. Teimme ensikatselmuksen saarella. Talo oli lohduttomassa kunnossa, mutta toki korjattavissa. Pian tämän jälkeen kaksi pioneeriamme, Jari Achren ja Tommi Heinonen asettuivat taloksi muutamaksi päiväksi selvittääkseen tarkemmin remonttitarpeita. Seuran onneksi rakennusalan ja perinnerakentamisen vahva ammattilainen Achren oli kuullut hankkeesta ja ilmoittautui halukkaaksi vetämään kunnostusta.
Ensi töikseen Achren ja Heinonen valoivat lipputangolle uuden jalustan ja kunnostivat muurin viereltä löytyneet vanhan lipputangon, joka oli sahattu poikki. He maalasivat sen ja pystyttivät nykyiselle paikalle. Oli itsestään selvää, että Gustavsvärnin uusia avajaisia vietettiin 15. toukokuuta jolloin Suomen Majakkaseuran ja Suomen liput nousivat Gustavsvärnin salkoon.
Ennen kunnostustöiden alkamista Majakkaseura teki jäsenmatkan Gustavsvärniin. Liekki oli sytytetty. Saareen virtasi seuraavina kesinä kiitettävästi talkoolaisia. Toki oli aikoja, jolloin työt seisoivat, kun talkoolaisia ei ollut, mutta pääasiassa saari pysyi kesäisin asuttuna.
Ensimmäisenä kesänä tehtiin kiireellisisin: Kunnostettiin asuinrakennuksen katto. Vanha kate ja kolmiorimat poistettiin ja korvattiin uusilla. Jo tätä ennen muurin viereen asennettiin lahjoituksena saatu vanha pata, jonka tarjoama lämmin vesi oli korvaamaton apua saaren pitämisessä asuttuna. Sisälle saatiin jääkaappi ja pieni pakastin, ja näin Gustu saatiin jälleen elinkelpoiseksi.
Suurin työ tehtiin heti ensimmäisenä kesänä. Sen jälkeen alkoi loputon työ, joka on jatkunut tähän päivään. Tässä joitakin mainintoja aikajärjestyksessä:

• Kunnostettiin puuceet
• Kunnostettiin päärakennuksen tuulikaappi ja rakennettiin portaat
• Tyhjennettiin ullakko romusta ja rakennettiin sinne oleskelutilat (jotka muuten saatoitte nähdä Elastisen tv-ohjelmassa, jossa Elastinen tuli Johanna Kurkelan kanssa saarelle säveltämään musiikkia)
• raivattiin konehuone ja tehtiin siitä entistä avarampi näyttely- ja oleskelutila
• Uusittiin asuinrakennuksen laudoitus ja sitä ennen kaksi alinta hirsikertaa eteläseinältä
• Uusittiin alakerran ikkunat ja asennettiin konehuoneeseen uusi ovi arkkitehti Risto Santavuoren suunnitelmien mukaan
• Entisöitiin keittiö ja olohuone arkkitehti Johanna Hakasen suunnitelmien mukaan
• rakennettiin sauna
• rakennettiin uusi laituri yhteistyössä Metsähallituksen kanssa.

Tässä joitakin, ei suinkaan kaikkia, asioita joita Majakkaseura on laittanut kuntoon Gustavsvärnissä.
Toisin kuin Märketillä, emme ole Gustavsvärnissä koskeneet muureihin. Elämme kuitenkin uskossa ja toivossa, että vielä jonakin päivänä yhteiskunta ymmärtää niiden arvon. Viimeksi niitä on korjattu tiettävästi 1960-luvun lopussa, ja murenemista tapahtuu nyt koko ajan – todennäköisesti kiihtyvästi ilmastonmuutoksen takia. Gustavsvärn on ainoa osa Suomenlahden merilinnoituskejusta, jota ei ole kunnostettu eikä sellainen ole ilmeisesti odotettavissa muun muassa Museoviraston restaurointityön alasajon takia.
Gustavsvärnin tulevaisuus on tältä osin siis auki. Majakkaseura voi kuitenkin luvata, että elämä Gustavsvärnillä jatkuu ja vilkastuukin, jos se on meistä kiinni. Gustavsvärn on Märketin ohella majakkaseuran kotikontua, josta haluamme pitää hyvää huolta, ja jonne toivotamme aina vieraat lämpimästi tervetulleiksi. Haluan vielä korostaa, ettemme me mitenkään omista tai omi Gustavsvärniä. Se on kaikkien yhteistä omaisuutta, ja varsinkin hankolaisten oma paikka.
Olemme tehneet yhteistyötä laajasti eri tahojen kanssa. Näistä on mainittava tietysti isäntämme Metsähallitus, joka teki hienon kädenojennuksen rahoittamalla uuden laiturin, joka tuli kipeään tarpeeseen. Olimme sitä mukana tekemässä.
Hangon kaupunki on ollut alusta lähtien läheinen yhteistyökumppani. Kuin pisteenä iin päälle olemme saaneet kaupungin kustantamina venepoijut virkistämään venematkailua saareen. Erityisen kiitoksen ansaitsee myös pitkäaikainen kuljetuskumppanimme Sunfun.
Yhteistyökumppaneina on ollut mm. tv-tuotantoyhtiöitä, valokuvaajia, sukellusseuroja, melontaseuroja ja jopa Hauhon kesäteatteri, joka esitti tässä maisemassa kahdesti musiikkinäytelmän Hangon Silmä. Mukana oli jopa musikaalin säveltäjä Lasse Mårtenson.
Gustavsvärn on antanut inspiraatiota ja lohtua monelle majakkaseuralaiselle kuluneiden vuosien aikana. Tähän kiehtovaan saareen ei kyllästy koskaan. Kävipä kerran jopa niin, että eräs majakkaseuralainen nukkui ajasta ikuisuuteen tuon talon sängyssä hyvin rauhallisesti. En usko, että hänen poislähtönsä oli ikävin mahdollinen. Päinvastoin arvelen hänen menneen levollisena viimeille levolleen. Tämä saari rauhoittaa.
Arvoisa juhlayleisö! Voidaan laskea, että Gustavsvärnin asuttamisesta on nyt kulunut 225 vuotta. Noihin vuosiin mahtuu todella monenlaisia vaiheita, monenlaisia asukkeja, saaren mylläämistä. louhimista ja rakentamista. Kaikesta siitä huolimatta täällä on nähtävissä yhä myös arvokasta luontoa, kauniita ketokukkia, harvinaisia lintuja ja jopa muutama rantakäärme, sekä lukematon määrä sammakoita syksyisin. Gustavsvärn on monella tapaa monimuotoinen pieni läntisen Suomenlahden helmi. Pidetään se sellaisena, pidetään Gustavsvärn elossa.