Ensikertalainen Gustu-Russarön retkellä


Vantit vinkuivat satamassa, kun yhteysalus Panda nappasi meidät kyytiinsä St1:n tuulensuojasta. Sää oli erinomainen, sillä Hangossa paistaa aina aurinko. Niin tälläkin kertaa ja metriset aallot tarjosivat upea surffikelin kohti armeijan saarta, Hangon silmää, Russarön majakkaa. Perillä kaivoimme henkilöllisyyspaperit armeijan edustajalle ja kipitimme kiireen vilkkaa kohti Silmää, sillä aikaa perilläoloon oli reilu tunti, eikä hetkeäkään hukattavaksi. Majakka seisoi tyynesti keskellä myrskytuulta ja poseerasi meille joka kulmasta, sekä kaverikuvissa, että keskellä maisemaa.

Jalkauduimme ympäri kalliorantaa, kiersimme majakkaa, nautimme sen luonnosta ja meren pauhusta, metsäpolulla bongattiin saariston lintuja ja armeijan edustajat esittelivät meille kasarmin kolmannen kerroksen, jossa on esillä dokumentteja saaren historiasta. Russarö oli armeijan aktiivikäytössä vuoteen 2004 ja nykyään armeijan harjoitusalue. Saariston ruska häikäisi kauneudellaan.
 

Yhteysalus Panda suuntasi nokkansa kohti Gustavsärniä, Hangon vartijaa ja Majakkaseuran tukikohtaa, jossa viettäisimme seuraavan yön. Perillä talkooemäntä Kirsi kertoi saaren historiasta sumusireenihuoneessa. Saarella asui aikoinaan sekä majakanvartijan että sumusireenin hoitajan perheet. Gustavsärn on yksi kolmesta bastiljion linnakkeesta (Loviisa-Suomenlinna-Gustu) , jotka Ruotsin herttuan Kaarlen määräyksellä piti rakentaman Suomen rannikon suojelemiseksi Venäjää vastaan. Erityisesti Hangon suojelijana linnoitussaaren sijainti oli tärkeä. Krimin sodan aikana Gustavsärnin haltuun ottaneet venäläiset voittivat taistelun englantilaisia vastaan.


Muistona saaren värikkäästä historiasta ovat kivikoista löytyneet ammukset ja pienet tykinkuulat. Gustun piskuisella saarella alkoi saunan lämmitys ja ruoanlaitto, kiersimme saaren ja bongasimme rantakallioilta upeita monogrammeja, karttajäkälä hohti rannan kivien pinnalla. Myös lippuntagon nuppikiinnitysryhmä aloitti hommat, jotka jatkuvat keväällä Maittava illallinen nautittiin kynttilän valossa majakkaseuralaisten retkitarinoiden siivittämänä oltiin uitu hylkeen kanssa Märketillä tai nähty tanssivia kummituksia merisavussa Gustun pihamaalla. Iltatuuli vinkui ikkunanpielissä. Suurin osa ryhmästä majoittui vintillä ja aamun kohteliain kommentti yön äänistä oli, että ryhmän kuorsaukset muistuttivat hylkeen laulua ;)

Sunnuntaina siirsimme majakkamyymälän tavarat talvilämpöön, siivosimme majapaikan ja Panda-alus noukki meidät kohti Hankoa. Hieno reissu, mukavassa seurassa! Tuulisen saaren tuliaisina soi mielessä tiskiryhmän hokema : ”älä koskaan tiskaa vastatuuleen”


majakkamatkaterveisin,
Mari
(kirjoittaja liittyi majakkaseuraan kesällä 2019 ja osallistui ekalle retkelle )


Gustu-Russarön retki Majakkaseura-aktiivin näkökulmasta


Sain yllättäen kutsun muonittamaan suuren suosion saavuttanutta russarö-gusturetkeä. Johtajamme oli suunnitellut menuun, suorittanut ostokset ja hankkinut myös apukäsiä, joten kuulosti rennolle talkootehtävälle ja itselleni muodostui samalla mahdollisuus viettää vapaapäivien viikonloppu tutuksi tulleessa saaressa, joten suostuin enempiä harkitsematta hyvin mielelläni. Keittiötiimimme oli loistava ja saumaton yhteistyö synnytti viikonlopun ruoat trendikkäästi Ruokahävikin lähes välttäen.

Aamuinen treffaaminen ja lähtö Hangon satamasta sujui sukkelaan. Tavaraa oli taas paljon. Vettä ja ruokatarvikkeita ja muuta taloussälää riitti kannettavaksi ja kotterillakin työnnettäväksi. Tehotiimi alkoi heti pyörittämään rumbaa ja valmista alkoi syntyä seitsemän kokin toimesta: kasvissosekeittoa perjantain päivälliseksi, jauhelihakeittoa ja vegejuureskeitto lounaaksi lauantain retkeilijöille sekä yöpyjille vielä spagetinkastikkeet vege, kana ja kalaversiot ja kukkakaalikesäkurpitsasalaatti kaikkien osallistujien allergeenit ja ruokarajoitteet huomioiden. Hieman arvelutti, että ollaan nyt yliammuttu tarve, mutta sunnuntaina tiskissä oli tyhjät kattilat eli meriympäristö oli taas tehnyt nälkäisiä seuralaisia. Ja koska viikonlopun yhtenä teemana oli laarinpohjatalkoot niin yhteistuumin valmistui vielä aamuksi pannukakot kaappitarvikkeista kermavaahdolla ja hilloilla.

Retkelleilmottautuneiden määrä yllätti järjestäjät. Alkuun kaavaillun yhden ryhmän vierailusta tuli moniosainen monen eri aikaisen ryhmän siirtymät sekä Gustuun että russaröön. Ja kuten aina retkillämme muuttujia on paljon ja ennalta-arvaamattomin oli meri ja sääolosuhteet. Sadetta tuli perjantaina ja lauantaina muutamankin kerran ja yöllä satoi ihan runsaasti, jolloin tuli taas huomattua, että sumusireeninhoitajan katto vuotaa vieläkin, vaikka keväällä jo kertaalleen paikattiin. Talkootehtäviä siis riittää vielä ennen talvisulkua.

Merenkäynti oli kova ja saimme onneksi rohkean ja tutun kuljettajan hoitamaan siirtymiä satamien välillä. Harmillista oli, että aikataulut eivät kuitenkaan riittäneet kaikkien ryhmien perinpohjaiseen vierailuun Russarössä. Minulle käynti oli arvokas osa sitä kokonaisuutta, kun aikoinaan uutena jäsenenä sain Russaröfilmiensi-illan kautta kokea majakkasaaren historiaa.

Itse majakka oli vaikuttava. Niin iso ja kaunis, täysin virheetön, vaikkakin jo vanha ja säiden armoilla olleena varmasti kovia kokenut. Harmillista oli, ettei sisälle majakkaan saanut mennä eikä linssistöä päässyt kuvaamaan. Itse saari oli isompi mitä olin kuvitellut. Peralle kiitos tässä kohtaa, kun sait tämän mahdollistumaan meille.
Russarössa Yksi meille avattu kohde oli tykki joka oli ihan käsittämättömän iso, pelkät yksittäiset osat painoivat montakymmentä tonnia. Varmaa tietoa siitä, onko sillä ammuttu siitä paikasta ei ollut. Itse epäilen, ettei ympäröivä rakennelma olisi edes ehjänä kestänyt ammuntaa. Perinnehuoneet miehistörakennuksessa olivat noin samankaltaisia kuin tämänkin päivän varusmiesten tuvat, sitävastoin (käytävä)maisemat olivat huikeat. Hienoa, että rakennuksen suunnittelussa tämä oli otettu huomioon isoin ikkunoin.


Viikonloppu Gustussa sujui lämminhenkisen rennosti tutustuen toisiimme ja miljööstä nauttien. Saunottiin maailman parhaissa löylyissä ja maisemissa sekä uitiin kymmenasteisessa vedessä, jonka teki nyt helpoksi uudet tikkaat. Niistä iso kiitos, ovat tosiaan loistohankinta!


Tupa saatiin siistiksi yhteistuumin ja rohkea kuljettajamme ajoi meidät kovassa aallokossa turvallisesti satamaan; mahdollisesti odottamaan seuraavaa majakkaretkeä.

Minna

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content