Suomen majakoiden historiankirjoituksen perustaja Seppo Laurell on poissa. Menetys on suuri, mutta älkäämme murehtiko: Seppo eli rikkaan ja monipuolisen elämän. Hän jätti pysyvän jäljen suomalaiseen majakkakulttuuriin.

Tutustuin Seppoon mentyäni töihin Merenkulkulaitokseen vuonna 1997. Nopeasti puhe kääntyi majakkakirjaan, sellaiseen, jonka jokainen voisi hankkia tulotasosta riippumatta. Siitä alkoi Sepon määrätietoinen työ: tekstiä syntyi tasaiseen tahtiin myös monista sellaisista kohteista, joista hän ei ollut aiemmin kirjoittanut. Syntyi kirja Suomen majakat, joka on varmaankin Sepon työn pysyvin monumentti. Se ei ollut kuitenkaan ensimmäinen. Hän oli tehnyt jo kymmenkunta vuotta aiemmin kirjan Majakat, joka oli uraauurtava teos. Siinä Seppo kävi läpi Suomen parikymmentä klassista majakkaa. Tuo kirja on keräilyharvinaisuus. Sen tehdessään Seppo oli täysin yksin: ei ollut minkäänlaista majakkayhteisöä! Hän kirjoitti kirjat myös majakkalaivoista ja höyrymurtajista.

Seppo teki pitkän uran laivoilla, ensin kauppalaivoilla ja valmistuttuaan merikapteeniksi valtion laivoilla. Sitä kautta hän päätyi aikanaan merenmittaustoimiston päälliköksi merenkulkuhallitukseen. Sille tielle hän jäi. Ennen majakoita hän pelasti laivoja kuten majakkalaiva Kemin ja jäänmurtaja Tarmon.

Vuonna 2000 Seppo jäi eläkkeelle. Syyskesällä 2000 päätimme toteuttaa Sepon yhden haaveen: Veimme hänet Märketin majakalle. Märket oli viimeinen vanha majakka jolla Seppo ei ollut käynyt.

Jäätyään eläkkeelle Seppo osallistui innokkaasti mm. Baltian-matkoillemme.  Monella seuralaisella on lämpimiä muistoja Sepon toverillisesta osallistumisesta näille matkoille. Seppo ei koskaan tärkeillyt ja nostanut itseään muiden yläpuolelle. Noilla matkoilla Seppo tutustui virolaiseen kollegaansa Peter Peetsaluun. He vaihtoivat teoksiaan, ja miesten tapaamiset olivat lämpimiä.

Sepon osallistuminen majakkaharrastajien matkoille loppui kun hänestä tuli vaimonsa omaishoitaja. Itse sain yhdessä muutaman muun kanssa tehdä Sepon kanssa yhteistyötä vielä vuosia. Olimme yhdessä tekemässä kirjaa Valo merellä. Sen jälkeen Seppo oli vielä mukana tekemässä kirjaa Menetetyt majakat.

Kaiken muun lisäksi Seppo auttoi meitä pyyteettömästi mm. elokuvien Hankoniemen Silmä, Söderskär, Majakkalaivat, Bengtskärin tarina ja Haaksirikkojen Märket teossa. Kun Seppo oli täyttämässä 80 vuotta, syntyi ajatus tehdä elokuva hänestä itsestään. Niin syntyi elokuva Seppo Laurell – mies ja meri. Elokuvasta pidettiin kovasti, Sepon ansiosta.

Kun suruaika on ohi, voinemme kaivaa Mies ja meri –elokuvan naftaliinista ja kuunnella elokuvan ääniraidalta Sepon viisaita ajatuksia elämästä – ja kuolemasta. Seppo työskenteli pitkään vapaaehtoisena saattohoitokodissa ja oli siten saattelemassa monia kuolevia viimeiselle taipaleelle.

Kaipaus on suuri, ja se kasvanee vielä. Majakkaseura saattoi aina turvautua Sepon apuun ja tukeen. Toista yhtä suurisydämistä miestä ei taida tulla. Kiitos Seppo – kirjasi elävät jälkeesi!

Pekka Väisänen

Kirjoittaja on Seppo Laurellin entinen työtoveri ja hallituskumppani Majakkaseuran alkutaipaleelta.

 

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content