Ranskan majakkamatka 2019 – 12 päivää, 2766km, 55 bongattua majakkaa ja paljon muuta ihanaa!


Ranska on majakkamaa! Rannikkoa pitkin ajaessa voi bongailla majakoita ja loistoja siellä täällä, toinen toistaan erikoisempia, jylhille paikoille rakennettuja. Internetistä löytää paljon tietoa Ranskan majakoista ja niiden aukioloajoista (ainakin ranskaksi!), joten kannattaa suunnitella retkipäivät niiden mukaisesti. Erityisen hienoa on, että suurin osa majakoista on myös auki yleisölle ja niiden pihapiirissä on usein myös kahvila, ravintola sekä matkamuistomyymälä tai jopa majakka- ja meriaiheinen kirjakauppa. Jos haluaa lounastaa hyvin ja ranskalaisittain (ja suhteellisen edullisesti!) kannattaa hakeutua lounaalle noin klo 12-13 tienoilla (ajat hiukan vaihtelevat paikan mukaan). Tämän jälkeen ravintolat sulkeutuvat ja pienemmistä rannikkokylistä voi olla vaikea löytää lämmintä ruokaa kuin vasta illalla, ravintoloiden avautuessa uudelleen.

Tässä matkakertomuksessa on esitelty osa niistä majakoista, joissa autokuntamme (minä, Juhi, Anne ja Lenina) seikkaili sekä muutamia muita huikeita kohteita, joita emme voineet majakoita tutkiessamme ohittaa. Ajomatkaa kertyikin yllättävän paljon ja päivälle pituutta mutta hyvässä seurassa ja ruoka-ajoista kiinni pitäen matka meni todella jouhevasti ja mutkattomasti. Tästä matkasta riitti seuraavaksi talveksi paljon sulateltavaa.

Lauantai 22.6.


Lähdimme matkaan juhannuspäivänä lentämällä Pariisiin, josta auton vuokrauksen jälkeen suuntaisimme suoraan Givernyn, ruusujen reunustamaan pikkukylään, 75km päähän Pariisista pohjoiseen. Täällä ranskalainen impressionismin mestari Claude Monet asui vuodesta 1883 lähtien aina kuolemaansa, vuoteen 1926 asti. Kylässä sijaitsee Monet´n kotitalo, ateljee sekä upea ja värikäs taiteilijan suunnittelema puutarha. Silmien eteen avautuu maalauksellinen maisema, jota hallitsevat lummelampi, kaarisilta ja veden päälle heijastuvat köynnöskasvit. Tämän kuvan Monet ikuisti lukuisiin maalauksiinsa, joita kävimme sitten vielä ihailemassa Musée de l´Orangeriessa Pariisissa myöhemmin matka päätteeksi. Onneksi olimme ostaneet liput jo hyvissä ajoin ennen vierailua – muuten Monet´n puutarha olisi varmasti jäänyt kokematta, sillä emme suinkaan olleet ainoa paikasta kiinnostuneet tuona kauniina, aurinkoisena kesäpäivänä…

Claude Monet lummelampi


Claude Monet puutarha


Hyvän ruoan ja elokuvien ystävinä juhannuspäivällinen nautittiin Rouenin kaupungissa Normandiassa Ranskan vanhimmassa, vuonna 1345 perustetussa La Couronne ravintolassa torin laidalla. Juuri tässä ravintolassa amerikkalainen tv-kokki Julia Child alkujaan ihastui ranskalaiseen keittiöön ja opetti ranskalaista keittotaitoa tunnetuksi amerikkalaisille. Tämä herkullinen tarina on kuvattu ihanassa Meryl Streepin tähdittämässä elokuvassa Julie & Juliet. Neljä vuotta ennen ravintolan avaamista samaisella torilla poltettiin noituudesta ja kerettiläisyydestä syytetty Jeanne dÁrc, josta myöhemmin tulikin Ranskan kansallissankari ja katollisen kirkon pyhimys. Ensimmäinen yö vietettiin pittoreskissä Honfleur satama kaupungissa.

Sunnuntai 23.6.


Aamupalan jälkeen ensimmäinen majakkakohteemme oli kaupungin majakkaloisto sekä Butinin majakka (Phare de Butin Honfleur). Matka jatkui rannikkoa pitkin ohi Trouville-sure-merin, Deavillen ja perinteisten tien vierustalle rakennettujen vanhojen Normandialaisten ristikkotalojen. Ovistrehamissa, Calvadosin alueella pysähdyimme kuvaamaan Riva-Bellan (Le Phare de Ouistreham Riva-Bella) sulun vieressä ja kalatorin kupeessa sijaitsevaa majakkaa. Juuri kun saavuimme paikalle, sulku avattiin ja muutama purjevenekin tallentui kamerakuviimme.

Riva-Bella (Ouistreham) majakka


Seuraava pysähdyspaikka ja kahvitauko sijaitsi Normandian 6.6.1944 maihinnousun sotatantereella, kahdeksan kilometrin mittaisella Omaha beachilla sekä 70 hehtaarin kokoisella amerikkalaisten hautausmaalla, joka on koskettava paikka lähes kymmenine tuhansine valkoisine risteineen. Sotahistoriasta kiinnostuneille täällä riittää tutkittavaa.

Amerikkalaisten hautausmaa


Tämän jälkeen kohteena olikin 75m korkea (365 porrasta) Gatteville (Phare de Gatteville, Pointe de Barfleur), jonne saavuimme minuutti ennen sulkemista. Pikasprintti parkkipaikalta palkittiin ja meille suotiin mahdollisuus päästä aikataulusta huolimatta majakan huipulle. Majakan kivijalassa oli muutamia idyllisiä lomahuoneita, joiden terassit lähes hipoivat Atlannin karua ja mahtipontista rantaa. Päivän viimeinen majakkakohde oli Cap Lévi. Majakan vieressä oli hevosia, jotka saivat Juhilta muutaman eväsporkkanan. Ensimmäinen yöpaikka oli useimmilla meillä majakkaseuralaisilla (kuusi autokuntaa) varattu Cherborougin kaupungista ja pääsimmekin nauttimaan ensimmäistä yhteistä illallista rantaravintolassa ja vaihtamaan ensimmäiset majakkakuulumiset.

Phare de Gatteville Pointe de Barfleur


 

Maanantai 24.6.


Muistathan ranskanlaisen Cherbourgin Sateenvarjot -musikaalielokuva klassikon vuodelta 1964, jota tähdittää Catherine Deneuve? Aamulla emme voineet tietenkään jatkaa matkaa ennen kuin olimme käyneet tutustumassa hotellimme vieressä sijaitsevaa Cherborougin pientä ja eksklusiivista sateenvarjotehdasta ja sen värikästä kauppaan.

Heti viikon alkuun oli vuorossa useita huikeita majakkakohteita, ensimmäisenä sumusta nouseva Gouryn majakka (Pointe de la Hague) Audervillessä, Normandiassa, Contentin niemen edustalla. Osa majakkaseuralaisista teki vaihtoehtoisen retken Kanaalisaarten Guernseylle, joka on Britannian kruunun alainen.

Sumusta nouseva Gouryn majakka (Pointe de la Hague)


Toisena kohteena oli korkealla kallion kielekkeellä Atlantin syleilyssä makaava Barneville-Carteret majakka, jonka pihapiirissä oli myös iloksemme taidenäyttely. Näiden jälkeen kävimme kuvaamassa Granvillen majakan. Päivän vaihtuessa iltaan kävimme vielä ihailemassa horisontista nousevaa valtavaa St. Michelen luostarikirkkoa. Bretagnessa sijaitseva St. Malon ihana, merihenkisesti sisutettu boutique-tyylinen majatalo rannalla oli ehkä yksi parhaimmista yöpymispaikoistamme tällä reissulla. Aamupala oli ranskalaiseen tyyliin kuten useissa muissakin yöpymispakoissa kerrassaan herkullinen (vahvaa kahvia, uunituoretta patonkia, croissantia, tuorepuristettua mehua, aprikoosimarmeladia, Nutella-levitettä ja kreppejä, leikkeleitä, paikallisia juustoja, St. Malon luonnonjugurttia, maalaiskananmunia, joita itse sai keittää juuri sopiviksi...).

Barneville-Carteret majakan jylhät maisemat


Barneville-Carteret


 

Tiistain 25.6.


Kävimme aamukävelyllä St. Malon vanhassa kaupungissa, joka on kokonaan linnoitettu ja kätki sisälleen kahviloita, bistroja ja pikku herkku-, sisustus-, matkamuisto- ja vaatekauppoja. Tuliaisiksi löytyy mm. paikallista syntisen hyvää suola-karamellikastiketta ja ranskalainen sipulikassi. Kaupungin satamaa suojaavat voimakkaan vuoroveden paljastamat hiekkasärkät ja kohteesta voi tehdä retkiä lähisaariin. Rannan satoja metrejä pitkän aallonmurtajan päässä oleva punavalkoinen pieni majakkaloisto piti tietysti käydä myös katsomassa.

Taskurapu rannalla laskuveden aikaan


St. Malo aallonmurtaja ja majakka


Ennen lähtöä St. Malosta, kävimme vielä katsomassa keskellä kaupunkia sijaitsevan La Baluen majakan sekä sen lähistöllä olevan toisen majakan, jonka nimi jäi meille mysteeriksi. Nimesimmekin sen mysteerimajakaksi. Cap Fréhel/ Cap de Erquy (Plévenon) niemimaalla meitä odotti jylhällä kallion kielekkeellä kolme majakkaa, joista yksi oli karikkoisen niemimaan kärjen eräällä kallioisella luodolla. Näkymät olivat huimat ja Atlantin valtameri loputon.

La Baluen majakka St. Malossa


Cap Fréhelin majakat


Cap Frehel - Lenina, Jarna, Juhi ja Anne


Cap Fréhel - näkymä päämajakasta


Cap Fréhel rotko


Päivän yksi erikoisimmista majakoista oli avaruusaluksen näköinen majakka Bodic, jossa asui lapsiperhe. Seuraava vanha suljettu Kerpigentin majakka sijaisi lähistöllä kiemuraisen, kapean metsätien päässä. Päivän viimeinen, upea ja hyvin erikoinen majakkakohde oli suljettu Mean Ruzin majakka, Ploumanac´hissa. Bretangelaiset käyttävät siitä nimitystä ”Punainen kivi”, sillä se hädin tuskin erottuu väriltään kallioalustastaan. Saksan armeija tuhosi rakennuksen vuonna 1944, mutta jo seuraavana vuonna 1945 ”ruusunpunaisen graniittirannikon” harvinaislaatuisissa maisemissa seisoi uusi majakka. Ilta-auringon valossa paikka oli todella kaunis ja epätodellisen surrealistinen. Kuvat kertokoot sanoja enemmän. Illalla myöhään saavuttiin yöksi Roscoffiin.

Avaruusalusta muistuttava Bodicin majakka


Mean Ruz


Juhi ja Anne Mean Ruzin majakkaa ja kallioita kuvaamassa


 

Keskiviikkona 26.6.

Poikkesimme kylän aamumarkkinoilla ja kuvaamassa sateessa Roscoffin satamamajakkaa. Matka jatkui tämän jälkeen l´Aber Wrac´h kylään, jossa nautimme rantahotellissa lounaan (yllätykseksi täällä saimme palvelua suomenkielellä!), ja teimme muiden majakkaseuralaisten kanssa puolen päivänretken Viergen majakkasaarelle (noin 1,5km mantereelta) navakassa tuulessa ja karikoissa puikkelehtien. Phare de I´île Vierge, Plouguerneau, on Euroopan korkein kivimajakka ja maailman kolmanneksi korkein perinteinen majakka (82,5m, 397 porrasta). Vertailuna Helsingin Olympiastadionin torni on 72m korkea. Majakan sisusta on vuorattu 12500:lla kauniilla vaalean turkoosilla opaalilasitiilellä. Huipulla oli niin tuulista, että paikoitellen piti lähes ryömiä. Majakkasaarella oli myös toinen, matalampi vanha majakka. Päivittäiset kiipeämiset majakkatorneihin tekivät keholle hyvää autossa istumisen jälkeen. Mantereelle päästyämme kuvasimme tietysti vielä sataman pienet loistot ja kävimme paikallisessa crêpperiissä juomassa kahvit ja syömässä välipalaa. Yöksi menimme Brestiin. Kaupungissa on muuten myös valtava Oceanopolis merielämyskeskus, jos sinne päin olet suunnittelemassa matkaa ja merielämä kiinnostaa.

l´île Viergen majakka


l´île Viergen majakka sisältä opaalilasitiilillä koristeltuna


 

Torstaina 27.6.


Brestistä ajoimme rannikkoa pitkin etelään, kohti Saint-Nazairen satamakaupunkia. Päivän pääkohteet olivat niemenkärjen henkeäsalpaava, vaarallisen karikkoinen ja tuulinen Pointe du Raz, josta näkyi useita majakoita merellä, mm. La Vieillen majakka. Pointe de St. Mathieussa meille avautui erikoislaatuinen näkymä: keskellä 1200-luvun luostarin raunioita kohoaa 1830-luvulla rakennettu majakka 37m:n korkeuteen. Sen rannalla on myös signaaliasema.

Saint Mathieun majakka ja luostarin rauniot


Biskajanlahden rannalla sijaitsevan 65m korkean Eckmühlin (Pointe de Penmarc´h, Saint-Pierre light) näkymät kantavat myös kahteen muuhun majakkaan. Majakan pihapiirissä oli myös museo ja vieressä kahvila sekä matkamuistomyymälä. Iltapäivällä auton lämpömittari näytti 38 astetta mutta viilennetyssä autossa oli ilo matkustaa maisemista nauttien. Saavuttuamme illalla myöhään Saint-Nazareen, kävimme vielä katsomassa sataman loistot, isojen risteilijöiden telakan ja odottelimme, että ilma edes vähän viilenisi. Majapaikassamme ei ollut ilmastointia, mutta selvittiin! Viereisessä Nantesin kaupungissa olisi ollut Airbusin lentokonetehdas mutta päätimme Juhin kanssa, että jotain pitää jättää seuraavaan Ranskan matkaan.

Eckmühlin pitsinen majakkatorni


Helleilta St. Nazairessa


 

Perjantai 28.6.


Matka jatkui La Rochelleen rantakaupunkia kohden. Matkalla kävimme tutustumassa 23m korkeaan ja vuonna 1846 rakennettuun Pornicin majakkataloon. Saint-Gilles-Croix-de-Viessä oli myös Josephine Vieux Mole satamamajakka sekä Le Grandin majakka. Les Sables d´Olonnessa tutustuimme 1800-luvun alussa rakennettuun, 33m korkeaan Tour d ´Arundel majakkaan ja sen yhteydessä olevaan Saint-Clairin 1500-luvun linnaan.

Saint-Clairin 1500-luvun linna ja sen takana Tour d´Arundelin majakka


Matkalla tutustuimme ihastuttavaan St. Martin-de-Rén kylään, joka on Unescon maailman perintökohde. Ren saaren suola on yksi tunnetuimmista ranskalaisista suoloista ja siitä valmistettuja tuotteita myytiinkin useissa kylän pikkukaupoissa. Kylän rannalla oli myös majakka ja kohteesta tehtiin päiväretkiä Fort Boyard linnakkeeseen. Kohde on tullut tutuksi tositelevisio-ohjelmasta. Iltapäiväkahvien jälkeen matka jatkui La Rochelleen, jossa kävimme kuvaamassa sataman punaisen ja vihreän satamamajakan sekä omakotitalon yhteyteen rakennetun Phare Vert Quai Valinin majakan.

Vert Quai Valinin majakkatalo La Rochellen satamassa


 

Lauantaina 29.6.


Matkasimme Royaniin ja kohteina Phare des Baleines, Île de Réssä. Saaren länsipäässä sijaitsevan uuden Le Grand majakan 250 askelmaa kannattaa kiivetä, sillä ylhäältä aukeaa näkymä rakennussuojeltuun, yli 300 vuoden ikäiseen entiseen La Vieillen majakkaan, joka sijaitsee uuden rakennuksen juurella. Vanhasta majakasta on poistettu lyhty jo aikaa sitten. Katse lipuu majakalta turkoosinsiniselle merelle. Majakka on saanut nimensä valaista, joita on rantautunut rannikon edustalla sijaitsevalle kalliotasanteelle. Täältä löytyy myös museo ja ihana majakka- ja meriaiheinen kirja- ja matkamuistokauppa, jossa myytiin mm. majakkapienoismalleja.

Baleinesin majakka 57m


Baleinesin vanha LaVieillen majakkatorni


Seuraava ihanuus oli musta-valkoinen puutarhamajakka Chassiron, jonka pihassa kasvoi viiniköynnöksiä. Majakan puodissa myytiin paikan omaa viiniä ranskalaiseen tyyliin. 224 askeleen jälkeen lintuperspektiivistä katsoessa puutarha on tähtikuvioitu symmetriseksi, tuliruusua muistuttavaksi kuvioksi.

Chassiron


Chassironin puutarha ja viiniköynnökset ylhäältä kuvattuna


Päivän viimeisen puna-valkoisen La Coubren majakan ristimme sen nähtyämme heti Tintin kuuraketiksi. Meillä oli onnea – majakka oli suljettu sinne päästyämme mutta juuri kun olimme aikeissa lähteä, henkilökunta tuli pihaan ja avasi meille hetkeksi pihapiiriin portit, jotta pääsimme pikaisesti kiertämään ja ihastelemaan majakkaa.

La Coubren majakka


 

Sunnuntaina 30.6.


Edessämme oli koko Ranskan matkan kohokohta kun aamulla laskuvedenaikaan lähdimme meriretkelle Atlantille, päämääränä Henrik III rakennuttama ”majakoiden kuningas”, Cordouan. Tämä Ranskan vanhin majakka on 400 vuotias ja 67.5m korkea (301 porrasta). Majakka on maailman ainut vielä miehitetty avomerellä sijaitseva majakka, joka on auki yleisölle. Alkumatka taitettiin noin tunnin verran moottoriveneellä, sitten matka jatkui sekä maalla että vedessä kulkevalla amfibiolla ja loppumatkan kahlasimme matalassa vedessä simpukoiden, merisiilien ja meriruohon seassa. Alueella on erittäin monimuotoinen eläimistö ja kasvisto - meressä on tavattu yli 70 eri levä- ja yli 230 eläinlajia.

Amfibiolla Courduanille


Couduanin alueella on erittäin monimuotoinen eläimistö - tässä meritähti


Courduaniin pääsee vain laskuveden aikaan ja sopivalla tuulella


Majakka kätkee sisälleen mm. renessanssikappelin lasimaalauksineen, patsaita ja kuninkaanhuoneen Ludvik XIV:n ajoilta. Rakennusaineena on käytetty marmoria ja tammea. Tarina kuitenkin kertoo, ettei kuningas koskaan käynyt majakalla. Meillä oli aikaa noin tunti, kunnes vesi alkoi nousemaan ja jouduimme kiireesti jättämään Cordouanin ja kahlaamaan takaisin amfibiolle, joka odotteli meitä vesirajassa. Vesi olikin jo ehtinyt nousta polviin asti kun päästiin alukseen turvaan. Majakka on suojeltu vuodesta 1862 lähtien ja se sai ensimmäisenä maailmassa Fresnelin linssistön.

Courduanin pääovi


Courduanin sisältä2


Marmoria käytettiin Courduanin rakennusaineena


Courduanin huipulta


Courduanin majakkamatkaajat


Meriretken jälkeen seikkailumme jatkui lautalla lahden yli Royanista Verdon-sur-meriin, jonka satamassa meitä odotti Phare de Graven majakka. Sieltä jatkoimme matkaa kohti Arcachonin kaunista huvilakaupunkia. Rannalla sijaitsevaan hotellille päästyämme menimme heti uimaan Atlantiin ja nauttimaan rantaelämästä. Tämä seutu on muuten yksi tärkeimmistä Ranskan ostereiden kasvatuspaikoista ja merellä näkyykin paikoitellen kasvatusaltaita. Illalla laskuveden aikana tutkimme rannalla olevia merenasukkeja ja keräilimme matkamuistoksi muutamia kauniita simpukan kuoria.

Graven majakka Verdon-sur-merissä


Arcachonin rantaa


 

Maanantaina 1.7.


Lähdimme valloittamaan Euroopan suurinta yli 100 m korkeata Dune du Pilat dyynialuetta askel askeleelta, paljain jaloin, lämpöisessä ja upottavassa hiekassa. Huipulle päästyämme kuntoilumme palkittiin upeilla valtameri- ja metsämaisemilla. Horisontissa kohosi myös Cap Ferret´n niemimaan majakka. Dyyneiltä laskeuduttuamme seuraava päämäärämme oli Contisin musta-valkoinen ”karamellimajakka” - taas yksi erilainen, makea majakka reitillämme. Sen ympärillä oleva havumetsä oli täynnä kämmenen kokoisia käpyjä. Matkalla pysähdyimme valokuvaamaan kauniita unikkopeltoja. Yöksi saavuimme viinialueen ytimeen, Blayen kylään. Illallinen nautittiin Vaubanin markiisin 1600-luvulla rakennuttaman UNESCO:n maailmanperintölistalla olevan linnoituksen kupeessa.

Dune du Pilat




Contisin majakka


Contisin majakan sisällä


 

Tiistaina 2.7.


Ennen kuin palautimme vuokra-automme Bordeauxin päärautatieasemalle, kävimme vielä tutustumassa lähiseudun viinialueisiin. Iltapäivä perehdyttiin kävellen ja raitiovaunulla Bordeauxin historialliseen kaupunkiin, jonka keskusta on myös UNESCO:n maailmanperintöluettelossa.

Keskiviikkona 3.7.


TGV-junalla 600km:n matka Pariisiin taittui parissa tunnissa. Osalla meistä seikkailut jatkuivat vielä Pariisin helteissä viisi päivää mutta se onkin jo toinen tarina.

Teksti: Jarna ja Juhi Juntura
Kuvat: Anne Björk, Jarna ja Juhi Juntura, Lenina Rautonen

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content