Sälgrund 19.-21.9.2025

Minna, Vuokko, Riitta, Marja, Hanna, Marjo, Tiina, Iiris, Helena, Gabi sekä retkivastaavat Mia ja Mirka.

Perjantai 19.9.2025

Kaksitoista Majakkaseuran naista suunnisti kuudella autolla mm. Nokialta, Raisiolta, Espoosta ja Helsingistä kohti Suomen pienintä kaupunkia Kaskinen. Tapasimme kalasatamassa ja ihastuttava vene vei meidät kymmenessä minuutissa turvallisesti Sälgrundin majakan saarelle.

Siellä odotti meitä luotsien talo, jossa isännöivät Pyry, Eemil ja Santeri ja jossa oli kaikille viihtyisät kahden hengen huoneet kahdessa kerroksessa. Kolmesta huoneesta näkyi myös majakka.

 

 

Kello oli jo yli ilta seitsemän, asetuimme taloon, jotkut lähtivät vielä uimaan, sauna oli lämmitetty valmiiksi. Osa kävi näköalakallioilla, toiset yrittivät saada nuotion syttymään omia eväitä varten.

Lopulta toinen puoli ryhmästä pääsi erikseen tilatulle illalliselle. Meidän kolme isäntää olivat loihtineet savulohi, voiperuna, raikas salaatti, valmistettu paikalliselta viljelijältä saaduilla aineksilla ja mikä paras: he olivat leiponeet herkullista saaristoleipää. Myös erikoisruokavaliot löytyivät: kalavapaa- ja kasvisvaihtoehdot.

Lauantai 20.9.2025

Aamuyöstä oli satanut vettä, mutta pian sää kirkastui mitä parhaimmaksi kesäpäiväksi. Aamupala oli sovitusti kello 9, saimme siis nukkua pitkään. Meille tarjottiin erinomaista puuroa, keitetyt kananmunat, leipä ja saaristoleipä, jogurttia muroilla ja hillolla sekä kahvia ja teetä.

Sen jälkeen tavattiin kymmeneltä isolla pihalla, jossa Pyry kertoi meille majakan historiasta ja hyvästä yhteistyöstä Kaskisen kaupungin kanssa.

 

Pyry, Eemil ja Santeri, nuoret insinööri- ja kiinteistöalan opiskelijat pääkaupunkiseudulta, olivat saaneet kiehtovan kesätyön ja toimivat oman firman perustettuaan tämän kauden Kaskisen majakkaisäntänä. Ensi kesänä Väylävirasto suunnittelee majakan remontti, joten harmittavasti tämä jää ehkä heidän ainoaksi Sälgrund-kokemukseksi.

Majakka valmistui 1875. Se oli Suomen ensimmäinen petrolikäyttöinen majakka ja suunnittelija oli Axel Hampus Dahlström. Majakalle pääsi kiipeämään 112 porrasta pitkin viiden hengen ryhmissä. Majakan juurella näkyi paikallinen säämittausasema.

 

Valitettavasti matka päättyi ennen kahta ylempiä ulkotasanrteita. Askeleitä olisi ollut vielä 20 lisää. Turvallisuussyistä ei pääse ihailemaan maisemia ulkoa eikä näkemään majakan valolaitteistoa.

Sitten oli vapaa-aika, toiset kiersivät luontopolkua, toiset jäivät viihtyisiin huoneisiin tai yhteiseen olohuoneeseen.

Kello 14 meitä odotti lihaisa maukas hernekeitto ja jälkiruoaksi herkulliset pannukakut kermalla ja hillolla.
Sitten kaikki saivat toimia omien mieltymysten mukaan. Viideltä sauna oli taas kuumana, useammat meistä kävivät ennen löylyä sataman laiturilla uimassa. Etäisyys saunalta oli kuitenkin noin 800 metriä, joten toiset jättivät vielä lämpimät merivedet väliin.

Illalla pieni ryhmä siirtyi pihalla olevaan suojaisaan kotaan paistamaan makkaraa ja parantamaan maailmaa.

Muut olivat tällekin illalle tilanneet isäntien valmistama ruokaa. Tällä kertaa vuorossa oli karjalanpaisti, perunamuusi, salaatti ja tietenkin saaristolaisleipä.

Istuimme vielä yhdessä viihtyisässä  olohuoneessa ja halukkaat saivat jalkahoitoa.

Sitten laskeutui jälleen yö majakkasaarelle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntai 21.9.2025

Runsas aamupala katettiin taas kello 9. Sen jälkeen pakkasimme, lähdimme sateesta huolimatta vielä ulos kiertämään paikat ja täyttimme vieraskirjaa.

Kello kaksitoista meille tarjottiin tällä kertaa lohikeittoa, vaihtoehdoksi oli kanakeitto. Ylijäänyt perunamuusi oli muuttanut muotoaan erinomaiseksi perunarieskaksi. Jälkiruoaksi pojat yllättivät meidät uunituoreella kierrepullalla.
Kesken pöytäkeskustelujen meille tuli yhtäkkiä kiire satamalle, kun lähtöajaksi oli sovittu klo 13.
Millään muulla majakalla ei ole ollut näin hyvää palvelua ja niin hyvää ruokaa!

Kiitos kaikille! Näkemiin Sälgrund! Oikein hyvää jatkoa Pyry, Eemil ja Santeri!

(Teksti Gabi, kuvat Minna, Hanna, Gabi)