Perjantai 16.6.2024

Reilusti ennen puoltapäivää saapui viikonlopun talkooporukka. Outi ja Hanne lähtivät mantereelle. Jaana, Hannu ja Anne jäivät saareen. Ensimmäiseksi huolehdittiin kylmää vaativat tuotteet kellariin ja peuhattiin jäiden kanssa. Syötiin lounas, kuka sitä nyt tyhjällä vatsalla jaksaa touhuta.
Rannassa oli kolme eri pinoa puutavaraa, joka piti saada talveksi suojaan. Otettiin pieni tuumaushetki, mitä viikolla 34 tarvitaan, niin sitähän ei edes takaisin kuljetella. Länsipäädyn rimat vähintään 33 kappaletta + muutama mahdollinen hutikipale. Muutama ponttilauta torniin, jotka voidaan asentaa vasta kun kattotiilet ovat paikallaan.

Kesken lautojen siirron Tuula sanoi, että nyt tulee Poliisi. Ups, ribbiveneellä saapuivat. Suoritettiin tilojen tarkistus, vinttiä myöten eikä unohdettu konehuonetta. Poliisit Pirttiala ja Småträsk olivat toivottavasti tyytyväisiä esittelyyn.
No, palattiin arkeen eli kantohommat jatkuivat. Työ aloitettiin 13:30 ja valmista oli 17:30, ja siihen sisältyy allekirjoittaneen ja Tonin rupattelu poliisien kanssa. Lautapino ei kaadu kenenkään varpaille, varmistettu liinalla. Kuusimetriset lankut omassa pinossa, vain viisi kappaletta, ja ovet aukeavat.

Hannu maalasi pohjoisen puolen ikkunat toiseen kertaan, sama juttu itäpäädyn ikkunoille. Ovet, ikkunat ja luukut ovat saaneet kaksi maalikerrosta. Jaana työsti vielä lisää kattotiiliä, noin 60 kpl, harjaus ja maalaus. Nyt yhteisluku on 1080 + 60 =1140 kpl. Ja jos asennusvaiheessa menee rikki, niin joudutaan taas lainaamaan…..

Päivä oli täynnä ja seuraavaksi oli illallisen vuoro sekä saunaan sen jälkeen.

Lauantai 17.8.2024
Lautatyömaa oli viikonlopun talkooporukan päätyö, mutta kun se saatiin maaliin jo saapumispäivänä, niin aamiaisen jälkeen siirryttiin länsipuolen seinälle. Hannu olikin sieltä jo muutaman riman saanut viikolla irroitettua. Kaikki kolme murtovälinettä eli sorkkarautaa, vasarat ja moska varattiin työhön. Naiset tekivät irrotustyön alhaalla ja Toni ylhäällä. Toni kiipesi ylös irrottamaan rimoja vasta kun alakerran työntekijät siirtyivät toiseen reunaan, ettei tule rimat päälle. Harmia aiheutti kiven sijoittuminen lähelle seinää, miksi se siihen oli suunniteltu, ei siis kivi vaan rakennus.

Saimme vieraaksi kalastaja Mikael Granholmin Raippaluodosta, hän on näillä vesillä paljon kalastellut, mutta ei ole koskaan poikennut täällä. Kiitämme majakkajumalia, että hän poikkesi, kaikille kävijöille on voivoteltu Märketiltä raahatun Hondan hiljaisuutta eli sitä ei ole saatu käyntiin millään ilveellä. Sama voivottelu Mikaelille ja kun hän näki koneen, hän myös yritti sitä käynnistää, tutki tulpat ja tuli samaan lopputulokseen kuin aikaisemmat henkilöt, joko tulppa, puola tai sähkövika, MUTTA hänellä olisi kotona Raippaluodossa samanlainen kone, haluatteko lainaan. Tietenkin, samantien sovittiin vuokra, joka oli lippis ja tuubihuivi ja meidän bensat. Tämän viikon talkoolainen Timo asuu, yllätys yllätys Raippaluodossa, ja hän kävi koneen illalla hakemassa. Talkoot pelastettu.
Tonin kanssa hilasimme muutamia valmiiksi rei’itettyjä kattotiiliä katolle, ja mallasimme miten ylemmäksi asetettava tiili reagoi asiaan. Meille tuli siitä tietty mielipide, mutta tuleva viikko näyttäisi sen olimmeko väärässä vai oikeassa.

Hannu järjesti työkalut riviin urakan jälkeen. Siirryimme majakan toiselle puolelle päivän urakan jälkeen ottamaan valokuvia.

Seuraavana yönä voisi olla revontulia ja kaunis kuutamo. No, kuutamoa varten viritettiin GoPro tuohon grillikatokseen, mutta se oli virhetikki (kuten aamulla voitiin todeta). Grillikatoksen katto varjosti liikaa. Täysikuun radan pystyi toteamaan yöllisellä vessakäynnillä, että kuu ei todellakaan noussut korkealle, vaan pysytteli liki merenpinnassa.
Majakkamestarimme Toni valvoi yön, ainakin melkein kokonaan, hänen raporttinsa yöltä:

• revotulet noin klo 24-1:20 (kuvat todisteena)
• elosalamat Vaasan suunnalla
• se täysikuu, joka ei noussut paljoakaan
• trooli, joka jaksoi paahtaa 20 tunnin vuoroa
• rahtilaiva, joka oli ankkurissa Norrskärin suunnalla, ja jonka me muutkin näimme, ankkurivalo oli niin voimakas. Tai emme mitään alusta nähty, aluksen ankkurivalo loisti kuin taskulamppu naaman edessä.

  

  

  Sunnuntai 18.8.2024

Aamu valkeni puolipilvisenä. Edellisenä iltana tai oikeastaan yöllä klo 23 jälkeen sain viestin majakkaseuran jäseneltä, että voisiko majakalle tulla vierailemaan, kun toiseen paikkaan ei päässyt. No, siihen kellon aikaan ei voinut soittaa venekuskille, joten ohje oli: yritä tiettyyn lossiin, niin voit päästä kyytiin, älä ota tavaraa mukaan. Aamusta soitin meidän venekuskille, että olisi pari turistia tulosa, mahtuuko? Mahtui. Mutta mantereella oli paksu sumu! Ja meillä ei mitään. Sattumalta tulevat talkoolaiset ja turistit olivat kaikki samalla lossilla etuajassa! Näimme täältä saaresta, että siellä suunnassa on kyllä nyt aika alhaalla pilvet, itse asiassa merenpinnassa, sumuhan siellä matkasi meitä kohti. Kohta mekin olimme sumussa, vaikka aurinko pilkahteli.

Kuulimme moottorin ääntä, mutta ei se ollutkaan meidän venekuski, vaan vieraita suoraan Högä Kustenilta (ihana paikka), venekuski on näiltä nurkilta kotoisin, mutta asuu Ruotsissa. Tämä juttu jatkuu viikon 34 päiväkirjassa.