Lauantai 11.5.2024
Matka Märketille sujui vauhdikkaasti, otimme ryhmäkuvan jo Felicessä, kun päivä tulee olemaan täynnä toimintaa. Vaihto sujui vauhdikkaasti, pohjoissatamassa oli hieman pomppua. Rantautumislakana auttoi pystyssä pysymiseen.
Siirsimme tavaramme pihaan ja valmistauduimme Taiston kanssa selvittämään sotkuun mennyttä kieppiä. Se oli nopeasti fixattu. Ensimmäisessä nostossa kuorman päälle alkoi tippumaan ruostepaloja, hetkinen mistä ne nyt tulivat? Kuorman pysäytys ja hallittu lasku takaisin kalliolle ja asiaa tutkimaan. Tämä meri-ilmasto on tehnyt vuosien varrella kataluuksiaan eli vaakapuomin kiinnitys on ruostunut puhki. KÄYTTÖKIELTO, voimassa heti, ja siihen asti kunnes uusi on saatu asennettua! Tuli kaikkia tavaroita ylös kantaessa mieleen sanonta: se mikä ei tapa niin se vahvistaa. Nyt sanonnassa on järkeä, tavaroiden kantamisessa ylös kyllä hengästyy ja sehän tarkoittaa liikuntaa ja kunnon kohotusta. Ainakin väliaikaista.
Söimme lounaan etupihalla, Tipen ryhmä oli jättänyt meille syötävää ja se hyödynnettiin. Sari oli tuonut mukanaan Lehtikuohua, joka nautittiin auringonpaisteessa.
Nyt kun vinssi on poissa käytöstä, niin meille tuli kiire saada uusi vesipumppu toimimaan. Taisto irroitti vanhaa ja minä kokosin uutta asennusvalmiiksi.
Samalta näyttää uusi kuin on vanhakin, mutta liittimet ovat erilaiset.
Seuraavaksi vaihdettiin kulmapala, ja kun vanha liitos piti irrottaa niin letku tiputettiin hallitusti alas, jotta sekin voitiin työstää. Nostettiin takaisin liitoskorkeuteen narun avulla ja tämä vetonaru kiristettiin asennuksen ajaksi kaiteeseen kiinni, ja jotta tämä ei ole “toimii niin kauan kuin perävalot näkyy” -toimitus, niin jätettiin asennusnaru paikoilleen toviksi.
Asennushommia, asennusnaru näkyvissä ettei Hammarlanin vesijohtoliikkeen kesätyöläiseltä tipu letkun pää alas.
Vettä tuli paremmin kuin edellisessä versiossa, mutta pikkaisen vielä kiikasti. Soutuvene vesille ja nokka kohti kulmaa jossa vedenalaiset osat ovat. Vadelmavene kiinnitettin etuköydestä makasiinin eteen ja takaköydestä kiviä paikoillaan pitävään kettinkiin. Vedennosto pelastettu.
Kaiken tämän tohinan jälkeen todettiin, että ei ole kiva polvillaan vettä pumpata. Pikaratkaisuna löytyi hylätty harjanvarsi, joka puolitettiin ja kiinnitettiin aika monella nippusiteellä väliaikaisesti, kunnes löytyyn parempi ratkaisu. Kauniskaan se ei ole!
Sari huolehti keittiöstä ja söimme pasta-aterian. Tiskaus päätettiin hoitaa vasta huomenna, mutta alakerran pata täytettiin jo tänään.
Talkoovuoron ensikertalaisen Aleksein kanssa tehtiin turvakierros ja hän valitsi Prinsessahuoneen makuusijakseen, joten tällä viikolla se on nyt Prinssihuone.
Vaikka kiirettä piti niin ehdittiin sitä käydä hyljesafarilla, ei vaineskaan. Aleksei nosti dronensa ilmaan ja tuosta vaan pilotoi itsensä Märketshällarnalle, välimatkaa kuitenkin on! Kaikki kuvat Aleksei N.
Yritän saada Aleksein kertomaan itse fiiliksistään tällä luodolla (englanniksi). Odotettavissa on hyviä kuvia tällä viikolla, ja ensi yönä vahdataan revontulia.
Hi, My name is Aleksei, i’m lighthouse enthusiast from Estonia. I’m new guy in Finnish Lighthouse Society and on Märket too. Today is our first day here and i have lot of emotions about it. Positive emotions. Almost every thing on this island has own history. Got lot of very interesting info about island and life here from Anne and Taisto. Big thanks to them!
Also some things here really not usual for me. For example two different time zones on such small island. And the main thing, i”m happy to be here with such good team!
Sunnuntai 12.5.2024 eli äitienpäivä
Taisto oli hereillä samaan aikaan auringonnousun kanssa.
Varoitus tämän päivän päiväkirjaosuus sisältää mainontaa sekä tuotesijoittelua.
Ensikertalaisemme Aleksei on todellakin majakka-asiantuntija. Saimme häneltä lahjaksi kirjan Lighthouses of Estonia, jota valitettavasti ei voi enää ostaa, kun painos on loppuunmyyty. Tässä upeassa kirjassa on kuvattuna valokuvin ja piirroksin tasan puolet Eestin majakoista, joita on kaikkiaan 52. Piirrokset kirjassa ovat Aleksein vaimon Innan tekemiä. Seuraavana on linkki Aleksein ylläpitämiin sivustoihin https://newkamikaze.com/app, appi ladataan sovelluskaupasta. Suosittelen kokeilemaan, hyviä kuvia koko Baltian alueelta, voi hakea erilaisin kriteerein.
Saimme jokainen tuliaiseksi Kalevin suklaalevyn, jossa on taustalla tarina. Tämä “vegaanisuklaa” on Neuvostoliiton aikainen tuotos, kun ei kai ollut tarpeeksi käytettäväksi suklaata, niin valmistettiin suklaata viljasta lisättynä sokerilla ja rasvalla. Yllättävän hyvän makuista.
Viime yöksi luvattiin koko Suomeen komeita revontulia, Märket ei tainnut kuulua Suomeen tuossa ennusteessa, mitään ei nähty. Saatiin hyviä yökuvia. Alla on Aleksein näkemykset öisestä Märketistä.
No niin, palataanpa maanpinnalle. Harjoittelimme veneen nostoa ja laskua, mutta emme lähteneet mihinkään, koska tuuli pukkas meTaisan
idän eteläsatamaan ja toi tullessaan vedenpinnan nousun. Jippii! Huomiseksi luvataan hyvää keliä niin lasketaan kumivene vesille ja Aleksei pääsee harjoittelemaan. Samalla otamme kuvat perämoottorin laskusta ja nostosta, koska Yamahassa ei ole sähköistä moottorin nostoa. Tänään nosto tehtiin, mutta kuvien ottaminen ylhäältä päin on turhaa. Odotetaan siihen asti kunnes kuvauskohde, teon suorittaja ja kuvaaja ovat samalla tasolla.
Sari tarkisti apistaan onko tuulen suunta sama kuin mitä lippu näyttää. Oli se.
Taisto bongasi sinirinnan, ensimmäinen havainto tältä keväältä.
Hammarlandin vesijohtoliikkeen pomo sanoi, että Urho Matti eli uusiks meni, ettekö lukeneet ohjeita? Ei luettu. Pumppu toimii ja vesi kulkee! No, pari osaa oli jäänyt tilaamatta, jotka liittyvät siihen pumpun jälkeiseen elämään. Ja paikkakin oli väärä. Kuvattiin yläterden seinä, tulostettiin kuva ja piirrettiin siihen suunnitelma vähän sinnepäin. Uuteen paikkaan pumppu sijoitetaan siten, että sitä voi pumpata vasen- ja oikeakätiset. Toivottavasti pyykkinarulle löytyy uusi paikka.
Maanantai 13.5.2024
Elämää laihialaisittain. Vitsistä se alkoi! Puolitetulla talouspaperilla pitäisi pärjätä ruokapöydässä koko viikko. Ehdottajalta jäi huomiomatta se, että suoritamme esipesun astioille, jolloin tiskaaminen on helpompaa ja Willakin tykkää kun sinne ei tule niin paljon rasvaa ja muuta töhnää. Ja eritoten siitä tykkää hän, joka joutuu Willan kanssa tekemisiin (Willa on meidän jätevesipuhdistamomme). Hm, mutta puolikas paperi riittää sittenkin! Me olemme olleet tosi nuukia talouspaperin käytössä, vaikka osa käyttää lautasen putsaamiseen kokonaisen arkin. Mutta eilen Sari vei asian vielä pidemmälle, lautasen puhdistamiseen ei tarvita lainkaan paperia, vaan sen voi tehdä leivänpalalla. Ehkä me oltiin jo vähän väsyneitä. Oltiin menossa saunaan, mutta kukaan ei jaksanut hakea vettä alhaalta kiuasta varten (ei merivettä kiukaalle!), joten keittiöstä vietiin litran kannulla vettä saunaan. Eka saunoja käytti hampaiden pesuveden 0,5 l ja kaksi seuraavaa litran ja viimeinen ei mitään, koska viihtyi jälkilämmössä. Seuraavan aamun hampaiden pesuvesi jätettiin yöksi saunan puolelle, niin ei tarvinnut tänä aamuna lämmittää osaa vedestä vedenkeittimellä, mikä säästö!
Tarina rajasta. Turisteille kerrotaan, että kieltolain aikana majakanvartijat vaihtoivat huonetta, ja saivat nauttia prosenttijuomia, koska raja meni rakennuksen keskeltä. Muutakin tietoa on tarjolla.
Virallinen valtakunnan raja (vuodesta 1810 lähtien) oli kuitenkin 50 metriä Majakkarakennuksesta itään. Pahus sentään. Tämän johdosta suomalainen majakka oli rakennettu Ruotsin maaperälle! (Oma johtopäätös; prosenttijuomat olivat sallittuja majakan sisällä kieltolain aikana.) Rajamäärityksissä sovittiin, että raja kulkee Ahvenanmeren läpi ja jakaa Märketin luodon kahteen osaan. Majakan rakentajat luulivat, että koko luoto kuuluu Suomelle. Karttoihin oli päätynyt virheellinen tieto, koska se kuuluisa joku ei ollut perehtynyt rajakomitean tarkkaan tekstiin. Suomi ehdotti vuonna 1979, että tehtäisiin pieniä tarkistuksia ja maa-alueita vaihtamalla majakka siirtyisi Suomen puolelle.
Aikaisemmin suora rajalinja oli vain 100 metriä pitkä, mutta aluevaihtojen myötä rajan pituudeksi tuli 480 metriä. Kaikki tämä vei aikaa, joten vasta vuonna 2005 uusi rajamerkintä sai lopullisen sinetin. Kahdensadan vuoden aikana luodon pinta-ala on kasvanut kahdesta hehtaarista miltei 3,3 hehtaariin. Pikkasen hämmentetään soppaa, niin itäpuolella maa on noussut enemmän, joten Suomella on nyt 0,15 hehtaaria enemmän kuin Ruotsilla.
Märketillä on itse asiassa useampi raja, koska Ruotsin puolella luotoa hallinnoi kaksi eri kuntaa, jotka tietenkin ovat eri lääneissä. Osaa hallitsee Östhammarin kunta, joka on osa Uppsalan lääniä ja toista Ruotsin osuutta hallitsee Norrtäljen kunta, joka on Tukholman lääniä. Suomen puoli kuuluu Hammarlandin kunnalle, jolla on rajanaapureina kaksi ruotsalaista kuntaa ja kaksi eri lääniä. Tämä on lyhennelmä kirjasta Märket – Majakkasaari kahden maan rajalla (sivut 263-265). Markkinointiosuus: Märketillä on enää viisi suomenkielistä Märket-kirjaa.
Sari, Aleksei ja Taisto lähtivät testamaan “uutta” moottoria, varsinkin sen nostoa ja laskua. Eilen iloittiin meriveden noususta, tänään jouduttiin toteamaan, että ei se ollutkaan totta vaan tuulen aiheuttamaa harhaa. Lähtö oli uloimmalta kiveltä ja sinne he häipyivät. Talovahti kirjoitteli päiväkirjaa ja mietti, että pitäisikö vahtia terdellä takaisin tuloa. Ei tarvinnut. Lapintiirat pitivät huolen hälytyksestä.
The weather today is absolutely amaizing: the sea is like a mirror, bright sunshine and no wind. We took the opportunity to take the inflatable boat out to sea. All volunteers have to know how to operate motorboat because not often incoming boats can dock on the island itself, so everyone who is here must be able to reach the boat and pick up the guests. I was trained today and I liked it very much, I was as excited as a kid. We drove to the island to the seals and a circle around Märket. I hope, second half of this day will be same good.
Sarin mielestä toissakesäinen kukkamme on mennyttä. Hän leikkasi yhden oksan poikki ja valitettavasti siinä ei
näkynyt elämää. Se taisi hävitä kompostiin.
Lintuja ja häätö. Taisto havaitsi tänään närhen, joka oli tämän kevään ensimmäinen havainto Märketillä. Lapintiiroja on jo tullut, mutta ei koko koloniaa. Haahkat (myös herrat) pitivät kalkatustaan lähivesillä. Kyhmyjoutsenet seilaavat Märketin ja hyljeluotojen väliä.
Sari on tuonut mukanaan teltan ja makuualustan jne. Teltan pystytys majakan länsipuolelle majakan ja venevajan kulmaan.
Märket ja teltan paikka, kuva Anne B
Mutta sitten tuli Aleksei kertomaan, että teltan vieressä päivystää HAAHKAEMO. Asiaa rynnättiin tutkimaan terdeltä käsin ja näytti pesässä olevan kaksi munaa??!! Ei niitä siinä ollut kun Sari telttaa pystytti. Jatkettiin pullan syömistä ja mietintä kävi kuumana, josko voisi nukkua kuintenkin teltassa? Ei voinut, munat olivat tuplaantuneet pullan syönnin aikana neljään! Mitä ihmettä? Taistoa pyydettiin laittamaan kyselyä linturyhmiin, voiko haahka munia tuosta vaan monta munaa miltei silmänräpäyksessä.
Leipastiin pullaa, Sari otti kuvat talteen, jotta osaa kotona tehdä samanlaisen pitkon. Täytteenä oli kotoa tuotua omena-päärynä kompottia, joka oli tehty Ahvenanmaan tuotteista.
Sari ja pullat, kuva Taisto L. Eilisen kylmän päivän jälkeen tuuli meni nolliin ja pihalla tuli mieleen, että missä on meidän sortsit?
Päivälliseksi meillä oli ihan tavanomaista ruokaa, mutta Sarin patentti siihen, kuinka voi samalla pellillä kypsentää kahta erilaista ruokaa on kertomisen arvoinen. Toiseen annokseen kuului laittaa ruokaöljyä, jota ei haluttu valuvan lihapullapuolelle. Klemmarit olivat ratkaisu!
Meillä on taas yksi projekti, mutta siitä lisää huomenna.
Hylkeitä on taas ollut meilläkin ja laulua on kuulunut jo toista päivää. Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka kirkkaat vedet on nyt. Kyllä siellä se hyljekin on.
Tiistai 14.5.2024
Aamulla tuli kurkattua Lilla Märketin kohdalta alas, ja mitä sieltä löytyikään? Viime syksyn myrskyssä ilmatieteenlaitoksen tuulimyllystä lähti kaksi korvaa irti, ja tynkä osa jäi talvehtimaan tänne. Ensimmäisellä viikolla huomattiin, että se kolmas Mikki Hiiren korva on kadonnut. Siellähän se kadonnut lammas oli, hänen molemmat kaverinsa lähtivät myrskyn matkaan.
Aleksein dronesalkun kahva irtisanoutui, mutta ei hätää Sari otti kopin asiasta, ja ei aikaakaan kun minun mielestäni parempi kahva näki päivänvalon.
Miltei valmis.
Ei voi kuin ihailla! On kiinnitetty sisältäpäin ja siihen tarvittiin työkaluja. Varmasti pitää!
No siirrytään oikeisiin töihin. Tuli testauspyyntö, ensin ei muka löydetty Hondaa testaukseen (agregaatti), kun taitaa nakki napsahtaa! Hondan matka taitaa jatkua Strömmingsbådaniin. Kukahan sen kantaa alas, kun ei ole vinssiä? Raahattiin kone ulkoilmaan ja sitten Aleksei tutustui ohjekirjaan ja kohta kuului gongilta sellainen ääni, että laitteessa ei ole mitään vikaa. Aleksei vaihtoi vielä koneen päälle uuden lapun testauspäivästä.
Ylämakasiini sai myös pari koristelijaa (eli siivoja viron kielellä) ja siellä näyttää nyt erilaiselta.
Taisto oli Aleksei apiboeg (Taisto oli Aleksein apupoikana). Nyt tavarat on järjestetty tuoteryhmittäin, ja jäi jopa pari tyhjää hyllyä. Kuvat Anne B.
Taisto ihmetteli miksi lintulistalla on mukana lintulajeja, joita ei voi missään tapauksessa havaita Märketillä.
Sari on varannut tiskipaikan itselleen, me muut emme ole päässeet tiskaamaan. Kuvat Taisto L.
Kuva-arvoitus, mitä tässä on?
Ja Märket ylhäältä.
Aleksei ja Taisto pääsivät kokeilemaan karjalanpiirakoiden tekoa, opettajana oli Sari, joka oli oppinut taidon pyörittää juuri oikeanlaisia lättyjä Itä-Suomessa lomillaan. Tehtiin vain 33 piirakkaa.
Keskiviikko 15.5.2024
Tuuli on kääntyillyt etelän molemmin puolin ja tänään on tuullut hurjimmillaan 12 m/s, silti vesi ei ole venepaikalla noussut. Aamukävelyllä luodon ympäri tuuli puhalsi vettä pois myös uima-altaastamme. Vähän huolestuneena seurasin siinä yhden tiirapariskunnan kosiomenoja altaan reunalla. Tiedoksi! Allas on kyllä varattu talkoolaisten uimapaikaksi, ja se on myös liian vaarallinen pikku tiirojen kasvatukseen, ne voivat tippua veteen. Lapintiira on tunnettu pitkästä muuttomatkastaan, mutta se ei laskeudu veteen lainkaan, se vain sieppaa sieltä kaloja, joten poikasilla ei ole uintitaitoa.
Viikon 19 ryhmä toi uusia patjoja, ja jo viime syksynä oli eroteltu huonoimmat patjat vietäväksi mantereelle Sorttiin. Saimme kuin saimmekin ne miltei samankokoisille rullille kuin ne ovat ostettaessa.
Lopputulos.
Maanantaina huomattiin, että Ruotsin puoleisen pohjamajakan vierellä on iso alus monen tunnin ajan. Ei saatu kuvaa kun ei ollut sellaisia putkia, kiikareilla vain katsottiin. Huolto varmaankin?
Sari piti oppitunnin paracord-nauhan tekemisestä, se sama nauha, jolla Aleksein dronesalkku korjattiin.
Oli siinä pari muutakin oppilasta.
Eilen ja toissapäivänä ulkoilutettiin tyynyt, patjat ja viltit. Eilen oli jo niin reipasta tuulta, että patjoja jouduttiin pitämään paikoillaan tiilillä. Tänään päätettiin siivota puulaatikot, kaikki tyhjennettiin ja “lakaistiin”, saatiin aika paljon sytykettä tynnyriin.
Urakointi siirtyi ylämakasiiniin, jossa oli katsottu jo Taiston kanssa, että yksi romahtamassa oleva rivi täytyy käsitellä. Taisto pilkkoi osan sisään kannettavista puista pienemmiksi ja Aleksei täytti puulatikot niiltä osin kuin tarvetta oli. Saatin ylävarastosta se neljäs rivi pois ja nostettiin Sarin kanssa aluspuut pois ja ruuvattiin välipuu irti. Ja nuoltiin lattia puhtaaksi.
16th of May 2024, Thursday
This is Aleksei. Today is penultimate full day on Märket and i wan to share my regular day schedule. Every day I get up before sunrise. Every day i hope sunrise will be beautiful and i didn’t interrupt my sleep for nothing. Unfortunately, there was only one really beautiful sunrise and one sunset this week. After that i go to bed for a little more sleep. Then at 7:45 (or earlier if I wake up without an alarm clock) I have a ‘basic’ wake-up. Then breakfast and usually before 9 o’clock we start working. Tea and coffee break about an hour and a half later. Lunch is at 13 hours. After it usually some small work is done and by 16 o’clock we are already finished. After that i can rest, take a nap if i feel like it, go for a walk, etc. I read a book most of the time. Dinner is somewhere from 18 to 20, as it turns out. By 21 o’clock I’m usually in my room, reading and getting ready for sunset. As with sunrises, I haven’t missed one, but there’s not much to photograph. That’s how my days on Märket go by.
Olemme olleet pari päivää hieman huolissamme, koska näytti siltä, että haahkan pesä oli hylätty. Pari aamua sitten huomasimme, että pesän reunalla olleet heinät oli painuneet tai painettu munien päälle. Hyvä, joku oli ainakin käynyt siellä. Tästä aamusta lähtien rouva Haahka on kyhjöttänyt pesässään. Tarkistettu terdeltä katsoen.
Aleksei ja Taisto ottivat vielä kerran vesipumpun käsittelyyn. Josko osa viasta olisi takaiskuventtiilissä? Ei ollut, toimi niin kuin piti.
Siirtyivät takaisin yläterdelle, jossa avattiin ja teippiä laitettiin ulos johtavaan osaan ja toiseksi kiinnitettiin letku seinään, niin se ei pääse liikkumaan. Nyt toimii niin kuin pitää… pumppu vaihtaa paikkaa ensi viikolla. Pari osaa on matkalla Märketille.
Tänään oli ilo tiskata (sain luvan), tiskipaikalla oli kuuma! Sari tuli esipesemään ja kuivaamaan.
Tuuli pyöri sen verran etupihalla, että päiväkahveja siinä ei voinut nauttia. Sisälle siis.
Aleksei lähti kokeilemaan poijulle ajoa Sari mukanaan. Eteläsatamassa oli vielä pientä aallokkoa. Hyvin sujui edestakainen ajo. Yamahan moottorin nosto ja lasku on hyvin yksinkertainen toiminto, mutta miten saadaan valokuva siitä nappulasta joka siihen tarvitaan? On sen verran ahtaat paikat. Yritetään.
Samalla tuli tarkastettua kivikasan ulkopuolella oleva kivivuori. Meille näkyy vain pieni osa tästä “kivivuoresta”
Sari halusi testata vadelmaveneen! Hankaimet ovat veneen keskilaatikossa ja airot valkoiseen veneeseen kiinnitettynä.
Seuraavan viikon ruokatilaus Hugoon ja tehtiin vähän kauppoja.
Venevajassa alkaa puupino pienemään, mutta joukossa oli muutama turhan iso halko meidän pienen padan tulipataan, koko kasa käsittelyyn ja tuli pienittyä kaikki. Ne isoimmat jäivät Taiston kontolle ei riittänyt pituus, ylipitkiä ja korkea pölkky.
Perjantai 17.5.2024
Herättiin täysin pläkään keliin ja eikun taas aamiaisen jälkeen kumiveneharjoitteluun. Sari halusi verestää taitojaan. Huomatkaa, että kuva on eteläsatamasta ja mikä määrä kiviä.
Tarkistivat Itäsataman tilanteen, riittävän syvää.
Sari piti villiyrttikurssin, mutta todella lyhyellä oppimäärällä. Otetaan puhalluskukkien nuput (siis voikukkia) ja tehdään niille pari taikatemppua pannulla (ainakin paistettiin valkosipulissa) ja avot oli hyvää. Kuvat Sari N.
Testattiin myös uusi hämähäkki museoportaiden, jos peltiovi suljetaan sateen vuoksi. Roikkuvat odottamassa sadetta eteisen ensimmäisessä naulassa.
Laitettiin mittari etupihan pöydälle, oli muuten lämmintä.
Aleksei porasi uuden reiän kalliorengasta varten pohjoissatamaan, niin voi kiinnittyä myös lyhyemmällä veneellä.
Sari löysi tämän vaatteistaan pukeutuessaan. Hän on ruokokiilakki eli larinioides cornutus.
Seuraava omituinen elukka oli verimaamehiläinen.
Viikon aikana keskustelimme monista erilaisista aiheista. Kyselimme lintujen nimiä eestiksi ja venäjäksi. Sarin äiti asuu Gotlannissa, puhe siirtyi Gotlannin pannukakkuun (joka on riisipuuroon tehty) ja sen kanssa nautitaan sinivatukkahilloa (salmbärsylt), jota kasvaa Gotlannissa ja Eestissä. Opimme myös muutaman kivan sanan eestiä suvila = kesämökki ja sularaha = käteinen. Kaiken kaikkiaan rönsyviä keskusteluita ja kaikilla oli hauskaa. Alekseista kehketyi viikossa oiva kumiveneen kuljettaja, jonka avoveteen saaminen vaati myös melontaa (niin matalalla on vesi Föglössä -36). Sari oli tarkkaillut meitä viikon aikana ja Aleksei palkittiin parhaana esipesun suorittajana.
Viikon voi lopettaa oheiseen miltei auringonnoususta auringonlaskuun videoon.