Lauantai 13.6.

Koko talkooporukkamme saapui Maarianhaminaan jo perjantaina päivällä, joten ehdimme tutustua ja ryhmäytyä hyvin ennen lauantaiaamun starttia. Mukana on neljä ensikertalaista ja yhdelle meistä tämä on jo yhdeksäs talkooviikko Märketillä.

Aamulla venerannassa selvisi että tiedossa on vaihto kumiveneellä. Ehdimme merimatkan aikana sopia kuka meistä kipparoi venettä, Ansku sai kokeneena purjehtijana vastuun harteilleen.

Märketillä kumivenevaihdossa isoin haaste ovat kiukkuiset tiirat, niinpä hassunnäköissä varusteissa siirsimme tavaraa sekä ihmisiä Märketin ja veneen välillä. Harja ja kypärä tulivat tarpeeseen.

Olimme juuri saaneet pidettyä tutustumiskierroksen majakkaan ja istuneet aloituskahville kun viikon ensimmäiset vieraat karauttivat paikalle. Innostuneet ahvenanmaalaiset vieraamme olivat vaikuttuneita upeasta majakastamme ja sen ympäristöstä.



Koska päivä oli täyttä aurinkoa ja lämpöä, osa meistä uskaltautui uimaan illansuussa. Huomasimme nopeasti, että uimavahti-Riikan lisäksi uimareita tarkkaili kivenkolosta myös utelias hylje. Nimesimme välittömästi uteliaan tarkkailijamme Reinoksi. Vaikka yritimme pitää kohteliaan välimatkan, Reino-hylje antoi murinalla ymmärtää että uimareiden ei olisi hyvä lähestyä yhtään hyljekarvanmittaa.

Ensimmäinen iltamme oli jo painumassa mailleen ja suunnitelmat ulkoyöpymisestä pitkällä, kun saimme vielä päivän toiset vieraat. Puoli kahdeltatoista hyvästelimme heidät ja painoimme päät tyynyyn.

Ensikertalaiset Kati ja Ansku tutustumassa luotoon - turvavarusteet kunnossa, tottakai.

 

Sunnuntai 14.6.

Ensimmäinen aamumme aukeni aurinkoisena ja lämpimänä. Uni oli maistunut kaikille, erityisesti ulkona nukkuneille Tiinalle ja Riikalle; hylkeiden ja lintujen huudot sekä liplattavat aallot tuudittivat syvään uneen.



Heti aamiaisen jälkeen saimme vastaanottaa päivän ainoat vieraat. Timo esitteli vieraille paikkoja ja hän kuuli paikallisilta paljon uusia asioita itselleen vieraalta Ahvenanmeren alueelta.



Vieraiden poistuttua jatkoimme perinteisten päiväaskareiden parissa: tiskausta, varusteiden huoltoa, vesiputken vuotokohdan etsimistä ja ruoanlaittoa sekä kumiveneharjoituksia.







Iltapäiväkahvin joimme kallioilla. Kahvihetkemme voi nimetä tiedenurkaksi, sillä keskustelut pyörivät aaltojen synnyn, suhteellisuusteorian, pasaatituulien ja maapallon pyörimisen ympärillä. Monenlaista olemme jo oppineet tosiltamme parin päivän aikana.



 

Maanantai 15.6.2020

Heti aamusta Märketille rantatui  Ahvenanmaan merivartioaseman päällikkö Kim Westman miehistöineen sekä Ruotsin Maarianhaminan pääkonsuli Claes Hammar. Vierailijat poistuivat tyytyväisinä luodolta kainalossaan Majakkaseuran seinäkalenterit.



Rajavartioston vene ei ollut ehtinyt kunnolla rantautua, kun Majakkaseuran venekuski Fredrik lähestyi saarta kalastajien kanssa. Pyhtääläiset isä ja poika tulivat kalastamaan erilaisia kaloja, kuin mitä Itä-Suomesta saa.  Poika Vili sattaa  olla yksi Märketin nuorimmista kalastajista.



Sää ei suosinut hyvää kalasaalista; turskat jäivät vielä uimaan Ahvenanmereen. Saaliksi tuli isosimppu.



Tänään tiedenurkka pidettiin päivällisen yhteydessä miettien mm. teleskooppimajakkoja sekä lintujen eroavuuksia.

Tiistai 16.6.

Tuulinen yö ei pelottanut majakkanorppia Tiinaa ja Riikkaa pois kallioilta, takana on jo kolme hyvin nukuttua yötä ulkona. Yöt voidaan nukkua turvallisin mielin kun Timo vahtii - ja myös ikuistaa majakan yläikkunasta uniset talkoolaiset.



Tiesimme että tiistaista oli tulossa sateinen ja pilvinen joten vetäydyimme majakan suojaan heti aamutoimien jälkeen. Ja puolilta päivin saapuikin ukkonen, salamointi ja sateet. Kovin pitkästä ukkosrintamasta ei ollut kyse, sade oli ohi vartissa. Ilma raikastui kummasti pienen sadekuuron jäljiltä.



Iltapäivällä möngimme kallionkoloihin lukemaan ja toisaalla taas Timo otti yhteyttä maailmalle radioaaltojen välityksellä. Lisäksi kaivoimme esiin pelikortit, hiukan joudumme vielä kertaamaan sääntöjä jotta kaikki pelaavat samaa peliä samaan aikaan.

OJ0/OH3TMI OHFF-0038, Märket reef


Päivän tiedekornenissa pohdimme hylkeiden elämää - miksi ne kokoontuivat pariksi päiväksi läheiselle luodolle ja mihin ne nyt ovat hävinneet?

Etsi kuvasta Kati


 

Keskiviikko 17.6.

Yöllä satoi joten takana on viikkomme ensimmäinen yö, jonka kaikki vietimme majakan seinien sisäpuolella. Uni maittoikin kaikille todella hyvin ja aloittelimme aamumme normaalia myöhemmin. Vaikka aamusta taivas näytti kirkkaalta, huomasimme sen yht´äkkiä muuttuneen lähes mustaksi. Synkkä hetki oli kuitekin nopeasti ohi ja saimme kuin saimmekin poutapäivän. Tuulet ovat puhaltaneet sen verran navakasti, että vieraillijoita ei luodollemme tänäänkään eksynyt.



Sään kirkastuttua hajaannuimme tahoillemme puuhiimme, esimerkiksi Riikka ja Timo tyhjensivät toisen kompostikäymälän, Ensikertalaiset ovat kunnostautuneet valokuvaamisessa, tämän lisäksi olemme käyttäneet erityisen paljon energiaa ruoasta puhumiseen.





Päivällisen yhteydessä pidetyn tiedekornerin kysmys oli tänään seuraava: kun meri hioo kallioita ja toisaalta maa kohoaa niin kumpi voittaa? Päädyimme siihen, että maan kohoaminen. Lisäksi selvitettiin, mitä kiveä Märketin kalliot ovat.



Iltapalaksi Kati leipoi meille aamupuuron jämistä herkullisia leipiä. Jääkaapista löytyi kaksi palaa suklaata - illan korttipeli ratkaisee kuka onnekas voittaa herkut.

Torstai 18.6.

Kati taisi vielä aamullakin olla kuin Hangon keksi kun muisteli eilisillan suklaavoittoaan. Tiinan yöunet olivat olleet katkonaiset, epäilimme suklaakateutta. Yhtäkaikki, tämän torstaipäivänkin aloitimme hyvillä mielin yhteisessä aamupalapöydässä.

Kummalla on voittosuklaat suussa?


Tänään olemme pohtineet jälleen paljon Märketin lintuja ja kasveja. Minne riskilät katoavat päiväksi, onko ahkerasti muninut haahka hylännyt pesänsä ja montako pesuetta tiirat voivat tehdä peräkkäin? Entä mikä on se vihreä levä joka kasvaa "uima-altaidemme" pohjalla ja tuntuu jalan alla mukavalta? Tiina ikuisti tänään luodon kauniit kasvit.





Aurinkoinen ja tyyni ilma sai meidät tähyämään merelle. Ansku äkkäsi kaukaa horisontista meille uuden majakan. Mutta mikä se oli? Oikean tiedon löytämiseksi tarvittiin useita eri hakuteoksia sekä internetin apua, lisäksi monta silmäparia kurkistamaan kaukoputken läpi. Viimein löytyi ratkaisu: kaukoputken päässä jökötti Södra Kvarken.





Kati aloitteli hieman erilaisen pulman parissa - löysimme kaapista Märket-palapelin. Saapa nähdä valmistuuko se sunnuntaiaamuun mennessä, alku oli ainakin melko haastava.



Vaikka pohdimme tänään paljon luontoaiheita, päivän tiedenurkkaosio oli varattu Timolle. Hän esitteli radioamatööritoimintaa. Puheyhteydessä oltiin amsterdamilaisen Ramonin kanssa.



 

Perjantai 19.6.

Tiina ja Riikka palasivat ulkoyöpymisiin parin sadepäivän jälkeen. Torstai-iltana oli aivan tyyni ja kaunis ilta, joten sää oli mitä parhain ulkona nukkumiseen. Mutta aamuyöllä neljän aikaan Riikka joutui antamaan periksi; yön suuri ilmankosteus oli kastellut makuupussin joten oli pakko hiipiä sisälle jatkamaan unia. Maisemat olivat sentään kohdillaan.



Juhannusaatosta tulikin sitten aivan upea: aurinko paistoi ja tuuli oli lähes nollassa. Nautimme ulkoilmasta koko päivän ja viimeinenkin meistä kastoi talviturkkinsa. Lounas nautittiin ulkona tottakai. Tiedecornerin
aiheena oli tänään merimetsot. Olemme tarkkailleet niitä ja huomanneet, että ne kuivattelevat itseään poikkeuksellisen näyttävästi - mistä tämä johtuu? Miten syvälle merimetso sukeltaa ja meneekö se niin syvälle että paine vaikuttaa lintuun jotenkin?





Iltapäivästä aloitimme valmistautumisen juhannusaaton "viralliseen" osuuteen. Tiina valmisteli illan ateriaa ja Kati sekä Riikka uppoutuivat leipomiselle. Työvälineet aiheuttivat hieman hihitystä, mutta pääasia oli että saatiin aikaiseksi maistuvia herkkuja.





Nautimme alkuillasta juhannussaunasta ja sen jälkeen oli vuoro päivällisen. Loppuillan nautimme keskiyön auringosta ja toistemme seurasta. Hyvää juhannusta Märketiltä!



Lauantai 20.6. 

Juhannuspäivä valkeni kauniina, tällä kertaa ulkona yöpyivät Tiina ja Kati, joka ikuisti aamuyön upean tunnelman.



Normaalistihan meidän talkoolaisten vaihtopäivä on lauantai, mutta juhannuksen ansiosta me saimme ekstrapäivän viikkoomme. Viimeinen päivä kului siivotessa, pakatessa ja samalla yritimme imeä sisään vielä viimeiset Märketin tuulenhenkäykset. Tänään saimmekin nauttia auringosta ja navakasta tuulesta.



Viikkomme on ollut monella tapaa onnistunut. Olemme saaneet tutustua uusiin ihmisiin joiden kanssa on jaettu tämä seikkailu. Olemme oppineet toisiltamme paljon uusia asioita, viikon viimeisessä tiedekornerissa puhuttiin Riikan lukukokemuksen innoittamana loisista. Olemme kokeneet onnistumisia, esimerkiksi saunan vesiputken kanssa ja toisaalta harmistuksia kumiveneen perämoottorin mentyä epäkuntoon - kumiveneen käytön opettelu jäi tekemättä vaikka kelit olisivat olleet siihen täydelliset. Yhtä kaikki, voimme olla hymysuin kuten tämä Märketin pihamaan lammikko.



Ja viimeinen onnistuminen juhannuspäivän iltana: koko viikon olemme olleet tiirojen hyökkäysten kohteena. Tänä iltana saimme terassille sopuisan vieraan. Näihin ystävällisiin tunnelmiin on meidän hyvä lopettaa ja toivottaa seuraavat asukkaat huomenna tervetulleiksi.



Jälkikirjoitus:
Muutama yö sitten ulkona nukkujat näkivät pimeässä jonkun mustan, nyrkinkokoisen, hahmon mönkivän majakan pihassa. Koska oli pimeää ja koska yöpyjät eivät halunneet lähestyä hahmoa, sen laji jäi määrittämättä. Möykky vaikutti sammakolta, mutta eihän täällä luodolla nyt sammakkoja ole. Päätimme yhteistuumin kutsua salaperäistä yömönkijää merisiiliksi.
Viimeisen yömme taittuessa jo puoltayötä, törmäsimme mönkijään uudemman kerran venevajassa. Ja sammakkohan se oli! Ystävällisesti, mutta päättäväisesti ohjasimme kuokkavieraan pois vajasta ja kuinka ollakkaan, huomasimme että sammakkoja onkin kaksi. Mistä ihmeestä sammakot ovat tänne tulleet? Uivatko sammakot pitkiäkin matkoja? Tässä meille tiedekorneriin pohdittavaa huomiselle kotimatkalle.

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content