14.6. / 1. päivä
Tämän viikon majakanvartijat puhkuivat ensikertalaisten intoa – olihan toive juhannuksesta majakalla itänyt mielessä jo alkukeväästä saakka. Myös jännitystä piisaasi jo alkumetreistä, majakkasihteerin ilmoittaessa, että viikolle oli ilmoittautunut ainoastaan pelkkiä ensikertalaisia – ja se luonnollisesti ei olisi hyvä lähtökohta yksinäisellä saarella, kaukana merellä. Kohta kuitenkin saapui vapauttava tieto: eräs konkari, nimeltään Juuso oli lupautunut kaitsemaan ja ohjaamaan keltanokkien kerhoa – mikä onni! Tämän jälkeen into vain jatkoi kasvamistaan, olihan tiedossa kaikkien aikojen The Majakkajuhannus!
Viimein suuri päivä koitti ja lähdön hetki saapui. Talkoolaiset suunnistivat Märketiä kohden eripuolilta Suomen niemeä: niin Kymenlaaksosta, pääkaupunkiseudulta, Lounais-Suomesta kuin Pohjois-Savostakin. Alkuun ”ketsuppilaivan” (= Vikingline) kyydissä kolmentuhannen (yhtä) innokkaan junioripalloilijan seurassa. Koska nuoret urheilijat olivat tyhjentäneet nenämme edestä laivan buffettarjonnan viimeistä murua myöden, hyökkäsimme heti Maarianhaminaan saavuttuamme paikalliseen soittosyöttölään vararavintoa keräämään talkooviikon turvaksi ja tämän jälkeen, toimintakyvyn palauduttua, jatkoimme tulevaan viikkoon valmistautumista shoppailemalla kaikkea tarpeellista paikallisista, isommista ja pienemmistä marketeista. Näin aikoina, jos milloin, varautuminen on noussut arvoon arvaamattomaan, joten perusteellisen (n. kahden sekunnin) harkinnan jälkeen, noukimme ostokoriimme parin kalastaja-talkoolaisen yhteishankintana myös kalaverkon!
Ystävällisen isännän emännöimässä Söderhagenin majapaikassa hyvin/tosihyvin/kohtuullisesti/hyvin huonosti nukutun yön jälkeen Peterin kipparoima Felicia kiidätti meidän pikapikaa lopulliseen kohteeseemme, unelmien ja tarinoiden Märketiin! Paratiisisaarimainen tunnelma vain vahvistui, kun tapasimme edellisen viikon majakanvartijat – heidän superlämpimän vastaan oton, haltioituneet tarinat viikon tapahtumista sekä pisteenä iin päällä: meitä varten valmistetun keittolounaan ja omenapiirakan. Voi kuinka kiitollisia olimmekaan!
Keittolounaan nautittuamme olikin jo käytävä tositoimiin kahdentoista hengen ruotsalaisryhmän saavuttua Singöstä. Juuso veti opastuksen ansiokkaasti ruotsin kielellä ja me muut palvelimme vieraita muilla tavoin parhaamme mukaan. Lopuksi autoimme vieraat kädestä pitäen veneen kyytiin ja vilkutimme hyvästiksi – kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä näkemäänsä ja kokemaansa!
Tuskin oli edellisen ryhmän veneen köydet saatu irrotettua, kun jo havaitsimme seuraavan veneen lähestyvän. Ja kaukaa erotimme veneen kyljestä pari raitaa: olisiko se…. on se…Rajavartiolaitoksen vene! Miten mahtavaa, että me majakanvartijat saamme vieraaksi merivartijoita – lähes kollegoja! Juttu lähti näiden ”kollegojen” kanssa heti vilkkaana käyntiin ja ilmeni että Maarianhaminan merivartioaseman partioveneen (BLS 201) kyydissä oli myös useita ensikertalaisia Märketillä – yhdistävä tekijä siis sekin! Teimme esittelykierroksen ja kahvittelun lomassa oli hyvä tilaisuus kysellä myös meri- ja rajavartijoiden työstä. Selvisi että Rajalla on hienosti, ainakin jossain määrin, mahdollistettu työnkiertoa eri toimipisteissä. Kiitos vierailusta – teette tärkeää työtä meidän kaikkien parhaaksi!
Muita vieraita samaan päivään ei enää mahtunutkaan – paitsi pari kutsumatonta: pääskyt olivat myös havainneet majakan viihtyisät huoneet ja tekivät kovin tuttavuutta. Todettuamme vuokralaisehdokkaat kovin huonosti majakan siisteysohjeistusta noudattavaksi, päätimme kuitenkin tarjota heille selkeästi ja päättäväisesti ulosmenoreittiä ikkunan kautta vapauteen!
Työteliään päivän päätteeksi perehdyimme vielä tärkeisiin turvallisuusasioihin Juuson opastamana. Tutuksi tulivat majakkasaaren käytänteet ja toimintatavat; opimme miten asiat hoituvat mahdollisimman jouhevasti ja vähäisillä riskeillä. Majakkaseura on myös luonnon ystävä eli kaikissa saaren toiminnoissa on ympäristövaikutukset pyritty minimoimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jätteet lajitellaan ja toimitetaan mantereelle sekä syntyvät jätevedet (nk. harmaavedet) puhdistetaan. Erityistä huolenpitoa ja rakkautta kohdistamme kaikkien ystävään, ”Willaamme”, joka on hieman huolenpitoa vaativa, mutta riittävällä hoidolla erinomaisesti toimiva harmaavesisuodatin. Yhteisen Itämeremme eteen kannattaa nähdä hiukan vaivaakin!
Ylös kirjasi, Toni
15.6. / 2. päivä
Kuvakavalkadi pyhäpäivän rauhasta kaukaisella ulkoluodolla (koonnut Toni):
16.6. / 3. päivä
A Hard Day`s Night (by Toni):
Blogimme lukijoiden toiveesta valoitamme hieman Märketin harvemmin raportoitua, majakan valon tahdissa sykkivää yöelämää:
17.6. / 4. päivä
Kalajuttuja (toim. huom. ajankulun hahmottamisen vaikeudesta johtuen, osa tekstistä liittyy edellisen päivän tapahtumiin):
Tuskin löytyy montaakaan majakanvartijaa, jotka eivät virassa ollessaan olisi työtehtäviensä sivussa kalastaneet. Myös tämän osa historiaa heräsi eloon tällä talkooviikolla. Verkkojen määrästä saaressa ei ollut etukäteen varmuutta, joten kunnon kalastajien tapaan, olimme varautuneet OVM-periaatteella (=oma verkko mukaan). Varautuminen osoittautui kuitenkin tässä kohtaa turhaksi, koska tarkkasilmäinen vartijamme, Petri löysi uuden verkkokätkön Märketin varastosta lähes jokaisella vessakäynnillään. Toki kalastajamme (ja kaloista haaveilijamme) eivät tässäkään tapauksessa päässeet liian helpolla, koska löydettyjen verkkojen sotkuista selvittely ja valmistelu laskukuntoon vaati näppäräsormisilta kalastaja-vartijoilta kohtalaisesti aikaa ja erittäin paljon kärsivällisyyttä!
Sotkut saatiin kuitenkin ammattitaitoisesti selvitettyä, niinpä illan tullen välineet ja miehet olivat valmiina tositoimiin: VERKOT! LASKE!
Laskupaikaksi valittiin, pitkän harkinnan jälkeen, majakan luoteispuolella sijaitsevan luodon edusta ja lasku tapahtui läheltä luodon rantaa, kohtisuoraan syvyyskäyriä vasten. Haaveissa oli “penkalla” lymyävät vonkaleet. Märketillä kalastaessa pitää muistaa huomioida myös lähettyvillä olevat hylyt!
Seuraavana aamuna jännitys vain tiheni. Märketin syvänteissähän voi lymytä ties minkälaista kulkijaa: simpuista sukellusveneisiin! Mikähän niistä oli yön aikana eksynyt meidän verkkolinjalle?
Saalistakin siis saatiin: 5 silakkaa – ei huono aloitus!
18.6. / 5. päivä
Kierrätystä ja huoltohommia:
Kuten aiemmin on todettukin, Märketissä pyrimme elämään kaikin tavoin sopusoinnussa ympäröivän meriluonnon kanssa – sitä mahdollisimman vähän kuormittaen. Tämän päivän kirjauksessa perehdymme aluksi eilisen kalasaaliin kiertoon ruokapöydästä ravinteiksi sekä metallinkierrätykseen saaressa:
Ahkeran kierrättämisen lisäksi majakkasaarella on touhuttu myös erilaisten huoltohommien parissa:
19.6. / 6. päivä
Litteita kaloja, laineita, löylyä ja lettuja:
Tänään oli tähänastisista päivistä tuulisin. Suoraan pohjoisesta puhaltava tuuli oli iltapäivällä ylimmillään puuskissa 15 m/s, joten meren pauhu kuului sisälle saakka. Edellisenä iltana kalaverkot laskeneet majakanvartijat olivat kuitenkin ennakoineet laskemalla verkot saaren eteläpuolelle, pahimmilta mainingeilta suojaan. Lisäksi nosto tehtiin ripeästi heti aamupalan jälkeen, jolloin tuuli vasta keräili voimiaan.
20.6. / 7. päivä
Märket goes to Juhannus!:
Vaikka päivät majakkasaarella täyttyvät helposti isommasta tai pienemmästä puuhailusta, kohteessa on myös vapaata aikaa. Tällä viikolla sitä on ollut ehkä hieman normaalia enemmänkin, koska lauantain jälkeen saarelle ei ole eksynyt ainuttakaan vierailijaa. Suurin syy tähän lienee varsin navakat tuulet ja toisaalta veneilijöiden määrä ulkosaaristossa on yleensäkin alkukesällä keski-/loppukesää pienempi.
Majakan vapaa-ajantoiminnoista suosituimpia vaikuttaa olleen majakanvartijasta riippuen: lintujen/hylkeiden/laivojen puuhien tarkkailu, valokuvaus, lepäily, puuhastelu tai yhteydenpito kaukaisiin maihin.
Juhannusaaton juhla-ateria valmisteltiin huolella savustamalla kalaa, keittämällä uusia perunoita, paistamalla tuoreita sämpylöitä ja valmistamalla kermaviili-jeera -kastiketta.
—- Märketin majakanvartijat toivottavat kaikille lukijoille Oikein Mukavaa Juhannusta!!—-
21.6. / 8. päivä
Juhannuspäivä, bonuspäivä & viimeinen päivä!:
Ennen viimeisen talkoopäivän tapahtumia, palaamme vielä eiliseen iltaan. Nettitoimituksen sulkeuduttua juhlapäivän johdosta normaalia aiemmin, alkoi nimittäin tapahtua: valpas majakanvartijamme Petri havaitsi suoraan lännestä lähestyvät, alkuun tunnistamattomat kohteet. Tiukka kiikarointi Ruotsin suuntaan tuotti tulosta ja tilannekuva alkoi hahmottua: neljä melojaa – saisimme vieraita! Alkuviikon kokemusten pohjalta tuijotimme toisiamme, voiko näinkin käydä? Innostuksen ja järkytyksen tunteiden sekamelskassa vaihtoehdot alkoivat hahmottua: joko laskemme lipun ja lukittaudumme majakkaan tai menemme rantaa kohden suuntaavia vieraita vastaan… Hetken aivoriihen tuloksena, päätimme rohkeasti valita jälkimmäisen vaihtoehdon – kävi miten kävi!
Riskinotto kannatti: tuskin vieraat olivat ehtineet rantautua, kun joukkomme oli jo lahjottu läntisen naapurimme pienoislipuilla, jotka heiluivat saaren rajavyöhykkeellä pohjoismaisen yhteistyön ilmentymänä – ja vieläpä Suomen lipun päivän aattona!
Ruotsin liput käsissä ja vielä extralahjuksena rantautujilta saatu noitapilli (häxpipa) suupielessä, hioimme sotastrategiaa: nyt tai ei koskaan meillä on mahdollisuus parantaa viikon kassavirtaa – ei muuta kuin opastuskierroksesta tarjous pystyyn! Asiassa oli toki pienenä “muttana” se, että meillä talkoolaiskeltanokilla ei vielä ollut ainuttakaan kokemusta opaskieroksen vetämisestä – ja tässä tapauksessa pelkkä Kotkan tai Auran murre ei tulisi riittämään… Mutta haasteet on tarkoitettu selätettäviksi! Aina sanavalmis, maailmaa nähnyt majakanvartijamme Mika päätti ottaa haasteen vastaan ja hoitaa opastuksen englannin kielellä – kaupat syntyi!
Kierroksen lopputuloksena vieraat vaikuttivat viihtyneen erinomaisesti. He olivat hyvinkin kiinnostuneita ja tekivät vieläpä avokätisesti ostoksia majakan myymälässä – siis kaikin puolin onnistunut vierailu!
Itse juhannuspäivähän oli talkooryhmällemme ennalta suunniteltu “bonuspäivä”, koska juhlapyhän takia miehistön vaihto tapahtuu normaalin lauantaivaihdon sijasta vasta sunnuntaina. Tämähän ei meitä haitannut – ei ollenkaan! Juhannuspäivään majakalla sisältyi jokapäiväisiä puuhia, hyöstettynä pienillä ekstroilla. Tässä kohtaa esittelemme osan viikon toistuvista tehtävistä ja niiden tekijät:
Talkooviikon 25 miehistö kiittää Suomen Majakkaseuraa, seuran aktiiveja ja kaikkia Märketin kunnostamiseen osallistuneita ainutlaatuisen talkooviikon mahdollistamisesta ikimuistettavassa kohteessa – kiitos!!
“Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
– Presidentti Mauno Koivisto