15.6. Lauantai

Radioamatööriviikon jälkeen Märket valmistautuu rauhallisempaan, poikkeuksellisesti juhannuksen yli (la-su) kestävään vartiovuoroviikkoon. Maanantaihin asti meitä kahta ensikertalaista opastamaan jäivät edelliseltä viikolta Outi ja Juuso. Sen jälkeen majakka olisi meidän kahden, Sarin ja Suvin, vastuulla. Talkoolaisviikojen tarkoitus on paitsi kunnostaa ja ylläpitää majakkarakennuksia, tuoda yhteen karulla luodolla elämisestä kiinnostuneita, muuten toisilleen vieraita ihmisiä. Viimeistään Turku-Maarianhamina -laivamatkan puolivälissä varmistui, että matkaseuramatchaus oli onnistunut.

Biologi ja eräopas lähdössä merelle.


Tapasimme siis Sarin kanssa automatkan alkaessa Helsingistä Turkuun.  Maarianhaminassa ehdimme hankkia juhannusasusteet Emmaus-kirpputorilta (lämmin suositus sille ja myös Emmauksen kautta löytyneelle lähiruokaravintola Returcafélle). Fredrik kuljetti meidät tyynessä, aurinkoisessa kelissä Märketille, jossa teimme hieman hätäisen vaihdon; seitsemän radioamatööriä ja yksi talkoolainen ulos, kaksi uutta tilalle.

Majakan etelä- ja lounaisseinustat ovat lapintiirojen maita. Kuvauspaikalle kuuluu myös hallien laulun läheiseltä luodolta.


Aika pian saimme ensimmäiset vieraat ja houkuttelimme ruotsin kieltä jostain muistin syövereistä. Välissä kävimme bongaamassa ensimmäiset hallit ja kiersimme läpi keltaisen jäkälän täplittämät, vihreiden levälammikoiden värittämät kalliot.

Ahvenanmaalaiset vieraamme.


Alkuillasta eteläsataman eteen ankkuroitui komea Orbiit. Ihailimme vihreää laivaa ja jännitimme heidän seuraavia liikkeitään. Kaksi kumiveneellistä sukeltajia tulikin kierrokselle ja kahville.

Virossa merentutkimusaluksena toiminut Orbiit palvelee nykyisin sukeltajia. Haaveilimme kiertävämme sillä maailman meriä.


Hylkysukeltajat lähdössä "kotiin" matkamuistojen kera. Majakkaseura kiittää visiitistä!


 

Ruokalista lienee hieman eksoottisempi kuin "oikeiden" majakanvartioiden aikaan.


-Suvi

 

16.6. Sunnuntai

Aamulla aurinko herätti tornikamarissa nukkujan paistamalla suoraan silmiin klo 7. Kuten entiset päivystävät majakanvartijat, minäkin käänsin pään sängyn toiseen päähän käytyäni ensin ulkona toteamassa, että hallit laulavat edelleen eivätkä tiirat ole sopeutuneet meidän läsnäoloomme yön aikana. Majakan takaseinustalla hautova haahkanaaras sen sijaan oli visusti paikallaan.

Märketin tornista on komeat näkymät Suomen ja Ruotsin puolelle.


Päivä oli heti aamusta alkaen niin aurinkoinen ja lähes tuuleton, että varauduimme vierastulvaan. Toisin kävi. Saimme puuhastella perusasioiden äärellä koko päivän, ja aikaa niihin saa majakalla menemään hämmästyttävän hyvin. Ensimmäisen kerran istahdimme auringossa lämmenneelle, mustalle oliviinidiabaasikalliolle välipala-aikaan ja senkin ajan käytimme lintujen kiikarointiin ja tunnistamiseen. Ruokkipari ilahdutti meitä pidemmällä visiitillä ja kauempana itäisillä kalliolla taapersi itsekseen kiivaasti äännähdellen (ilmeisesti) tylli.

Katselimme kalliota sillä silmällä, mistä löytyisi nukkumiseen sopiva tasaisempi ja tuulensuojainen paikka. Jääkausi on tehnyt hyvää työtä ensimmäisen toteuttamiseksi.


Vierailijat viedään kierroksella torniin. Ei ahtaan- tai korkeanpaikankammoisille! Siivekkäät (sulkasääsket) ovat yläilmoissa hiljaisia, mutta kiintyvät helposti tulijoihin.

Muutama siivekäs selkärangaton kiinnostuneena majakan tornissa olevista Ilmatieteenlaitoksen mittareista.


Huomenna hyvästelemme viime viikon viimeiset kaksi talkoolaista ja jäämme vahtivuoroon kahden naisen voimin. Sääennusteet näyttävät aurinkoa ja maltillista tuulta. Toiveissa olisi edes yksi hieman tuulisempi päivä, muuten myrskyn kokeminen jää seuraavaan kertaan.

Vierailijoita odotellessa, tiirojen hätyytellessä terassilla istujia.


 

Videolla esiintyvät leväkatkat pelastuivat huomisesta tiskivedestä.

IMG_0134

-Suvi

 

17.6. Maanantai

Voiko aamut alkaa kauniimmin, kuin täällä Ahvenanmerellä Märketin majakalla.
Auriko paistaa, lapintiirat kiljahtelee ja hylkeet, nuo kauniit ja sympaattiset nisäkkäät, laulavat läheisellä luodolla. Kymmenittäin harmaahylkeitä vieri vieressä paistattelemassa auringossa ja uiskentelemassa poukamassa.

Päivä oli puuhakas heti aamusta alkaen, niinkuin muutkin aamut täällä luodolla kahden maan rajalla.
Ruokavastaavana olen saanut laittaa aamupaloja, lounaita ja päivällisiä Outille, Juusolle ja Suville. Juurespaistosta, makkaraa, kookoskanakeittoa ja kasvissosekeittoa.

Tilavassa keittiössä kokkaus suuremmallekkin porukkalle sujuu.


Tänään aamupäivällä ennen vieraiden tuloa skoolasimme kuusenkerkkäjuomalla, toivottelimme hyvää kesää toisillemme ja kiittelimme mukavista yhteisistä päivistä ja ennen kaikkea Outin neuvoista ja vinkeistä konkarina meille ensikertalaisille.

Käringsundista saapui siis vieraaksemme nelihenkinen seurue Fredrikin veneellä. Otimme heidät innolla vastaan pohjoissatamassa. Päivä oli mitä onnistunein vieraiden nauttiessa majakan historiasta ja keittiön antimista eli raparperipiirakasta vaniljakastikkeen kera.

Fredrikin mukana tuli yllättäen tuttuja kasvoja Espoosta.


Veneen lähdettyä jäimme jakamaan majakkaluotoa tiirojen kanssa. Päivällinen lämpimällä kalliolla, levälammikon elämän tutkailua ja jalkakylpy pehmeässä suolilevässä. Siinä loppuillan tärkeimmät.

Kuka kaipaa telkkaria?


 

Illalla tuulilukemat nousivat yli 10 m/s suunnasta länsi-lounas. Myrskyä saamme silti vielä odottaa.

-Sari (ja Suvi)

 

18.6. Tiistai

Länsi- ja lounaistuuli jatkui tänään. Siltä suojaan maastouduimme majakan taa, mustalle auringon lämmittämälle kalliolle. Saimme yhdeksi viikon tehtäväksi nauttia olostamme. Nyt oli sen hetki. Lukemista, aurinkorasvaa, majakkapuheita, tarinoita molempien elämästä, torkkumista, kiikarointia ja lintukirjan selaamista. Välissä horisonttiin tähystämistä ja toteamista, että kalastusveneelläkin on muita suunnitelmia.

Suojakerroin 50 ei ole ollenkaan liioittelua tällä luodolla.


Aika tuntuu luodolla pysähtyvän, mutta menevän silti nopeasti. Pestimme alkaa olla puolivälissä ja majakka tuntuu jo kodilta.

Vieraskirjaa selaillessa löytyi tuttuja nimiä ja alkusysäys siihen, että olen nyt täällä. Kiitos IP <3

Ehkä joku vuosi tulemme tänne yhdessä?


Hallit ovat vieneet sydämemme. Ei mene kauaa, kun rupeamme nimeämään niitä. Iso vihreänharmaa venytteli, rapsutteli ja näytti joogaavan tyytyväisenä pienen vaaleanharmaan vieressä. Eräs kävi eteläsataman valkoisen poijun vieressä katsastamassa uusia kalliota, mutta ei vielä jäänyt.

Ennen saunaa iltakävely vei luodon itäkärkeen. Lajilistalle saatiin uusina havaintoina meriharakka, merirokko ja rakkolevä. Tylli pyrähteli ympärillä aivan kuin olisi houkutellut haluamaansa suuntaan tai leikkinyt hippaa. Pieni parvi tummia jäi vielä tunnistamatta.

Ilo on talkookaveri, joka jaksaa kiikaroida ja ihmetellä kallionkolojen elämää.


Illalla talkooviikon ensimmäiset sadepisarat kastelivat kalliot sillä aikaa kun saunoimme.

Iltakävelyllä lähes niin kaukana kuin mahdollista.


Merituulen raikastama onnellinen majakkanainen..


-Suvi

19.6. Keskiviikko

Ei ehdi vessaan. Hammastahna jää valumaan suupielestä tuuleen. Olisi nälkäkin. Kroppa huutaa aamukahvia. Mutta ei pysty. Majakkaluodolla on halli! Ihan tuossa pohjoissatamassa. Siellä se vääntelehtii, näyttää kuin vilkuttaisi. Kuitenkin niin kaukana, ettei valokuvamalliksi aio. Vaikka toiveikkaina yritämme.

Aamutoimien pysäyttäjä ei suostunut linssiluteksi.


Tänään isot eläimet näyttäytyvät läheltä. Lännen puolella kävi merimetso, siirtyi sitten kaakkoiskärkeen. Eteläsatamaan purjehti kaksi kyhmyjoutsenta, toteamaan ettei ruokatarjonta tyydytä. Pienemmistä frakkipukuinen meriharakka tökötti samalla kalliolla kuin eilen. Joku pitää rutiineista. Hallin paikan valtasivat riskilät, joiden lentely majakan ympäri näyttää välillä päättömältä, lähes itsetuhoiselta. Punaiset jalat vilkkuvat ja seinänväistöliike tapahtuu viimetingassa. Onneksi. Ruskea porukka varmistui haahkoiksi. Äitejä ja liuta poikasia. Nokka paljasti heidät.

Tiirojen lisäksi riskilät ja isokoskelot majailevat luodolla vaihtaen paikkaa päivittäin.


Tuuli puhalsi parhaimmillaan 11 m/s kunnes yht´äkkiä illalla tyyntyi. Hallit lähtivät matkoihinsa. Luotamme niiden palaavan, ettei vilkutus ollutkaan hyvästit. Ehkä niille koitti ruoka-aika, pidempi lounastauko.

Aallot pitivät vierailijat poissa ja majakanvartijat unisina. Pieniä puuhia, torkkuja, ruuanlaittoa ja ruokavaraston inventaariota seuraavan viikon porukkaa varten.

Merisaunio ilahduttaa kallion halkeamista nousevilla kukinnoilla, Wikipedian kuvausteksti lajikuvauksella.

Tutumman peltosaunion mereinen serkku, merisaunio. Voikukan ohella yksi harvoista värikkäästi kukkivista luotolaisista.


" ...liuskat rihmamaisen kapeita, lyhyitä-pitkiä, pyöreä-suippokärkisiä, joskus möyheitä. Mykeröstö on huiskilomainen. Mykeröpohjus on kekomainen ja täyteinen." Kasvititeilijän kieltä. (Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Merisaunio)


 

-Suvi

20.6. Torstai

Tuuli tuli tänään oikeasta suunnasta ja kovaa, parhaimmillaan yli 10 m/s. Pihalta ei tuntunut löytyvän suojaisaa paikkaa, joten pelkkä nautiskelu ei tullut kuuloonkaan. Myös majakanvartijatoverini on sen verran tehokasta sorttia, että aamulle oli kehiteltävä tekemistä. Tänään se oli kompostin tyhjennys, tuo töistä houkuttelevin ja raikkain heti huussin tyhjennyksen jälkeen.

Asianmukainen suojavarustus päällä rohkeasti kohteen äärelle.


Kuluvan viikon aikana olemme syöneet pois edellisten viikkolaisten kasviksia ja tuottaneet kiitettävän määrän biojätettä. Kompostin kapasiteetti oli jo ennen tätä viikkoa kovilla, ja ämpärilinen kaalinpäitä ja sellerinvarsia päivässä oli sille yliannostus. Niinpä kaavimme kompostin pohjalta ties kuinka vanhaa, multaa etäisesti muistuttavaa märkää massaa säkkeihin kalliolle kuivumaan.

Päivän saalis nauttimassa kesän toiseksi pisimmän päivän paisteesta (ja tuulesta).


Työ oli haisevaa mutta palkitsevaa. Illalla kompostin lämpötila oli noussut 36 -> 42 °C!

Pahin on ohi, enää työväineiden viimeistelyhuolto vaaravyöhykkeellä.


Työn jälkeen oli aikaa lounaalle, kadonneiden hallien perään haikailulle ja juhannussuunnitelmien teolle. Taisi sitä löytyä myös kalliolla torkahtamiselle...

Tuulensuojaa etsiessä päädyimme tiirojen reviirille saunan taa. Samalle seinustalle pyrki riskilä, joka könötti aina hetken kivireunustalla ja sen jälkeen hyppäsi punaiset jalat perässä roikkuen kohti merta.


Päivän ja alkuillan tuuli sai aikaan komeita vaahtopäitä ja Majakkaseuran lippu liehui voimalla tuuliturbiinien paahtaessa täyttä vauhtia. Sisällä pönttöuunit ja tomaattilinssikeitto pitivät meidät lämpöisinä. Alla olevassa videossa tuulitunnelmia grillitasanteelta eteläsataman suuntaan.

IMG_0287

-Suvi

21.6. Perjantai

Majakanvartijakaksikko vetäytyy juhannuksen viettoon ja palaa huomenna päiväkirjan pariin kertaamaan aaton tapahtumat. Oikein hyvää ja nautinnollista juhannusta kaikille majakoiden ystäville!

Vieraat Ahvenanmaalta toivat mukanaan juhannuksen. Gäster från Åland och midsommarkaffe.


-Suvi och Sari

22.6. Lauantai

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta meidän kohdalla onneksi päivää myöhemmin.

Juhannuksen vietimme aurinkoisessa säässä. Aamulla lähdimme "metsästämään" luodon vakipaikoille lekottelemaan nousseita hylkeitä. Melko hyviä ryömijöitä meistä onkin jo kehkeytynyt! Hylkeillä on kaksi vakipaikkaa, ja niissä 1-2 hallia lekottelee, kylläkin hieman epäluuloisina, ihmiset haistettuaan.

Juhannusaattona ilo vaihtui huoleen, kun pienemmällä vaalealla näytti olevan syvä haava oikean eturaajan yläpuolella. Tarkemmalla tarkastelulla selvisi, että haava jatkui myös vasemmalla puolella, ja selällä ihon sisältä pilkotti oranssi narunpätkä. Pahaa jälkeä oli ihmisen jättämä köysi tehnyt! Onneksi halli näytti uivan sukkelasti ja turkki oli kiiltävä ja rasvakerros hyllyvä. Vielä illemmalla palattuamme tällä köysi-hallilla oli kaveri mukanaan, ja vietimme aikaa mahallaan kalliolla kaksikkoa tarkastellen.



Modernin ajan hylkeenpyytäjät mahallaan kalliolla pohtimassa hylkeenpelastussuunnitelmaa.

Kaksikko suojaisessa poukamassa viettämässä juhannusaattoa.


Kesken bongailun majakanvartiojoihin tuli vauhtia. Silmät käväisivät horisontissa, ja siellä vene kiisi täyttä vauhtia suoraan pohjoissatamaa kohden! Hylkeet saivat jäädä, kun kirmasimme paljain jaloin luodon halki kohti majakkaa.Vieraita! Renkaat! Kahvia!

Rantautujat osottautuivat kokeneiksi luotolaisiksi, erityisesti venekuski Bengt Granberg, joka on työkseen veneillyt Majakkaseuralaisia ja turisteja luodolle. Ahvenanmaalaiset vieraamme osoittautuivat loistavaksi juhannusseuraksi! Kuulimme Bengtin majakkatarinoita, juttelimme majakalla asumisesta ensikertalaisten kanssa, saimme nauttia eväsleipiä, joiden välissä oli Bengtin kasvattamaa villisikaa ja vastavuoroisesti tarjosimme juhannusjuomaksi Sarin tekemää kuusenkerkkäjuomaa, joka sai Granbergiltä kehuja. Det var otroligt fint att ha besökare, tack for Bengt och gänget!

Hejdå, hoppas att vi treffas igen här på Märket!


Vierailu herätti kipinän ruotsinkielen vahvistamiseen. Miten hauska olikaan rupatella ruotsiksi ja ymmärtää vähän vitsailuakin! Vieraat olivat silminnähden tyytyväisiä, että kommunikoimme heidän äidinkielellään.

Illemmalla teimme uuden hyljesafariretken hiipien kallioita pitkin. Tumma kallio oli lämmennyt auringossa, joka vielä rusketti majakkalaisiakin. Kun tulimme paluumatkalla vihreän uima-altaan kohdalle, oli vihdoin sopiva hetki suolileväpohjaisessa kalliolammikossa kylpemiseen. Miten pehmeää levä olikaan, ja vesi kirkasta!

Kuka kaipaa Karibialle kun on Märket!


Sari on hoitanut ruokavastaavan pestin enemmän kuin kiitettävästi. Parempaa keittiömestaria majakkakeittiöön en voisi toivoa!

Sari juhannusaattona asianmukaisesti pukeutuneena olosuhteisiin sopivasti.


Evässuklaiden loputtua otinkin tosissani vihjeen, että voisin ihan itse valmistaa toivomani juhannusmutakakun. Näin pääsin tarjoamaan Sarille kakkua, jonka tein sillä välin kun hän toteutti haavettaan  putsata majakkarakennuksen ikkunalaudat hämähäkinseiteistä ja tuhansista sääskenraadoista sekä pyyhkiä sisäikkunat kiiltäviksi.

Kladdkaka med merisaunio (Tripleurospermum maritimum).


Koska aikamme majakalla lähestyi loppua ja juhannusaattoillan merituuli puhalsi tuimasti mutta lämpimästi etelästä/lounaasta, päätimme toteuttaa ensimmäisen päivän idean: nukkua kalliolla. Lähes sopiva kallionkolo löytyi majakan ja myrskymuurin välistä. Hyljettä emme saaneet unikaveriksi, ja aikaiseen aamuun kestimme lähemmäs 15 m/s yltynyttä tuultakin. Kerrossänkyihin hiipiessä iloitsimme, että mikä tuuri, että matkaseuraksi sattuu toinen kalliolla nukkumisesta innostuva majakkatyyppi!

Majakanvartijat kalliolla hylkeiden laulua ja tiirojen mekastusta kuuntelemassa.


Juhannuspäivä valkeni tuulisena ja työn täyteisenä. Tiskausta, siivousta, jämäruokien urakkamaista syömistä, hallibongausta (polvi- ja kämmensuojat muuten ei ole yhtään liioittelua tässä lajissa!), kalliolaguunien kirkkaiden vesien elämän tutkimista ja lopulta pakkausta. Usein kesken ruuan huomaan tuijottavani horisonttiin ja miettiväni, voiko elämä olla oikeasti tällaista. Tapaamme taatusti vielä, Märket, luodon mustat, jalkapohjien alla lämmittävät kalliot ja tuulessa haikeasti laulavat hallit! <3

Hei hei hallit, veitte sydämemme!


-Suvi ja Sari

 

 

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content