Lauantai 15.6.
Kauan odotettu talkooviikko Märketillä on alkamassa! Saavuimme majakkasaarelle kahden konkarin ja neljän untuvikon voimin kevyessä myötäaallokossa ja aurinkoisessa säässä. Kyydissä oli myös viiikon ensimmäiset turistit pikakäynnillä.
Jo ensimmäisenä päivänä tämä Märketin pikkuperheemme puhaltaa kotoisasti yhteen hiileen ja pikkuaskareet sujuvat hyvässä yhteishengessä! Ihan aluksi treenasimme majakkaopastuksia lukuisilla kansainvälisillä kielillä. M/s Sefyrin poistuttua siirsimme yhteivoimin laiturirenkaat turvaan. Kumiveneen nosto vaatikin jo järeämpää apukalustoa tiirojen kiihkeän hyökkäilyn varalta. Tämän jälkeen osa meistä tarvitsi jo pienet päiväunet työn raskaan raatamina! TimoThe Chef pitää huolen että täällä ei kukaan kärsi nälkää vaikka nälkä tuntuukin koko ajan yllättävän… Aikainen herääminen tuntuu vielä verottavan voimia ja uskonkin unen tulevan tänään nopeasti. Eri asia on malttaako mennä nukkumaan!
Kuvat by Tuula
Sunnuntai 16.6.
Ensimmäinen yö majakassa takana. Pikkuhiljaa alamme toipua matkan aiheuttamasta rasituksesta, aikaisista herätyksistä ja Viking Glorylla kanssamme matkustaneista iloisista 1509:stä 10-11 -vuotiaista lapsista. ( Loput 1500 matkustivat Galaxylla palloa potkimaan) Mutta nyt on kaikki paremmin kuin hyvin ja ja päivä no 2 voi alkaa!
No mistä sitten koostuu leppoisa talkoosunnuntai aamukahvin lisäksi? Päivä alkaa asiantuntevasti meri-ilman haistelulla, säätilanteen kartoittamisella ja turistitulvaan varautumisella. Pelkkää joutenoloa ei voi kuitenkaan koskaan vähätellä ja tähän tulemmekin kiinnittämään erityistä huomiota! Sami treenaa opastusta hyljeyhdyskunnalle ja palaute on posiitiivista – kuinkas muuten!
Arkiset mutta aikaavievät peruspuuhastelut ryhdittävät päiväämme kivasti ja olemisen sietämätön keveys huipentuu merelliseen uintiretkeen Ruotsin vesillä. Turvaköysi apunamme ja turvahenkilö turvanamme pääsimme onnellisesti takaisin Suomeen. Tämän jälkeen kallion lämpö veti jälleen puoleensa sakenevasta merisumusta ja voimistuvasta tuulesta huolimatta.
Leppoisaan sunnuntaihin sopii myös tiirojen tarkkailu, hylkeiden tuijottelu, saunan lämmitys, neulominen ja korttipelit lukuisia ruoka- ja kehvihetkiä unohtamatta. Timon rakkaudella pyöräyttämät pikkusämpylät sulivat suussa! Jotta ei mene ihan työnteoksi niin lopetan päiväkirjan kirjoittamisen tällä kertaa tähän!
Kuvat by Maija ja Tuula
Maanantai 17.6.
Heräsimme uuteen päivään levänneinä ja virkeinä. Aamu oli vähän sateinen mutta tyyni ja lämmin. Jokainen tuntui kuin itsestään löytävän jotain pientä puuhattavaa: nettiaseman lukuisat johdot ja kaapelit ynnä muut nippelit ja nappelit saivat kyytiä tai päätyivät laatikkoon x samoin kuin viiteen kertaan printatut esitteet ja ohjeet löysivät paikkansa. Myös penaalin terävin kynä tarkistettiin huolella!
Sään kirkastuessa ja tuulen pysyessä minimissä päätimme käynnistää kumiveneharjoitukset. Pelastusliivit ylle ja kypärät päähän (tämä siis reviiriään ja pesiään puolustavien tiirojen varalta) ja menoksi.Vene vinssillä veteen ja sitten kyytiin. Tämähän meiltä sujui! Ja mitenkäs tämä moottori sitten toimiikaan… Kukaan meistä ei ollut varsinaisesti ihan lähiaikoina perämoottoria käyttänyt eikä ohjeita ollut missään. Ihan hiukkasen piti pohdiskella a: miten käynnistysvipu vapautetaan b: miten moottori lasketaan veteen ja c: miten moottori sammutetaan. Kaikki nämä voivat kuulostaa veneilijästä ihan itsestäänselviltä asioilta mutta meille ne aukenivat hivenen hitaasti mutta kirkastuivat täyteen loistoon mahtavalla tiimityöllä!
Nyt kun moottorin käyttö oli hanskassa meloimme veneemme ulommas ja moottorin avulla luovimme aluksemme ohi kallioiden ja matalikkojen poijulle ja takaisin. Tätä harjoittelimme muutaman kerran ja olimme tyytyväisiä oppimaamme. Lopuksi teimme hyljepongauskierroksen Märketin ympäri ja tuijottelimme toisiamme tovin moottori sammutettuna.
Kylläpä taas työlään operaation jälkeen ruoka maistui; varsinkin meille, joilla on erikoisosaamisen alueena syöminen! (Jokainenhan on hyvä jossain) Sitten uimista meressä ja Modersmagenissa sekä loikoilua kuumalla kalliolla. Hoh hoijaa kun on rankkaa. Huomenna sitten uudet kujeet!
Kuvat by Tuula ja Maija
Tiistai 18.6.
Päivä no 4. Aurinko paistaa. Täydellinen päivä. Taas. Päivän aikataulu on vakiintunut kuin itsestään niin että aamupalabuffee on katettuna klo 8.30. Tämän jälkeen jo hyväksi havaittuna käytäntöna (ennenkuin kukaan karkaa omille teilleen) on sopia keskenään päivän askareet eli suoritamme niin sanotun työnjaon! Vuorovastaavamme Maijan kannustavana mottona onkin osuvasti: “Anna palvelumielen valaista tiesi” Ja tämän kultaakin kalliimman ohjenuoran voimin voimme tarttua päivän haasteisiin luottavaisin mielin. Joku vielä ehättää huikata kannustavasti lausahdukset: “Yhdessä olemme enemmän” ja “Kaveria ei jätetä!”
Siis hommiin! Pikkuperheemme jokainen jäsen löytää jälleen sopivaa tekemistä ja kaiken aherruksen keskellä muistutamme toisiamme lausein “Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä” ja “Työ ei lopu tekemällä” kuin myös “Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Loistavaksi kannustukseksi muistui myös mieleen sananlasku: “Miksi tehdä jotain, minkä voi jättää huomennakin tekemättä” ja yksinkertaisuudessaan neuvo: “Hiljaa hyvä tulee”
Kaiken työnteon (Lue: veden pumppaus, tiskaus, ruoanlaitto, veneen nosto, halonhakkuu, vesiputken “korjaus” tms) ja työn teon aloittamisen ajattelun jälkeen maistuivat ahkeruuskahvit ja Ullan paistamat letut asiaankuuluvine lisukkeineen. Moni asiahan on sananlaskunkin mukaan “Aloittamista vaille valmis” mutta nyt kyllä toimimme sananlaskun “Ensin työ – sitten huvi” mukaan.
Väsyneenä mutta onnellisena on päivän päätteksi hyvä muistuttaa itseään että “Jos tunnet työniloa, istu hetkeksi ja odota, että se tunne menee pois!” Ja vaikka nyt ollaan vasta talkooviikon puolivälissä niin muista sanonta: “Viikon kestää vaikka aidan seipäässä!”
Kuvat by Tuula
Keskiviikko 19.6.
Aamu aukeni aurinkoisena ja enteili lämmintä päivää. Jo eilispäivänä saimme tietoomme että saarelle saapuu Lepakkomies Turusta. Koska tarkkaa ajankohtaa emme tienneet niin päivän agendaksi sukeutui sopivasti laivaliikenteen aktiivinen tarkkailu. Emme myöskään olleet varmoja lepakkomiehen tulosuunnasta joten meidän piti jakaa Märketia ympäröivä meri tasaisiin tarkkailusektoreihin! Kiikarit käteen ja vahtiin!
Aika kului mutta miestä ei näkynyt. Eipä hätää – kyllä meillä muutakin tarkkailtavaa riitti! Paitsi että me tarkkailimme pesiään vartioivia tiiroja olivat tiirat päättäneet tarkkailla jokaista kaksijalkaista ärhäkämmin kuin koskaan! Ne hyökkivät jokaista kulkijaa päin sekä ylätasanteella että ulkoportaikossa. Kypärät ja harjanvarret olivat ahkeraakin ahkerammassa käytössä.
Lepakkotutkijaa yhä odotellessamme meidät jälleen yllätti nälkä. Sanonta “Ei oo hetikää nii näläkä ku välillä syää” ei tunnu juuri pitävän paikkansa meillä mutta siitä viis! Timolla tuntuu olevan telepaattisia kykyjä loihtia meille ruokaa aina kun ajatuskin käy meillä seuraavassa syömisessä … Ja kyllä kalasoppa ja vastaleivotut sämpylät meille kaikille maistuivat!
Ja kun ei vieläkään näkynyt venettä niin päätimme välillä tarkkailla hylkeitä. Läheisellä luodolla makoili tänäänkin hylkeitä vieri vieressä; Sami laski 130:een. Niiden ujeltava vaikerrukselta kuulostava “laulu” kuuluu jopa majakan sisälle asti. Yhden yksinäisen hylkeen Sami ja Bașak ristivät merellisesti Tyrskyksi. Tämä hylkeiden tarkkailu ei suinkaan ollut yksisuuntaista laatua sillä hetken Ruotsin puoleisella kalliolla istuskellessani noin 20 hylkeen lauma uiskenteli uteliaana tuijottelemaan minua. Vieläkin kuulen hylkeiden laulun mielessäni.
Merenkulun väsymätön tarkkailu tuotti lopulta tulosta kun sektorilla 4 havaitsimme pienen lähestyvän pisteen. Piste tarkentui moottoriveneeksi ja vaikka se oli vielä kaukana horisontissa olimme enemmän kuin valmiit ottamaan vastaan tulijan. Kiikari paljasti että veneessä oli useampi. Siispä venettä vastaan ja toivottamaan tervetulleeksi koko Turun AMK:n lepakkodetektorin 4 hengen asennusryhmä.
Vierailu oli lyhyt mutta mukava sosiaalinen hetki. Lepakkoloota (?) asetettiin paikalleen, miehet söivät eväät, joivat kahvit ja käväisivät ihailemassa maisemia ylhäältä majakasta ja jatkoivat sitten matkaa.
Tarkkailun alle tänäään joutuivat myös kompostori ja sen lämpötila sekä pumpun tukkiutunut vesiletku. Mutta koska laiska töitään luettelee päätän raportin Märketilta tänään tähän. Kohta suuntaamme makuupusseinemme kalliolle “nukkumaan”! Nyt hyvää yötä!
Kuvat by Tuula ja Basak
Torstai 20.6.
Päivä no 6. Kuuntelen tuulen puhinaa. Pidän vielä silmät kiinni ja keskityn kuulostelemaan ympärillä pauhuavaa merta. Kello on vähän vaille neljä ja auringon nousuun on vielä puolisen tuntia. Avaan silmäni ja taivaanrannan valon kajo on jo havaittavissa. Taivas on yläpuolellani täysin kirkas ja totean nukkuneeni yön hämärimmät hetket. Tähtiä en ehtinyt taivaalla nähdä mutta ei niitä ehkä näkynytkään… Suljen vielä hetkeksi silmäni…
Kun kömmin ylös lämpöisestä makuupussistani ja nousen kalliotasanteelle niin aurinko on jo noussut. Kello on 4.22. Näen miten aallot lyövät vaahtopäinä rantaan ja kuohuvat valkoisenaan pitkälle saareen. Meren pauhu on huumaava ja pohjoisesta puhaltava tuuli todella näyttää voimansa! Jään katsomaan ja ihmettelelmään aaltojen rytmikästä saapumista ja enää ei nukuta lainkaan!
Tove Jansson kirjoitti kirjassaan Muumipappa ja meri: “Juuri näin oli asuttava, jos piti suurista aalloista. Saattoi istua tyrskyjen keskellä ja nähdä valtavan vihreän vesivuoren tulevan ja kuulla meren jymistävän kattonsa ylitse.” Minulle meri on elementti jonka katseluun ei voi koskaan kyllästyä. Ja vaikka tämän aamun tyrskyjä ja alati suuntaansa hakevaa tuulta ei voi mitenkään luokitella myrskyksi niin se kuitenkin muistuttaa ihmistä pienuudesta. -“Meri muistuttaa meitä siitä, että olemme osa paljon suurempaa mallia” (Anonymous)
Tuulta ja aaltoja lukuunottamatta päivä on ollut hiljainen. Yksi purjevene näkyi kaukana horisontissa ja joitain rahtialuksia on kulkenut omaa reittiään. Hylkeitä ei ole näkynyt. Vain yksinäinen Tyrsky. Tiiratkin ovat rauhoittuneet. Iltaa kohti aurinko alkoi lämmittää kallioita ja tuuli tyyntyä. Tänään oli myös korvapuustipäivä ja taisi jäädä muutama pulla huomiseksikin. Juhannusjuhlat siintävät jo mielessämme ja ohjelma hioutuu ehkä huippuunsa ensi yön unissa! Hyvän yön toivotukset Valeriu Butulescun sanoin:” Elämä. Mestariteos hiekkaa kahden aallon välillä.”
Kuvat by Tuula ja Sami
Perjantai 21.6. – juhannusaatto
En sång för Märkets familj
sävel “Anttilan keväthuumaus”
Kokki-Timo ampaisee ylös vuoteestaan
aurinko on korkeella
kesätuuli lounaassa.
Uunituoreen sämpylän tuoksu tulvahtaa
aamupalalle rynnätä toiset nyt saa!
Maija-emo tutkailee tehtävälistojaan
lempeästi ohjaa hän untuvikkojaan.
Oi voi miten lupsakkaa
elo onkaan meillä saaressa;
aurinko, meren tuoksu – parempaa ei olekaan!
Märketillä päivät ne toistaa kulkuaan
päivisin on kiirettä,
iltaisin vielä kiireempää!
Ahkerasti renkaita Sami kouluttaa,
kymmenittäin kortteja Bașakin ystävät saa.
Ulla hiljaa haaveissaan merelle katselee,
lepakkomies rantaan pian sieltä astelee.
Mitä tekee sitten Tuula,
hän kameralla kaiken taltioi,
paljastukset, mietteet hän somettaa ja raportoi!
Märketillä juhannusta nyt ootellaan,
mieli on jo korkeella,
lippukin salossa.
Kaikki saunapuhtaina pyhäpuvussaan,
pöytä on jo katettu – nyt juhlitaan.
“Hörde du lilla Ulla, kun vellikello meille soi?”
hyljekuoro laulaa ja tiiratkin ilakoi!
Kesäyö on ihan parhautta,
jaksuhalejakin jaellaan.
Vi tackar och pokkar,
nyt kumartaen poistutaan.
Hyvää juhannusta toivottaa koko Märketin talkooporukka!
Kuvat by Tuula
Sunnuntai 22.6. Juhannuspäivä
Viimeistä viedään. 8 vaiherikasta ja mieleenpainuvaa vuorokautta olemme saaneet viettää täällä kaukaisella Suomen ja Ruotsin rajavyöhykkeellä. Harvoin tulee näin paljon matkusteltua ulkomailla ja näin tiiviiseen Ruotsin ja Suomen väliä. Askel vain sivummalle niin kello ja puhelin piippaa kilpaa ja lähettää ystävällisiä tietoja EU/ETA-alueen verkkovierailuphelujen maksuista. Onneksi sekoilu ajankulun kanssa ei tuota ongelmia koska sisäinen kello pitää kuitenkin huolen ainakin ruoka-ajoista.
Tuskin olimme ehtineet tänään aamupalaa nauttia kun havaitsimme rannan läheisyydessä melojan! Olimme henkisesti valmistautuneet siihen että koko viikon meitä työllistänyt vieraiden virta olisi nyt päättynyt mutta ei! Ja melojathan tunnetusti kulkevat useimmiten laumoissa – vähintään pareittain – ja niin tämäkään ei ollut poikkeus: melojia oli kaikkiaan seitsemän! Rehellisesti sanottuna olimme enemmän kuin innoissamme saarellemme poikkeavista vieraista sillä olimmehan katselleet toistemme naamoja jo aika pitkään!
Kiiruhdimme rantaan ja seurasimme värikkään joukon maihinnousua ajatuksella “valmiina palvelukseen”. Melojat tulivat Tukholmasta ja olivat matkalla Helsinkiin ja siitä vielä ehkä eteenpäin. Ryhmä oli tsekkiläinen. Ryhmän aikataulu ei antanut myöten maksulliselle opaskierrokselle mutta käytiin kuitenkin pikaisesti majakan huipulla. Kauppakin kävi ja piipahdus venyi ehkä suunniteltua pidemmäksi kun aloimme keskustella mahdollisista melontakohteista Saaristomerellä. Melontasää olikin juuri tänään mitä parhain!
Kun viimeinenkin kajakki oli työnnetty vesille ja melojista näkyi enää pieni häivähdys horisontissa tuli itsellekin kaipuu lajin pariin. Kyllä lajitoveri aina lajitoverin tuntee.
Vieraiden poistuttua päätimme heittää vapaalle ja teimme etukäteen sovitun juhannushyljesafarin kilometrin päässä olevalle luodolle. Kumiveneen käytössähän olemme jo lähes ammattilaisia. Tämän jälkeen loppupäivä kuluikin totuttuun tapaan lähtösiivouksella ja sitä ryydittävillä loppusutjauksilla höystettynä. Mutta nyt on tullut aika päättää raportointi ja laittaa pää tyynyyn onnellisena ja monia kokemuksia rikkaampana. En tiennyt mitä odotin mutta sain varmasti paljon enemmän! Ja tässä vielä niitä sutjauksia eli elämänviisauksia aina niin positiivisilta talkooseuralaisiltani:
Työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä
Me kuusi erilaista hämähäkkiä tulimme tänne ja teimme muistojen seitin
Pieni luoto – suuri kokemus
Älä tommosta liirum laarumia
Herran jestas mikä sakki
Taivaallista soossia Taikuri-Timolta
Herran tähen; tulin, näin, häivyin!
Ähäkutti, enpäs mennykkään!
Kiitos kaikille – saa julkasta!
