Talkooviikko 26/2026 – Outi, Paula, Helena, Meeri, Kirsi ja Marja-Leena
Tämän päiväkirjan tuorein päivitys on sivulla ylimpänä. Kertomus alkaa sunnuntaista 21.6.2026 ja päättyy sunnuntaihin 28.6.2026. Tekstit ja kuvat Meerin, ellei toisin mainita.
Sunnuntai 28.6.2026 — viimeinen talkoopäivä
Talkooviikkomme huipentui sunnuntaiaamuna rivakkaan askellukseen talon, kaupan, saunan ja rantalaiturin välillä, jotta lähtövalmistelut saatiin valmiiksi ajoissa. Ruokavarastot inventoitiin, matot tuuletettiin, imuria laulatettiin huoneissa forte fortissimo, tuhkat kaavittiin pönttöuuneista ja saunankiukaan pesästä, pois vietävät jätteet pussitettiin, sauna ja huussit siivottiin ja omat kamppeet pakattiin. Kauppaakin piti järjestellä eilisen meripäivätouhun jäljiltä. Loppu hyvin, kaikki hyvin – olimme laiturilla nyssäköittemme kanssa jo ennen kuin Harry paatteineen saapui.
Talkooviikkomme oli todella onnistunut: opimme paljon ikkunoiden kunnostuksesta ja toisistamme, säät suosivat, hyttysetkään eivät pahemmin haitanneet, ruoka oli hyvää, saunaan päästiin joka ilta ja eilinen meripäivä kruunasi kokemuksen. Hyvillä mielin lähdettiin jatkamaan kesän viettoa kukin tahoillamme.
Uutta kotia etsinyt kierrätysmatto pääsi siivouksen jälkeen sisustamaan majakanvartijan suurinta kammaria.
Kunnostuksemme kohteena olleet puitteet palaavat aikanaan keittiön takaseinän isoon ikkunaan. Kunnostuksen ajaksi ikkuna-aukko on suojattu muovilla.
Meripäivästä palautuneet Majakkaseuran myyntituotteet pakattiin kaupan varastoon ja näytekappaleet järjesteltiin esittelypöydille. Pari jäätelön ja limsan ostajaa piipahti kaupalla siivoussessiomme aikaan.
Kristiinankaupungin meripäiviltä hankittu graavilohi oli taivaallista, juuri sopivaa huikopalaa hikisen aherruksen uuvuttamille talkoolaisille ennen kotimatkaa. Kirsi laati leivät ja myös kuvasi herkut.
Harrya odotellessamme ehdittiin tehdä vielä viimeiset tarkistukset tuoteinventaario-Exceliin. Voittajaolo!
Kirsi hoiteli kameraa.
Näkemiin Ytter, tapaamisiin Ytter ja talkoosiskot!
Lauantai 27.6.2026 — seitsemäs talkoopäivä
Lauantaina unohdettiin ikkunanpokat majakkamestarin pihaan ja lähdettiin parhaat eli CREW-paidat päällä Kristiinankaupunkiin Meripäivää viettämään. Majakkaseuralla oli tapahtumassa oma myyntipaikkansa, jonne roudasimme eilen pakatut seuran tuotteet myyntiin. Kirsi valikoitui tilaisuuden järjestäjien haastateltavaksi både på finska och på svenska, ja tietoa Majakkaseuran taustoista, tavoitteista ja käytännön toiminnasta tuli näin näppärästi ämyrien kautta jaetuksi meripäivä-kansalle.
Outi, Helena ja Kirsi setvivät maksupäätelaitteiden valikkoviidakkoa.
Kukapa ei haluaisi painaa päänsä majakka-aiheiseen tyynynliinaan?
Narurepun ja toalettilaukun merihenkinen kuosi kiinnosti sekin Meripäivän yleisöä kiitettävästi.
Kuvan otti ystävämme Vuokko.
Gerd Kristiinankaupungista oli päivän ensimmäinen asiakkaamme.
Vaasasta asti tulleet ystävykset innostuivat hekin kaupantekoon – no toki!
Talkoolaisten vapaahetki.
Pelastuslaitokselle lankesi hauska tehtävä, kun erään meripäivävieraan silmälasit molskahtivat vahingossa merenpohjaan. Sukeltajan vermeet löytyivät pelastajalle hetkessä, ja yleisö odottaa tässä silmä kovana, onnistuuko hän löytämään lasit, kun näkyvyys vedessä ei välttämättä ollut kummoinen. Tapaus sai hienon lopun: lasinsa kadottanut henkilö sai rillinsä takaisin.
Toinen toistaan kauniimpia veneitä oli rannassa pitkä rivi. Meripäivän yleisö toivotettiin tervetulleeksi pistäytymään myös veneiden messissä.
Iloiset myyntitykkimme lounastauolla
Paluumatkalla kohti Siipyytä poikettiin Lappväärtin Strömin kuppilaan sammuttamaan janoa holittomalla oluella ja ravitsemaan itsemme hienon mutta varsin väsyttävän päivän päätteeksi. Kun kuppilaa pyörittänyt henkilö kuuli, että meillä on Majakkaseuran tuotteita auton takapaksissa, hän halusi ehdottomasti ostaa toalettilaukun itselleen. Kaupantekohetkestä ei tullut otetuksi kuvaa, mutta yhtä kaikki siitä jäi hauska muisto.
Ström-kuppilan terassin superylläri oli trubaduuri, joka päästeli menemään kaikkea Van Morrisonin hiteistä Sommaren är korttiin ja vaikka mitä niiden väliltä. Jättekul!
Kotona majakalla oli kesäilta kauneimmillaan. Tämä rotikka mietti seuraavaa siirtoaan saunan eteisen ikkunassa ja – ehkäpä – laillamme nautti valoisan illan ainutlaatuisesta tunnelmasta.
Perjantai 26.6.2026 — kuudes talkoopäivä
Perjantaina tavoitteenamme oli saada kaikki kolme työn alla ollutta ikkunanpuitetta sellaiseen kuntoon, että joku onnekas pääsee viikon parin kuluttua vetämään niihin päällysmaalin ja viimeistelemään muutenkin puitteiden kunnostuksen. Lisäksi piti valmistella lähtöä Kristiinankaupungin Meripäivään, jossa edustamme Majakkaseuraa ja myymme T-paitoja ja muita tuotteita varaston tyhjäksi. Päivän tahti oli varsin rivakka, mutta työn ohessa muistettiin tietysti nauttia myös keskikesän pakahduttavasta vehreydestä.
Viimeiset rykäisyt puiteasioiden parissa
Remonttihommien vakiojuttu on, että uusia yllätyksiä tulee eteen juuri kun kaiken piti olla melkein valmista. Japanilainen saha osoitti arvonsa, kun yhden ikkuna-aukon kokoa piti säätää sille varatun lasiruudun kokoon sopivaksi.
Lisälista kiinni poikkipuuhun ja kittiä niskaan – kaikki hyvin. Nämä ruuvauskuvat otti Paula.
Pohjamaalaus on valmis, nyt hanskat tiskiin.
Symppis vanhan ajan kulmarauta.
Ullakon pikkuikkuna sai uuden soman tippalistan.
Kirsin ylpeys: keittiön ullakon kahvallinen pikkuikkuna. Sekin on nyt lasitettu ja pohjamaalattu valmiiksi.
Pakkasimme Majakkaseuran T-paitoja, keittiöpyyhkeitä, tyynynliinoja ja muita tuotteita myytäväksi huomisilla Kristiinankaupungin meripäivillä. Tyylikäs ja käytännöllinen toilettilaukku on seuran tuotevalikoiman hittituote nykyään, ja ihme on, jos meripäivien kävijät eivät rohmua niitä itselleen kaksin käsin.
Alla olevan kuvan otti Paula.
Maksupäätteen käyttöä harjoiteltiin vielä kahvipöydässä, jotta myynti sujuu huomenna ilman kriisejä.
Punkeilta on vaikea välttyä Ytterissäkään. Kynämerkinnät auttavat näkemään, mihin suuntaan puremajäljen punerrus kehittyy.
Hyvää yötä!
Torstai 25.6.2026 — viides talkoopäivä
Päivän sana tänään oli kitattujen puitteiden maalaus pellavaöljymaalilla. Erityistaitoja vaativien kittaushommien jälkeen tämä tuntui ihan helpolta hommalta. No katsotaan.
Solakka majakka piirtyy maisemaan, istuipa ihminen aamutuimaan missä tahansa majakanvartijan pihapiirin tärkeistä paikoista. Täällä on hyvä meditoida hetki ennen puiteasioita.
Kirsi pääsi maalausjuonesta kiinni heti herättyään. Työn edistyessä selvisi, että joitakin kittauksia on hyvä vielä vähän paikkailla pohjamaalin kuivuttua, jotta veden pääsy puitteen sisään estyy. Kuva: Paula.
Paulaa ei surettanut yhtään peittää hiellä ja vaivalla laadittuja kittauksia maalihuntuun. Eilen oli eilen ja nyt on nyt.
“Pikkuikkunan” kunnostus on edistynyt nopeasti. Tekijät lepäilevät hetken odotellessaan puitteiden öljyhölväyksen kuivumista. Huomaa puitteen keskellä nököttävä kahva!
Pikkuikkunan nurja puoli sai pohjamaalit pintaansa.
Tässä ei leivota pizzaa, vaan sekoitellaan kittimassasta erottunutta öljyä takaisin tuotteeseen. Kun liitujauhon ja öljyn suhde on reseptin mukainen ja öljy sekoittunut hyvin massaan, kitti on sopivan notkeaa ja helppoa käsitellä.
Kuva on Paulan ottama.
Majakanvartijan talon pihapiirin ainoa pienokainen, peipon poikanen, etsi tomerana syötävää välittämättä maalareista tuon taivaallista. Mustapääkertun vivahteikas lurittelu on jatkunut lähimetsässä koko viikon, punavarpunen tuntuu sen sijaan laittaneen laulupillinsä pussiin. Merilokin räyhäkkää ääntelyä on myös kuultu pitkin viikkoa.
Iltapäiväkahvilla maistettiin Helenan eilen tekemää neuvostoliittolaista jälkiruokaa. Tuhtia ja makoisaa herkkua oli se.
Reaalimaailmaan palataksemme: mittaan leikattuja ikkunalaseja tarvittiin, jotta työn alle otettujen puitteiden kunnostus ei jää kesken. Seuran luottokuski Harry tuli sopivasti paikalle jeesailemaan.
Lasileikkuri oli saanut runtua jossakin vaiheessa eikä toiminut halutusti, ennen kuin sen terät saatiin takaisin järjestykseen. Kaikki tarvittavat ruudut leikkautuivat tuon tempun jälkeen onnistuneesti. Loistavaa!
Sirkkelikin laitettiin laulamaan ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Väärän mallinen tippalista sai hetkessä uuden muodon.
Jumppahousuryhmän iltapäivähetki altaalla.
Onnistuneiden maalaushommien jälkeen kolmasosa talkooporukasta laittautui merille. Paula puikoissa.
Kalatiirat närkästyivät kutsumattomista soutelijoista ja syöksähtelivät uhkaavasti venettämme päin. Sopu kuitenkin säilyi, kun kaarsimme suosiolla kauemmas tiirojen pesäluodoista.
Näin sitä soudellaan kuin ei elämässä muuta olisi tehtykään. Meeri soutaa, Paula kuvaa.
Miksi se paalusolmun tekotapa ei muistu mieleen? Youtuben videoistakaan ei ole niin minkäänlaista apua, haloo! Päätettiin opiskella aihetta illemmalla. Sitä ennen kuitenkin vielä saunaan ja veteen. Kuvan otti Paula.
Keskiviikko 24.6.2026 — neljäs talkoopäivä
Keskiviikko oli Suuri Kittaus- ja Lasituspäivä, jonka oli määrä kehittää osallistujien kärsivällisyyttä ja vakuuttaa heidät siitä, että mitä tahansa voi oppia, kun haluaa. Ja näin tais päästä käymään. Ensin kuitenkin aamupuurolle.
Outi pelastaa aamumme valmistamalla porukalle tuhdin aamiaisen ennen heräämistämme. Joka aamu!
We love you!
Kittaamisen ja lasituksen koukuttava maailma
Eilen sellakoituihin puitteiden kyntteisiin laitettiin nyt pellavaöljykitti, joka tiivistää lasiruutujen ja puitteiden väliset saumat niin, ettei vesi pääse lahottamaan puitteita. Kaunista ja yksinkertaista. Liitujauhosta ja pellavaöljystä valmistetun kitin levittäminen sopivan paksuisesti ja tiiviisti vaati lukuisia sormiharjoituksia, mutta periksi ei annettu.
Pohjakitillä valmisteltiin mahdollisimman tasainen alusta lasiruudulle. Kittiä pitää kyntteessä olla riittävästi, jotta eristys on tiivis, mutta ei liikaa, jotta lasin saa kunnolla paikoilleen.
Lasi laskettiin varovasti kyntteisiin levitetyn pohjakitin päälle toivoen, että suorakaiteen muotoinen ruutu istuu nätisti puitteen aukkoon. Vanhoissa ikkunoissa aukkojen koot voivat vaihdella huomattavastikin, jolloin standardikokoon leikatut lasiruudut voivat tuottaa epämieluisia yllätyksiä. Kun lasi istuu aukossa hyvin, ruudun ja puitteen väliin jää milli pari välystä, jotta lasi ei joudun pinteeseen ja räpsähdä rikki, jos lämpötilat vaihtelevat rajusti.
Liian ahtaaksi todettu puitteen aukko sai Marja-Leenalta puukkoterapiaa, jotta lasiruutu saatiin paikoilleen.
Jännittävä päivä jatkui lasitusnaulojen naputtelulla. Lasitusnaulojen tehtävänä on pitää ruutu paikoillaan, jotta se ei pullahda aukosta ulos, kun puitteita käännellään maalauksen aikana. Pellavaöljykitin kuivuminen kestää kuukausia, eikä pehmeä kitti pysty pitämään ruutua paikoillaan ilman naulojen tukea.
Lasitusnauloina käytetiin kuparilankaa, jossa on valmiiksi puristetut taitoskohdat. Vasaraa liu’utetaan lasiruutua pitkin ja naula naputellaan napakasti puitteeseen kiinni niin, että naulan pää ei kuitenkaan lipsahda lasin reunan yli. Yhtään ruutua ei napsautettu vasaralla rikki, hyvä me!
Naulausten jälkeen päästiin puitteen päällyspuolen kittaamisen kimppuun. Se vasta vaativaa on. Kirsin hurmaava taidonnäyte kuvassa, miten hieno!
Hyvin ansaittu ruokatauko
Lounas päästiin ensimmäistä kertaa nauttimaan ulkoruokinnassa. Kaunis, aurinkoinen päivä.
Takaisin työmaalle
Lasin leikkaustakin kokeiltiin, jotta nähdään, mitä se on. Ennustetut riskit realisoituivat lopussa, ja taas opittiin jotakin uutta.
Talkoolaisten opittua kittauksen ja lasituksen perusteet Marja-Leena pääsi vihdoin himoitsemansa pikkuikkunan kimppuun. Ikkunan puitteesta löytyi punaista kittiä, josta tekoäly kertoo näin: “Ennen vanhaan “punaisella kitillä” tarkoitettiin yleensä punamultaan, rautaoksideihin tai muihin luonnon pigmentteihin sävytettyä perinteistä pellavaöljykittiä. Sitä käytettiin erityisesti vanhojen puuikkunoiden lasituksessa ja puuveneenrakennuksessa.”
Päivän aikana majakalla pistäytyi jäätelöostoksilla nelihenkinen perhe, jolla on mökki majakan lähistöllä. “Onpa korkeat huoneet, tunnen itseni aivan pieneksi”, tuumaili Jesse-poika majakkamestarin talon sisään piipahdettuaan. Valitettavasti perheestä ei ehditty saada kuvaa.
Ja taas kohta syödään! Illan menu: munakoiso-soijarouhe-paistosta ja persikkarahkaa.
Helena valmisteli “neuvostoliittolaista jälkiruokaa”, jossa on ainakin tiivistettyä maitoa ja banaania. Herkku on valmista vasta huomenna – on taas, mitä odottaa.
Hyvin syötyämme maistui sauna, taas kerran.
Tiistai 23.6.2026 — kolmas talkoopäivä
Aamun kolea tuulenvire kannusti varustautumaan työmaalle turva-villasukin ja väli-merinoin. Sää loiveni kyllä päivän mittaan, eikä sadetta saatu tänäkään päivänä. Hyvä niin! Aherrus ikkunapuitteiden parissa jatkuu.
Puitteista löytyy aina uusia nysvättäviä paikkoja, kilkuttimia ja tappeja, joiden funktioista käydään lyhyttä pohdintaa. Enemmän työmaalla on kuitenkin pulistu – ja joku voisi sanoa että taukoamatta – ihan muusta, kuten harrastuksista, elämän riemuista ja rotkopaikoista ja menneestä tai meneillään olevasta työelämästä. Ei olla mitään eilisen teeren tyttöjä, joten puhuttavaa riittää, kun muistikin vielä pelaa, jotenkuten. Kirjoittaja puhuu tässä nyt vain omasta puolestaan.
Marja-Leena otti varaslähdön maalin sutimiseen. Hirsikaivon kehikon reunuslautoja tässä sievistellään asennuskuntoon.
Työläimmän työvaiheen eli maalien ja kitin poiston jälkeen päästiin jo puitteiden hiontaan. Meeri sai ohjeeksi, että kevyt hionta riittää.
Turun tuomiokirkon kellot soittavat alitajunnassamme pian keskipäivää.
Lounaan jälkeen aivot taas toimivat.
Tuuletusikkunan eli “fortuskan” kehikon saaminen oikeaan muotoon kulmarautojen kiinnittämistä varten vaati tarkkuutta ja enemmän kuin yhden mittauksen. Mestari aplodeeraa onnistuneen suorituksen jälkeen.
Sähköväännin oli Paulalle uusi tuttavuus, mutta ruuvaus sujui kuin ammattilaiselta, ainakin melkein.
Joku talon ikkunoita aiemmin kunnostanut oli hairahtunut tiivistämään lasiruudun silikonilla, hyi hyi. Maalinkaapimella silikoni irtosi onneksi hyvin, ja ruutu – jonka olimme saaneet ehyenä irrotetuksi puitteesta – pääsee pesuun ja huomenna takaisin paikoilleen.
Puitteista maanantaina poistetut ja rikkonaisten ruutujen paikalle varatut uudet lasiruudut pestiin valmiiksi huomista varten. 
Kirsin luottotehtäväksi tuli sivellä sellakkaa puitteiden kyntteisiin, jotka huomenna peittyvät pellavaöljykitillä. Sellakan tehtävänä on suojata kyntettä, jotta kitissä oleva öljy ei pääse imeytymään puuhun ja kitti säilyy kuivuttuaan lujana.
Wikipedia kertoo sellakasta näin: “Sellakka (vanh. myös šellakka < engl. shell lac ’lakka ohuina levyinä’) on orgaaninen polymeeri ja hartsi, jota saadaan Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien metsissä elävästä Kerria lacca -hyönteisnaaraan munakoteloidensa suojaksi erittämästä hauraasta aineesta. Suomeksi lajista on käytetty ainakin nimiä lakkakirva ja lakkakilpikirva. Sellakka on väriltään joko kellertävää tai punaista. Punainen sellakka sisältää hyönteisen munat tai toukat ja kellertävä sellakka on kerätty sen jälkeen kun hyönteiset ovat poistuneet. Punaista sellakkaa käytetään väriaineena.” … “Sellakalla oli paljon käyttöä 1800-luvun puolivälistä synteettisten muovien kehittämisen saakka 1930-luvulle. Sellakasta tehtiin pieniä esineitä. Tunnetuin käyttökohde on ollut gramofonilevy.”
Päivän viimeinen askare oli pensselöidä hiotut puitteet ohuesti pellavaöljyllä. Huomenna kitataan ja maalataan.
Helena korkkasi pari viikkoa sitten pihaan ilmestyneen ite-taidetyylin grillin.
Iltaruuaksi vihannesnyyttejä ja makkaraa!
Saunan jälkeen grillipidot, kyllä kelpaa!
Hyvää yötä!
Maanantai 22.6.2026 – toinen talkoopäivä
Vielä aamuviiden aikoihin majakka peilaili kaikessa rauhassa kauniita muotojaan pihan työmaalle kannettujen ikkunanpokien laseihin. Tunnelmasta oli aamupuuron jälkeen vain haalea muisto, kun talkoosakki suuntasi tarmonsa viikon missioon.
Aivan aluksi Marja-Leena perehdytti kasakat laatujärjestelmän mukaiseen työjärjestykseen ja asianmukaisiin termeihin. Tehtävänanto: irtomaalit ja kohtuudella muutkin maalit poistetaan puitteista skrabaamalla. Ruudut suojataan märällä pyyhkeellä, jotta lasit eivät rikkoudu, kun puitteiden maalipintoja ja puitteissa vielä jäljellä olevia kittipalkoja lämmitetään varovasti kuumailmalaitteilla skrabauksen helpottamiseksi. Varotaan rikkomasta laseja. Ei masennuta, kun seitinohut lasi kuitenkin joskus ripsahtaa rikki. Irrotetaan rikkoutuneet ja mahdollisesti ehyinä säilyneet ruudut varovasti puitteista ja viedään ne varastoon odottamaan jatkotoimia. Nautitaan hyvästä seurasta.
Talkooturvallisuuden ja -viihtyvyyden varmistamiseksi lakisääteiset mehu- ja kahvitauot pidetään tinkimättä.
Luontokin helli nautiskelijoita täysissä väreissä.
Pokat pidettiin puristimilla kiinni telineissä, jotta niiden jo paikoin parhaat päivänsä nähneet liitokset eivät entisestään löysty. Todettiin menettelyn turvaavan materiaalit myös mahdollisilta yöllisiltä syöksyvirtauksilta.
Kello viideltä hanskat vatiin ja mars polulle kohti silokallioita!
Majakkaseuran lippu liehuu aina männikön reunan raikkaassa tuulessa talkoolaisten ollessa paikalla.
Kirsin lempipuuhaa on pönttöuunien lämmitys, ehkä muukin pyromaanisuuteen viittaava? Me muut olemme asiasta ihan hiljaa ja nautiskelemme lempeästä, ihanasti merellisen kosteahkoa huoneilmaa kuivattavasta lämmöstä, joka unettaa niin vietävästi.
Illan atk-luokassa pähkäiltiin vielä tovi talkoopäiväkirjan tekemisen mystistä maailmaa.
Marja-Leenan kaipaama perinteisempi remonttipäiväkirjakin löytyi arkistohyllystä. Tuohon vihkoon meidänkin talkoojengin tekemiset kuulemma dokumentoidaan, jep jep.
Hyvää yötä ja huomisiin!
Sunnuntai 21.6.2026 — tulopäivä
Yttergrundin juhannussunnuntain kohokohta lähestyy: kesän ensimmäinen ikkunoiden kunnostusporukka on pian perillä ja valmis orientoitumaan viikon askareisiin.
Mukaan talkooreissulle on luonnollisesti otettu vain kaikkein välttämättömin. Ytter-konkarit Outi (vas.) ja Kirsi valvovat logistiikan sujuvuutta, jotta ensi kertaa Ytterille tulijat, Paula (oik.) ja kuvaaja Meeri, voivat olla huoletta.
Talkoovastaava Helena majakan värisessä lippiksessään ja rakennusvastaava Marja-Leena, kuvassa oikealla, tervehtivät tulijoita lämpimillä voileivillä.
Majakkamestarin talon edustan rhodo on kukkeimmillaan.
Ytterin luonto
Vaikka kesä on lintujen kannalta jo pitkällä, punavarpuset lurittelivat ahkerasti majakkamestarin talon ympärillä. Tiltaltit, mustarastaat, laulurastaat, peipot, pajulinnut ja eri tiaiset pitivät myös hyvin puoliaan. Jännin juttu löytyi kuitenkin vesirommakosta.
Mantereita näkyvissä!
Manteri (Lissotriton vulgaris) on pieni ja piilotteleva salamanterieläin, joilla on neljä raajaa, pitkä häntä ja pitkulainen, lieriömäinen ruumis. Aikaisemmin laji tunnettiin nimellä ”vesilisko”, mutta koska eläin ei ole lisko, matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta esitti uudeksi nimeksi ”manteria”, mikä viittaa lajin oikeaan eläinryhmään salamanterieläimiin. Manteri on maamme etelä- ja keskiosissa verraten yleinen ja runsaslukuinen. Lähde: https://www.sammakkolampi.fi/manteri/
Paitakaupoille
Majakan kaupassa ostokset maksetaan tietysti sähköisesti. Paula valitsi itselleen uuden talkoolais-uniformun, josta maksu kilahti taianomaisesti perille ennen kuin kissaa kerettiin sanoa.
Lempilajimme on ikkunahommat
Varsinainen talkootyö eli parin kunnostusta vaativan ikkunapuitteen rassailu aloitetaan Marja-Leenan opastamana vasta maanantaina. Urakan valmistelut laitettiin kuitenkin käyntiin jo tulopäivänä, reippaita kun olemme.
Tähän pyritään:
