Sunnuntai 25.6.2023

Olemme saapuneet onnellisesti perille tänne aurinkoiselle Märketin luodolle, vaikka tämä juhannuksesta alkava viikkomme oli pitkään uhanalainen! Onneksi viime hetkillä ennen sulkupäätöstä saimme mukaamme Taiston ja viikko pelastui! Edellisen viikon talkoolaiset olivat jättäneet jälkeensä herkullisen tonnikalapiirakan, lämpimät kiitokset siitä! Kun nyt kiittelemään ryhdyttiin, niin kiitokset myös Cha cha cha -lauluesityksistä, joita muut juhannuksen viettäjät esittivät pitkälle yöhön majoittuessamme Granbergillä. Aamulla kiekuva kukkokin kuulosti siltä, että oli näitä esityksiä antaumuksella kuunnellut. Juhannuslauantaimme kului siis vielä Ahvenanmaan pääsaarella, jossa tutustuimme Käringsundin floraan ja faunaan.

 

Märketille saavuttaessa tuuli sen verran pohjoisesta, että vaihto tehtiin poijulla. Tiirat eivät olleet kovin iloisia saapumisestamme, vaikka kovin tarkkoina askelsimme kohti majakkaa poikasia varoen.

 

Marko Märket-konkarina veti turvallisuuskierroksen ja vaikka hän ei voinut taata, että Märketillä saa aina nähdä hylkeen, onnistuimme sellaisen kuitenkin bongaamaan jo ensimmäisenä päivänä etelärannalla. Ehkä pienen pieni hylkeen hahmo näkyy kuvassa. Kiikarilla näkyi vähän paremmin. Kyhmyjoutsen ajoi hylkeen kuitenkin pois melko nopeasti.

 

Päivä on kulunut uuden maksupäätteen käyttöä harjoitellen, vähän muitakin asioita ihmetellen ja lintuja bongaillen!

 

Saksalaiset radioamatöörit odottelivat kyytiä koko iltapäivän. Lopulta pääsivät lähtemään vähän ennen ilta kahdeksaa. Jälkeensä he jättivät vielä melko ison kasan makkaraa, jonka tuhoamiseksi saamme kolmestaan kyllä tehdä aika paljon töitä.

 

Maanantai 26.6.2023

Eletään vuoden valoisimpia aikoja. Aurinko ei kovin kauas horisontin alapuolelle katoa ja pohjoisessa taivaanrannassa sen kajoa saikin ihastella niinä öisinä hetkinä, kun jokin havahdutti majakan väkeä unestaan. Meitä kun on paikalla vain kolme, saimme kukin majakasta oman huoneen ja huoneet jaettiin ikäjärjestyksessä siten, että nuorin saa kiivetä eniten. Tämä järjestely sopi kaikille. Ennen nukkumaan menoa näytti huolestuttavasti siltä, että emme ehkä aamulla enää pääse majakasta ulos, koska kaksi  I S O A hämähäkkiä kutoi ovensuussa verkkojaan.

 

Aurinko nousi siis tänäänkin ja Taisto ehti sitä todistamaan (ja sai samalla todeta hämähäkin verkot yllättävän jämäköiksi niitä päin kävellessään). Muita todistajia olivat varmastikin muutamat purjehtijat, jotka iltamyöhällä ja aamuvarhaisessa silmänkantaman päässä purjehtivat. Vieraita emme kuitenkaan ole saaneet, sillä jo ennen aamupalaa näimme idästä ja pohjoisesta lähestyvän sumurintaman, joka ruokailun aikana valtasi luotomme. Sumusäällä on oletettavaa, että kovin moni ei lähde Märketiä lähestymään, vaikka aurinko meitä ihan kivasti sumunkin takaa valaisee. Merelle ei vaan näe ja siellä kulkevien sumutorvet ovat olleet aktiivisessa käytössä.

 

Tiirat saivat melkein lepopäivän, mutta tuntuivat toisaalta olevan sitäkin tarkempia reviiristään. Tai ehkä on syntynyt taas lisää suojeltavia pörröpalleroita. Mitä olisikaan viikko Märketillä ilman tiiroja? Tarjoavathan nämä ystävät miltei jatkuvan konserton lisäksi tarkkailtavaa, vaikka jokaiseen toimettomaan hetkeen.

 

Iltapäiväkahvin jälkeen Heidi ja Marko harjoittelivat kumiveneen käyttöä. Veneen lasku sujui ongelmitta, mutta veden mataluus haittaa edelleen poijulle lähtöä. Veneen hallintahenkilöstö joutuukin melomaan melko matkan, ennen kuin moottorin voi laittaa veteen ja käyntiin. Moottorin käytössä onkin monta muistettavaa asiaa, varsinkin aloittelijalle; tulpat, ryypyt, kaasut, vaihteet, kahvat, jne. pitäisi muistaa, samalla kun ohjataan turvallisesti väylää pitkin avomeren vaaroihin.

 

Iltapäivällä hälveni myös sumu ja meri näyttäytyi meille vähän eilistä tyynempänä. Taisto ja Heidi lähtivät länsirannalle etsimään sopivaa kohtaa, josta voisi pulahtaa mereen. Sellainen löytyikin ja vesi oli meressä Modersmagenin laguunin (jonka Heidi jo eilen testasi) vettä vilpoisempaa. Illalla grillattiin!

Lintupäiväkirja: riskilät, räystäspääsky, isokoskelo, tylli, uutena lajina suosirri

 

Ruokapäiväkirja: ruokaisa (pasta-feta-kikherne ym.) salaatti, raparperikiisseli, saksalaisten jättämää makkaraa ja grillikasvisnyytit.

Päivän ihmettelyn aiheet:

– Miten Larinioides Sclopetarius -hämäkki, eli siltahämäkki, tai muutkaan hämäkit, ovat saapuneet Märketille? – Miten ihminen voi nähdä noin pitkälle? – Miksi riskilän jalat on punaiset? – Miten 3 ihmistä voisi syödä mahdollisimman paljon makkaraa, kesäkurpitsaa ja porkkanaa viikon aikana? – Parhaat keinot kesyttää poikasiaan puolustavat tiirat? – Nukahtaako paremmin jos kuitenkin laskisi perinteisesti lampaita hämähäkkien sijaan?

 

Tiistai 27.6.2023

Tosiaan, illalla yläkammariin kiivetessä ainoat isot hämähäkit eivät olleet ikkunan ulkopuolella vaan yksi kutoi onnellisen oloisena verkkoaan lähellä kattolamppua. Se kuitenkin livahti lampun ja katon väliseen rakoon, ennen kuin Heidi ehti toteuttaa ehkä hiukan pahan laatuisia aikeitaan, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi alistua kohtaloon ja pyrkiä löytämään sisäinen rauha, vaikka huone nyt täytyikin jakaa alun perin varsin epätoivotun vieraan kanssa.

Jan Andersson kirjoittaa näin kirjassaan Märket – Majakkasaari kahden maan rajalla: ”Majakan vartijoiden elämän tehtävänä oli ylläpitää palavaa liekkiä. Siksi heidät oli sijoitettu keskelle merta, kalliolle, joka kuului oikeastaan vain hylkeille. Heidän elämänsä keskipiste oli kellokoneisto, jonka manteliöljystä kiiltelevän messinkipyörän piti pyöriä täsmälleen oikealla nopeudella, luotipainon vetämänä, joka oli raskas kuin täysi silakkatynnyri. Heidän elämänsä oli samalla kertaa ankaran hierarkkisesti säädeltyä ja vapaata boheemielämää. Heidät oli liitetty Suomen suuriruhtinaskunnan virkakoneistoon, jossa vallan virran alkulähteenä oli tsaari Aleksanteri II ja hänen työnantajansa taivaissa.”

Nyt tärkeä tehtävämme saarella – ei tosin talkoovastaavien antama – tuntuu olevan auringon saatteleminen unille ja taas hyvän huomenen toivottaminen heti tämän elämämme valonlähteen noustessa. 8-jalkaiset huonetoverit eivät siis ole ainoita unen määrää vähentäviä tekijöitä. Tosin taas 2/3 majakan väestä taisi nukkua tämän aamuöisen työtehtävänsä ohi tälläkin kertaa, vaikka vähän toisin oli sovittu.

 

Heidi ja Taisto kävivät aamu-uinnilla meressä. Aika lähellä modersmagenia on oikein hyvä paikka mennä uimaan, varsinkin näin tyynellä säällä, kohta ei ole kovin liukas ja se syvenee sopivasti. Merivesi on noin 15-asteista, eli lyhytkin uinti virkistää ja karistaa viimeisetkin unenrippeet silmistä.

Aamiaisen jälkeen Heidi aloitti päivän leivontaurakan siinä toivossa, että pullan tuoksu houkuttelee tulijoita. Miehet menivät käynnistämään astianpesukoneen. Kun tulimme takaisin ylös, taikinat olivat kohoamassa ja paria apukättä tarvittiin erinäisiin pikkutehtäviin. Keittiön suuri kaasu-uuni oli ensimmäistä kertaa tositoimissa tällä viikolla ja muutoin leipomusten, omenapiirakan ja korvapuustien aikatauluttaminen ja paistaminen meni nappiin ilman turhaa uunin kuumana pitämistä, mutta kaasu loppui kesken pullien paistamisen. Suurempi kriisi kuitenkin vältettiin tämänkin suhteen ja omenapiirakastakin tuli kohtalaisen onnistunut.

 

Tuimakaan tähyily merelle ei auttanut, yhtään vierasta emme saaneet. Vain hylje viihtyi pitkään kalliolla päivää paistattelemassa. Idässä nökötti myös koko aamupäivän kalastaja-alus ja ilmeisesti ruotsalaiset sukeltajat olivat Märketskallenilla sulkeltamassa Hesperiuksen hylylle. Välillä he pitivät taukoa Märkethällanilla.

 

 

Lounaaksi söimme sunnuntain ylijäämäperunoista ja eilen avattujen pakettien lopuista makkaroista valmistettua pyttipannua.

Päivän tragediaa jouduttiin todistamaan yhdessä tiirojen kanssa, kun kalalokki nappasi yhden pörröpalleron ja asettui aterioimaan kallion koloon siten, ettei tiiroilla oikein ollut mahdollisuutta tehdä mitään.

Iltapäivällä miehet tiskasivat toistamiseen. Tehtiin myös huoltotoimia luodon huussissa ja pisuaareissa. Iltaruuan jälkeen laitettiin saunan pesään tuli, ja kukin odotteli saunan lämpiämistä tahoillaan. Vielä ennen saunavuoroja lähdettiin porukalla uima&sukelluskuvausretkelle mereen ja modersmageniin. Go Pro -kamera on veden kestävä ja sillä ehkä ikuistettua muutama vedenalla uiskenteleva hylje, tai hiukan hyljettä muistuttava hahmo.

Tätä retkeä ennen oli muuten yksi läheltä piti -tilanne! Näimme purjeveneen lähempänä kuin vielä kertaakaan! Noin kilometrin päässä. Ohi se meni kuitenkin. (Pitää kertoa näihin edeltäviin neljään lauseeseen sisältyvä välikohtaus. Heidi tässä saunan jälkeen kirjoittelee päivän ihmetyksen aiheita, joista saatte lukea alempaa, kun Taisto ryntää kertomaan, että heillä oli saunassa varsinainen aivomyrsky! Käytännössä siis kaksi miestä istui saunassa puoli tuntia ja aivomyrskyn tulos oli nuo mainitut neljä lausetta. Tiedä sitten mitä siellä oikein tapahtui. Totesin, että minullakin oli aivomyrsky ja siitä tässä juuri kirjoitan. Markon mukaan aivomyrskyjä oli kyllä useampi, mutta ne eivät ole jääneet mieleen. Ja nyt Taisto jo huolestuu tämänkin tarinan pituudesta…)

Ruokapäiväkirja: pyttipannua ja salaattia, kahvia, pullaa ja omenapiirakkaa, sunnuntailta jäänyttä jauhelihasoijarouhekastiketta, perunamuussia ja kaaliraastetta.

Lintupäiväkirja: Muutama ruskeahko tunnistamaton pikku- ja sorsalintu. Outo lintu. Liro. Kalalokki.

Päivän ihmetyksen aiheita: Minne on piilotettu Märketin väreissä oleva suurella pullan kuvalla varustettu lippu, jolla voimme tiedottaa lähistöllä kulkeville, että meillä on tuoretta pullaa? Vai onko sellaista ollenkaan? – Mistä tulee Märketin kallioiden musta väri ja muut kuviot? Miten ja mistä syntyy kallioiden keltainen jäkälä? Miksei kalliot ole sileät tai miksi ne ovat niin röpelöiset, vaikka voisi kuvitella aaltojen ja jään siloittaneen niitä vuosisatoja? Tähän on oikeastaan Heidi laatinut silmä-, sormi ja vähän poskituntumaltakin teorian vapaa-aikaa Märketin kallioilla viettäessään.

 

Teoria on pitkä ja vaikeaselkoinen, kuten kuvasta näkyy, mutta tiivistettynä se kuuluu näin: musta väri ja erilaiset mustat kuviot ovat maan nousun tai veden pinnan laskun myötä kuivunutta levää, jota aallot ja jää ovat painaneet kallioon kiinni ja hioneet sileäksi ja lopulta auringon kiveen kiinni polttamaa levää. Levä on muuten alun perinkin kovin tiukasti kiinni kalliossa, joten ehkäpä nämä ilmiöt yhdessä myös kuluttavat jotenkin kalliota ja aiheuttavat röpelöisyyden. Keltaista jäkälää on lähinnä vain alueilla, jonne aallot eivät ole pitkiin aikoihin yltäneet, ainakaan säännöllisesti, joten se on tietenkin uudelleen henkiin herännyttä, uuden muodon saanutta, aiemmassa elämässä aaltojen ja jään kaltoin kohtelemaa ja auringon hiillyttämää levää. Ehkäpä meillä on toivoa.

Levää, mustaa kalliota ja erilaisia levänkin muotoja muistuttavia kallion kuvioita

 

 

Keskiviikko 28.6.2023

Tälle yölle ja aamupäivälle luvattua sumua ei saapunutkaan, vaan aurinko olikin päässyt meitä valaisemaan heti noustuaan. Yläkammarista sitä taaskin todistettiin liian myöhään. Uni tuli, vaikka omatunto kolkutti. Iltamyöhällä kammarissa tapahtui vallankaappaus ja seittiään pitkin huonetta kutovan, pahaa-aavistamattoman pieneliön elämä… no, erinäisten tapahtumien myötä päättyi, kun huonetoverin kantti ei enää kestänyt.

Aamupäivällä jo näimme kaukana etelässä lähestyvän veneen. Potentiaalinen vierailija siis, vaikka taisimme vähän olettaa, että ohi tämäkin menee, kuten muutkin tähän asti. Aamupäivä kului tiskien ja liinapyykkien parissa. Taisto valmisti jo viikon ruokalistaa suunniteltaessa lupaamansa kalakeiton, ja keittiövastaava sai lepohetken kallioilla raskaan pyykin jälkeen (vaikka puhtaustakeita ei ehkä ole…). Keitto oli hyvää, ja siitä taitaakin riittää syötävää koko loppuviikoksi.

Ruokaillessamme totesimme, että kyllä se vene nyt tänne on tulossa, ja aloimme valmistautua heidän tuloonsa. Pian jo Linus, Minna ja Lili-koira rantautuivat luodolle tiirojen parveillessa ympärillä. Pahemmilta hyökkäyksiltä vältyttiin. Kierrätimme vieraat ympäri saarta ja majakkaa ja tarjoilimme heille eilen valmistettua pullaa ja omenapiirakkaa.

   

Viikon ensimmäiset vieraat opastetulla kierroksella

 

Samaan aikaan kun Linus ja Minna pulikoivat Modersmagenissa, hylkeemme rantautui etelärannalle. Innostuneet ”Hylje!” huudahdukset kuitenkin paljastivat nopeasti hylkeelle vaanivat papparazzit ja se pulahti nopeasti takaisin meren syliin. Tästä on ehkä syytä ottaa opiksi, jotta hylkeet uskaltavat jatkossakin rantautua luodolle.

 

Iltapäivän helteessä (mittarin mukaan vain 17,9) paahtuneet oppaat kävivät pulahtamassa raikkaaseen meriveteen jo tutuksi tulleessa uintipaikassa. Ihan kuin vesi olisi jo hieman lämmennyt?

Lintupäiväkirja: Aiemmilta päiviltä unohtuneet joutsenet, västäräkki poikineen, merilokki, merimetso, haarapääsky ja uusina punarinta, pikkulokki sekä ruokki.

Päivän lintukuvat. Pikkupalleroa väsyttää ja nälkä kurnii, sillä välin kun vanhempi koittaa ryövätä toisen eväät.

 

Ruokapäiväkirja: Taiston kalasoppa, pullaa ja omenapiirakkaa yhdessä vieraiden kanssa. Yhäkin oli jäljellä sunnuntaista kastiketta, jonka lisäksi eilinen perunamuussi sai uuden muodon räiskälepannulla ja lisukkeena vielä paistettua kesäkurpitsaa (+ hiukan muitakin vihanneksia). Hävikkiä on vältetty mielestämme melko tehokkaasti. Kasviksia kun on ollut kovin paljon, niin muutama on joutunut valitettavasti kompostiin, mutta kaikki valmistettu ruoka on toistaiseksi syöty tai käytetty seuraavan ruuan raaka-aineena.

Päivän ihmettelyn aiheita: – Kuinka paljon energiaa tarvitaan lämmittämään Itämeri astetta lämpimämmäksi? – Syövyttääkö linnunkakka kalliota? – Kumpi on suurempi yöllinen uhka: potentiaaliset kostaja-hämähäkit huoneessa vai tiirat kallioilla? – Olisiko jonkinlainen ripittäytymissysteemi hyvä – vai voisiko Märketin olosuhteissa toimia vaikkapa jonkinlainen ostos synninpäästönä? Pikkusynnistä postimerkki, isommasta kaksi tai kolme ja hämähäkin surmasta Märket -kirja…

Ruokit kalliolla

 

Torstai 29.6.2023

Aamu majakkasaarella alkoi vauhdikkaammin kuin aikaisemmat päivät. Tuskin ehdimme nauttia aamupalan loppuun, kun vanhempi majakkamestari havaitsi lähestyvän melojan itäpuolelta. Erik oli yöpynyt Understenin lähellä olevilla luodoilla ja lähtenyt ylittämään aavaa aamutuimaan. Fredrikin tuoma ryhmä turisteja saapui kello kymmeneltä ja hetken majalla pyöri kaksi opastusryhmää samaan aikaan.

Vähän ajan päästä Märketiä lähestyi toinenkin vene, mutta se lipui luotoa viistäen ohi ja laski sukeltajia Märketin itäpuolella olevalle luodolle. Majakan terassilta tähyilimme yhdessä vieraiden kanssa hylkeitä, tai sukeltajia, tai hylkeitä happipullot selässä… tai ehkä sukeltajia hyljenaamarit päässä?

Vieraiden tuloon valmistauduttiin keittiössä leipomalla kaurakeksejä ja tarjolle laitettiin myös aiemmin tehtyä pullaa. Samalla kun uuni kerran lämmitettiin, valmistui siellä myös yhäkin jäljellä olevista saksalaisista makkaroista tehtyä rotwurstipizzaa ja hitusen kevyempi kasvispizza kukkakaalipohjalla. Ennalta tehdyssä ruokalistasuunnitelmassa on pysytty noin 15 -prosenttisesti.

Oli tuuleton ja kuuma aamupäivä. Vieraiden lähdettyä kävimme viilentymässä meressä ja lounaan jälkeen oli hetki aikaa keittiön tarvikkeiden inventaariolle seuraavaa talkooporukkaa varten. Kohta kuitenkin puhelin soi ja toivotimme tervetulleiksi vierailulle vielä yhden veneilijäperheen! S/Y Marinjalla saapuivat Pihla, Mikko, Taavi (6-v) ja Matilda (3-v). Tiirat eivät lapsia onnistuneet säikäyttämään, tai ainakin Taavi kertoi jo tottuneensa lokkienkin hyökkäyksiin reissuillansa. Pullat, keksit ja omenapiirakat katosivat päivän mittaan parempiin suihin, Märket-paidat kävivät kaupaksi ja muutamia postikorttejakin lähetettiin.

Kiireinen, mutta mukava päivä siis, mutta siitä syystä nyt vähän vähemmän tarinointia. Lintujakaan ei kovin paljoa ehditty bongaamaan. Tiskiäkin vielä mukavasti tehtävänä, se on kuitenkin sen verran kiva tehtävä täällä, ettei ketään siihen tarvitse ainakaan pakottaa. Tosin etelätuulet toivat tavalliselle vedennostopaikalle siinä määrin levää, että lähdimme porukalla ison saavin, kottikärryjen ja ämpäreiden kanssa hakemaan sekä tiskivettä että pesuvettä saunaan pohjoissatamasta.

Ruokapäiväkirja: Pizzaa ja kukkakaalipizzaa, kalasoppaa.

Lintupäiväkirja: ei uusia lintuja tänään, mutta bongasimme mukavat lintuharrastajat, jotka rantautuivat luodolle vesien kantoreissun jälkeen. Heille saari oli ennestään tuttu, mutta innokkaina kerroimme heille havainnoistamme. Kävelimme yhdessä ympäri saarta ja piipahdettiin majakassakin. Tänään saimme vieraita siis melkein kaikenlaisilla vesikulkuvälineillä, kun vielä vähän myöhemmin näimme kaksi lähestyvää vesiskootteria. Kello oli kuitenkin jo lähempänä kahdeksaa, joten emme enää pitäneet opaskierrosta heille. He kiertelivät luodolla hetken ja jatkoivat matkaa.

Päivän ihmettelyn aiheita: Tänään ei ehtinyt paljoa ihmettelemään. Paitsi yöllä! Hennon sateen ropina herätti kalliolle vasta nukahtaneen hiukan hyljettä muistuttavan hahmon ja aiemmin etelässä ja lännessä näkyvä pilvirintama oli saavuttanut Märketin. Sen enempää ei tainnut koko yönä sataa, mutta sitähän ei vielä silloin puolilta öin voinut varmaksi tietää, vaan asiaa piti hyvän aikaa tuumailla. Paluu yläkammariin tuntui väistämättömältä, vaan ei pysyvältä, sillä neljän aikaan – ja juuri sopivasti ennen auringon nousua – hylje kömpi uudelleen kalliolle ja sai vielä hyvät unet aamuyön auringon paistaessa!

Ja miesten saunavuorolta: Paleleeko kala vedessä? Kauanko siltahämähäkit elää?

Päivän hylje

 

Perjantai 30.6.2023

 

 

Kiitos!