22.6. / Päivä 1
Ensimmäinen Märket reissuni – käynnistyi lauantaina leppoisasti Nalles Gästhem:stä käsin. Silja kierrätti minua illalla kesätöidensä maisemissa Käringsundby:ssa ja sinnehän olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa mutta meidän piti jo kiirehtiä Hugolle hakemaan majakkaviikkomme ruokia. Ilta sujuikin ruuanhakureissun jälkeen leppoisasti pienen iltapalan merkeissä ja menimme aikaisin nukkumaan.
Sunnuntaina Juuso ilmoitti heti aamulla, että mainingit Märketillä on sellaiset, ettei pohjoissatamaan ole nyt tulemista ja täytyy varautua poijuvaihtoon. Lähdimme sovitun mukaisesti kohti Märketiä klo. 9.00 ja Peter hurautti m/s Felicialla varmalla otteella läpi aaltoilevan meren ja pääsimme pian tutustumaan poiju-vaihtoon ihan käytännön tasolla. Sadekamppeet varmuuden vuoksi päälle ja menoksi, mutta se olikin luultua helpompaa ja kuivempaa eli pääsimme perille kuivina eikä tavaratkaan kastuneet. Taitoa kyllä tarvitaan kumiveneen kanssa ristiaallokossa ajaessa…
Edellinen porukka oli keittänyt chilikakkukahvit ja sehän maistui mainiolta. Sitten vain viikon ruokatarvikkeet jääkaappiin sekä varastoihin. Matkatavaroidemme purkamisen ja asettumisemme jälkeen ohjelmassa oli lounas – herkullista kaalipataa – ja sen nautittuamme Juuson perusteellinen turvallisuus- ja esittelykierros. Kaikki satamat ja majakan kolkat käytiin siinä läpi alkusammutuslaitteineen ja kuuluisa mastokin löytyi – siitä oli vain puolen metrin tynkä jäljellä mutta kyllä se loppuosakin löytyi tiirojen keskeltä kierroksen loppuvaiheissa.
Kierroksen päättyessä olikin jo syntynyt perusteellinen kuva majakasta, käytännön toimista ja turvallisuusasioista – kiitokset Juusolle. Nautimme päiväkahvit ja lämmitimme tiskivedet. Ja taas olikin ruoan aika. Iltapuhteena teimme klapihommia ja katsoimme aaltojen taantumista normaaleiksi merilaineiksi.
Kirjasi: Markku
23.6. / 2. päivä
Tämän päivän postaus kostuu Markun ja Siljan vuorottelevasta tekstistä.
Markku:
Aikainen lintu madon nappaa … ylös seitsemän aikoihin ja heti aamiaista valmistelemaan. Kahvit ja kuuma vesi tulelle ja munat kattilaan … pian oltiin jo pöydän ääressä syömässä ja työnjaossa. Sää on tänään tuulinen ja sateinen eikä vierailijoita ole odotettavissa – keskitytään siis päivittäisiin rutiineihin ja kunnossapitoon.
Aikamoinen puhuri käy jo aamulla ja tällä kertaa etelän suunnasta – tai ei se kuulemma mikään puhuri ole vaan ihan normitilanne eli 12–15 m/s mutta etelätuuli vain tuntuu enemmän, kun ei ole rakennuksen suojaa. Aamu alkoi puhurista huolimatta kivasti, kun Tylli-emokin majakan edessä alkaa jo tottua meihin eikä aina ryntää pesästä pois … emon vaistot on vahvat ja toiminta tulee enemmän selkäytimestä kuin tietoisesta mielestä … ihan sama kuin meillä ihmisillä eli 95 % on alitajuista toimintaa. Tyllinkin tietoinen toiminta siis kehittyy positiivisten kokemusten myötä!
Silja:
Kun on toista kertaa Märketillä ja tulee jo tuttuun paikkaan, mieli on odottava, kevyt ja huoleton. Ihanat paikat tervehtivät jurosti tuulen ja aaltojen keskeltä. Tulee sellainen rauhallinen Märket-olo. Voi käpertyä itseensä ja olla kuitenkin turvassa. Luin kevättalvella Märket-kirjan kannesta kanteen, joten sekin tuo kotoisuutta ja perspektiiviä. Tällä kertaa olen ottanut keittiövastuun – ja ylittänyt itsenikin. No, helppohan kolmelle on ruokaa tehdä, mutta vähän pitää suunnitella ja soveltaa. Tänään olemme syöneet lounaaksi herkullisen kalakeiton, jonne tungin kaikki talon juurekset, purjopalan ja vanhat porkkanat. Makua toivat lisää kala- ja kasvisliemi, tilli, kerma ja kauramaito.
Markku:
Kalakeitto on minun ehdoton herkkuruoka no. 1. ja Silja taiteili makoisan luomuksen kaikista käytettävistä raaka-aineista ja sitä saadaan nyt syödä joku toinenkin päivä. Herkkua Herkun Perään (”HHP”) – elämä siis jatkuu ja kiitos siitä Siljalle. Keskipäivän lepohetken jälkeen mennään sitten huoltamaan toilettipuoli – siihen ei Siljaa oteta mukaan, sillä niistä tehtävistä on keittiöllä aina vapautus. Ja käymälähuollon jälkeen on hyvä käydä peseytymässä ja saunomassa. Ensimmäinen kertani Suomen läntisimmässä saunassa on siis edessä.
24.6. / 3. päivä
Markku:
Sää oli yön aikana rauhoittunut ja joutsenetkin palasivat herkuttelemaan tuulten ja aaltojen tuomia herkkuja ja lopuksi ne vielä siistiytyivät päivän koitoksia varten. Kauniita, uskollisia, perheestään ja koko suvustaan hyvää huolta pitäviä lintuja, joista ihmisetkin voisivat ottaa oppia! Nyt on meilläkin Joutsenen valkoista aamiaista valmisteilla – tänään aloitamme päivän riisipuurolla. omenahillolla ja kanelilla maustettuna.
Tylli-raukka joutuu elämään rauhattomassa ympäristössä, kun koko ajan puuhaillaan sen pesän läheisyydessä … tiskataan, kannetaan puita, käydään vessassa, jne. Tylli todistaa, että töitä tehdään, mutta levätäkin osataan (paitsi Siljalla on juuri nyt vauhti päällä kun ruokia pitää vähän inventoida). Välimeren ruokavalio sai tänään jatkoa ja urakoimme lounaaksi kalakeiton lopun ja nyt on masut enemmän kuin täynnä. Juuso ehdotteli ennen ruokailua itärannikon kierrosta, mutta taitaa sängyn kutsu päiväunille olla houkuttelevampaa…
Kaupan maksupäätteeseen ja tuotteisiin tutustuminen alkaa olla ajankohtaista, kun sää alkaa parantua ja vieraita alkaa kohta tulla pilvin pimein. Ensin Visa vinkumaan CREW-paidan osalta ja sehän kävi kätevästi – kuitti vain ei tulostunut, kun maksupäätteen akunvaraus oli vain 15 %, mutta muuten kaikki sujui. Tuntuu olevan helppokäyttöinen käyttöjärjestelmä ja -logiikka.
Silja:
Olen niin onnellinen siitä, että saan olla Märketin kokeilevan keittiön emäntä tämän viikon. En malta edes ulos, vaan inventoin ruokia ja kertaan ja kokeilen viimevuotisen ryhmämme 36/24 maukkaita reseptejä. En muistanutkaan, kuinka palkitsevaa (syömisen ohella) myös kaikenlainen kokkaaminen on. Tänään pojat grillaavat makkaraa. Sen kyytipojaksi olen tehnyt perunasalaattia kermaviilikastikkeella ja juustosalaattia. Jälkiruuaksi keittiö kokeilee grillata päärynöitä.
No, olen minä luontoakin havainnoinut ja meditoinut tiskipaljun ääressä. Aamulla heräsimme sumutorvien ääniin. Veneitä ei ole näkynyt. Saisi tänne jo joku vieras tulla meitä viihdyttämään. Olemme me uutisiakin seurattu, eikä huolia pääse täällä kokonaan pakoon. Mutta hyvä täällä on ihmisen olla. Se on tuo meri, joka lumoaa.
Markku:
Oppia ikä kaikki … lenkkimakkaroissa on muovikuori, joka on hyvä poistaa ennen grillausta. Minä aloittelin muina miehinä grillauksen muovikuoren kanssa, mutta eipä sen poistaminen ongelma ollut … mutta hämmentävän paksunahkaista nykyinen lenkkimakkara on. Päärynänyytit grillattiin makkaroiden kanssa samalla alumiinifolioalustalla ja herkkua varmistui liukuhihnalta. Grillipaikalla oli vähän kylmää kesästä huolimatta mutta talvitakki pelasti grillaajan vilustumiselta. Nyt sitten taas herkuttelemaan Siljan kokeilevan keittiön herkuilla … Herkkua Herkun Perään … voi mahoton!
25.6.2025 / 4. päivä
Markku:
Ilma on ollut tasaisen koleaa ja se taitaa olla este tai ainakin hidaste kesälomalaisten merelle lähtöön. No me valmistaudumme joka tapauksessa vieraiden vastaanottoon, vähintäänkin henkisesti, ja yritämme kertailla Märketin tarinaa sekä suomeksi että ruotsiksi. Radioamatöörejäkin on kuulemma liikkeellä veneillen ja eteläsataman poijulla on tilaa – pohjoissatama ei ole nyt käyttökelpoinen tällä aallokolla. Aikamoinen ero niillä aina on.
Aamu on mennyt kaikenlaisessa pikkupuuhastelussa, esimerkiksi käsienpesuvesisäiliöt ovat nyt pesty, vaikka näkyvää likaa ei ollut kertynyt. Silja taas putsaili kattiloiden ja uunipeltien pinttymiä ja Juuso kävi läpi kompostit niin biojätteen kuin ne toisetkin. Kuuman veden tekemisessä oli vähän haastetta, kun tulet sammuivat moneen kertaan … polttopuut ehkä vielä vähän kosteita.
Silja:
Hämmennysharjoitusten jälkeen kokeileva keittiö siirtyi uuniruokiin. Olen nimittäin kärsivällisesti hämmentänyt yhden riisipuuron, mannapuuron ja pinaattikeiton. Ainoastaan riisipuuro yritti palaa pohjaan, mutta hämmennystekniikkani ilmeisesti kehittyi keitos keitokselta. Uunia ei tarvitse kuin vahtia vähän. Uunissa paistuivat raparperikaurapaistos (syötiin jo), Ahvenanmaan pannukakku (riisipuuroversio) ja suolainen piiras, joka saa makunsa raejuustosta, pinaatista ja parsakaalista. Pannukakkua tarjottaisiin kyllä vieraille kermavaahdon kanssa, jos ymmärtäisivät tulla.
Aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta, joten taidan tiskin jälkeen etsiä jonkun ihanan rauhaisan kolon ja huokaista hetken. Tämä ympäröivä luonto elää niin hämmentävän kiihkeästi, tässä ja nyt. Sen katseleminen suorastaan uuvuttaa välillä, joten paras mennä vähäksi aikaa omaan piiloon!
26.6.2025 / 5. päivä
Markku:
”Dramaattinen yö” kun joutsenet ovatkin omissa oloissaan eri puolilla saarta – oliko se signaali riidasta tai parisuhteen ongelmista vai vain oman tilan ottamisesta … aika näytti ja kaikki oli jo sovittu pian aamukahvimme jälkeen. ”Dramaattisen yön” toinen iloinen tapahtuma oli Tyllin poikasten kuoriutuminen. Oli odotettavissa, että pesintä häiriintyy niinkin pahasti, että pariskunnalla olisi muutto ja uusi yritys edessä. Niin vain kävi, että kolme sulkakasaa kyyhöttää pesässä ja vanhemmat ovat enemmän kuin intoa täynnä heitä suojelemassa. Toivottavasti vielä selviävät hengissä aikuiseksi saakka. Jotain ihmeellistä yöllä tosiaan on tapahtunut, kun unikin jäi niin Siljalla kuin Juusolla vähiin – minähän nukun kuin tukki vaikka makkara suussa. Iloisia perhetapahtumia värittää tänään viikon paras sää – eilisellä itärannikon kävelyretkellä bongasin muuten hylkeenkin!
Nyt se sitten tapahtui – Märketille tuli vieraita, ja pääsimme vihdoin harjoittelemaan, miten tiimin yhteistyö sujuu. Minä hoidin esittelykierroksen, Silja kahvinkeiton sekä tarjoilut ja Juuso vastasi putiikista ja maksupuolesta. Vähän oli taiteilemista Tylliperheen kanssa, kun poikaset olivat piiloutuneena suoraan kulkuväylille, mutta siitäkin selvittiin. Vieraat olivat lähteneet kajakkiretkelle Lahden suunnalta ja saapuivat Märketille Sälskärista – neljä tuntia melomista Märketille ja neljä tuntia heillä on vielä edessä paluumatkalla. Samaan aikaa oli sukeltajatkin liikkeellä, mutta he eivät poikenneet Märketille, vaan heille riitti Hesperiuksen hylky.
Silja:
Todellakin – mikä virkistävä päivä. Se alkoi aurinkoisessa säässä tiskaten ja lintuperheen touhuja ihmetellen. Kävin retkellä itäisillä kallioilla, kunnes tiirat komensivat pois. Kokeileva keittiö syötti aamulla väelle papuja tomaattikastikkeessa. Lounaaksi laitoin linssikeittoa, jonka jämät taioin tonnikalapastaksi illemmalla. Ahvenanmaan pannukakun jämät söimme päiväkahvilla ja siihen perään melojat jo saapuivatkin vieraaksemme ja tutustumiskierrokselle. Kiva oli heidän kanssaan rupatella ja kahvia tarjoilla. Kahdeksasta vieraasta oli yksi käynyt täällä aiemminkin.
Päivä on tuntunut lämpimämmältä kuin 12 astetta. Tuskinpa merivesikään sen lämpöisempää on. Ei olla uskaltauduttu uimaan edes saunasta. Ei ainakaan vielä. Istuin aamupäivällä saunan edustalla ja selailin ja lueskelin ruotsinkielistä Märket-kirjaa. Ehkäpä huomenna saan yrittää opastaa sillä kielellä. Vieraita on luvassa, ja me heitä innoissamme odotamme. Ja vieraita varten voi sitten koreilla ja laittaa Märket-paidan päälle. Kohta pääsen saunaan!
27.6. / 6. päivä
Markku:
Sään puolesta palattiin tänään Suomen kesän kalseaan ”arkeen” eli lämpötilat ovat alhaalla ja aurinko piilossa pilvien takana ja välillä taivaalta ripsauttelee sadettakin. Siispä hyvä päivä suunnata ajatuksia jo kotiin lähtöön ja seuraavan tiimin saarelle tuloon. Nyt on viety tuhkatkin pesästä ja polttopuulaatikot täytetty ja piirakat vieraita ja seuraavaa tiimiä varten on valmiina. Iltapäiväksi on tulossa Peterin vieraat rantautuen pohjoissatamaan, ja mielenkiintoista nähdä sekin, kun huominen aamu on näillä näkymin poijuvaihto.
Pohjoissatama olikin helppo nakki, vaikka vähän tuli tumpuloitua peräköyden lukkohaan kanssa – ei ole ennen tullut eteen vain tietyssä asennossa avautuvaa (tosi hankalaa!) lukkohakaa – mutta oppia ikä kaikki. Tämän päivän vieraat olivat kotoisin Kirkkonummelta, Espoosta, Lohjalta ja Turusta. Siljan mainostama uunituore piirakka alkoi heti kiinnostaa, mutta kaikki suostuivat kuitenkin lähtemään tiirojen maustamalle kävelylle Märketin kallioille. Kukaan ei saanut Tiira-leimaa vaatteilleen ja päädyimme puhtain vaattein itse majakkarakennukseen, jossa tutustutimme vieraat majakkaelämään, upeisiin maisemiin, Märketin erityisasemaan radioamatööreille ja erityisesti Siljan leipomaan uunituoreeseen piirakkaan (se oli muuten kaurainen rahkaomenapiirakka). Ehkäpä näemme tämän päivän vieraita vielä talkoolaisenakin Märketillä?
Nyt alkavat käydä työtunnit jo aika vähiin ja edessä vielä loppurutistus siivouksineen ennen nukkumaan menoa … ilmeisesti vähän pientä myrskyäkin pukkaa yöksi. Tämänpäiväiseltä vierailijalta sai Majakkaseura itsetehdyt Suomen ja Ruotsin liput lahjaksi. Kiitos niistä!
Silja on ahkeroinut koko viikon keittiössä ja pitänyt meidät hyvässä ruoassa – lienee jo energiat vähissä hänelläkin, koska taisi alkaa jo miettimään lähtisikö siivoamaan ruotsiksi vai suomeksi.
Koko tiimi menee nyt majakkaa siistimään, ja täytynee tässä vielä illalla jo aloittaa pakkaamiset. Viikko on mennyt nopeasti ja ”voisilmänä” pullassa oli ehdottomasti torstain ja perjantain vieraat. Toivottavasti osattiin antaa hyvä historiakatsaus Märketin majakasta ja makoisasta sekä mielenkiintoisesta majakkaelämästä. Ulkoiseen maailmaan verraten tämähän on turvapaikka – ihmiset, hylkeet ja linnut elävät sulassa sovussa.
Silja:
Vai sulassa sovussa! Aikamoinen rähinä tuolla tuntuu olevan välillä päällä. No, niillä on semmoinen viestintäkieli. Mutta kyllä tämä aikamoinen herrankukkaro on. Ja eilen oli niin ihana päivä, että sitä voi muistella tuulen, sateen ja kirkunan keskellä. Märketin kokeileva keittiö teki lounaaksi purjoista kalakeittoa. Vieraille leivoin, ja ehkä osansa näistä leipomuksista saavat myös huomisen uudet innokkaat talkoolaiset. Onneksi Peterin kyydissä tulee pari turistia, joten saamme hieman vitkutella huomenna lähtömme kanssa.
Osalle tämän päivän vieraista toimintamme olikin jo tuttua ainakin teoriassa. Nyt he saivat nähdä myös käytännössä, mitä kaikkea tämä talkoilu pitääkään sisällään. Kyllä täällä majakkaseuralaisen identiteetti vahvistuu, kun kertoo, miksi täällä on. Haikea on mieli, kun pitää huomenna poistua. Mutta Märket pysyy ja ottaa vieraat ja tutut vastaan omalla karulla tyyneydellään jatkossakin.