23.6. sunnuntai

Ja näin vaihtui taas vahti Märketillä. Sari ja Suvi tarjoilivat uusille tulokkaille herkulliset pannarit, jakoivat kuulumisiaan ja oppejaan ja malttoivat tuskin poistua itse saarelta Fredrikin mukana. Tulevana viikkona Märketillä häärivät kokenut konkari Markku sekä uudet tulokkaat Laura ja Veera.

Majakka on täynnä kauniita pieniä yksityiskohtia ja upeita näkymiä. Talkoolaisina olevat taiteilijasielut nauttivat!


Markku näytti alkuun paikkoja ja jakoi osaamistaan. Veera aloitti vahvasti ottamalla keittiön haltuun. Ruuanlaiton ohella valmistui myös huomisia vieraita varten banaanikakku, joka tuoksusta päätellen saattaa maistua kaltaiselleni banaanista tykkäämättömällekin.

Neljättä kertaa Märketillä ollut Markku osasi hyvin kertoa majakan vaiheista ensikertalaiselle Veeralle.


Laura merkkailemassa päiväyksiä vesikanistereihin.


Itse sain heti hypätä syvään päätyyn, eli tehdä majakkaopastuksen ruotsiksi Ruotsin Grisslehamnista saapuneille Monicalle, Stefanille ja Williamille. Heille käynti Märketillä oli ensimmäinen, mutta vieraskirjaan jätettyjen kommenttien perusteella ei viimeinen. Ja ruotsalaisen ystävälliseen tapaan he eivät olleet moksiskaan takeltelevasta esityksestäni, jossa menivät välillä päiväkirjat ja päiväkodit sekaisin, vaan jäivät kiinnostuneina juttelemaan vielä kahvipöydänkin ääreen kaikesta majakoista Mannerheimiin.

Monica, Stefan ja William tulivat Märketille Ruotsista asti.


Pientä haastetta arkiaskareihin toi saaren vallanneet tiirat, jotka tekivät syöksyjään kohti uusia tulijoita. Hallit herättivät myös näiden talkoolaisten huomion ja kiikarit nousivat useamman kerran nenälle, kun katselimme lähikallioilla loikoilevia hylkeitä. Ehkä vielä onnistumme pääsemään likemmäs heitä?

Markku laittoi päähän kypärän tiirojen hyökkäysten varalta.


-Laura

24.6. maanantai

Aloitimme aamupäivän pienillä solmu- ja kumiveneharjoituksilla. Kumpikaan meistä ei Veeran kanssa ollut järin kokenut moottoriveneen ajaja, joten ohjaaminen oli vaikeampaa kuin olisi arvannutkaan. Hankalinta oli muistaa, kumpaan suuntaan moottori kääntyy ohjainkeppiä käännetäessä (huomaa hyvin hallussa oleva veneilytermistö). Mutta kunnialla ja kommelluksitta selvisimme molemmat poijuille ja osasimmepa vielä kiinnittää veneen juuri oppimilla paalusolmuilla.

Veera ja onnistunut merimiessolmu


Veera ja Laura valmistautumassa kumiveneajelulle. Huomaa tiira-kypärät!


Taivas tarjoili parastaan


Tänään saaren piti tulla turistiryhmän, mutta ilmeisesti varsin kohtalainen tuuli sai heidät pysymään maissa. Sen sijaan Märketille tuli kaksi retkuetta rohkeita melojia, toiset Ruotsista ja toiset Saksasta asti. Heille heitimme opastuskierokset eilistä huomattavasti suuremmalla varmuudella. Saksalaiset viihtyivät niin, että pystyttivät telttansakin kallioille.

Ruotsalaisten Andersin ja Jensin määränpäänä oli Turku, matkaan oli lähdetty Grisslehamnista.


Saksalaiset Danny ja David olivat melontareissulla Tukholmasta Turkuun.


Päivän lopuksi testattua tuli myös sauna. Löylyt olivat oikein lämpöiset ja näkymät ikkunasta upean merelliset. Saaren suositun luonnon "uima-aaltaan" ollessa tiirojen reviirillä päätimme edellisviikon talkoolaisten Sarin ja Suvin kannustamina kokeilla toista uima-allasta ja leväpeittoineen se oli ihanan karvainen ja vesi juuri sopivan lämpöistä.

Veera ja Laura nauttimassa yhdestä Märketin "uima-altaista".


-Laura

25.6. tiistai

Heräsin tänään mitä kauneimpaan auringonnousuun. Hetki sen jälkeen, jo päästyäni takaisin nukkumaan, meidät herätti uudelleen kovaääninen palovaroitin, joka oli ilman syytä lauennut laulamaan kimittävää sävelmäänsä. No saimme vielä hyvin unta senkin jälkeen.

Auringonlaskun kaikki sävyt


Aamuisen aurinkonäytelmän jälkeen pilvet valtasivat taivaan ja tuuli hieman yltyi, saatiinpa muutama sadepisarakin tuntea ihollamme. Tämän johdosta vierailijoita ei ole tänään näkynyt Märketillä, kun saksalaisetkin jatkoivat aamupäivällä matkaansa kohti Ahvenanmaata. Nyt olemme taas kolmisin majakanvahteina.

Saksalaismelojien tie jatkui kohti Ahvenanmaata


Tänään laskimme punaisen veneen vesille ja jatkoimme solmuharjoituksia. Veera myös maalasi uudelleen vedenpinnan korkeutta mittaavat valkoiset viivat rantakallioon. Muuten päivä on ollut varsin leppoisa ja olemme keskittyneet mm. ruuanlaittoon, syömiseen ja tiskaamiseen.

Nyt on veneitä, joilla ajella!


Veera maalaa ristiä... ei vaan vedenpinnankorkeutta mittaavia viivoja.


Olen todistetusti tiskannut! Voi kun voisi aina katsella avomerta tiskatessaan.


Markku innostui vielä iltapuhteena likaisiin hommiin, eli agrigaattorin öljynvaihtoon. Nenänpielet mustina hän ahersi konehuoneessa.

Markku ja masiina


-Laura

26.6. keskiviikko

Päivä alkoi sumuisasti. Kuvasimme Veeran kanssa hieman toisiamme kallioilla, kunnes sumu hälveni sen verran, että pääsimme jälleen harjoittelemaan kumiveneajoa. Nyt kohteena oli Märketshällanin luoto Märketin pohjoispuolella. Veneen ohjaaminen sujui jo melkein rutiinilla.

Venekuskin hymy oli herkässä, kun mieleen alkoi jo juurtua, miten vene kääntyy.


Onneliset kumiveneenkuljettajat luodolla


Veera ajaa, Laura seuraa


Perillä luodolla meitä odotti joukko uteliaita harmaahylkeitä eli halleja, jotka sukelsivat nopeasti pinnan alle. Pian pääkerrallaan he nousivat pintaan ihmettelemään tulijoita. Yksi oikein rohkea yksilö innostui ryömimään kallioille meitä moikkaamaan. Kohtaaminen oli molemmille - niin hylkeelle kuin meille - varmasti yhtä jännittävä ja ikimuistoinen.

Nuori utelias hylje ryömi kallioille meitä moikkaamaan


Märket mereltä käsin


Kun palasimme takaisin Märketille, alkoi heti tapahtua. Päivä oli ehtinyt pikkuisen kirkastua ja niinpä saimme vieraita Ahvenanmaalta ja Turusta. Tommy ja Irmeli kaartoivat varmoin ottein rantaan ja selvisikin, että Tommy oli käynyt Märketillä aiemminkin, sillä hän oli huoltanut majakkaa 1990-luvulla.

Irmeli ja Tommy sekä koirat Minni ja Qs saapuivat Ahvenanmaalta.


Kun vieraamme olivat lähteneet pyöräytimme Veeran johdolla äkkiä mustikkapiirakan siltä varalta, että saisimme vielä uusia vierailijoita saarelle. Ja heti, kun piirakka oli saatu uunista, lähestyikin saarta uusi vene. Veneestä löytyi iloinen perhe Inkoosta. Tulijat olivat lukeneet tarkkaan majakkapäiväkirjaa ja minun ei tarvinnut edes esittäytyä, sillä nimi oli jo tiedossa!

Talkooviikon leipomukset ovat olleet kohdillaan kiitos Veeran!


Mika, Rosa, Anu ja Roni saapuivat Märketille Inkoosta asti.


Koska huomiselle on luvattu kovaa pohjoistuulta, niin nostimme kumiveneen, hoidimme vielä illalla tiskit ja muutenkin laittelimme paikkoja sellaiseen kuntoon, että myrskyn sopii tulla!

27.6. torstai

Tänään olemme saaneet nähdä tyrskyisen Märketin. Tuuli on ollut parhaimmillaan yli 15 metriä sekunnissa ja kalliot ovat hautautuneet aaltojen alle. Ihan niin hurjaa myrskyä ei saatu, kuin olin ehkä salaa toivonut, mutta ihan päteviä tyrskyjä kuitenkin. Iloinen auringonpaiste myös hieman hioi myräkän pahimpia kulmia. Vierailijoista ei kuitenkaan ollut tunkua tänään.

Pientä tyrskyä Märketillä


Markku korjasi penkin tukipuun, ettei nyt ihan laiskotteluksi menisi!


Päivän ohjelma on ollut melko ruuanlaittopainotteista ja kunnostauduimme leipomalla useamman pellillisen korvapuusteja, niin tavallisia kuin vegaanisiakin. Molemmat onnistuivat oikein hyvin ja niistä riittää varmasti tuleville talkoolaisille ja vierailijoille.

Johtava leipuri Veera työssään.


Pulla & tee. Kattaus & kuva: Veera.


Hieman jo jännitämme sitä, mahtaakohan tuuli ja aallot tyyntyä niin, että pääsemme lauantaiaamusta lähtemään, mutta ainakin nyt keli on rauhoittunut mukavasti. Mikäli pysymme suunnitelmassa, niin huominen on viimeinen kokonainen päivä Märketillä, eli siitä täytyy muistaa ottaa kaikki irti!

-Laura

28.6.2019 perjantai

Viimeinen päivä Märketillä kului siivoillessa, saunoessa ja fiilistellessä. Vietimme päivää majakan eteläpuolella pohjoistuulelta piilossa. Kaikilla oli vähän omat tapansa nautiskella päivästä.

Veera on neulonut ja virkannut viikon aikana vimmatusti.


Laura lukutoukkana.


Markku hortoilemassa kalliolla.


Laura majakan perustuksien syleilyssä.


Kaikenlaisia pieniä askareitakin hoidimme. Markku tarkisteli perämoottorin öljyn ja Veera leipoi jälleen ja Lauralle jäi tiskivastuu. Loppusiivouskin suoritettiin.

Selkäänsä säästääkseen Markku laski tiskit sähkövinssillä - keväällä korjattu rajakatkaisija toimi hyvin!


Veera testaamassa Markun antiikkista sekstanttia, jolla mitataan auringon korkeutta puolen päivän aikoihin.


 

 

 

Tiskari työssään.


Ensikertalaiset kunnostautuivat myös postikorttien lähetyksessä.


Ilta kruunattiin saunalla ja uinnilla myrskyn huuhtelemassa luonnon uima-altaassamme. Tämän jälkeen nautimme vielä erinomaisesta viimeisestä ateriasta jälkiruokineen poikineen. Kerta Märketillä oli minulla ja Veeralla ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen.

Päiväkirjavastaava kiittää ja kuittaa - viimeinen teksti on purkissa!

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content