23.6. sunnuntai
Ja näin vaihtui taas vahti Märketillä. Sari ja Suvi tarjoilivat uusille tulokkaille herkulliset pannarit, jakoivat kuulumisiaan ja oppejaan ja malttoivat tuskin poistua itse saarelta Fredrikin mukana. Tulevana viikkona Märketillä häärivät kokenut konkari Markku sekä uudet tulokkaat Laura ja Veera.
Markku näytti alkuun paikkoja ja jakoi osaamistaan. Veera aloitti vahvasti ottamalla keittiön haltuun. Ruuanlaiton ohella valmistui myös huomisia vieraita varten banaanikakku, joka tuoksusta päätellen saattaa maistua kaltaiselleni banaanista tykkäämättömällekin.
Itse sain heti hypätä syvään päätyyn, eli tehdä majakkaopastuksen ruotsiksi Ruotsin Grisslehamnista saapuneille Monicalle, Stefanille ja Williamille. Heille käynti Märketillä oli ensimmäinen, mutta vieraskirjaan jätettyjen kommenttien perusteella ei viimeinen. Ja ruotsalaisen ystävälliseen tapaan he eivät olleet moksiskaan takeltelevasta esityksestäni, jossa menivät välillä päiväkirjat ja päiväkodit sekaisin, vaan jäivät kiinnostuneina juttelemaan vielä kahvipöydänkin ääreen kaikesta majakoista Mannerheimiin.
Pientä haastetta arkiaskareihin toi saaren vallanneet tiirat, jotka tekivät syöksyjään kohti uusia tulijoita. Hallit herättivät myös näiden talkoolaisten huomion ja kiikarit nousivat useamman kerran nenälle, kun katselimme lähikallioilla loikoilevia hylkeitä. Ehkä vielä onnistumme pääsemään likemmäs heitä?
-Laura
24.6. maanantai
Aloitimme aamupäivän pienillä solmu- ja kumiveneharjoituksilla. Kumpikaan meistä ei Veeran kanssa ollut järin kokenut moottoriveneen ajaja, joten ohjaaminen oli vaikeampaa kuin olisi arvannutkaan. Hankalinta oli muistaa, kumpaan suuntaan moottori kääntyy ohjainkeppiä käännetäessä (huomaa hyvin hallussa oleva veneilytermistö). Mutta kunnialla ja kommelluksitta selvisimme molemmat poijuille ja osasimmepa vielä kiinnittää veneen juuri oppimilla paalusolmuilla.
Tänään saaren piti tulla turistiryhmän, mutta ilmeisesti varsin kohtalainen tuuli sai heidät pysymään maissa. Sen sijaan Märketille tuli kaksi retkuetta rohkeita melojia, toiset Ruotsista ja toiset Saksasta asti. Heille heitimme opastuskierokset eilistä huomattavasti suuremmalla varmuudella. Saksalaiset viihtyivät niin, että pystyttivät telttansakin kallioille.
Päivän lopuksi testattua tuli myös sauna. Löylyt olivat oikein lämpöiset ja näkymät ikkunasta upean merelliset. Saaren suositun luonnon “uima-aaltaan” ollessa tiirojen reviirillä päätimme edellisviikon talkoolaisten Sarin ja Suvin kannustamina kokeilla toista uima-allasta ja leväpeittoineen se oli ihanan karvainen ja vesi juuri sopivan lämpöistä.
-Laura
25.6. tiistai
Heräsin tänään mitä kauneimpaan auringonnousuun. Hetki sen jälkeen, jo päästyäni takaisin nukkumaan, meidät herätti uudelleen kovaääninen palovaroitin, joka oli ilman syytä lauennut laulamaan kimittävää sävelmäänsä. No saimme vielä hyvin unta senkin jälkeen.
Aamuisen aurinkonäytelmän jälkeen pilvet valtasivat taivaan ja tuuli hieman yltyi, saatiinpa muutama sadepisarakin tuntea ihollamme. Tämän johdosta vierailijoita ei ole tänään näkynyt Märketillä, kun saksalaisetkin jatkoivat aamupäivällä matkaansa kohti Ahvenanmaata. Nyt olemme taas kolmisin majakanvahteina.
Tänään laskimme punaisen veneen vesille ja jatkoimme solmuharjoituksia. Veera myös maalasi uudelleen vedenpinnan korkeutta mittaavat valkoiset viivat rantakallioon. Muuten päivä on ollut varsin leppoisa ja olemme keskittyneet mm. ruuanlaittoon, syömiseen ja tiskaamiseen.
Markku innostui vielä iltapuhteena likaisiin hommiin, eli agrigaattorin öljynvaihtoon. Nenänpielet mustina hän ahersi konehuoneessa.
-Laura
26.6. keskiviikko
Päivä alkoi sumuisasti. Kuvasimme Veeran kanssa hieman toisiamme kallioilla, kunnes sumu hälveni sen verran, että pääsimme jälleen harjoittelemaan kumiveneajoa. Nyt kohteena oli Märketshällanin luoto Märketin pohjoispuolella. Veneen ohjaaminen sujui jo melkein rutiinilla.
Perillä luodolla meitä odotti joukko uteliaita harmaahylkeitä eli halleja, jotka sukelsivat nopeasti pinnan alle. Pian pääkerrallaan he nousivat pintaan ihmettelemään tulijoita. Yksi oikein rohkea yksilö innostui ryömimään kallioille meitä moikkaamaan. Kohtaaminen oli molemmille – niin hylkeelle kuin meille – varmasti yhtä jännittävä ja ikimuistoinen.
Kun palasimme takaisin Märketille, alkoi heti tapahtua. Päivä oli ehtinyt pikkuisen kirkastua ja niinpä saimme vieraita Ahvenanmaalta ja Turusta. Tommy ja Irmeli kaartoivat varmoin ottein rantaan ja selvisikin, että Tommy oli käynyt Märketillä aiemminkin, sillä hän oli huoltanut majakkaa 1990-luvulla.
Kun vieraamme olivat lähteneet pyöräytimme Veeran johdolla äkkiä mustikkapiirakan siltä varalta, että saisimme vielä uusia vierailijoita saarelle. Ja heti, kun piirakka oli saatu uunista, lähestyikin saarta uusi vene. Veneestä löytyi iloinen perhe Inkoosta. Tulijat olivat lukeneet tarkkaan majakkapäiväkirjaa ja minun ei tarvinnut edes esittäytyä, sillä nimi oli jo tiedossa!
Koska huomiselle on luvattu kovaa pohjoistuulta, niin nostimme kumiveneen, hoidimme vielä illalla tiskit ja muutenkin laittelimme paikkoja sellaiseen kuntoon, että myrskyn sopii tulla!
27.6. torstai
Tänään olemme saaneet nähdä tyrskyisen Märketin. Tuuli on ollut parhaimmillaan yli 15 metriä sekunnissa ja kalliot ovat hautautuneet aaltojen alle. Ihan niin hurjaa myrskyä ei saatu, kuin olin ehkä salaa toivonut, mutta ihan päteviä tyrskyjä kuitenkin. Iloinen auringonpaiste myös hieman hioi myräkän pahimpia kulmia. Vierailijoista ei kuitenkaan ollut tunkua tänään.
Päivän ohjelma on ollut melko ruuanlaittopainotteista ja kunnostauduimme leipomalla useamman pellillisen korvapuusteja, niin tavallisia kuin vegaanisiakin. Molemmat onnistuivat oikein hyvin ja niistä riittää varmasti tuleville talkoolaisille ja vierailijoille.
Hieman jo jännitämme sitä, mahtaakohan tuuli ja aallot tyyntyä niin, että pääsemme lauantaiaamusta lähtemään, mutta ainakin nyt keli on rauhoittunut mukavasti. Mikäli pysymme suunnitelmassa, niin huominen on viimeinen kokonainen päivä Märketillä, eli siitä täytyy muistaa ottaa kaikki irti!
-Laura
28.6.2019 perjantai
Viimeinen päivä Märketillä kului siivoillessa, saunoessa ja fiilistellessä. Vietimme päivää majakan eteläpuolella pohjoistuulelta piilossa. Kaikilla oli vähän omat tapansa nautiskella päivästä.
Kaikenlaisia pieniä askareitakin hoidimme. Markku tarkisteli perämoottorin öljyn ja Veera leipoi jälleen ja Lauralle jäi tiskivastuu. Loppusiivouskin suoritettiin.
Ilta kruunattiin saunalla ja uinnilla myrskyn huuhtelemassa luonnon uima-altaassamme. Tämän jälkeen nautimme vielä erinomaisesta viimeisestä ateriasta jälkiruokineen poikineen. Kerta Märketillä oli minulla ja Veeralla ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen.
