Majakkaterveisiä Märketiltä! Uusi talkoolaisviikko on käynnistynyt ja vihdoin pääsimme myös päiväkirjan ääreen – kuvia on odotettavissa lisää jahka selviämme teknisistä haasteista…
Eilisaamuna pääsimme nauttimaan tyynestä merimatkasta kohti Märketiä. Pian horisonttiin piirtyvä majakanhahmo sai tarkemman muodon ja me nousimme pohjoissatamasta maihin tutustumaan tulevan viikon asuinpaikkaamme.
Johanin pitämän majakkakierroksen ja aloilleen asettumisen jälkeen horisontista pilkotti jo purjevene, joka toi mukanaan päivän ensimmäiset vieraat. Edellisen viikon talkoolaisten leipomat herkut pääsivät heti tarjolle. Saatiinpa Märketille lisääkin vieraita, tällä kertaa ihan ammatin puolesta – luodolle nimittäin saapui majakkatarkastajia! Kaikki oli reilassa ja kauppasimme heille matkamuistojakin.
Mia laittoi meille ihania herkkuja, lounaaksi kesäkalakeittoa ja päivälliseksi riisiä kana- tai quornkastikkeella. Lounasta söimme ulkosalla ihmetellen samalla kaikkea ympäröivää. Oli lämmin päivä eikä tuullut kovin paljon, kalliot siis kutsuivat seikkailuun. Tiirayhdyskunta puolustaa alueitaan, mutta olemme kyllä uskaltautuneet myös tutkimusretkille.
Samoin koitti aika opetella käyttämään kumivenettä. Johan kokeneena kipparina näytti meille perusteet ja pääsimme kokeilemaan. Kävimme myös kiertämässä Märketshällörin luodon ja siellä aaltojen seasta hylje kurkkasi meitä – odottelemme tällaisia kävijöitä myös majakkaluodollemme!
Illansuussa saimme lisää vieraita, kun skeittaajaporukka saapui Märketille valokuvaamaan. Liekö aiemmin näillä kallioilla tällaista nähty! Kuvat päätyvät osaksi kirjaprojektia ja ehkä kiinnostuneet löytävät ne käsiinsä joskus tulevaisuudessa..!
Yöllä vaaleanpunainen kuu nousi eteläiselle taivaalle. Me nukuimme majakan suojissa aivan lumoutuneina ensimmäisestä päivästä.
Aamun tullen tuuli pauhasi emmekä odota vierailijoita saapuvaksi, niin paljon maininki lyö rantaan. Niinpä päivä kulunee pikkuaskareissa ja pilviä bongatessa. Johanin keittämä aamupuuro maittoi ja sen ylijäämistä Tiina leipoi meille aivan ihania sämpylöitä. Uuniin pääsi myös Sannan luumumuffinsit – kaikkea tätä lounaalla kalakeiton kanssa, kyllä täällä kelpaa!
Päivän ensimmäiset vieraat – Dagens första gäster. Kuva Sanni.
Foghorn slash on tämän tempun nimi, kuvassa Samuli ja kuvan otti Kusti. Foghorn slash är namnet på det här tricket.
Johan opettaa meille veneen käyttöä. Johan lär oss hur man använder båten. Kuva Tiina.
Vieraita saapuu – gäster anländer. Kuva Tiina.
Hälsningar från Märket! En ny arbetsveckan för frivilliga har börjat och äntligen kom vi också till dagboken – fler bilder är att vänta så snart vi tar oss igenom de tekniska utmaningarna…
Igår morse fick vi njuta av en lugn sjöresa mot Märket. Snart började fyren ta form i horisonten och vi steg i land i norrhamnen för att bekanta oss med platsen där vi ska bo under den kommande veckan.
Efter en fyrvisning ledd av Johan och när vi hade installerat oss dök redan en segelbåt upp i horisonten, som förde med sig dagens första gäster. De bakverk som förra veckans frivilliga hade bakat kom genast fram. Vi fick också fler besökare till Märket, denna gång i yrkets namn – en fyrinspektion hade anlänt till skäret! Allt var i sin ordning och vi sålde även souvenirer till dem.
Mia hade lagat underbara godsaker åt oss, till lunch en somrig fisksoppa och till middag ris med kyckling- eller quornsås. Lunchen åt vi utomhus medan vi beundrade omgivningen. Det var en varm dag och det blåste inte mycket, så klipporna lockade till äventyr. Tärnkolonin försvarar sina områden, men vi har ändå vågat oss ut på upptäcktsfärder.
Det blev också dags att lära sig använda gummibåten. Johan, som erfaren skeppare, visade oss grunderna och vi fick prova själva. Vi rundade även skäret Märketshällör och där ute bland vågorna kikade en säl fram – vi väntar oss sådana besök även vid vår fyrö!
På kvällen fick vi fler gäster när ett gäng skateboardåkare kom till Märket för att fotografera. Man undrar om något liknande någonsin setts på dessa klippor tidigare! Bilderna blir en del av ett bokprojekt och kanske hittar intresserade dem någon gång i framtiden.
På natten steg en ljusrosa måne upp på den södra himlen. Vi sov i fyrens skydd, helt förtrollade av den första dagen.
När morgonen kom ven vinden och vi förväntar oss inga besökare, eftersom vågorna slår så hårt mot stranden. Så dagen kommer nog att ägnas åt små sysslor och att spana efter moln. Den gröt Johan kokade till frukost smakade gott och av resterna bakade Tiina underbara frallor. I ugnen gick också Sannas plommonmuffins – allt detta till lunch tillsammans med fisksoppa, här har man det bra!
29.6.
Saapumispäivän kiireen jälkeen elo majakalla onkin rauhoittunut. Olemme saaneet vieraiksemme innolla odotetun hylkeen sekä yksinäisen joutsenen – tervehdimme molempia suurella ilolla. Tiirat tarjoilevat meille hupia, niiden touhun seurailu on kuin katsoisi draamasarjaa.
Majakalla on leivottu ja laitettu ruokaa, syöty siis hyvin ihan saapumatta jääneiden vieraiden edestäkin! Eräs purjevene saapui tänään lännestä ja kiersi meidät jatkaen heti matkaa. Muita merellä liikkujia emme olekaan nähneet, rahtialuksia ja lintuja lukuunottamatta.
Säät luodolla ovat vaihdelleet pienestä sateesta aamun ’rasvatyyneen’ mereen ja nyt pauhaaviin aaltoihin. Etelätuuli nostaa vaahtopäitä jotka voimalla iskeytyvät kallioihin.
Turistikato onkin mahdollistanut meille paljon vapaa-aikaa, ja kaikki vuorollaan ovat kadonneet kallionkoloihin tuijottelemaan merta ja nauttimaan kallioihin varastoituneesta lämmöstä.
Eilen kävimme saunassa nauttimassa ihanan leppeistä löylyistä ja osa kastautui. Merivesi niin Modersmagenin altaassa kuin meressäkin on lämmintä, ja kyllähän siinä ilta-auringossa kelpasi kelluskella.
Ja auringonlaskut täällä, ne ovat upeita. Eilisiltana aurinko kävi hetken pilven takana ja palasi vielä hehkuvan oranssina näyttäytymään ennen kuin sen oli aika painua mailleen – aamuvirkummat majakan asukit saivat nauttia sen noususta muutamaa tuntia myöhemmin.
Auringonlaskun upeat värit. Kuva Sanni.Solnedgångens fantastiska färger.
Kauan odotettu hylje. Kuva Nina. Den länge efterlängtade sälen.
Tiina leipomassa puurosta sämpylöitä. Kuva Sanni.Tiina bakar frallor av överbliven gröt.
Tiskaaminen majakalla on suosittua puuhaa, ihmekös tuo. Kuva Sanni.Att diska på fyren är en populär sysselsättning – och det är kanske inte så konstigt.
Efter den hektiska ankomstdagen har livet på fyren lugnat ner sig. Vi har äntligen fått besök av den efterlängtade sälen samt en ensam svan – båda hälsades med stor glädje. Tärnorna bjuder oss på underhållning; att följa deras liv och rörelse är som att titta på en dramaserie.
Här på fyren har vi bakat, lagat mat och ätit riktigt gott – till och med för de gäster som aldrig kom! I dag kom en segelbåt västerifrån, rundade fyren och fortsatte genast sin färd. Förutom fraktfartyg och fåglar har vi inte sett några andra ute på havet.
Vädret på skäret har bjudit på omväxling – från ett lätt morgonregn till ett spegelblankt hav, och nu till dånande vågor. Sydvinden piskar upp vita gäss som med kraft slår mot klipporna.
Avsaknaden av turister har gett oss gott om fritid, och en efter en har vi försvunnit till klippskrevorna för att blicka ut över havet och njuta av den värme som klipporna lagrat under dagen.
I går kväll badade vi bastu och njöt av de mjuka, behagliga baden. Några av oss tog också ett dopp. Havsvattnet var varmt både i Modersmagens bassäng och ute i havet, och i kvällssolen var det verkligen härligt att flyta omkring en stund.
Och solnedgångarna här – de är helt fantastiska. I går kväll gömde sig solen en stund bakom ett moln, men kom sedan tillbaka och lyste i glödande orange innan den till slut sjönk under horisonten. De morgonpigga fyrborna fick njuta av soluppgången bara några timmar senare.
”Keskellä avomerta on kartassa piste, jota Pikku Myy väittää kärpäsenliaksi. Mutta se on kuin onkin saari, yrmeä pieni majakkasaari.” Tove Jansson – Muumipappa ja meri
”Myrskyt, ah!
Niiden merkitys lienee siinä, että jälkeenpäin näkee auringonnousun.” Tove Jansson – Muumipapan urotyöt
”Meri on suuri olento, joka on toisinaan hyvällä tuulella ja toisinaan huonolla. Ja on aivan mahdotonta tietää miksi. Siitä näkee vain pinnan. Mutta jos pitää merestä, niin se ei haittaa mitään…Silloin sietää huonot tuulet samoin hyvätkin.” Tove Jansson – Muumipapan urotyöt
”Tuli taas hämärä. Se levisi hitaasti ja varovasti antaakseen päivälle kylliksi aikaa mennä levolle. Läntiselle taivaalle oli heitetty pieniä pilviä kuin punertavia kermavaahtokokkareita. Ne kuvastuivat mereen, joka oli peilityyni ja näytti täysin vaarattomalta.” Tove Jansson – Muumipapan urotyöt
30.6.2026
Kesäkuun viimeinen päivä, ja majakalla päivä alkoi tavanomaisesti yhteisellä aamiaisella. Heti aamusta huomasimme, että tuuli oli kääntynyt pohjoisen suuntaan ja se oli kohtalaista. Rantakallioille pärskyi oikein kunnolla aallot ja merellä näkyi vaahtopäitä. Tiesimme, että tuskin tulee vierailijoita majakalle. Aamupäivän aikana jokainen meistä kävi omilla kävelyretkillään ihastelemassa aaltoja ja niiden pärskeitä. Aurinko paistoi mukavasti pilvettömältä taivaalta, mutta eipä siltikään lämpötila ollut yli 20 astetta. Mantereella kuulemma nautittiin helteestä. Päivän askareisiin kuuluvat tiskaaminen ja wc:n pesu. Iltapäivällä Sanni ja Johan menivät verkkoja laittamaan, josko vaikka saataisiin kalaa vielä ruokapöytään. Ei täällä nälästä tai ruoanpuutteesta voi valittaa. Ruokaa on ja sitä loihtii meidän Miamme. Jokapäiväinen liikkuminen on kallioilla kävely ja hyppely. Tosin tiirat alkavat joissakin kohdin levottomasti lentämään ja kirkumaan pään yläpuolella, kun lähestyy heidän reviiriänsä.
Vieraita emme saaneet koko päivänä. Yksi purjevene ohitti saaren mutta jatkoi Ruotsiin, vilkutimme veneelle. Illalla nukkumaan mennessä alakerran makuuhuoneen palohälytin alkoi soida – se pelästytti, mutta emme löytäneet syytä hälytykselle.
Kuvat / Foto Sanni.
”Mitt ute på öppet hav finns en punkt på kartan som Lilla My påstår är en flugfälla. Men det är en ö, en liten, karg fyrö.” Tove Jansson – Muminpappan och havet
”Stormar, ah!
Deras betydelse måste vara att man kan se soluppgången efteråt.” Tove Jansson – Muminpappans äventyr
”Havet är en stor varelse som ibland är på gott humör och ibland på dåligt humör. Och det är helt omöjligt att veta varför. Man kan bara se ytan av det. Men om man gillar havet stör det en inte alls… Då kan man tolerera dåliga vindar lika bra som goda.” Tove Jansson – Muminpappans äventyr
”Skymningen kom igen. Den spred sig långsamt och försiktigt för att ge dagen tillräckligt med tid att vila. Små moln hade kastats upp i västra himlen som rödaktiga vispgräddbollar. De speglades i havet, som var spegelblankt och såg helt ofarligt ut.” Tove Jansson – Muminpappans äventyr
30.6.2026
Sista dagen i juni började som vanligt på fyren med en gemensam frukost. Redan på morgonen märkte vi att vinden hade vänt mot norr och blåste måttligt. Vågorna slog kraftigt mot strandklipporna och ute på havet syntes vita gäss. Vi förstod att det knappast skulle komma några besökare till fyren.
Under förmiddagen gick var och en av oss på egna promenader för att beundra vågorna och bränningarna. Solen sken från en klarblå, molnfri himmel, men trots det steg temperaturen inte över 20 grader. På fastlandet lär de däremot ha haft riktig sommarvärme.
Dagens sysslor bestod bland annat av diskning och städning av toaletten. På eftermiddagen gick Sanni och Johan ut för att lägga nät i hopp om att få fisk till matbordet. Här finns det ändå ingen anledning att klaga på hunger eller brist på mat. Det finns gott om mat, och vår Mia trollar fram de läckraste måltiderna.
Den dagliga motionen består av att gå och hoppa mellan klipporna. På vissa ställen blir dock tärnorna oroliga – de börjar flyga tätt över våra huvuden och skrika när vi närmar oss deras revir.
Några gäster fick vi inte under hela dagen. En segelbåt passerade ön men fortsatte vidare mot Sverige, och vi vinkade åt den när den seglade förbi.
När vi på kvällen hade gått och lagt oss började brandvarnaren i sovrummet på nedervåningen plötsligt tjuta. Det skrämde oss ordentligt, men vi kunde inte hitta någon orsak till larmet.
2.7.
Majakalla on eletty jännittäviä hetkiä – kävimme nimittäin kokemassa verkot ja saimme kuin saimmekin kalaa! Hyvänkokoinen siika oli tullut saaliiksi. Verkot olivat kyllä painavat myös niihin tarttuneesta merilevästä. Rantaan tultuamme kävimme ’Tukholman läänissä’ eli tiirojen valtakunnassa perkaamassa kalan ja palasimme makasiinin suojiin aloittamaan sen valmistuksen. Päätimme tehdä graavisiikaa, sillä haeskelemamme savustuspönttö ei löytynyt.
Aamupalapöydässäkin sattui jännittäviä. Huomasin kaukaisuudessa valkoisen pisteen, joka osoittautui purjeveneeksi. Nyt saataisiin vieraita! Muut toppuuttelivat, mutta hetken päästä majakan puhelimeen kilahti viesti veneilijöiltä, jotka halusivat tulla tutustumaan luodollemme. Lopulta kyseessä ei ollut sama vene, mutta ennakkotietoa saimme!
Parin tovin kuluttua saimme siis pitkään odotettuja vieraita. Kolmen hengen purjehdusseurue tuli käymään ja me olimme aivan innoissamme! Sääkin oli oikein hyvä. Kiitos s/y Elixir!
Illalla saunoimme ja grillasimme. Modersmagenissa kelpasi pulikoida ja ilmat säilyivät iltaan asti kauniina, vaikka horisontissa Ruotsin puolella riehuikin ukkonen. Nyt jännitetään, tuleeko meille huomenna aikaistettu lähtö kohti mannermaata – mainingin ennustetaan nousevan.
Saimme vieraita! Vi fick gäster! Foto Sanni.
Kuva Sanni.
Meidän talkooporukka! Vårt grupp. Foto Sanni.
Siikaa tuli! Sik! Kuva Sanni.
På fyren har vi fått uppleva spännande stunder – vi gick nämligen ut för att vittja näten och lyckades faktiskt få fisk! En fin sik hade fastnat i nätet. Näten var dock tunga också på grund av all tång som hade fastnat i dem. När vi kom i land gick vi till ”Stockholms län”, tärnornas rike, för att rensa fisken och återvände sedan till magasinets skydd för att börja tillaga den. Vi bestämde oss för att grava siken, eftersom den rök vi letade efter inte gick att hitta.
Även vid frukostbordet hände det spännande saker. Jag fick syn på en vit prick långt borta, som visade sig vara en segelbåt. Nu skulle vi få besök! De andra var skeptiska, men en stund senare plingade det till i fyrens telefon – ett meddelande från några seglare som ville komma iland och besöka vårt skär. Till slut visade det sig att det inte var samma båt, men vi fick åtminstone ett förhandsbesked! En liten stund senare fick vi äntligen de efterlängtade gästerna. Ett segelsällskap på tre personer kom på besök, och vi blev väldigt glada! Vädret var dessutom riktigt fint. Tack, s/y Elixir!
På kvällen bastade vi och grillade. Det var härligt att bada i Modersmagen, och vädret höll sig vackert ända till kvällen, även om ett åskväder rasade vid horisonten på den svenska sidan. Nu väntar vi med spänning på att se om vi måste tidigarelägga avfärden mot fastlandet i morgon – prognosen säger att dyningen kommer att öka.