28.6. / 1. päivä
Viikon 27 talkooryhmäläiset – Nina, Vuokko, Maarit, Kari, Soili ja Mikko – tapasivat Turussa Viking Linen autojonossa. Nina saapui Vaasasta Turkuun jo edellisenä iltana, kuten myös Soili ja Kari Helsingistä. Muut pääkaupunkiseutulaiset lähtivät liikkeelle varhain aamulla ja ajoivat Turkuun.
Majoituimme yhdeksi yöksi kahteen eri paikkaan – osa lämpimään mökkiin, osa luksustasoiseen majataloon. Illallistimme Eckerön parhaassa ravintolassa.

Vecka 27:s talkogrupp – Nina, Vuokko, Maarit, Kari, Soili och Mikko – träffades i bilkön till Viking Line i Åbo. Nina hade anlänt till Åbo från Vasa redan kvällen innan, liksom Soili och Kari från Helsingfors. De övriga från huvudstadsregionen startade tidigt på morgonen och anlände till Åbo vid femtiden.
Vi övernattade en natt på två olika ställen – några i en varm stuga, andra i ett pensionat av lyxklass. Vi åt middag på Eckerös bästa restaurang.

Vihdoin koitti lauantai – tätä päivää oli odotettu! Nopeiden aamutoimien ja terassikahvien jälkeen suuntasimme Postbrygganiin, josta Peter otti meidät sekä kaksi turistia – äidin ja tyttären – veneen kyytiin. Peter suuntasi veneen keulan kohti Märketiä, 740 hevosvoiman teholla ja 40 solmun reservillä. Majakkalaisista kolme sekä turistit pääsivät nauttimaan matkasta takakannella. Alkumatkasta moottori ärjyi ehkä hieman liiankin kovaa, ja korvissa soi. Noin 20 minuutin jälkeen Peter laski moottorin kierroksia sopusointuun aallokon kanssa.

”Vene kulkee viitoittamattomia väyliä pitkin karien keskeltä kohti Märketiä. Arvostus paikallisia merenkulkijoita kohtaan kasvaa. Moottorin kierrokset laskevat, vene asettuu rytmiin aallokon kanssa. Kaupungin stressi tuntuu häviävän. Ajatukset vaihtelevat seuraavan viikon majakkasaaren askareista veden ja hiilen kiertokulkuun. Huomaan muistelevani vesimolekyylin kemiallista kaavaa. Jos tässä kohtaa reissua tuntuu tältä, mitähän Märket tarjoaa kokonaisen viikon aikana?”
– Mikko

Äntligen blev det lördag – denna dag hade vi sett fram emot! Efter snabba morgonbestyr och kaffe på terrassen styrde vi mot Postbryggan, där Peter tog oss samt två turister – en mor och en dotter – ombord på båten. Peter satte kurs mot Märket med 740 hästkrafter och 40 knop i reserv. Tre från fyrgruppen samt turisterna fick njuta av resan på akterdäck. I början dånade motorn kanske lite väl högt, och det ringde i öronen. Efter cirka 20 minuter sänkte Peter varvtalet så att båten harmoniserade med vågorna.

“Båten färdas längs ospårade leder mitt bland grynnorna mot Märket. Respekten för de lokala sjöfararna växer. Motorns varvtal sjunker, båten anpassar sig till vågornas rytm. Stadens stress tycks försvinna. Tankarna växlar mellan nästa veckas sysslor på fyrön och vattnets och kolets kretslopp. Jag märker att jag minns vattenmolekylens kemiska formel. Om det redan nu känns så här – vad kommer Märket att erbjuda under en hel vecka?”
– Mikko

Kolme kaverusta Espanjan Malagasta saapui Märketille packrafteilla Ruotsin puolelta, aikeenaan meloa Eckeröön. He jäivät yöksi saarelle.

Tre vänner från Málaga, Spanien, anlände till Märket med packrafts från den svenska sidan, med målet att paddla vidare till Eckerö. De stannade över natten på ön.

Ilta päättyi mukaviin löylyihin saunassa.

Kvällen avslutades med sköna bastubad.

29.6. / 2. päivä

Tervehdys Märketin majakalta, keskeltä merta. Aurinko paistoi tänä aamuna saaren ylle, ja aamiaispöydässä tuoksuva kaurapuuro maistui ainutlaatuiselta tässä karun kauniissa miljöössä. Lapintiirojen terävät huudot ja meriharakoiden käheä rupattelu säestivät aamuhetkeä, kun haarapääskyt kaartoivat majakan ympärillä, ikään kuin toivottaen meille hyvää päivää. Meri kimalteli horisontissa, ja aaltojen tasainen kohina muistutti, miksi tämä pieni luoto on niin lumoava – täällä aika tuntuu hidastuvan ja jokainen hetki on täynnä saaren omaa, ainutlaatuista taikaa.

Aamiaisen jälkeen ryhdyimme aamun askareisiin. Ensimmäisenä vuorossa oli kompostihuussin tyhjennys yläkautta, suotonosteet eivät päässeet läpi – ei ehkä päivän juhlahetki, mutta saaren arkeen kuuluva homma. Seuraavaksi kannoimme puita rannasta klapientekopaikalle. Aallot löivät rantakallioihin ja suolainen tuuli pyyhki kasvoille, kun raahasimme tukkeja. Homma oli fyysistä, mutta meren loputon sinisyys pitivät mielen virkeänä. Seuraavaksi oli vuorossa tiskit, joita olikin melkoinen kasa. Tiskaaminen ulkona oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsää: edessä avautui henkeäsalpaava maisema, kun aallot kuohuivat ja aurinko heijastui meren pinnasta. Meriharakat tepastelivat lähellä rannan kivillä ja pari lapintiiraa syöksyi veteen saaliin perässä – siinä tiskatessa tunsi olevansa yhtä saaren kanssa.

Keskipäivällä huomasimme merenkäynnin tyyntyneen, ja kehotimme espanjalaisia vieraitamme tarttumaan tilaisuuteen. He pakkasivat packraftinsa, vaihtoivat vielä viimeiset hymyt kanssamme ja lähtivät melomaan kohti Eckeröä. Lapintiirat seurasivat heidän matkaansa taivaalla ja aaltojen keinutus näytti kantavan heitä lempeästi eteenpäin.

Lounaaksi kokkailimme lämmittävää linssikeittoa, joka maistui taivaalliselta viileässä meri-ilmassa. Keittoa lusikoidessamme katselimme ikkunasta, kun haarapääskyt lensivät matalalla majakan editse ja meren kohina tuntui melkein laulavan taustalla. Lounaan jälkeen majankanvartijamiehet harjoittelivat kumiveneen käsittelyä poijulle ja takaisin. Kapea väylä ja aallokko vaativat tarkkuutta, mutta homma hoitui hyvin. Kun kumiveneen käsittely oli hallussa, klapikone otettiin käyttöön ja sillä saatiinkin aikaiseksi siisti pino klapeja. Klapien pinoaminen tuntui jotenkin sopivan tähän saaren rytmiin – yksinkertaista, mutta samalla palkitsevaa. Iltapäivällä leivoimme omenapiirakkaa ja pian majakan keittiö täyttyi makeasta, kanelisesta tuoksusta.

Päivälliseksi valmistimme tomaattifetauunipastaa, joka oli täydellinen päätös aktiiviselle päivälle. Lautaset tyhjenivät ennätysvauhtia – meri-ilma tekee ihmeitä ruokahalulle. Jälkiruoaksi nautimme omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Piirakan lämmin, makea maku ja kastikkeen pehmeä vanilja sulivat suussa ja hetken aikaa majakka tuntui kodikkaammalta kuin mikään paikka maailmassa. Ruokahetki oli täynnä leppoissaa jutustelua päivän tapahtumista, ja taustalla soi aaltojen tasainen kohina, muistuttaen saaren ikuisesta läsnäolosta.

Illalla istuimme majakan kupeessa, ihaillen ilta-aurinkoa. Yhtäkkiä huomasimme horisontissa kangastuksen, melko harvinaisen ilmiön meren äärellä, kun kaukaiset saaret tuntuvat leijuvan ilmassa. Samalla tuuli nousi kohisten ja myrskykeskus kurki Märketin ohi Ruotsin rannikkoa pitkin, tuoden mukanaan voimaa ja dramatiikkaa. Märketin karu kauneus, lintujen elämä ja meren loputon liike saivat sydämen rauhoittumaan vaikka luonnon voima muistuttukin saaren arvaamattomasta luonteesta. Täällä jokainen päivä on pieni seikkailu, täynnä saaren omaa, ainutlaatuista tunnelmaa. Huomenna jatketaan, meren tahtiin.

Lördag 29.6

Hälsningar från Märkets fyr, mitt ute på havet. Solen sken över ön i morse, och den doftande havregrynsgröten vid frukostbordet smakade unikt i denna karga, vackra miljö. Silvertärnornas skarpa skrik och strandskatternas hesa prat ackompanjerade morgonstunden, medan ladusvalorna kretsade runt fyren, som om de önskade oss en god dag. Havet glittrade vid horisonten, och vågornas jämna brus påminde oss om varför denna lilla kobbe är så förtrollande – här verkar tiden sakta ner och varje ögonblick är fyllt av öns egen, unika magi.

Efter frukost tog vi itu med morgonens sysslor. Först på tur var att tömma komposttoaletten uppifrån, eftersom lakvattnet inte rann igenom – kanske inte dagens höjdpunkt, men en del av öns vardag. Därefter bar vi ved från stranden till vedhuggplatsen. Vågorna slog mot strandklipporna och den salta vinden svepte över ansiktena.  Arbetet var fysiskt, men havets oändliga blåhet höll humöret uppe. Nästa på tur var disken, som det var en hel del av. Att diska utomhus var dock allt annat än tråkigt: framför oss öppnade sig ett hisnande landskap när vågorna brusade och solen reflekterades från havsytan. Strandskatorna spatserade nära stenarna på stranden och ett par silvertärnor dök ner i vattnet efter byte – där, under diskningen, kände man sig ett med ön.

Vid lunchtid märkte vi att sjögången hade lugnat sig, och vi uppmanade våra spanska gäster att ta tillfället i akt. De packade sina packrafts, utbytte de sista leendena med oss och paddlade iväg mot Eckerö. Silvertärnorna följde deras färd på himlen och vågornas gungning verkade bära dem mjukt framåt.

Till lunch lagade vi en värmande linssoppa som smakade himmelskt i den svala havsluften. Medan vi åt soppan tittade vi ut genom fönstret när ladusvalorna flög lågt förbi fyren och havets brus kändes nästan som en sång i bakgrunden. Efter lunch övade fyrmännen på att hantera gummibåten till bojen och tillbaka. Den smala passagen och vågorna krävde precision, men det gick bra. När gummibåten var under kontroll, togs vedmaskinen i bruk och den producerade en fin stapel vedträn. Att stapla veden kändes på något sätt passande för öns rytm – enkelt, men samtidigt givande. På eftermiddagen bakade vi äppelpaj och snart fylldes fyrköket av en söt, kaneldoft.

Till middag lagade vi tomat- och fetaostpasta i ugn, vilket var en perfekt avslutning på en aktiv dag. Tallrikarna tömdes i rekordfart – havsluften gör underverk för aptiten. Till efterrätt njöt vi av äppelpaj med vaniljsås. Pajens varma, söta smak och såsens mjuka vanilj smälte i munnen och för ett ögonblick kändes fyren mer hemtrevlig än någon annan plats i världen. Måltiden var fylld av avslappnat prat om dagens händelser, och i bakgrunden ljöd vågornas jämna brus, som en påminnelse om öns eviga närvaro.

På kvällen satt vi vid fyren och beundrade kvällssolen. Plötsligt lade vi märke till en hägring vid horisonten, ett ganska sällsynt fenomen till havs, där avlägsna öar verkar sväva i luften. Samtidigt ökade vinden kraftigt, och stormens centrum passerade Märket längs den svenska kusten, vilket förde med sig styrka och dramatik. Märkets karga skönhet, fågellivet och havets oändliga rörelse fick hjärtat att lugna sig, även om naturens kraft påminde oss om öns oförutsägbara natur. Här är varje dag ett litet äventyr, fyllt av öns egen, unika atmosfär. Imorgon fortsätter vi, i havets takt.

30.6. / 3. päivä

”Tule katsomaan hylkeitä” hihkaisi puoliso aamutuimaan radioamatöörien huoneessamme. Ponnahdin ylös ennen kuin kellokaan ehti herättää kesäkuun viimeiseen aamuun. ”Haahkoja nuo ovat”, totesivat alhaalla tuvan puolelle olevat ja saimme lohdutukseksi kupilliset Costa Ricaa ja kaurapuuroa.

Myrskytuulta luoteesta koko päivän aamusta 15 m/s, puuskissa peräti 19 m/s. Ei tänne kyllä tässä puhurissa yksikään helikopteri tai alus rantaudu.

Päivä sujuu talkoolaisilta pikkupuuhastelun ja päivärutiinien pyörittämisessä. Onneksi eilen teimme veneilyharjoitukset. Kova tuuli estää myös polttopuiden kantamisen, mutta toisaalta tänään on jokaisella mahdollisuudet ladata akkuja.

Ja taas kerran aallot vyöryvät Märketin luodon yli. Jotenkin tuntuu, että tästä viikon talkooreissusta saa itse monin verroin enemmän irti kuin massaturismin kyllästämästä etelänlomasta! Sanoin kuvaamattoman harmoninen ja rosoisen kaunis Märket; luodolla vuosisatojen historia ja tarinat joka askeleella.

Ilta-auringossa haahkoista on jäljellä enää kylmettyneet munat. Jostakin syystä tänäkin kesänä emot ovat hylänneet kaksi Majakan kyljessä jököttävää pesänsäänsä.

30.6.

“Kom och titta på sälar”, ropade min make tidigt på morgonen i vårt radioamatörrum. Jag hoppade upp innan klockan ens hann väcka mig till den sista morgonen i juni. “Det är ejdrar”, konstaterade de nere i stugan, och vi fick en kopp Costa Rica kaffe  och havregrynsgröt som tröst.

Det var stormvindar från nordväst hela dagen, från morgonen 15 m/s, i byarna hela 19 m/s. Ingen helikopter eller fartyg kommer att kunna lägga till här i denna blåst.

Dagen för volontärerna består av små sysslor och dagliga rutiner. Lyckligtvis gjorde vi båtövningar igår. Den hårda vinden hindrar också vedbärningen, men å andra sidan har alla idag möjlighet att ladda batterierna.

Och än en gång sköljer vågorna över Märkets skär. På något sätt känns det som att man får så mycket mer ut av denna veckas volontärresa än av en södersemester mättad med massturism! Det är obeskrivligt harmoniskt och oerhört vackert på Märket; på skäret finns århundraden av historia och berättelser vid varje steg.

I kvällssolen är allt som finns kvar av ejdrarna de nedkylda äggen. Av någon anledning har honorna även denna sommar övergett sina två bon som ligger intill fyren.

Tiistai 1.7./ neljäs päivä

Myrskyn jälkeen on poutasää. Heräsimme heinäkuun ensimmäisenä päivänä aurinkoiseen ja lämpöiseen aamuun. Päätimme lähteä katsomaan, ovatko hylkeet nousseet läheiselle luodolle.

Kun lähestyimme luotoa, pyöreä pää kohottautui katsomaan meitä. Ehkä säikäytimme tahtomattamme kalliolla kellottelijan, sillä kaveri pulahti mereen. Kiikarilla näimme myöhemmin kaksi hyljekaverusta lähemmällä luodolla – sekin synnytti luonnon ystävissä innostunutta iloa.

“Vieraita poijulla”, kuului huuto pihalta ja ryntäsimme kaikki katsomaan, ketkä toivat vaihtelua polttopuiden pilkkomisen ja ruokailujen rytmittämiin päiviimme. Ruotsalaiset veneilijät astuivat rantaan, mutta eivät ensimmäistä kertaa. Miehet sukelsivat vuonna 1994 Märketin lähistöllä ja löysivät vuonna 1884 uponneen Hesperus-laivan.

Kansainvälinen tunnelma jatkui seuraavan vieraammekin kanssa: unkarilainen kajakkimeloja huilasi Märketillä matkalla Grisslehamnista Eckeröön. Onpa mukava saada tutustua monenlaisiin merenkulkijoihin!

Illan lettukestien jälkeen on aika vaihtaa pyjamat päälle ja pujottautua makuupusseihin. Onnellinen hymy huulilla suljemme silmämme ja jäämme odottamaan uutta aamua.

Näemme sinisia unia ja kuulemme Nuuskamuikkusen kuiskivan elämänohjeensa: “Kun näen jotain kaunista, katson sitä hetkisen ja se on sen jälkeen päässäni. Ei kaikkea tarvitse omistaa!”

Tisdagen 1.7 / den fjärde dagen

Efter stormen kommer solsken. Vi vaknade den första juli till en solig och varm morgon. Vi bestämde oss för att gå och se om sälarna hade kommit upp på den närliggande klippan.

När vi närmade oss klippan, höjde ett runt huvud sig för att titta på oss. Kanske skrämde vi oavsiktligt den som låg och vilade på klippan, för kompisen plumsade i havet. Med kikare såg vi senare två sälkompisar på en närmare klippa – det väckte också entusiastisk glädje hos naturvännerna.

“Besökare vid bojen”, hördes ett rop från gården och vi alla rusade för att se vilka som skulle ge variation till våra dagar fyllda med vedhuggning och måltider. Svenska båtfarare steg i land, men det var inte första gången. Männen dök 1994 nära Märket och hittade Hesperus-skeppet som sjönk 1884.

Den internationella atmosfären fortsatte med vår nästa gäst: en ungersk kajakpaddlare vilade på Märket på väg från Grisslehamn till Eckerö. Det är trevligt att få träffa olika sjöfarare!

Efter kvällens pannkakskalas är det dags att byta till pyjamas och krypa ner i sovsäckarna. Med ett lyckligt leende på läpparna stänger vi ögonen och väntar på en ny morgon.

Vi drömmer blå drömmar och hör Snusmumrikens viskande livsråd: “När jag ser något vackert, tittar jag på det en stund och sedan finns det i mitt huvud. Man behöver inte äga allt!”

 

Onsdagen den 2 juli / femte dagen

Keskiviikko 2. heinäkuuta /viides päivä

Livet på fyren går enligt rutiner, frukost med havregrynsgröt samt planering av dagens vedarbete.

Det är också dags för avfärd för den övernattande paddlare.

 

Elämä majakkasaarella kulkee tiettyjen rutiinien mukaisesti. Ensin kaurapuuro aamiaiseksi ja samalla suunnitellaan päivän puusavottaa.

Tänään saarella yöpynyt meloja jatkoi matkaansa.

 

 

En av talkoveckans fröjder är att laga mat tillsammans, laga mat turvis samt framför allt av att äta tillsammans. Här avnjuter vi dagens lunch som består av en mycket god fisksoppa.

Talkooviikon kohokohtana on laittaa ruokaa vuorotellen – yhdessä syöminen on parasta.

Nautimme lounaaksi herkullisen kalakeiton.

Man vet aldrig vad som kan hända på Märket. Mitt i allt ringer telefonen, “vi kommer till Märket för att ta foton samt filma lite inför en ny film”. Vi kommer om cirka 30 minuter. Nedan blir Mikko och Kari intervjuade av Pekka Väisänen. Vi får invänta och se vad som kommer med i den nya filmen.

Koskaan ei tiedä mitä Märketilllä tapahtuu. Kesken arkisten puuhien saimme puhelun, kun Anne Björk soitti: “Olemme tulossa Märketille kuvaamaan saarta. Saavumme noin 30 minuutin kuluttua.”

Siihen jäimme odottamaan hetkeksi, ja kohta Mikkoa ja Karia haastatteli Pekka Väisänen. Syksyn kuluessa saamme nähdä jälleen kerran uuden elokuvan majakkasaarten tapahtumista.

Tutustuimme myös Raimo Sandeliniin, joka teki kuvauksia tulevaan kirjaansa Itämeren suojelusta, John Nurmisen säätiön avustamana.

Efter ett effektivt besök är det dags för avfärd.

Käynti majakkasaarella sujui tehokkaasti; aikaa ei tuhlattu, kun vieraamme jo lähtivät.

Så småningom lugnar det ner sig och vi får igen börja planera maten för middagen, hoppas att det änligen skulle bli lungt väder så att vi kunde avnjuta middagen på Finlands bästa terass.

Hetken päästä, vieraiden lähdettyä, rauhoituimme omaan arkeemme ja ryhdyimme suunnittelemaan päivällistä. Toivomme todella kaunista iltaa ja mahdollisuutta nauttia päivällistä Suomen parhaalla terassilla.

Torstai 3.7. / kuudes päivä

Herätessämme noin 8 aikaan emme tienneet, kuinka yllätyksellinen päivä tämäkin päivä tulisi olemaan.

Katsoimme sääennusteen, vaikutti epävakaiselta, myrsky olisi todennäköisesti tulossa. Sähköpostissa oli myös Majakkaseuran puheenjohtan varoitus tulevasta myrskystä. Päivän mittaan saimme lisää ohjeita.

Toimimme ohjeiden mukaisesti, ennen kuin myrsky alkaa pitää kaikki irtain viedä varastoihin suojaan. Kumivene tulee kiinnittää tukevasti keskelle satamaa, pelastusvene tulee viedä venevajaan sekä Majakkaseuran lippu laskea.

När vi vaknade i morse visste vi inte vad som väntade oss. Vi varnades via e-posten om stormvarning på Märket. Nu har vi förberett oss så gott vi kan. Den hallonröda räddningsbåten har vi burit i i Båtmagasinet, gummibåten har vi fäst ordentlig mitt i hamnen och det mest dramatiska; vi har halat Fyrsällskapet flagga.

Kaiken tämän toteutimme heti aamupäivällä. Meillä oli myös polttopuut, nekin piti saada suojaan, osa liiteriin ja suuret rungot sidottiin liinoilla yhteen, ettei tuuli veisi kallioilta.

Vi startade genast från morgonen med att förbereda oss inför stormen, färdigsågat ved (men oklyven) har vi burit in i Båtmagasinet, stockar är fastspända med linor på 2 olika ställen.

Välillä satoi, hetken kuluttua paistoi, tuuli yltyi ja sitten tasoittui. Todellinen myrsky alkaisi illalla tai yöllä.

Det var omväxlande väder, regn ibland och solsken däremellan. Den verkliga stormen väntas anlända sent i kväll.

Jännitystä ja odottavaa mieltä. Saammeko kokea sen mitä jännityksellä odotamme.

Saarelle jäi seuraksemme kaksi ruotsalaista melojaa odottamaan kotiin paluuta.

Nu väntar vi på stormen, 2 paddlare från Svenska sidan övernattar hos oss. De har hjälpt till med att förbereda fyren inför stormen.

Perjantai 4.7. / seitsemäs päivä

Yöllä saimme ihastella myrskyä, mutta pahin aallokko iski vasta nukkumaanmenon jälkeen, aamuyön tunteina. Aamu paljasti myrskyn aiheuttamat tuhot – jos niitä nyt tuhoiksi voi kutsua. Joka tapauksessa osa rangoista oli päässyt irti kasasta, ja vesi oli kuljettanut niitä ympäri saarta.

Vene oli onneksi säilynyt täysin vahingoittumattomana.

Päivän askareisiin kuului puutöitä, tavaroiden paikoilleen laittoa, siivousta ja tiskaamista. Iltapäivällä Peter toi kymmenhenkisen ryhmän ihastelemaan Märketiä. Turistien hakeminen poijulta rantaan osoittautui haastavaksi, ja osa vieraista muistanee venematkan ainakin märkänä kokemuksena. Yksi turisteista paljastui kokeneeksi Märketin talkoolaiseksi.

Ruotsalaiset melojat päättivät yrittää meren ylitystä Ruotsin puolelle, mutta totesivat yrityksen liian vaikeaksi ja palasivat takaisin Märketille. Kaikki olivat helpottuneita, että melojat pääsivät ehjin nahoin rantaan.

“Vene kulkee viitoittamattomia väyliä pitkin karien keskeltä kohti Eckeröä. Viikko majakkasaarella on takana päin. En olisi voinut kuvitella, mitä kaikkea saisin viikon aikana kokea – sain kokea Märketin.” – Mikko

Fredag 4.7. / den sjunde dagen

Under natten fick vi beundra stormen, men den värsta sjögången kom först efter att vi gått och lagt oss, i gryningens timmar. Morgonen avslöjade stormens verk – om man nu kan kalla det för förödelse. Hur som helst hade en del av stammarna lossnat från högen, och vattnet hade spridit dem runt ön.

Båten hade lyckligtvis klarat sig helt oskadd.

Dagens sysslor bestod av vedarbete, att ordna saker på plats, städning och diskning. På eftermiddagen förde Peter en grupp på tio personer till Märket för att beundra ön. Att hämta turisterna från bojen till stranden visade sig vara en utmaning, och några av besökarna kommer säkert att minnas båtturen som minst sagt blöt. En av turisterna visade sig vara en erfaren frivillig på Märket.

De svenska paddlarna bestämde sig för att försöka ta sig över havet till den svenska sidan, men insåg att försöket var för svårt och återvände till Märket. Alla var lättade över att de kom i land oskadda.

”Båten rör sig längs oboja­da farleder mellan skären mot Eckerö. En vecka på fyrön är bakom mig. Jag kunde aldrig ha föreställt mig allt jag skulle få uppleva under veckan – jag fick uppleva Märket.”
– Mikko