Talkoot jäivät tällä kertaa vähän lyhyeksi, koska pääsimme lähtemään matkaan vasta keskellä
viikkoa.

Matka Yttergrundille lähti liikkeelle jo Siipyyn ja Fladanin pienistä teistä, onneksi löysimme
aika suoraan venelaiturille ja selvisimme vesikanisterien ja kassien kanssa veneeseen.
Venematka majakalle on aika erilainen kuin avomerimajakoilla. Ajelimme hiljakseen
pitkänomaisen lahden keskellä jatkuvaa reimareiden keppimerta kohti avomeren kohinaa ja
tyrskyjä. Onneksi tuuli ei yltänyt muutamaa aallonpärsketta enempää reitille, joka kääntyi
saareen kulkevaa kaislojen reunustamaa kanavaa pitkin turvallisesti saaren suojaiseen
satamalahteen.

Ensimmäisenä iltana ihastelimme majakkaa, katsoimme saaren rakennukset läpi ja teimme
pitkän kävelyn silokallioilla avomeren puolella. Tuuli oli todella kova ja aallot sen mukaiset.
Pienten sadekuurojen myötä kallioiden käytyä liukkaiksi könysimme takaisin
majakanvartijan talon ja saunan pihapiiriin ruokapöydän ja vuoteiden pariin.

Talkoopäivään herättyämme keli oli vaihteleva. Keskityimme pihaan kaadettujen puiden
raivaamiseen ja ikkunanpokien kunnostamiseen. Haketin lauloi lähes koko päivän ja sillä
saatiin oksakasoja silputtua polkujen pohjiksi. Auringon hiostamina hypättiin välillä laiturilta
parikymmentäasteiseen meriveteen tiirojen ja lokkien lentoa katselemaan. Kuvat 3 ja 4

Laiturilla siirtoa odotellut uusi kiuas saatiin viimein Harryn hartiavoimin ensin
pumppukärryillä ja lopuksi pelkillä hauiksilla saunan eteiseen sateelta suojaan asennusta
odottamaan. Työnjohto oli myös vahvasti tilanteessa mukana.

Sauna on muutenkin mainio korkealla tikasportaiden päässä olevine lauteineen ja lempeine
löylyineen.

Mirka kunnostautui mahtavana kokkina luomaan aterioita jääkaapin aarteista.
Mustikkapiirakka jäi tällä erää vielä haaveeksi, koska mustikat eivät olleet ihan vielä kypsiä.
Ensi viikolla ne jo on! Omenapiirakkaa saatiin ja kantarellit jätettiin seuraaville talkoolaisille,
jotka ne meille näyttivätkin saareen tultuaan. Ahomansikoita poimittiin suoraan syötäviksi
aina ohimennen.

Seuraavat talkoolaiset otettiin vastaan normaalia pidemmällä vaihdolla. Ehdittiin syödä hyvin
yhdessä keittiön pöydän ääressä ja saatiin piha-alueen raivaus isolla joukolla jo oikein hyvälle
mallille.

<

Laiturille asennettiin pelastustikkaat, jotka nekin ehtivät jo hetken odotella asennusta. Anne
otti raivaussahan haltuun ja siisti pihaa sillä niiltä kohdin, joihin trimmeri ei pysty.

Vielä viimeiset uinnit aika lailla jäähtyneessä meressä ennen lähtöä veneen kyydissä kohti
mannerta ja maantietä.
Kiitos ihana Yttergrund ja uudet ystävät! Toivottavasti tavataan taas pian.

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content