Tervetuloa seuraamaan viikon 29 talkoolaisten meininkiä Märketin majakkaluodolta!

Lauantai 15.7.

Reissu alkoi tietenkin yhteiskuvalla Fredrikin laiturilta odotellessamme pääsyä Sefyrin kyytiin. Matka sujui rattoisasti ja tytöt yrittivät saada Fredrikiä jututettua heikoin tuloksin.

Saavuttuamme Märketille huokaisimme ihastuksesta. Hellettä piisasi ja luoto odotukset ylittävä. Helle tarkoitti myös majakkavieraita, joita Jake ja Nina konkareina pääsivät heti opastamaan. Saksan Flensburgista tulleet Martina ja Volker Hoffman ihailivat erityisesti laguunien vihreää samettimattoa. He olivat jo neljästi yrittäneet päästä Märketille, mutta vasta nyt sää oli sopiva rantautumiseen. Muistoksi käynnistä he hankkivat mm. Märket-paidat.

Lounasta valmistaessamme huomasimme, että keittiöön ei oikein mahdu kahta jääkaappia. Vanha hajonnut jääkaappi päätettiin siirtää alas varastoon odottamaan parempia aikoja.

Koska keli oli oikein sopiva kumiveneilyä ajatellen, lähdimme hyljesafarille. Emme joutuneet pettymään, sillä yllätimme naapuri luodolta jopa parisenkymmentä hyljettä! Otukset kiirehtivät äkkiä kalliolta veteen, josta jäivät ihmettelemään ohikulkuamme.

Omien sanojensa mukaan siivousta harrastava Nina päätti vielä iltapuuhikseen pestä saunan. Harrastus on hyvin mieluinen, kuten ilmeestä voi päätellä.

Sunnuntai 16.7.

Seikkailunnälkäisimmät talkoolaiset viettivät ensimmäisen yön taivasalla. Liekö edellispäivän aikainen herätys vaiko Märketin taika, mutta uni maitti erinomaisesti 14 metriä sekunnissa puhaltavasta tuulesta huolimatta.

Itse päivä alkoi jännittävästi, kun huomasimme Ilmatieteenlaitoksen tuulimyllyn roottorin kiinnityspisteiden murtuneen ja yhden roottorin tippuneen! Tapahtuma ei onneksi vaatinut uhreja.

Voimakas tuuli jatkui ja sai pian seurakseen sadepilviä.

Vietimme aikaa sisällä Märket-aiheisen palapelin ja kirjojen parissa. Palapelin sadat eri sinisen sävyiset palat saivat tekijänsä tuhahtaman kerran jos toisenkin. Toivoa toi kuitenkin parin viikon takainen päiväkirjamerkintä, jossa palapeli on saatu valmiiksi onnistuneesti. Mielenkiintoisia kirjoja löytyi sekä majakan hyllystä, että talkoolaisten omista repuista.

Lounaaksi Terhi loihti meille maukasta papu-linssikeittoa, joka lämmitti koleassa säässä niin mieltä kuin ruumistakin. Toki Terhin kokkaustaidot oli todettu loistaviksi jo edellispäivän kasviskeittolounaan merkeissä.

Odotimme päivään lisää jännitystä ja tunnelmaa kunnon myrskyn merkeissä. Toisin kuitenkin kävi. Sadepilvet kaikkosivat, tuuli laantui ja aurinkokin teki paluun. Ei ihme, että yksi hyljekin päätti pistäytyä Märketin kallioille köllöttelemään.

Iltapalaksi söimme uunimunakasta. Pääkokkina toimi tällä kertaa Juha. Merisäätä kuunnellessamme totesimme, ettei kovasta tuulesta johtuen turisteja ole odotettavissa seuraavanakaan päivänä. Jouduimme siis uhrautumaan ja syömään edellisviikon talkooporukan turisteille leipoman omena-nektariinipiirakan. Turistien poissaolo harmistuttaa etenkin uusi Märket Crew paita päällä, piirakan syöminen ei.

Iltapalan jälkeen oli oivallinen aika vielä iltauinnille auringon laskiessa. Maisemaa kelpasi ihailla vielä auringonlaskunkin jälkeen ja mikäli valitsi nukkumapaikkansa hyvin, jäi kyseinen maisema päivän viimeiseksi näkymäksi. Taustalla myös Understenin majakan valo, joka näkyy Märketille asti 12 kilometrin päästä. Onneksi sen verran himmeänä, ettei se häiritse ulkonanukkuvien yöunia.

Maanantai 17.7.

Uusi viikko alkoi touhukkaasti kun hämähäkit ahkeroivat seittien ja Jake tiskien parissa. Märketilla on tunnetusti maan parhaalla näköalalla varustettu tiskienpesupaikka. Tämä voi selittää vapaaehtoisten tiskaajien innokkuutta.

Aurinkoinen sää tarjosi mahdollisuuden lounastaa ulkona. Ruokana oli kaalilaatikkoa, jonka reseptistä oli tarjolla lähes yhtä monta versiota kuin oli talkoolaisiakin. Lopputulos maitti kuitenkin jokaiselle, toisille ketsupin kanssa ja toisille ilman.

Aurinkoinen sää houkutteli merille myös purjehtijoita. Innoissamme mahdollisista vierailijoista laitoimme raparperipiirakan uuniin ja jäimme odottelemaan. Tuuli ja horisontissa näkyvät tummat pilvet kuitenkin karkoittivat heidät.

Ei hätää, viiden tähden raparperipiirakasta kyllä riittää syötävää vielä huomennakin eli tervetuloa vierailulle mikäli sää vaan sallii!

Sateinen sää tarkoitti lisää sadepäivän aktiviteetteja. Palapeli edistyi mallikkaasti ja kirjan sivut kääntyivät sukkelaan. Päivän taas kirkastuessa Nina lähti tutkimusmatkalle. Saaliiksi tuli neljä polttopuuta sekä yksi surullinen näky. Märketillä on vieraillut vuodesta toiseen epäonninen sinkkuhaahka, joka löytyi kalliolta menehtyneenä. Lepää rauhassa. Onneksi varastossa pesivillä pääskyillä menee paremmin.

Illalla avattiin viikon 29 grillikausi! Grilliin pääsi makkaran ja kesäkurpitsan lisäksi lounaalta ylijääneet perunat. Taas oli pöytä täynnä tyytyväisiä talkoolaisia.

Tiistai 18.7.

Laulu raikasi aamunkoitossa muiden talkoolaisten herättäessä syntymäpäiväsankari Juha asianmukaisesti. Häntä muistettiin käsinpoimitulla kukkakimpulla sekä majakan omasta butiikista ostetulla Suomen Majakat 1910 julisteella. Kukapa olisi uskonut, että kallioiselta luodolta onnistuisi löytämään jopa neljää erilaista kukkaa.

Aamupäivä oli kaunis, mutta sen verran tuulinen ettei vierailijoita näkynyt. Aikaa kulutettiin siis omien projektien parissa. Kirsi-Marjan neuloma villaliivi ja liivin tilannut tytär saavat olla mielissään.

Edellispäivänä avattu grillikausi sai heti jatkoa lounaan muodossa. Tarjolla oli syntymäpäiväsankarin bravuuria; grillattua kaalia sriratcha majoneesilla sekä lihaa, lohkoperunoita ja tsatsikia. Kokkailun tiimellyksessä tuli testattua myös majakan palovaroittimet – ja nehän muuten toimii! Eipä olisi ollut ihme mikäli palovaroitinten ujellus olisi houkutellut luodolle uteliaita vieraita.

Juhlapäivään kuuluu luonnollisesti myös kakku! Kakkua syötiin eri kielillä laulettujen onnittelulaulujen säestyksellä päiväkahvin yhteydessä. Paloturvallisuus mielessä vaahtosammutin oli valmiudessa päihittämään Juhan kynttilöiden sammuttamisessa.

Iloiset tiskarit pitivät huolta, että iltaruoallekin saadaan puhtaita astioita. Kun hommat oli hoidettu eikä turisteja kuulunut, oli vihdoin oivallinen aika kiertää luoto ääriviivoja pitkin. Kierroksella tuli vastaan luonnon omia taideteoksia, kun aallot ovat vuosien saatossa muovanneet kalliota ja saaneet aikaan onkaloita.

Virka-ajan jälkeen juhlistimme tuoretta neljäkymppistä vielä skumppalasillisilla ja laitoimme saunan lämpiämään. Modersmagen vesi oli hiukan viilentynyt edellispäivistä noin 17 asteeseen, joten pulahdus tuntui entistäkin virkistävämmältä!

Iltavirkuimmat ikuistivat vielä Märketin ja Understenin majakoiden valoja iltahämärässä.

Keskiviikko 19.7.

Aamuauringon herättäessä paisteellaan oli jo heti aamusta selvää, että tästä tulee erityisen mainio päivä! Kesäinen aamu hemmotteli kutakin, talkoolaisia aurinkoisen aamupalan ja aamu-uinnin merkeissä, hämähäkkejä hyvällä saaliilla ja pääskyn poikasia ensimmäisillä lennoilla.

Puolen päivän maissa näimme yhden purjeveneen horisontissa. Sen kuitenkin suunnatessa toiseen suuntaan, vaihdoimme päälle uikkarit ja hyppäsimme Modersmagen viilentävään veteen. Snorkkelin avulla pohjassa oli nähtävissä pieniä kaloja, katkarapuja sekä muita mereneläviä. Uimme myös läheiselle luodolle ja sen ympäri hylkeiden seuratessa menoa.

Myöhemmin iltapäivällä tuli se hetki minkä olimme tiennyt tapahtuvan – saimme vieraita! Hangosta asti purjehtineet vieraamme nauttivat opastuksesta, raparperipiirakasta sekä Modermageen pulahtamisesta.

Heidän tehdessä lähtöä oli seuraavat vieraamme, perhe Helsingistä, jo ankkuroitunut lähistölle. Tummia pilviä alkoi ehtinyt kerääntyä taivaalle sen verran, että heille raparperipiirakkaa pakattiin matkaevääksi.

Kaikki vieraamme olivat vaikuttuneita kierroksesta, eikä ihme sillä konkarimme Jaken tietämys Märketistä on vertaansa vailla. Mahdoimme jopa saada tulevaisuuden Majakkaseuralaisia. Vieraidemme ansiosta tänään löytyi myös vanha tuttu Risto!

Kaiken kaikkiaan päivä oli siis aika napakymppi!

Illalla huomasimme Ilmatieteen laitoksen Märketille sijoitetussa sääasemassa häikkää. Taivaanrannassa näkyi tornadolta näyttävä sääilmiö, jota oli hyvä syyttää. Merisäätä kuunnellessamme ymmärsimme ongelman olevan suurempi kuin majakan seinässä olevan laitteen näyttö – lämpötilatietoa ei ollut saatavilla ollenkaan. Kerrottakoon täältä siis kaikille tiedoksi, että lämpötila oli majakan eteisessä auki olevan oven vieressä 19 astetta kello 22.19.

Toisille 19 asteen lämpötila ja 6,4 metrin tuuli sekunnissa tarkoittaa villasukkien vetämistä jalkaan, toisille sopivaa säätä palata lempiharrastuksen pariin.

Torstai 20.7.

Päivä alkoi tohinalla. Larissa päätti harjoitella kumiveneen käyttöä, sillä tiesimme saavamme vieraita jotka haetaan kumiveneellä poijulta. Eipä aikaakaan kun Larissa oli hyväksytty viralliseksi kumiveneenkuljettajaksi, näkyi horisontissa jo ensimmäiset vieraamme.

Espoolaiset Viljakaiset saapuivat S/4 Adventurella Eckeröstä. He kiersivät saarta Juhan opastuksella ja nauttivat päiväkahvit terassilla. Vieraskirjasta löytyi myös hauska bongaus, kun kävi ilmi että työkaveri sattui olemaan eräs edellispäivän vieraistamme.

Heidän vielä kierrellessä luodolla, olivat seuraavat vieraamme jo poijulla. Larissa pääsi taas hyödyntämään tuoretta taitoaan, ja haki vieraat perille. Tampereella asuvat Samuli, Katri, Kilu ja Fah aloittivat purhjehduksensa muutama päivä takaperin Korppoosta. Opastuksen ja päiväkahvien jälkeen butiikista lähetettiin vielä postikortit kotiin, kunnes yltyvä tuuli ja mahdollisesti lähestyvä sade pakotti jatkamaan reissua. Innokkuutta kierrellä lisää olisi kyllä löytynyt.

Vieraiden lähdettyä ja raparperipiirakkavarastomme huvettua päätimme leipoa korvapuusteja tuleville vieraillemme. Laskimme valmiita puusteja olevan 96 kappaletta, niistä liikeni itse talkoolaisillekin muutama jälkiruoaksi.

Yhteistyöllä täyttyi vielä ristisanatehtäväkirja.

Perjantai 21.7.

Aamuaurinko herätti paisteellaan kauniiseen päivään. Heti aamupalan jälkeen olikin oivallista laittaa kesävaatteet päälle ja aloittaa tiskausurakka.

Sää oli niin mainio, että tiesimme, että jos haluamme uimaan, se olisi tehtävä heti – pian tulevat vierailijat. Teimme kanistereista kellukkeet ja lähdimme kiertämään Märketin luodon reunaa. Nälkä kasvoi syödessä, ja innokkain uimari ui koko luodon ympäri. Metrejä uinnissa kertyi reilu 1000 ja aikaa kului tunti – aikamoinen vesipeto.

Uinnin aikana poijuun olivat kiinnittyneet jo ensimmäiset vieraamme, S/4 Tacheian kuljettamat Tiia, Hugo, Axel sekä Mika. Kolme neljästä purjehtijasta olivat vierailleet Märketilla jo 2020, joten vieraskirjasta löytyivät tutut nimet. Pullat maistuivat, butiikista lähetettiin postikortti, ja Märketin geokätkökin löytyi ennen reissun jatkoa.

Päivän toiset vieraamme Anderssonit saapuivat moottoriveneellä Ruotsin Örebrosta. He kommunikoivat viittomakielellä, joten Nina sai opastukseen hieman extrahaastetta. Kierros meni kuitenkin hyvin ja pojat saivat matkamuistoiksi vielä uudet Märket paidat ja löysivät Suomen läntisimmän geokätkön.

Päivän kolmannet ja samalla viimeiset vieraat ankkuroituivat lähistölle ja meloivat itse tarmokkaina luodolle. M/S Hjördiksen kyydissä oli Lassin ja Viivin lisäksi Luna-koira. Luna oli viikon 29 ensimmäinen koiravieras, ja toi läsnäolollaan paljon iloa talkoolaisille. Märketin majakkavierailu oli vieraidemme omien sanojen mukaan yksi kesän kohokohdista. Lapsille lähetettiin vielä postikortit ja itselle muistoksi butiikista tarttui Märket kangaskassi.

Matka kumiveneellä takaisin M/S Hjördikselle oli sekin omanlaisensa seikkailu. Ulkonanukkuvista talkoolaisista inspiroituneena Viivin saattaa nähdä nukkumassa ulkona jonkin vierassataman edustalla.

Viimeisenä ehtoollisena vietimme pizzaperjantaita.

Viikko 29 kiittää ja jättää Märketin majakan sekä päiväkirjan seuraavien talkoolaisten huomaan!