Lauantai 18.7.2026

Poikkeuksellisesti perjantai lipsahti pitkälle lauantain puolelle, sillä perämoottorin suojan hitsaustyö ei tullut lähelläkään valmiiksi “työajan” puitteissa. Hurskaasti lupasimme Artturille pysyä hereillä yhtä kauan kuin hänkin, mutta meistä viimeinenkin luovutti yhdeltä yöllä. Silloin suojaa sentään jo soviteltiin moottorin ympärille.

Kun me muut heräilimme lauantaihin, lähtöpäivään, Artturi nukkui. Hän oli päässyt nukkumaan vasta kolmen jälkeen. Sen jälkeen, kun me menimme nukkumaan, hän oli sovitellut ja kiinnittänyt suojan paikalleen, laskenut veneen veteen, koekäyttänyt moottorin, nostanut ja peitellyt taas veneen sekä tietysti kerännyt työkalut pois.

Työmiestämme kunnioittaaksemme annoimme hänen nukkua hieman pidempään ja herätimme hänet suloäänin laulamalla Myrskyluodon Maijaa oven takana. Myös valmiit aamupalaleivät odottivat urakoitsijaa tuvan pöydällä.

Nopeat tiskit, tuhkien tyhjennykset, käsienpesupaikkojen pesut, tavaroiden kokoaminen, keräily ja kanto rantaan kävi aamujumpasta. Kun Felicia saapui uusien talkoolaisten kanssa, siirsimme tietysti yhdessä tavarat molempiin suuntiin ja vaihdoimme nopeat kuulumiset tulijoiden kanssa. Ennen veneeseen hyppäämistä, Tipe kuvasi meidät vielä kerran rakkaan majakan kanssa. Kiitos Märket, nähdään taas!

Perjantai 17.7.2026

Patjat ja matot nostettiin pihalle heti aamusta. Jo etukäteen tiedettiin, että päivästä oli tulossa kiireinen ja työteliäs: Peter oli tuomassa iloksemme tänään ainakin 12 vierasta ja sen lisäksi oli tietysti paljon puuhaa, koska vaihtopäivä lähestyi. Viimeisen päivän paino kaihersi rinnassa aamusta asti, mutta väkisin vähän hymyiltiin, kun pestiin pyykkiä ja tiskattiin. Anne tietysti leipoi. Artturi jatkoi perämoottorin suojan hitsaamista jo ennen aamupalaa, sillä moottori oli tullut niin myöhään, että aika meinasi loppua kesken, eikä vieraiden aikana voinut työskennellä hitsin kanssa.

Juuri ennen vieraiden saapumista ehdittiin syödä ja sitten veneet olivatkin jo Pohjoissatamassa. Toiveena oli kolme kieltä, joten vieraat jaettiin kolmeen ryhmään. Yksi aloitti loistosta, yksi mastolta ja yksi rajalta.

Kaikille riitti puuhaa. Anne piti kauppaa, Meri hoiti keittiön ja muut opastivat. Vieraat kulkivat ympäri saarta ja majakkaa sekä ryhmissä että itsekseen, kehuivat asiantuntevaa opastusta sekä tietysti pullaa.

Vantaalta Märketille olivat matkustaneet ihanat nuoret Alvar ja Leri, jotka olivat tosi kiinnostuneita siitä, miten majakalla eletään ja miten majakat toimivat. Heidän äitinsä oli vielä aavistuksen kiinnostuneempi ja sillä aikaa, kun äiti otti valokuvia ihan kaikesta, pojat pelasivat seurassamme majakka-muistipeliä. Pojat jaksoivat myös vilkuttaa meille niin kauan kuin Felicia oli näkyvissä.

Tunnelma luodolla sähköistyi, kun yhtäkkiä näkyviin tulikin viranomaisvene. Saatiin siis vieraaksemme myös pari rajavartijaa. Joillekin heistä paikka oli tuttu, mutta suurimmalle osalle ei. Passikaan ei siis ollut tullut turhaan mukaan. Ystävälliset viranomaiset suostuivat tarkistamaan matkustusasiakirjamme rajalla ennenkuin jatkoivat matkaa.

Päivän viimeiset vieraat tulivat omalla purjeveneellä Naantalista. Poijulla oli jo ihan kohtuulliset tuulet, kun Artturi ja Meri lähtivät hakemaan vieraita, mutta nämä kokeneet purjehtijat eivät vähästä hätkähtäneet. Hyväntuulinen ja aurinkoinen pariskunta viihtyi vieraanamme, vaikka joutuikin kuuntelemaan jo vähän väsyneiden majakanvartijoiden juttua, joilla meinasi mennä sanat sekaisin tämän tästä.

Iltaa kohti tuuli yltyi. Kovin montaa kertaa tämän viikon aikana ei syöty sisällä, mutta nyt oli pakko. Yhdestä asiasta ei kuitenkaan tingitty: Viikon jokaisessa ruokalajissa oli paprikaa, paitsi riisipuurossa. Viime perjantaina S-marketin hävikkilaatikosta sattui saamaan aika monta kiloa paprikaa kahdella eurolla. Tänään viimeiset pilkottiin folion sisälle herkullisiksi vihannesnyyteiksi.

Vaikka lähtöikävä väritti myös loppusiivousta, saatiin kunnon naurut, kun lattiaa luututessa, jäin hiuksistani kiinni kärpäspaperiin. No. Sattuuhan sitä. Joillekiin meistä vielä suhteellisen usein ; )

Hyvä ja täysi päivä, jonka aikana saimme jälleen kerran kuulla useampaan otteseen, kuinka vierailu Märketilla oli monelle vuosia, ellei vuosikausia odotettu kesäloman täyttymys. Mikä ilo saada ottaa vastaan niin kiitollisia vieraita!

Ja tämä luoto, jolle nyt nousee sumu! Kiitos, että otit vastaan meidät ja pidit hyvänä. Luulen, että jokaisen meidän sydämestä jäi osa tänne. Hetkeksi aika pysähtyi ja oli vain kulloinkin käsillä oleva päivä, sen askareet ja nämä ihmiset. Ei minulta mitään puutu.

 

Torstai 16.7.2026

Tämän aamun herätys olikin astetta raskaampi niille, jotka meinasivat nukkua aamiaisen ohi. Eilinen heleä virrenveisuu vaihtui lempeään Ramsteiniin. Tästä päivästä oli tulossa työteliäs ja jollain tapaa myös historiallinen. Märketin kumppariin tuli upouusi perämoottori. Sitä osattiin odottaa ja sitä varten lipputankoon hilattiin aamulla Ahvenanmaan lippu, sillä kuljetus tuli luonnollisesti Eckeröstä.

Anne oli onneksi vääntänyt pullataikinan taas heti aamusta, että perämoottorin tuojille voitiin tarjota aamupäiväkahvit yläterassilla.

Sen jälkeen riittikin haipakkaa. Perämoottori oli juuri ehditty asentaa ja aloittaa sisäänajo, kun ensimmäinen vieras lähestyi luotoa. Juha Windyn kanssa oli purjehtinut Oulusta ja aloittanut aamunsa uimalla meressä, kuten mekin. Vierailu Märketillä oli ensimmäinen ja odotettu. Kuva loistosta otettiin äkkiä ennenkuin sulkasääsket ehtivät hampaiden väliin. Niitä oli siis tänään poikkeuksellisen paljon.

Loput vieraat tulivatkin sitten lahden toiselta puolelta. Koska päivä on jo pitkällä ja vieraita on ollut paljon, selonteko tulee kuvapäiväkirjana. Yhteisesti kaikista: Ihania tyyppejä, monella Märket ollut jopa vuosikymmeniä bucket-listalla, kolme suloista koiravierasta, purjeveneitä ja moottoriveneitä. Paljon puhetta aiheesta ja aiheen vierestä, jalkapallosta (tietysti), jääkiekosta (koska Suomi-Ruotsi), purjehduksesta (koska kaikki muu on turhaa) ja pullasta (koska pulla).

Päivän puuhat: Maalausta, moottorin sisäänajoa, saunanpesu pellavaöljysaippualla, ruuanlaittoa, tiskaamista (tietysti) ja siivoamista. Ja kaikki jäi vähän kesken, koska viimeiset vieraat tulivat klo 21.45. Mahtava päivä!

 

Keskiviikko 15.7.2026

Tähän aurinkoiseen keskiviikkoon heräsimme reippaina jo ennen herätyskelloa. Ne, jotka eivät heränneet, saivat lauluherätyksen oven taakse. Pikaisen aamu-uinnin jälkeen Meri loihti upean letin Jessicalle.

Perinteisen aamupuuron asemasta päivä lähti käyntiin kahvilla ja voileivillä ja energiaa riitti hyvin prinsessahuoneen naulakon korjaamiseen, palohälyttimien asennukseen ja keittiön ikkunanpesuun. Kaikki aamun projektit saatiin hyvin valmiiksi ennenkuin tuli ensimmäinen huuto: Vieraita!

Vieraat yrittivät ensin tulla Pohjois-Satamaan, mutta yhdessä todettiin, että poiju toimii paremmin. Artturilla olikin vene täynnä, kun he tulivat. Artturin lisäksi veneeseen mahtui kolme ihanaa pientä tyttöä isovanhempineen ja vanhempineen. Oli mahtavaa seurata vierestä, kuinka Jessica otti vieraat vastaan lämpimästi, asiantuntevasti ja sujuvasti omalla äidinkielellään.

Tytöt osallistuivat aktiivisesti opaskierrokseen ja olivat kiinnostuneita mm. siitä, kuka nukkuu missäkin sängyssä ja kenen tavarat on missäkin. He hyppivät myös kymmeniä kertoja rajalta toiselle ja iloitsivat Annen eilen leipomasta pullasta.

Seuraavat vieraat ajoivatkin sitten suoraan Itä-satamaan, koska olivat saaneet ahvenanmaalaisilta vinkin. Artturi juoksi vieraita vastaan, mutta sai melkein heti lähteä vastaan seuraavia vieraita, jotka saapuivat perinteisempää reittiä. Ensimmäiset olivat kotimatkalla kohti Ruotsia Käringsundista ja toiset olivat aamulla lähteneen Kökarista varta vasten Märketille ja vieläpä itserakennetulla veneellä. Molemmat kohtaamiset olivat iloisia ja meidät palkittiin vuolain kiitoksin kierrosten jälkeen. Mahtavaa oli myös, kuinka vieraat tulivat keskenään toimeen kahvipöydässä ja juttelivat vielä pitkät tovit, kun me aloimme valmistaa päivällistä ja jatkaa päivän puhdetöitä.

Meri kärräsi vinssillä kymmenen kottikärryllistä polttopuita alakerrasta ylämakasiiniin ja Artturi jatkoi hitsaushommia. Anne teki luotokierroksen ja Jessica ja Suvi tiskasivat, siivosivat keittiötä ja tietysti laittoivat ruokaa. Tänään oli pakko myös inventoida keittiö ja tehdä tilaukset seuraavaa talkooporukkaa varten. Tuvan seinälle laitettiin takaisin kehystyksessä käynyt Jussi Kiven 15-vuotiaana tekemä Märket-grafiikka.

Päivällinen nautittiin lempeässä ilta-auringossa yläterassilla: Uunijuurekset, salaatti, lihapullat, makkarat ja raejuustopaistos ehtivät juuri ja juuri käydä pöydässä ennenkuin täyttivät nälkäiset masumme. Aika paljon taas naurettiin, mille, en enää muista, mutta yhdessä todettiin, että olipa kiva päivä!

Illalla pakkasimme uusia t-paitoja myyntipakkauksiin, sillä olimme saaneet päivän aikana myytyä useita t-paitoja. Tyyni meri houkutteli vielä ilta-uinnillekin ennen nukkumaan menoa. Ai että, miten mukavaa päivää saimme tänäänkin viettää!

Tiistai 14.7.2026

Jo aamun varhaisella vessakäynnillä huomattiin, että tästä tulee lämmin ja kaunis päivä. Siksi heti aamu-uinnin jälkeen aloitettiin leipomistalkoot, sillä kaikki kaukut, pullat ja piirakat oltiin syöty. Tänään tulee vieraita, tuumittiin – ja niin tulikin.

Ensimmäiset vieraat tulivat Oulusta parin mutkan kautta. Tapio, Antti ja Jussi tiesivät majakasta ehkä enemmän kuin me, mutta kuuntelivat hyvin harjoiteltua opastustamme suurella mielenkiinnolla. Vierailu Märketillä oli kaikille kolmelle ensimmäinen ja odotettu ja he viihtyivätkin vieraanamme pitkän tovin. Tapion piti koulua varten saada kuvatuksi kalatiira ja kuten moni tietää, tällä luodolla se ei ole vaikea tehtävä. Kuvaan saatiin toivottavasti sekä tiira että poikanen.

Onneksi eilisistä hyljevieraista oli jäljellä muutakin kuin haju. Meri ja Tapio bongasivat Itäkallioilta vielä yhden yksilön ja länsikulmasta toisen. Nämä kokeneet purjehtijat olivat myös melkoisia lintu- ja kasvitietäjiä ja mekin saatoimme oppia paljon uutta.

Samalla, kun ensimmäiset vieraat herkuttelivat Jessican ja Annen leipomuksilla, henkilökunta nautti nopean lounaan ja valmistautui vastaanottamaan seuraavia vieraita. Jessica lähti Artturin kanssa heitä vastaan, sillä oltiin saamassa myös koiravieras. Jollain saattaa olla ikävä omaa kotona odottavaa koiraa… Wildan isäntäpariskunta oli myös purjeveneessä viihtyvää ja kesäisin asuvaa väkeä, mutta tämä vierailu Märketillä oli molemmille ensimmäinen ja ollut bucket-listalla jo pitkään. Myös he jaksoivat kuunnella meitä ja Wilda ainakin yritti esittää kiinnostunutta.

Leipomukset ilahduttivat myös vieraitamme ja istuimme tovin yhdessä porukalla päiväkahvilla majakan etupihalla. Miten ihania vieraita tämä tiistai toikaan tullessaan!

Seuraaviin vieraisiin valmistauduimme ensin virkistaytymällä raikkaassa Modersmagenissa ja sen jälkeen harjoittelemalla veneen ohjausta. Kukaan meistä ei kuitenkaan edelleenkään läpäissyt kurssia, vaikka saadut arvosanat viittasivatkin hyväksyttyihin. Kauniista säästä huolimatta ei tänään kuitenkaan saatu enempää vieraita ja ennen saunaa ehdimme vielä hetken jatkaa eilen kesken jääneitä projekteja

Saunan löylyt olivat yhtä lempeät ja lämpimät kuin ennenkin ja vesi virkistävää. Lämpimässä säässä uskaltauduimme uintireissulla pienelle saarihyppelylle ja kävimme valloittamassa Modersmagenin takaiset ulommat kalliot.

Illan kruunasi grillin pizzakivellä paistetut herkut. Pienen hetken oltiin taas tosi lähellä taivasta, vaikka oltiinkin aika lähellä merenpintaa.

 

Maanantai 13.7.2026

Tänään Ville oli saanut seuraansa Mintun ja siitä se lähti tämä hylkeiden bongauspäivä käyntiin. Tänäänkin oli niin tuulista, että veneitä, eikä siis myöskään vieraita näkynyt. Siksi päätimmekin tutustua tarkemmin näihin paikallisiin.

Heti aamuaskareiden ja aamujoogan jälkeen lähdimme koko porukka kohti Itäsatamaa. Liikuimme niin rauhallisesti kuin pystyimme ja pääsimme tosi lähelle rakastavaisia, jotka köllöttelivät Itäsataman viereisellä kalliolla. Tyypit eivät selvästikään häiriintyneet meistä, vaan olivat ennemminkin uteliaita. Aivan rauhassa saimme katsella ja ottaa kuvia. Pääsimme myös leikkimään peiliä heidän kanssaan. Jos joku ei muista, niin se on peli, jossa katsotaan vuorotellen pois päin ja sillä aikaa toinen yrittää liikkua lähemmäksi. Artturi rauhallisimpana ja pitkäjänteisimpänä sai parhaat kuvat vai mitä olette mieltä?

Spotti oli pakko oli jättää, koska nälkä kurni jo suonissa. Lounaaksi söimme ihania salaatteja tykötarpeineen. Kuvaa ei ehditty ottaa, sen verran nopeasti ruoka katosi parempiin suihin. Lounaskahveja ei keitetty, koska Anne meni lupaamaan meille mansikkakakun. Annettiin mielellämme hänen linnoittautua hetkeksi keittiöön ja kyllä kannatti.

Kakku oli aivan järkyttävän hyvää, resepti ei ollut aivan perinteinen ja säilyy salaisuutena. Sanonpahan vaan, että kannattaa yrittää osua samalle talkooviikolle Annen kanssa. Onneksi tänään ei tullut vieraita, sillä meillä ei olisi ollut mitään tarjottavaa.

Päiväkahvien jälkeen Meri vielä öljysi hiomansa pöydän ja siitä tuli hieno. Taitava käsityöläinen palkittiin luonnollisesti lisätilauksilla. Myös muutama leikkuulauta sai uutta sileää pintaa.

Artturi jatkoi viime kesänä kesken jääneen vinssiprojektin hitsaamista ja vei Merin ja Suvin veneretkelle testaamaan veneen kulkua ponttoonien täytön jälkeen. Kastuttiin.

Hylkeiden lisäksi otimme tänään myös pari yhteiskuvaa meidän talkooporukasta. Ilta-aurinko paistoi vielä niin kirkkaasti, että silmiä oli vaikea pitää auki, mutta hymyä ei tarvinnut teeskennellä.

Samalla reissulla Anne otti myös upean ilmakuva majakasta tyrskyineen. Kuvia ihastelimme ja ihmettelimme yhdessä päivällisen äärellä. Sen jälkeen jatkoimme vielä päivän kesken jääneitä askareita.

Sunnuntai 12.7.2026

Pohjoistuuli nousi, näytti voimansa ja vesi peitti kolmanneksen kallioista, joilla eilen ilakoimme. Upea näky, johon heräilimme melko myöhään, kun matkustus ja jännitys vaati veronsa. Anne oli ensimmäisenä keittiössä ja puuro odotti valmiina, kun vihdoin heräsimme pyhään.

Reippaimmat meistä aloittivat päivänsä uimalla Modersmagenissa, joka myös oli lähes tuplannut vesimääränsä eilisestä. Vesi olikin selkeästi raikkaampaa kuin eilen. Mittari näytti 14 astetta.

Aamun erityinen ilonaihe oli Ville-hylje, joka aamulla loikoili itäkärjen kallioilla. Vielä enemmän Villen vierailu ilahdutti, kun huomasimme, että myös Mona-lokki oli hänen seurassaan. Jos heidän tarinansa ei ole tuttu, kannattaa lukea Majakkaseuran tukema suloinen lastenkirja “Fyrar, ohoj!”, löytyy myös suomennoksena “Suomen lasten Majakkakirja”.

Aamupalan jälkeen Meri jatkoi eilistä hiontaprojektia ja siitä ei tullut ikuisuusprojektia, vaan nyt etupihan ruokapöydän pinta on sileä kuin vauvanpylly. Anne ja Artturi alkoivat rakentaa kantta saunan vesitynnyrille ja Jessica ja Suvi onnistuivat myös tunkemaan sormensa projektiin osallistumalla käsihiontaa vaatineisiin pienkohteisiin.

Lounaaksi nautimme superherkullista linssitomaattikeittoa ja sen jälkeen pääsimmekin ensimmäistä kertaa tiskaamaan Itämeren kauneimpiin maisemiin.

Iltapäivän kahvitauon käytimme kuljeskellen ympäri luotoa ja ihaillen aaltoja. Silmämääräisesti arvioiden aallot olivat korkeimmillaan kolmemetrisiä, totuus voi olla kuitenkin toinen. Kallioilla, joille eilen nostelimme tavaramme, oli kuitenkin puoli metriä vettä ja tuulennopeus oli 12 metriä sekunnissa. (Tämä on virallinen, ei silmämääräinen lukema.) Summa summarum: Vaikutuimme.

Säästä johtuen emme luonnollisestikaan saaneet tänään vieraita. Harjoittelimme kassakoneen käyttöä tehden itse pieniä ostoksia ja kirjoittaen kortteja kotiin sekä opiskelimme opastuksen ohjaamista, lueskelimme Märketin historiaa ja tietysti haastattelimme Annea.

Villen ja Monan lisäksi tarkkailimme yksinäistä kyhmyjoutsenta, joka oli seuramme koko päivän. Hänkin katsoi parhaaksi ihailla aaltoja eteläsataman kallioilta ja uskaltautui veteen vasta illan suussa. Anne oli ostanut majakan kirjastoon uuden lintukirjan, josta opiskelimme lisää myös Tiirojen elämästä ja värityksestä.

Heti päivällisen jälkeen koitti pyhäpäivän kohokohta eli SAUNA. Kokemus oli erityinen tietysti meille ensikertalaisille. Pehmeät, kosteat, lempeät löylyt, ikkunassa kallioille vyöryvä meri ja löylyjen välissä viilennys vellovassa Modersmagenissa. Saatettiin muutamaan kertaan ihan kiljahdella ilosta.

 

Lauantai 11.7.2026

Talkooporukkamme saapui hyvässä säässä Märketille heti aamusta. Erityisesti meistä kolme ensikertalaista puhkui intoa lähestyessämme Majakkaa.

Porukassa oli heti alusta lähtien hyvä, iloinen tunnelma ja nauru raikui vähän väliä. Nauru oli herkässä ehkä osittain myös kahden huonosti nukutun yön jälkeen. Löysimme heti yhteisen sävelen talkooporukan kesken.

Konkarit kertoivat talon tavoista ja esittelivät majakan ja sen ympäristön. Tämän jälkeen nautimme aamukahvit ja edellisten talkoolaisten loihtimasta herkullisesta omenapiirakasta ulkona aurinkoisessa säässä. Miten kaikki maistuukin niin hyvälle tällaisessa ympäristössä?

Aamiaisen jälkeen asetuimme taloksi. Anne ja Artturi alkoivat heti puuhaamaan ja asensivat rasvaerottimen pohjalle putken ja letkun lisäksi vesiletkun loppuosaan suojaputken.

Lounaaksi valmistimme kalakeiton. Juodessamme lounaan jälkeen pullakahveja ulkona, huomasimme ensimmäisten vieraiden lähestyvän moottoriveneellä saarta. Lähdimme heti laskemaan kumivenettä ja pääsimme vastaanottamaan vieraat poijulta. Lähes samanaikaisesti saapui jo toinenkin vene. Vieraat olivat kaikki suomenkielisiä ja ensikertalaisia Märketillä ja osallistuivat mielellään opastuskierrokselle. Pääsimme myös harjoittelemaan maksupäätteen käyttöä vieraiden tehdessä ostoksia kaupassa. Vieraat olivat silminnähden ja myös korvinkuullen kiitollisia mahdollisuudesta vierailla majakalla. Tulipa hyvä mieli!

Vieraiden lähdettyä Meri alkoi hiomaan ulkopöydän pintaa ja Jessica laittamaan päivällistä. Artturi ja Suvi hyödynsivät hetken ja lähtivät uimaan 17-asteiseen mereen, kun vielä oli suhteellisen tyyntä ja aurinko paistoi.

Liikkeelle lähdettiin eteläsatamasta vähän sillä ajatuksella, että mennään nyt ensin poijulle ja katsotaan siinä sitten, että kumpaan suuntaan lähdetään ja millä ajatuksella.

Haaveena oli tietysti kiertää saari, mutta pohjoissataman aallokko vähän säikytteli toista uimaria ja yksin olisi jäänyt uimatta. Oli kyllä mieletön fiilis polskia vedessä ja ihailla uljasta Märketiä pinnan tasalta koko matka. Matka olikin luultua lyhyempi, kello näytti matkaksi hiukan vajaa puolitoista kilsaa. Tämä uintireissu saattoi olla jonkun pitkäaikainen haave 😉

Onnekasta oli myös, että päivällinen oli valmiina odottamassa, kun saari oli kierretty. Iltaruoka nautittiin yläterassilla ilta-auringossa ja aterian loppupuolella saatiin iloksemme seurata hyljettä, jonka pää nousi pintaan Modersmagenin hujakoilla kymmeniä kertoja.

Uimareissulla huomattiin ikäväksemme, että sinilevää oli melkein joka puolella eteläsatamaa lukuunottamatta. Tämä aiheuttikin sitten aktiviteettiä iltaan: Aloimme huoltaa ja pestä sadevesitynnyreitä, jotta saamme kerättyä loppuviikoksi pesuvettä eteläsatamasta, kun levää ei vielä ole ihan kaikkialla. Yksi tynnyri kannettiin suoraan saunan terassille ja siihen saatiin vesi pumppaamalla. Pumppu kaipaa kyllä huoltoa, sillä se vuotaa ja ottaa mukaansa aika paljon ilmaa. Pelkät venttiilinkiristykset eivät riittäneet. Tiskivesitynnyri sijoitettiin tiskialtaiden viereen ja iltajumpat saatiin kantamalla ämpäreitä.

Ilta olikin sitten aivan uskomaton ja meitä hemmoteltiin upealla luonnonnäytelmällä.

Hoitaessamme ilta-askareita huomasimme hylkeen uudestaan. Tällä kertaa se uiskenteli kohti eteläsatamaa, nousi kallioille ja löysi lopulta lepopaikan tiirakallioilta, jossa saimmekin lähes tunnin verran ihailla sen touhuja. Samaan aikaan taivaanrantaan ilmestyi koko taivaan levyinen sateenkaari, joka kirkastui kirkastumistaan. Kuvat eivät kerro! Luodon toisella puolella oli tietysti samaan aikaan kaunis auringonlasku. Miten meitä hemmoteltiinkaan, sekä konkareita että noviiseja.

Lördag 11.7.2026

Vår grupp anlände tidigt på morgonen till Märket i vackert väder. Särskilt vi tre förstagångsbesökare var fulla av iver när vi närmade oss fyren.

I vår grupp hade vi en bra stämning genast från början. Glatt skratt hördes titt som tätt längs med dagen. Möjligen berodde skrattanfallen delvis också på två nätters dåliga sömn…

Gruppens erfarna deltagare berättade för oss noviser om husets seder och visade oss runt i fyren och på ön. Efter detta satte vi oss ute i solen för att njuta av morgonkaffe och smarrig äppelpaj bakat av den tidigare talkogruppen. Vad gott allt smakar i dessa otroliga havsutsikter!

Efter frukosten packade vi upp våra saker och gjorde oss hemmastadda. Anne och Artturi installerade ett rör och en slang i bottnet av fettavskiljaren, samt ett skyddsrör i änden av vattenslangen.

Till lunch åt vi fisksoppa och som efterrätt hade vi kaffe med örfilar. Medan vi njöt av efterrätten lade vi märke till att våra första gäster närmade sig ön i en motorbåt. Vi gav oss omedelbart iväg för att ta ner gummibåten så att vi kunde söka gästerna från bojen. I samma stund anlände en till båt, så vi sökte dessa gäster samtidigt. Alla var finsktalande förstagångsbesökare på Märket och ivriga att delta i guidningen.

Vi fick öva oss på att använda betalapparaten då gästerna handlade i butiken.

Efter att besökarna hade gått började Meri att slipa utebordet och Jessica började förbereda middagen.

Artturi och Suvi tog tillfället i akt och gav sig iväg för att simma i det 17-gradiga havet, då det fortfarande var relativt lugnt och solen sken. De gav sig iväg från södra hamnen med tanken att först gå till bojen och sedan bestämma riktningen. Drömmen var att simma runt ön, men vågorna i norra hamnen oroade en av simmarna en aning. Simmarna vågade trots allt ta sig runt ön. Det var en otrolig känsla att plaska i vattnet och beundra Märket från alla håll. Helt fantastiskt!

Middagen väntade efter simturen. Vi åt ute på den övre terrassen i kvällssolen och mot slutet av måltiden fick vi beundra en säl som lekte vid Modersmagen.

Kvällen bjöd oss på ett otroligt naturskådespel. Medan vi gjorde våra kvällssysslor fick vi syn på sälen igen. Den här gången simmade den mot södra hamnen, klättrade upp på klipporna och fann slutligen en viloplats på tärnklipporna, där vi kunde beundra den i nästan en timme.

En otroligt fin regnbåge i sin hela bredd dök upp vid horisonten.

Samtidigt var det en underbar solnedgång på andra sidan ön. Vi blev nog så bortskämda under vår första talkodag!