Maanantai 13.7.2026
Tänään Ville oli saanut seuraansa Mintun ja siitä se lähti tämä hylkeiden bongauspäivä käyntiin. Tänäänkin oli niin tuulista, että veneitä, eikä siis myöskään vieraita näkynyt. Siksi päätimmekin tutustua tarkemmin näihin paikallisiin.
Heti aamuaskareiden ja aamujoogan jälkeen lähdimme koko porukka kohti Itäsatamaa. Liikuimme niin rauhallisesti kuin pystyimme ja pääsimme tosi lähelle rakastavaisia, jotka köllöttelivät Itäsataman viereisellä kalliolla. Tyypit eivät selvästikään häiriintyneet meistä, vaan olivat ennemminkin uteliaita. Aivan rauhassa saimme katsella ja ottaa kuvia. Pääsimme myös leikkimään peiliä heidän kanssaan. Jos joku ei muista, niin se on peli, jossa katsotaan vuorotellen pois päin ja sillä aikaa toinen yrittää liikkua lähemmäksi. Artturi rauhallisimpana ja pitkäjänteisimpänä sai parhaat kuvat vai mitä olette mieltä?
Spotti oli pakko oli jättää, koska nälkä kurni jo suonissa. Lounaaksi söimme ihania salaatteja tykötarpeineen. Kuvaa ei ehditty ottaa, sen verran nopeasti ruoka katosi parempiin suihin. Lounaskahveja ei keitetty, koska Anne meni lupaamaan meille mansikkakakun. Annettiin mielellämme hänen linnoittautua hetkeksi keittiöön ja kyllä kannatti.
Kakku oli aivan järkyttävän hyvää, resepti ei ollut aivan perinteinen ja säilyy salaisuutena. Sanonpahan vaan, että kannattaa yrittää osua samalle talkooviikolle Annen kanssa. Onneksi tänään ei tullut vieraita, sillä meillä ei olisi ollut mitään tarjottavaa.
Päiväkahvien jälkeen Meri vielä öljysi hiomansa pöydän ja siitä tuli hieno. Taitava käsityöläinen palkittiin luonnollisesti lisätilauksilla. Myös muutama leikkuulauta sai uutta sileää pintaa.
Artturi jatkoi viime kesänä kesken jääneen vinssiprojektin hitsaamista ja vei Merin ja Suvin veneretkelle testaamaan veneen kulkua ponttoonien täytön jälkeen. Kastuttiin.
Hylkeiden lisäksi otimme tänään myös pari yhteiskuvaa meidän talkooporukasta. Ilta-aurinko paistoi vielä niin kirkkaasti, että silmiä oli vaikea pitää auki, mutta hymyä ei tarvinnut teeskennellä.
tähän tulee yhteiskuva
Samalla reissulla Anne otti myös upean ilmakuva majakasta tyrskyineen. Kuvia ihastelimme ja ihmettelimme yhdessä päivällisen äärellä. Sen jälkeen jatkoimme vielä päivän kesken jääneitä askareita.
Tähän tulee Annen kuva majakasta
Sunnuntai 12.7.2026
Pohjoistuuli nousi, näytti voimansa ja vesi peitti kolmanneksen kallioista, joilla eilen ilakoimme. Upea näky, johon heräilimme melko myöhään, kun matkustus ja jännitys vaati veronsa. Anne oli ensimmäisenä keittiössä ja puuro odotti valmiina, kun vihdoin heräsimme pyhään.
Reippaimmat meistä aloittivat päivänsä uimalla Modersmagenissa, joka myös oli lähes tuplannut vesimääränsä eilisestä. Vesi olikin selkeästi raikkaampaa kuin eilen. Mittari näytti 14 astetta.
Aamun erityinen ilonaihe oli Ville-hylje, joka aamulla loikoili itäkärjen kallioilla. Vielä enemmän Villen vierailu ilahdutti, kun huomasimme, että myös Mona-lokki oli hänen seurassaan. Jos heidän tarinansa ei ole tuttu, kannattaa lukea Majakkaseuran tukema suloinen lastenkirja “Fyrar, ohoj!”, löytyy myös suomennoksena “Suomen lasten Majakkakirja”.
Aamupalan jälkeen Meri jatkoi eilistä hiontaprojektia ja siitä ei tullut ikuisuusprojektia, vaan nyt etupihan ruokapöydän pinta on sileä kuin vauvanpylly. Anne ja Artturi alkoivat rakentaa kantta saunan vesitynnyrille ja Jessica ja Suvi onnistuivat myös tunkemaan sormensa projektiin osallistumalla käsihiontaa vaatineisiin pienkohteisiin.
Lounaaksi nautimme superherkullista linssitomaattikeittoa ja sen jälkeen pääsimmekin ensimmäistä kertaa tiskaamaan Itämeren kauneimpiin maisemiin.
Iltapäivän kahvitauon käytimme kuljeskellen ympäri luotoa ja ihaillen aaltoja. Silmämääräisesti arvioiden aallot olivat korkeimmillaan kolmemetrisiä, totuus voi olla kuitenkin toinen. Kallioilla, joille eilen nostelimme tavaramme, oli kuitenkin puoli metriä vettä ja tuulennopeus oli 12 metriä sekunnissa. (Tämä on virallinen, ei silmämääräinen lukema.) Summa summarum: Vaikutuimme.
Säästä johtuen emme luonnollisestikaan saaneet tänään vieraita. Harjoittelimme kassakoneen käyttöä tehden itse pieniä ostoksia ja kirjoittaen kortteja kotiin sekä opiskelimme opastuksen ohjaamista, lueskelimme Märketin historiaa ja tietysti haastattelimme Annea.
Villen ja Monan lisäksi tarkkailimme yksinäistä kyhmyjoutsenta, joka oli seuramme koko päivän. Hänkin katsoi parhaaksi ihailla aaltoja eteläsataman kallioilta ja uskaltautui veteen vasta illan suussa. Anne oli ostanut majakan kirjastoon uuden lintukirjan, josta opiskelimme lisää myös Tiirojen elämästä ja värityksestä.
Heti päivällisen jälkeen koitti pyhäpäivän kohokohta eli SAUNA. Kokemus oli erityinen tietysti meille ensikertalaisille. Pehmeät, kosteat, lempeät löylyt, ikkunassa kallioille vyöryvä meri ja löylyjen välissä viilennys vellovassa Modersmagenissa. Saatettiin muutamaan kertaan ihan kiljahdella ilosta.
Lauantai 11.7.2026
Talkooporukkamme saapui hyvässä säässä Märketille heti aamusta. Erityisesti meistä kolme ensikertalaista puhkui intoa lähestyessämme Majakkaa.
Porukassa oli heti alusta lähtien hyvä, iloinen tunnelma ja nauru raikui vähän väliä. Nauru oli herkässä ehkä osittain myös kahden huonosti nukutun yön jälkeen. Löysimme heti yhteisen sävelen talkooporukan kesken.
Konkarit kertoivat talon tavoista ja esittelivät majakan ja sen ympäristön. Tämän jälkeen nautimme aamukahvit ja edellisten talkoolaisten loihtimasta herkullisesta omenapiirakasta ulkona aurinkoisessa säässä. Miten kaikki maistuukin niin hyvälle tällaisessa ympäristössä?
Aamiaisen jälkeen asetuimme taloksi. Anne ja Artturi alkoivat heti puuhaamaan ja asensivat rasvaerottimen pohjalle putken ja letkun lisäksi vesiletkun loppuosaan suojaputken.
Lounaaksi valmistimme kalakeiton. Juodessamme lounaan jälkeen pullakahveja ulkona, huomasimme ensimmäisten vieraiden lähestyvän moottoriveneellä saarta. Lähdimme heti laskemaan kumivenettä ja pääsimme vastaanottamaan vieraat poijulta. Lähes samanaikaisesti saapui jo toinenkin vene. Vieraat olivat kaikki suomenkielisiä ja ensikertalaisia Märketillä ja osallistuivat mielellään opastuskierrokselle. Pääsimme myös harjoittelemaan maksupäätteen käyttöä vieraiden tehdessä ostoksia kaupassa. Vieraat olivat silminnähden ja myös korvinkuullen kiitollisia mahdollisuudesta vierailla majakalla. Tulipa hyvä mieli!
Vieraiden lähdettyä Meri alkoi hiomaan ulkopöydän pintaa ja Jessica laittamaan päivällistä. Artturi ja Suvi hyödynsivät hetken ja lähtivät uimaan 17-asteiseen mereen, kun vielä oli suhteellisen tyyntä ja aurinko paistoi.
Liikkeelle lähdettiin eteläsatamasta vähän sillä ajatuksella, että mennään nyt ensin poijulle ja katsotaan siinä sitten, että kumpaan suuntaan lähdetään ja millä ajatuksella.
Haaveena oli tietysti kiertää saari, mutta pohjoissataman aallokko vähän säikytteli toista uimaria ja yksin olisi jäänyt uimatta. Oli kyllä mieletön fiilis polskia vedessä ja ihailla uljasta Märketiä pinnan tasalta koko matka. Matka olikin luultua lyhyempi, kello näytti matkaksi hiukan vajaa puolitoista kilsaa. Tämä uintireissu saattoi olla jonkun pitkäaikainen haave 😉
Onnekasta oli myös, että päivällinen oli valmiina odottamassa, kun saari oli kierretty. Iltaruoka nautittiin yläterassilla ilta-auringossa ja aterian loppupuolella saatiin iloksemme seurata hyljettä, jonka pää nousi pintaan Modersmagenin hujakoilla kymmeniä kertoja.
Uimareissulla huomattiin ikäväksemme, että sinilevää oli melkein joka puolella eteläsatamaa lukuunottamatta. Tämä aiheuttikin sitten aktiviteettiä iltaan: Aloimme huoltaa ja pestä sadevesitynnyreitä, jotta saamme kerättyä loppuviikoksi pesuvettä eteläsatamasta, kun levää ei vielä ole ihan kaikkialla. Yksi tynnyri kannettiin suoraan saunan terassille ja siihen saatiin vesi pumppaamalla. Pumppu kaipaa kyllä huoltoa, sillä se vuotaa ja ottaa mukaansa aika paljon ilmaa. Pelkät venttiilinkiristykset eivät riittäneet. Tiskivesitynnyri sijoitettiin tiskialtaiden viereen ja iltajumpat saatiin kantamalla ämpäreitä.
Ilta olikin sitten aivan uskomaton ja meitä hemmoteltiin upealla luonnonnäytelmällä.
Hoitaessamme ilta-askareita huomasimme hylkeen uudestaan. Tällä kertaa se uiskenteli kohti eteläsatamaa, nousi kallioille ja löysi lopulta lepopaikan tiirakallioilta, jossa saimmekin lähes tunnin verran ihailla sen touhuja. Samaan aikaan taivaanrantaan ilmestyi koko taivaan levyinen sateenkaari, joka kirkastui kirkastumistaan. Kuvat eivät kerro! Luodon toisella puolella oli tietysti samaan aikaan kaunis auringonlasku. Miten meitä hemmoteltiinkaan, sekä konkareita että noviiseja.
Lördag 11.7.2026
Vår grupp anlände tidigt på morgonen till Märket i vackert väder. Särskilt vi tre förstagångsbesökare var fulla av iver när vi närmade oss fyren.
I vår grupp hade vi en bra stämning genast från början. Glatt skratt hördes titt som tätt längs med dagen. Möjligen berodde skrattanfallen delvis också på två nätters dåliga sömn…
Gruppens erfarna deltagare berättade för oss noviser om husets seder och visade oss runt i fyren och på ön. Efter detta satte vi oss ute i solen för att njuta av morgonkaffe och smarrig äppelpaj bakat av den tidigare talkogruppen. Vad gott allt smakar i dessa otroliga havsutsikter!
Efter frukosten packade vi upp våra saker och gjorde oss hemmastadda. Anne och Artturi installerade ett rör och en slang i bottnet av fettavskiljaren, samt ett skyddsrör i änden av vattenslangen.
Till lunch åt vi fisksoppa och som efterrätt hade vi kaffe med örfilar. Medan vi njöt av efterrätten lade vi märke till att våra första gäster närmade sig ön i en motorbåt. Vi gav oss omedelbart iväg för att ta ner gummibåten så att vi kunde söka gästerna från bojen. I samma stund anlände en till båt, så vi sökte dessa gäster samtidigt. Alla var finsktalande förstagångsbesökare på Märket och ivriga att delta i guidningen.
Vi fick öva oss på att använda betalapparaten då gästerna handlade i butiken.
Efter att besökarna hade gått började Meri att slipa utebordet och Jessica började förbereda middagen.
Artturi och Suvi tog tillfället i akt och gav sig iväg för att simma i det 17-gradiga havet, då det fortfarande var relativt lugnt och solen sken. De gav sig iväg från södra hamnen med tanken att först gå till bojen och sedan bestämma riktningen. Drömmen var att simma runt ön, men vågorna i norra hamnen oroade en av simmarna en aning. Simmarna vågade trots allt ta sig runt ön. Det var en otrolig känsla att plaska i vattnet och beundra Märket från alla håll. Helt fantastiskt!
Middagen väntade efter simturen. Vi åt ute på den övre terrassen i kvällssolen och mot slutet av måltiden fick vi beundra en säl som lekte vid Modersmagen.
Kvällen bjöd oss på ett otroligt naturskådespel. Medan vi gjorde våra kvällssysslor fick vi syn på sälen igen. Den här gången simmade den mot södra hamnen, klättrade upp på klipporna och fann slutligen en viloplats på tärnklipporna, där vi kunde beundra den i nästan en timme.
En otroligt fin regnbåge i sin hela bredd dök upp vid horisonten.
Samtidigt var det en underbar solnedgång på andra sidan ön. Vi blev nog så bortskämda under vår första talkodag!
