Talkooviikko 33: Outi, Päivi, Maija, Timo ja Anne

8.8.2020







Aurinko ja moottorin pärskeet saattelivat meidät - neljä majakkakärpäsen puremaa ja yhden untuvikon – kohti kesän kohokohtaa, Märket-viikkoa. Vaihdossa oli vauhtia kuin muurahaispesässä ja hommat hoituivat hetkessä.



Ensimmäiset vieraat saapuivatkin keskelle hyörinää. Viehättävä perhe Ruotsista kertoi asuvansa 1,5 tunnin venematkan päässä Märketiltä. Vaikka he ovat asuneet jo vuosia ”naapurissa”, tämä oli heidän ensivisiittinsä Märketille. He olivat yhtä ihastuneita luotoon kuin me talkoolaisetkin.

Päivä kului perusaskareissa sekä konkareiden jakaessa muistoja ja tapahtumia edellisiltä kerroilta. Sää helli meitä heti alkajaisiksi, vaikka tuuli puhkui illansuussa jo navakkana.




Illalla salskeat ja iloiset Rajavartijalaitoksen miehet yllättivät meidät vierailullaan. Yksi heistä oli käynyt majakalla edellisen kerran 25 vuotta sitten ja me saimme ylpeinä esitellä talkoolaisten aikaansaannoksia vuosien varrelta.

9.8.2020


Yön aikana tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja se keräsi päivän mittaan voimia. Meri vyöryi, velloi ja vaahtosi ja me saimme ihmetellä sen eri sävyjä isojen aaltojen kurittaessa kallioita sekä pohjoisesta että etelästä.

Päivä sujui kuitenkin jopa seesteisissä merkeissä, kun tiesimme, että vieraita oli turha odottaa mahtavan merenkäynnin vuoksi.


Perustimme Märketille myös nettikahvilan. Juoksenneltuamme edellisen päivän ympäri majakkaa pyydystämässä yhteyksiä ulkomaailmaan totesimme, että saunan pukuhuoneessa yhteydet toimivat parhaiten. Yhteydet toimivat siellä kyllä, mutta kahvin tilaaminen ei oikein onnistunut.


Illansuussa yllätys oli melkoinen, kun helikopteri lähestyi Märketiä ja laskeutui majakan länsipuolelle.


Saimme vieraiksi Ruotsin pelastushelikopterin sydämellisen ja majakan historiasta kiinnostuneen miehistön. He olivat tulossa Maarianhaminasta, missä he olivat tavanneet eiliset vieraamme (rajavartijat), jotka olivat suositelleet käyntiä Märketillä. Kiitokseksi opastuksesta ja kahvituokiosta pääsimme kaikki vielä pienelle lennolle helikopterilla. Voi mikä elämys se olikaan. Ilta kului ihan siivillä, suorastaan lennossa!

 



Majakka on aina tuntunut niin jämäkältä ja jopa peruskallioon kuuluvalta, mutta yläilmoista katsottuna se ja koko luoto näyttivätkin kovin pikkuruisilta.

 

10.8.2020


Vaikka tuuli olikin aamulla jo hieman tyyntynyt, mahtavat mainingit saattelivat pärskeitä kallioille joka suunnasta. Joka vuosi sitä jaksaa ihmetellä, miten sitkeästi luodon kasvit jaksavat vastustaa luonnon voimia. Kun taas monet ihmisen aikaansaannokset ovat majakan historian aikana useastikin päätyneet aaltojen viemäksi.


Takkuileva nettiyhteyskin saatiin onneksi korjattua. Päivi kiipesi Marcuksen ohjeiden mukaisesti lyhtytorniin tekemään taikojaan ja yhteydet toimivat taas kuin ajatus. Olipa helpotus - ainakin näin päiväkirjan päivityksen suhteen.


Komposti kaipasi tyhjennystä ja huolestunut pääskyemo tarkkaili talkoolaisten puuhia. Poikaset sisällä olevassa pesässä odottelivat lounastaan ja emo puikkelehti ovien edessä etsien sopivaa reittiä pesälle. Onneksi Outi ja Maija hoitivat homman tuossa tuokiossa ja pääskyn poikaset saivat taas nauttia emon tuomista herkuista.


Merenkäynti oli vielä niin voimakasta, että vierailijat jäivät vain haaveeksi. Niinpä meillä oli aikaa myös omien akkujen lataamiseen. Ihanaa!

 

11.8.2020



Pohjoisen mahtavat mainingit jatkoivat maihinnousuaan, joten vierailijoita ei ollut odotettavissa tänäänkään. Ahkera tähystys ja majakan puhelinnumerokaan eivät auttaneet houkuttelemaan vieraita.


Eilen ja tänään olemme seuranneet kamppailua haukka vastaan tiirat. Haukka hyökkäili kohti tiirojen kalliolla nököttäviä poikasia ja tiirat tietysti puolustivat raivoisasti omiaan.  Kamppailu päättyi haukan karkottamiseen luodolta.





Illansuussa vietimme puolen välin juhlia. Timo ja Maija loihtivat meille gourmet aterian tulomatkalla ostamastamme naudan fileestä. Tuuletkin osallistuivat juhliin laantumalla niin, että saimme nauttia illasta tyynellä terassilla. Myös yksinäinen hylje vietti iltaa kanssamme luodolla pötkötellen ja todennäköisesti Timon asentamia juhlavaloja ihmetellen.


Suomen upeimmat auringonlaskut ovat saatelleet meitä joka ilta höyhensaarille.

 

12.8.2020


Märketillä aamut alkavat yleensä päivän puheenaiheella, joka on tuuli. Mistä päin tuulee, vaihtuuko tuulensuunta, kuinka kovaa tulee ja mikä on ennuste päivän jokaiselle tunnille. Niin tänäänkin.


Tuuli oli yön aikana kääntynyt etelään ja aamulla se leyhytteli leppeästi. Iltapäivällä tuuli jo puhkui ja puhisi navakkana, tempoili vaatteita ja hulmutteli hiuksia. Eikä edes etelätuuli tuonut tullessaan vierailijoita.


Tänään päivän askareisiin kuului mm. roskien polttamista sekä kaupan inventaariota.


Tuuli kepposteli myös illalla. Tänään oli ensimmäinen grillauspäivä – kuumana oli lähinnä grillaaja. Sen verran muhkea etelätuuli puhalsi, että makkarat saivat vain kevyen rusketuksen grillissä ja loppusilauksen sitten kaasuhellalla.


Timolla oli pettämätön keino saada kaikki samaan aikaan ruokapöydän ääreen. Triangelin kilinä ja huuto: ”Lapset syömään”. Ja heti me kaikki kipitimme kuin sopulilauma patojen ääreen.

 

13.8.2020


Aamu oli tyyni ja rauhallinen. Kunnes…


Luotoa lähestyi moottorivene! Siitä vasta hyörinä alkoikin. Yksi kipitti pohjoissatamaan asentamaan renkaita paikoilleen, toinen valmistautui opaskierrokseen, kolmas viritteli kameraa valmiiksi ja neljäs puolestaan kahvikonetta sekä viides maksupäätettä. Harmihan siitä tuli, kun kaksikko jäi muutaman metrin päähän rannasta sukeltamaan. Olisikohan pitänyt olla yksi seireenikin paikalla?


Eihän siinä muu auttanut kuin hoitaa päivän askareita horisonttiin tähyillen. Kaukana horisontissa lipuivat rahtilaivat sekä yksi purjevene, joka sekin luikahti ohi pysähtymättä vierailulle.


No, kyllähän me myös nautittiin auringon helotuksesta, lämmöstä ja rauhasta.


14.8.2020

Viimeinen päivä, ja niinpä me puunattiin, putsattiin ja puleerattiin. Nyt on seuraavan talkoomiehistön hyvä tulla.

Onneksi ehdittiin vielä nauttia myös luodon ja luonnon omasta taidenäyttelystä. Kuvat puhukoot puolestaan.







Haikein mielin kotiin päin – toivottavasti tavataan taas ensi vuonna!




Kiitos!

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content