Perjantai

Taina ja Suvi Sephyrin kannella.

Tuuli on majakkasaarella aina tärkein, seuratuin ja olennaisin elementti. Tuulensuunta ja -voimakkuus ohjaavat majakkaseuralaisten elämää päivittäisen työskentelyn lisäksi niin, että joskus myös vuoronvaihto on tehtävä etupellossa.

Näin kävi myös viikolla 35: tuuliennuste kertoi, että meidän on lähdettävä Märketille joko perjantai-iltapäivällä tai sitten vaihto myöhästyisi korkean aallokon vuoksi pahimmillaan useammalla vuorokaudella. Onnekas porukkamme rantautuikin pohjoissatamaan jo miltei vuorokauden suunniteltua aiemmin.

Lauantai

Neljä vesieläintä pullikoimassa poukamassa.

 

Lounaistuuli puhalsi jo aamusta alkaen navakasti ja mursi aaltoja vaahtopäiksi. Osa majakanvartioista huuhtoi aamurähmät silmistään pulikoimalla Märketin vakiopariskunnan Maijan ja Jannen kanssa.

Päivittäiset rutiinit käynnistyivät: osa talkoolaisista ahersi keittiössä, osa tiskasi eilisillan astioita, yksi roikkui tikapuuviritelmän varassa korjaten vinssiä, osa käyskenteli ihailemassa puhuria ja sen aikaansaamia aaltoja – ja toinen päiväkirjavastaavista hioi tietokonetaitojaan sormet verillä.

 

Tulee niin, että tukka heiluu.

 

Rikki mennyt vinssi sai parannellun vaijerin.

 

Yläkerrassa vinssin korjausta, alakerrassa tiskausta.

 

Veri lentää jo sormista, kun päiväkirjaa äherretään.

 

Iltapäivällä alkoi näyttää siltä, että tuuliolosuhteista johtuen jäisimme ilman vieraita. Kunnes…

Emma, Amme, Ville ja Mikko

…hurjan aallokon keskeltä poijua alkoi lähestyä valtaisa purjevenettä muistuttava peto, jonka torahampaat nielivät vettä ja suu vaahtosi punaisena.

Peto poijussa.

 

Hetken tilannetta tutkittuamme ymmärsimme, että toden totta: peto olikin purjealus, jonka miehistö aikoi kiinnittäytyä poijun varaan ja ilmeisesti soutaa sen jälkeen pienellä jollallaan meitä tervehtimään.

Näin kävikin: ensimmäisellä soudulla luodolle rantautui Ville, joka kierrätettiin majakan ympäri epäuskoisen tunnelman vallitessa. Sen jälkeen vene irrottautui poijusta ja kiersi luodon ympäri kohti pohjoissatamaa. Nyt luodolle astui Mikko, joka paljastui suureksi majakkafaniksi. Kenties saimme hänet ja Villen käännytettyä mukaan majakkaseuran toimintaan?

 

Emma-vene, jonka keulassa oli kita.

 

Emma, Ville, Mikko ja Amme (jolla) purjehtivat kohti uusia seikkailuita.

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntai

Hurrikaani Ernesto lähti viikko sitten Bermudalta, yhytti tullessaan Britanniassa Lilitin ja saapui Pohjolaan nyt viikonlopun aikana. Tämän tietäen varustimme aamulla tyrsky-bongareiden retkikunnan luodon eteläisille rannoille etelä- ja lounaistuulten yltyessä 15m/s ja puuskissa 17,3m/s.

Kauppa pysyi tänään hiljaisena, onneksi eiliset tuulta rohkeasti uhmanneet vierailijamme poikkesivat myös kaupassa.

 

Pressun paikkapuuhien jälkeen tuuli salli meille pienen joogahetken. Muutoin sunnuntai-puuhamme keskittyivät sisätiloihin.

 

 

Maanantai

Tuulisen päivän joukkotöitä

Navakka aamutuuli nostatti luoteesta yhä paksuja vaahtopääaaltoja ja ujelsi koko luodon laajuudelta miltei 13:en metrin sekuntivauhtia.

Olikin mainio päivä hoitaa viikolle tarkoitettuja perusylläpitotehtäviä ryhmätyönä: tiskit, kompostin veivaus, huussin siivous ja tiskivesien rasvapuhdistamon perusteellinen kuuraus.

Komposti sai käsittelyä – ja tupsuttaa lopputuloksena multaa.

 

Pilkkojat toimissaan

 

Rasvasieppari työssään.

 

Tiskiä, sitä riittää. Päivittäin, useampi korillinen.

Päiväkahveja odotellessa googeloimme läpi mm. silakkasipsireseptejä ja neuloosissa olevat ryhmäjäsenemme alkoivat haaveilla perinteisten sukkien neulomisen sijaan silakkaverkko-käsitöistä. Vaihtuisipa Märketin kalaonnikin vihdoin suosiolliseksi.

Iltapuhteita ennen pitsaa

Ennen päivällistä, tarmokkaan päivän päätteeksi, tapahtui vielä erikoinen käänne: osa ryhmämme jäsenistä tempautui ikkunoiden pesuun. Urakka aloitettiin saunasta.

Saunassa kelpaa nyt seurata auringonlaskua, ellei puhdas ikkuna vallan sokaise.

Pönttöuunit ujeltamaan

Merituuli ei majakan kostautta kuivaa ja sen vuoksi viikkotehtäviin kuuluu myös takkojen lämmittäminen: Illalla kussakin huoneessa loimottikin kotoisa tuli.

Tiistai

Aamun tuuli oli edelleen navakkaa, vaikka meren kohina oli jo selkeästi hiljentynyt. Tuulen tyyntymistä ja veneen käytön opettelua odotellessa, keskityimme päivän askareisiin.

Aamutiski paras tiski.
Maija ja Janne ovat uteliaasti seuranneet toimiamme luodolla.
Kirjahyllyn kirjat johtivat keskustelun makaronisalaattiin, kiinankaaliin ja valoisalle 80-luvulle.

Tuuli laantuu

Iltapäivälla tuuli laantui ensin 4m/s ja kun vene saatiin vesille, edelleen 1m/s. Talkoolaiset saivat kaikki harjoitella vinssin ja veneen käyttöä, sekä etelä- että pohjois-satamasta. Harjoittelun kruunasi hyljesafari ja kaverit, joista yksi seurasi vastavierailulle luodollemme terassi-illallisen iloksi.

Iltasauna

Aktiivisen päivän kruunasi leppeä iltasauna. Uimavesi oli sekoittunut tuulissa juuri sopivan raikkaaksi ja virkistäväksi.

 

Keskiviikko

Valtakunnassa kaikki hyvin

Lounaistuuli 7 m/s, ei vaahtopäitä. Taivaalla yksittäisiä haitulapilviä. Aallokon korkeus on laskenut merkittävästi parin päivän takaisesta.

Kuudes päivä Märketillä on saanut ryhmämme raukeaan, lähes uniseen tunnelmaan – veiköhän edellisen päivän hyljesafari meistä mehut?

Tuuli- ja lämpötilaolosuhteiden puolesta voisi ajatella saavansa luodolle vieraita. Sepä ei haittaisi, sillä keittiön tasot notkuvat korvapuusteista ja voisilmäpullista.

 

Pullien lisäksi meillä ei suolaisissa pihistellä.

 

Kärpäspaperia on ripustettu kaikkialle majakanvartijan kerroksessa. Hus!

 

Toinen päiväkirjavastaavista on kunnostautunut kärpästen tappajana.

Lorvikatarri jatkuu

Kollektiivinen väsymys jatkui koko päivän, eikä vieraita luodolla näkynyt. Viikkoon kuuluvat askareet sentään saimme kunnialla suoritettua.

Tämä kenkäläjä kuvastaa keskiviikon henkistä tilaa. Tohvelit ovat muina päivinä olleet ojossa.

Hyvää yötä, näkemiin – huomenna taas uudet tuulet!

Torstai – Itämeripäivä

“Tuuli oli yhtäkkiä tyyntynyt, niin kuin joskus käy sen kääntyessä. Muumimamma makasi kauan kuunnellen. Kaukaa meren pimeydestä alkoi hiljalleen nousta uusi tuuli. Muumimamma kuuli sen lähestyvän, se tuli vedenpintaa pitkin kuin kävellen, ei kuulunut aaltojen ääntä vaan ainoastaan tuulen. Se vahvistui tasaisesti, nyt se ylti jo saareen asti. Avoin ikkuna lonksutti saranoillaan.

Siinä maatessaan hän tunsi itsensä hyvin pieneksi. Hän kaivoi kuononsa pielukseen ja yritti ajatella vaikkapa omenapuuta. Mutta sen sijaan hän näki vain tuulen tuivertaman meren, meren joka ryöpsähti yli saaren aina kun valo oli sammutettu, joka oli joka hetki kaikkialla, joka valtasi rannan ja saaren ja talon omistukseensa. Hänestä tuntui, että koko maailma oli kiiltävää, liukuvaa vettä ja että huone alkoi hitaasti ja itsestään purjehtia.”

                                                                                                       Tove Jansson; Muumipappa ja meri

Itämeri-päivän juhlallisuudet aloitimme luonnon tarjoamassa jacuzzissa kera maittavan vihersmoothien. Kirkas vesi, hyvä tarjoilu ja erinomainen palvelu kruunasivat tärkeän päivän aamun.

Mirka, Taina, Suvi ja Kata viihtyivät vedessä ja toistensa seurassa.

Veneen käyttäjän taso1 -tutkinnonsuorittajat

Kouluttaja-Teppo ja onnelliset tutkinnon suorittajat Ellu ja Nina palaamassa harjoituksesta.

 

Harjoitus ja koe alkoi vinssin oikeasta käytöstä.

Kiitos hylkeille

Ennätimme kaikki käydä jättämässä Itämeri-päivän kiitoksemme hylkeille läheisellä hyljeluodolla ennen kuin tuuli jälleen alkoi nousta.

Päivämme jatkui paitsi tutuin arkirutiinein, myös juhlapäivän juustopöytätarjoiluin sekä spa-saunan naamioin ja lämpimin löylyin ja merivesi-uinnein.

Saimme ihastella yöllä ukkosnäytelmää lukuisine salamoineen.

Perjantai

Tuuli määräsi lähtöpäivän

Kaikki hyvä loppuu aikanaan – ja niin kävi, että myös viikon 35 vaihtopäivä aikaistui kokonaisella vuorokaudella. Tuulen suuntaa tai nopeutta ei voi majakkaseuralainen päättää: lauantaina alkava kova puhuri ja sen aiheuttama aallokko voisi myöhästyttää vaihtoa useammalla päivällä.

Siivous tehtiin ennen ukkosmyräkkää

Rauhaisa aamu vaihtui vauhdikkaaksi, kun kahdelle päivälle ajatellut pakolliset siivoustoimet alkoivat heti aamiaisen jälkeen.

Toinen päiväkirjavastaavista lähti imuroimaan luotoa…
…ja hän ehti poistaa pikkukivet, levähippuset ja tuulen kuljettamat hitulat viikkolaisille 36.
Myös hyljeluoto ehdittiin kuurata ennen m/s Sefyrin saapumista. Kuuraamassa yksi viikon ensikertalaisista.
Toinen keittiövastaavista kiillotti viimeiseksi työtehtäväkseen Märketin pohjoispuolen aallonmurtajan uuteen iskuun.

 

Kiitos tuuli, ukkonen ja viikon aikana rakkaiksi muodostuneet majakkaystävät!

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content