Perjantai 29.8.2025

Viime töikseen viikko 35 imuroi ja lakaisee, ja sitten kiittää ja kuittaa! Kiitos ihana talkooväki, rempseät radioamatöörit ja kunnolliset kuntotarkastajat, kiitos mahtava meri, kiitos mieletön majakka! Ei muuta kuin ensi kertaan!

Torstai 28.8.2025

Hyvää Itämeripäivää! Nautitaanhan kaikki merestä ja sen antimista – terveellisestä kalasta, virkistävistä merikylvyistä ja mielenrauhasta – mutta ei unohdeta suojella sitä. Tänään ja vuoden jokaisena päivänä! Majakalla on juhlittu rehevää mutta rakasta Itämerta sekä nauttimisen että suojelun merkeissä. Pöytään on katettu herkkuja joka aterialla (suklaakakkua, juustoja, tortilloja…), ja saunomisen lomassa vietettiin perinteistä Itämeripäivän spahetkeä. Sauna on ilmeisesti yleinen (ja usein ainut) huvi kuntotarkastajien työkeikoilla, mutta kasvonaamioita ja kahvikuorintaa heillekään tuskin on ihan joka majakalla tarjolla. Ennen rentoilua talkooväki hoiteli kuntoon harmaavesisuodatin Willan ja tyhjensi kondenssivedenpoistoputket sulkasääskistä samaan aikaan, kun kuntotarkastajat kiipeilivät katoilla tekemässä lisää reikiä majakkaan. Jälleen kerran talkooviikko on vilistänyt ohi yhdessä hujauksessa, ja huomenna on aika palata mantereelle. Kotiinpaluun tuskaa helpottaa rahtusen ajatus tiskikoneesta.

 

Keskiviikko 27.8.2025

Jos eilen oli vähän jännittävää, niin tänäänpäs vasta olikin tosi jännittävää! Saimme aamutuimaan vieraaksemme kolme kuntotarkastajaa, jotka ovat pitkin päivää porailleet reikiä armaaseen majakkaan ja ottaneet siitä strategisia mittoja. Onneksi saarelle saatiin lunkeja kavereita, jotka kertoivat työn lomassa mielellään siitä, mistä oikein on kyse. Timanttiporalla leikattiin rakenteista näytteitä, joiden analysointi (ainakin puristamalla, kiskomalla ja leikkelemällä) paljastaa niiden kunnon, vetolujuuden ja sen sellaista. Sympaattisen keltaisen kolmijalan nokassa oli kamera (tai siis ilmeisesti ainakin kaksi), joka kuvasi ja laserkeilasi majakkaa joka kulmasta. Taas piti vilkaista Wikipediaa, että mitä se laserkeilaus oikeastaan on: “Kohde keilataan yleensä useammasta suunnasta katvealueiden välttämiseksi, ja keilaukset yhdistetään tiedostoksi. Tuloksena on pistepilvi, kolmiulotteinen tietokonemalli, johon on sijoitettu piste jokaisen säteen kimmoamispisteeseen. Lukuisten pisteiden avulla pistepilvestä saadaan hahmotettua kohteen kolmiulotteinen pinta. Pisteitä yhdessä pistepilvessä voi olla satoja miljoonia, jopa miljardeja.” Mietin hommaa seuratessani, olisiko majakka mitattu ennen vanhaan kivijalasta kupoliin ihan käsipelillä? Siinä saisikin muutamaan otteeseen koulun viivoitinta heilauttaa. Majakan remontointi ei tänä päivänäkään liene ihan yksinkertainen homma, “säävaraus” kun tarkoittaa merellä ihan muuta kuin maissa. Remppa-aikataulua ei valitettavasti saada vielä tietoon. Onneksi Majakkaseuralla on kaksi muutakin upeaa kohdetta, jos Märket onkin ensi kesänä korjauksessa!

 

Tiistai 26.8.2025

Tiistaiaamu toi tullessaan uutta ihmeteltävää: aallokko oli yön aikana sen verran rauhoittunut, että saaren rantaviiva oli siirtynyt metrikaupalla merelle päin, ja myös radioamatöörit Jussi ja Markus olivat päässeet Peterin kyydissä aloittamaan merimatkan kohti Märketiä. Teppo oli ehtinyt löytää kumiveneestä taas yhden reiän ennen kuin me muut olimme edes päässeet sängystä ylös, ja siksi armoitetun hovikuljettajan oli jälleen hypättävä Vadelmaveneen kyytiin. Kyseinen muovipurkki on muuten kovaa tekoa, sillä Jan Anderssonin Märket-teoksesta löydetyn kuvallisen todistusaineiston mukaan se (tai sen identtinen kaksonen) on selvinnyt majakalla pian parikymmentä vuotta. Jussin ja Markuksenkin pakaasit saatiin rantaan ilman kommelluksia, ja kohta pääsimmekin seuraamaan, miten esiin kaivettiin metrikaupalla antennia ja kaapelia, jotka sitten viriteltiin ympäri saarta.

Hommaa katsellessa kävi mielessä, ettei touhu maallikon silmään kovin amatöörimäiseltä näyttänyt. Uteliaisuuttaan tämä ammattilaistasoinen päiväkirjuri kurkisti Wikipediaan, jonka mukaan “radioamatööri tarkoittaa henkilöä, joka on suorittanut paikallisen telehallintoviranomaisen ylläpitämän tutkinnon ja saanut todistuksen, joka oikeuttaa käyttämään radioamatööriasemaa radioamatööreille varatuilla taajuuksilla ja rakentamaan amatööriradiolaitteita sekä niiden apulaitteita, kuten vahvistimia.” Opin myös, että radioamatöörejä on erityisen paljon Japanissa, jonka asukkaista 0,77% on suorittanut sikäläisen telehallintoviranomaisen ylläpitämän tutkinnon. Radioaalloilla voi ilmeisesti kohdata myös julkkiksia, mm. Marlon Brandon (S.K.), sekä kuninkaallisia. Päivällispöytään istahtaessa Jussi ja Markus olivat ehtineet ottaa yhteyttä jo ympäri maailmaa, mutta ilmeisesti kruunupäitä ei ollut tullut vielä vastaan – tai sitten kohtaamiset tähtien kanssa pidetään hienovaraisesti omana tietona. Opin, että Märketin kaltaisia paikkoja, joilla on oma maatunnus, ei niitäkään ole ihan joka pitäjässä, mikä yhdessä epätavallisen ympäristön kanssa selittänee sen, että antenneja on tänäkin kesänä jo useaan otteeseen viritelty.

 

Maanantai 25.8.2025

Meriharakat värjöttelevät länsikärjessä eivätkä hätkähdä, kun aallot kuohuvat ohi oikealta ja vasemmalta. Västäräkit koettelevat onneaan tuulessa, vaikka lentävätkin uudelleen ja uudelleen pari metriä vastakkaiseen suuntaan joka kerta, kun saavat siivet alleen. Merimetsot liitävät pelottoman näköisinä ihan liki merenpintaa mutta joutuvat nekin väistämään, kun aalto roiskahtaa äkisti alapuolella. Pääskysten päiväaikaiset puuhat ovat toistaiseksi jääneet mysteeriksi, mutta yöksi ne palaavat orsilleen ylämakasiiniin. Onkohan elo meren kanssa linnuille pelkkää selviytymistä, vai ihailevatko nekin sitä, miten valo pirskottuu aallonharjalla kullanhohtoisiksi helmiksi? Meillä majakanvartijoilla on klapien kantamisen, veneen paikkaamisen, ruoanlaiton ja tiskaamisen ohessa ollut yllin kyllin aikaa katsella merelle, joka on tänäänkin jaksanut rellestää. Odottelimme seuraksemme radioamatöörejä, mutta taitaapi heidän tulonsa tuulisen kelin vuoksi siirtyä huomiselle. Tänään tuuli on muuten saavuttanut ihan virallisestikin kovia lukemia, mutta huomiseksi pitäisi tyyntyä. Sääpäiväkirjuri kiittää ja kuittaa tältä illalta, tänään on kanneltu veneitä ja klapeja sen verran moneen otteeseen, että pää painaa kohti tyynyä!

Sunnuntai 24.8.2025

Korvissa on humissut koko päivän. Aaltojen kuohuun tuskin malttaa nukahtaa, kun vaahtopäiden tarkkailu saa sydämen jyskyttämään villisti. Eteläsatamassa on käynnissä merenväen romuautoralli, maaottelu tai ihan vain perinteiset soidinmenot – niin lähelle ei rohkene mennä, että pääsisi kysymään. Kunhan katselee rannalta, miten aallot paiskautuvat toisiaan vasten hetken smaragdinvärisinä auringossa kimmellettyään. Tuuli ei ole myrskylukemissa, määritelmällisesti ei edes kovaa, mutta mieleen tulee väkisin tarina Märketin majakan rakentamisajoilta, kun myrsky karkotti työväen värjöttelemään koko yöksi tolpan nokkaan hinattuun soutuveneeseen. Vadelmaveneen pitovoimaa ei kovin mielellään lähtisi testaamaan, joten meidän onnemme, että majakkakin saatiin lopulta pystyyn!

 

Lauantai 23.8.2025

Saari kaukana kotoa, meren saartama suuri kivi, kaiken keskellä piskuinen majakka, joka muistuttaa Muumien uimahuonetta. Moni on varmaan ainakin kerran elämässään huokaissut merenrannalla istuessaan jotakin sellaista kuin “Täällä sielu lepää!” Niinä päivinä, kun meri muistuttelee mahdistaan, ei voi kuin ihmetellä, miten jonkin niin äärettömän ja voimallisen edessä voi tuntea syvistä syvintä rauhaa. Silloin lähinnä kiittelee, että voi pysytellä kuivalla maalla – tai kuten Märketille matkustaessa, kiittelee taitavaa ja meren oikukkaan mielenmaiseman tuntevaa kapteenia siitä, että pääsee turvallisesti rantaan asti.

Talkoojengimme lähtö aikaistui sääennusteen vuoksi päivällä, mutta perjantaina Pohjoissatamassa olikin vastassa eilisen maininkeja, jotka tekivät rantautumisen mahdottomaksi. “Metrinen aalto” ei kuulosta maakravun korvaan kummoiselta, mutta kun katselee, miten vaahtopäät paiskautuvat rantakallioon, ei tee mieli lähteä itse koettelemaan onneaan. Onneksi kapteenimme Peter ei ole lintu eikä kala vaan merikarhu, ja onneksi perässä hinattu lainakumivenekin selvisi merimatkasta perille asti – vuoronvaihto siirtyi lennossa satamasta poijulle. Kumiveneeseen lastattiin kuulemma ennätysmäärä tavaraa (tällä viikolla kun on luvassa vieraita, jotka toivottavasti löytävät merikelistä sopivan tyvenen) sekä uusi ja kauan kaivattu taavetti (“laivoissa oleva veneiden nosto- ja laskulaite”, myös miehen nimi, Luumäen keskustaajama tai David Brown -traktori, englantilaisvalmisteinen maataloustraktori). Jollakin ilveellä kaikki matkatavarat, matkustajat, ruoat, vedet, kaasupullo ja taavetin osat saatiin rantaan asti, ja ammattilaistasoisen vinssinkäytön avustamana ylös majakkaan. Kun iltaseitsemän aikaan istuttiin edellisen viikon talkoolaisten valmiiksi keittämän kasvissosekeiton ääreen (suurkiitos, tätä arvostettiin!), tuntui melkeinpä siltä kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Viime töikseen allekirjoittanut majakanvartija kävi tarkastamassa, että valo varmasti palaa, ja paloihan se (vaikkakaan ei yhtä kirkkaasti kuin länsinaapurin Understen)!

 

English summary:

It’s easy to forget that the sea is not only beautiful, but powerful as well. Our group got a healthy reminder of Ahti’s might well before we got to the shore on Märket: first our arrival was moved up to Friday due to the weather forecast, and then upon arrival we had to change plans last minute, as it was unsafe to land in the so called Northern Harbour due to the swell. We were lucky to have Peter, a seasoned sea captain, who made sure both us, our belongings, our foodstuff and the new crane (for hoisting up the boat) got safely to Märket. When we finally sat down for dinner, it felt like coming home! It’s a little chilly with all the wind and rain, so let’s hope we get the stoves to work and warm up the old lighthouse.