2.9.2022 perjantai

Poppoomme pääsikin perille jo päivän etuajassa, kun lauantaiaamun sääoloja ennakoiden venekuskimme päätti vuoronvaihdosta jo perjantain puolella. Varsin mukavaa näin yhden herätyksen taktiikalla ja samalla höökillä päästä reissaamaan perille asti. Klo 16.20 lähdimme Käringsundista Sefyrin kyydissä. Fredrik ja Peter olivat molemmat meitä kuskaamassa. Sää merellä oli lämmin ja poutainen, tuulta kuutisen metriä sekunnissa, lämpöä paritoista astetta. Hymyilin tänne tulemisen ilosta ja innostuksesta koko matkan niin että perille päästessä oli posket puuduksissa.

Valmiina lähtöön! Kuvassa 4/6 viikon vahvuudesta.

 

Artturi kuskasi vuoron vaihtajia Märketin ja poijun väliä.

 

Jori täällä olikin viettänyt jo viikon ja me muut viisi vaihdoimme muiden viime viikon talkoolaisten kanssa vuoroja poijulta. Sen verran varmoin ottein kumivenekuljetus kulki että itselläni ainakaan ei kastunut matkalla kuin silmäkulma (tuulesta, tietenkin).

Asetuimme majakaksi ja nautimme kahvit – tai toisinpäin, joka tapauksessa kiitos maittavasta vegeomenapiirakasta sen leipojalle/leipojille!
Iltaan kuului hylkeiden katselua kaukoputkella, pääpiirteittäinen perehdytys käytäntöihin niille joiden viime vierailusta on jo hyvä tovi tai jotka ovat Märketillä ensimmäistä kertaa, sateenkaaren ihailua sekä tietenkin tirppojen tarkkailua. Matkaajat olivat kaikki melko väsyneitä ja iltapalailun jälkeen painuttiinkin piakkon pehkuihin.

Ensikertalaisemme ensimietteet ensimmäisestä majakkapäivästä: Vaihto poijulla oli jännä.

Och samma på svenska: Det är så härligt att vara här igen. Stor tack till Fredrik och Peter som körde oss hit. Det är Hyvä juttu att vi är redan här!

 

3.9.2022 lauantai

aamun valo

 

Täällä ladataan akkuja aurinkoenergialla. Kuvassa Riitta.
Aallotonta merta ei ole.

 

Täällä herättiin varhain ihailemaan ja ihmettelemään elämää tällä pikkuisella luodolla. Aamun aikana pirskotteli hetkittäin vettä, itselleni ensimmäinen näky herättyäni tänään oli sateenkaari lännessä. Päivä oli ihmeellisen lämmin ja tyyni, tuulta oli tuskin nimeksi, pohjoisen puolella oli mainingeilla meiningit.

Det är Snusmumrikens femte gång på Märket nu.

 

Päivän mittaan harrasteltiin haahuilua vähän kukin tahoillaan. Kallioilla kävelyä, majakan torniin kipuamista, lintubongailua, valokuvausta. Arkisia askareita toki myös; tiskausterapiaa, puiden pilkkomista ja liikuttelua.
Eva ja Riitta näkivät pari hyljettä eteläkärjen tuntumassa. Märkethällanin luodolta hylkeet häipyivät kun sinne ilmaantui kaksi merikotkaa. Ulkona tarkeni lukea ja iltaruokailla. Grilli kuumeni ja ilma viileni, nyt klo 19.19 tuuli on tuplaantunut päivän lukemaan nähden ollen nyt 4,2m/s ja luoteesta. Lämmitimmepä saunan. Kaikki on hyvin.

Och samma på svenska: Life is good here.

4.9.2022 sunnuntai

 

Eilen sain iltapesureissulla muistutuksen siitä, miten äärettömän kauniina tähtitaivas tällaisessa ympäristössä voikaan näyttäytyä. Upea päätös upealle päivälle.

Tänään aamu valkeni pilvipoutaisena mutta poutaantui hyvin pian kokonaan. Tuuli pysytteli aamupäivän ajan alle 2 m/s ja lämpötila on ollut kahdentoista asteen tienoilla koko päivän. Iltasella tuulta oli nelisen m/s. Varsin lempeää syyskuiseksi sääksi.

Tomerat talkoolaiset touhusivat puu-urakan päätökseen. Ennen puoltapäivää oli polttopuut ulkoseinustalta siirretty ylös saunan viereiseen varastoon.

reipas klapiurakoitsija Eva

 

Lounasteltiin ja kahviteltiin kera kahden jälkiruuan näin sunnuntain kunniaksi. Kyllä meidän vaan kelpaa. Koko aamupäivän sisätiloissa ahertanut keittiötiimikin ulkoutui lounaan jälkeen säästä nauttimaan, parahiksi kun alkoi sataa ripsiä. Sadekuuro meni kuitenkin ohi nopeasti kuin tiira tyllistä, ja ulkoaktiviteettejä jatkettiin.

pyhä(ä )pullaa
merimetsot Kirsin kuvaamina

 

Merikotka on tänään pitänyt tähystyspaikkaa lännen puolella ulkoluodolla, ja itäkärjessä merimetsoilla oli sunnuntaiseurat klo 16 asti. Iltasella alkoi taas hyljelive länsiluodolla.

 

OSPS (=och samma på svenska): Vädret är vackert och ibland regnar det.

auringonlaskun katsastajat

 

5.9.2022 maanantai

Aurinko nousee edelleen idästä.

 

Sunnuntai-iltana taivas tarjoili meille ihasteltavaa yllin kyllin – revontulia, tähtiä, Linnunrataa. Voi tätä onnea! Kuvamateriaalia näistä taivaan hämmästyttävistä valoilmiöistä ei meillä ole, muistojen kuvapankkiin talletamme nämä arvokkaat hetket.

Päivätkin ovat toinen toistaan upeampia ja lämpimämpiä. Oli tyyntä ja takitta tarkeni. Erään lähteen mukaan Märket oli tänään Suomen lämpimin paikka. En epäile yhtään, itsekin koin iltapäivällä tarpeelliseksi vedellä naamaani suojakerrointa 50, jota täällä sattuu olemaan. Itselleni kun ei tullut mieleeni pakata syyskuiselle majakkareissulle mukaan aurinkorasvaa.

Hyljyksiä Kirsin kuvaamina

Uusi viikko aloitettiin keittiön varaston inventoinnilla. Roskia polteltiin.

Mahtaako merikotka aavistaa, että Kirsi kuvaa häntä, kun niin tuima ilme on.

Päivän juttu oli hylkeiden bongaus.
Iltapäivällä Jori, Kirsi ja Hanna ajelivat kuvausetäisyydelle Märkethällanilla loikoilevista hylkeistä. Myös merikotkapari oli mestoilla. Paluumatkalla Hanna harjoitteli veneen ohjaamista ja oli tästä aika innoissaan.

 

Päiväkirjanpitäjän Hannan lukuhetki paparazzattuna.
Soisko Outille päiväunet, vai soisko puhelin?

Palattuamme veneilemästä erakohkoluontoisia talkoolaisia saattoi bongata itsekseen kuljeskelemassa, lueskelemassa, aaltoja tai lintuja tarkkailemassa eri puolilla luotoa. Kokoonnuimme sitten porukalla grillille nautisekelemaan tarjoiluista ja edelleen siitä auringon paahteesta. Iltaruokailun päätti ohjelmanumero, jonka järjesti etelän puolella rannan tuntumassa uiskenteleva hylje.

Hyljehavainto!

 

Hänhän hymyilee 🙂 Kuvan otti Kirsi

Myöhemmin hylje (sama tai eri, siitä ei ole varmuutta) uskaltautui vielä lähemmäs ja rantakalliolle saakka meitä läsnäolollaan ja suloisuudellaan ilahduttamaan. Ei ollut kiikaritonta silmäparia majakalla. Kun vielä taivaskin tarjoili pinkin ja oranssin sävysuitsutusta, meinasi olla ongelmaa malttaa siirtyä suorittamaan saunavuoroaan.

Näin se vaan on taas yksi onnekas päivä suotuisissa olosuhteissa Märketin majakalla tullut päätökseensä.

Q ja auringonlaskun jälkiväreilu Kirsin kuvaamat.


OSPS: God natt!

6.9.2022 tisdag

Tänään on ollut huomattavasti tuulisempaa kuin aiempina päivinä, koko päivän 7m/s tietämissä. Aurinkoista on edelleen, lämpötila vielä klo 19.30 neljässätoista asteessa.

Tehtiin veneen huoltohommia, kuten kuvasta näkyy.
Yllätykseksemme saimme myös vieraan. Magnus saapui puoliltapäivin meloen Ruotsin puolelta. Hän kertoi käyneensä ensimmäisen kerran Märketillä 1994 kun täällä oli hyvin autiota, ja toisen kerran kymmenisen vuotta myöhemmin. Magnus jäi tänne telttoineen odottelemaan suotuisaa tuulta matkansa jatkamiselle. Eipä ihmetytä että viihtyy viivähtää täällä!

Tack för besök, Magnus!

 

Tiesittekös että tänään on myös tirppatiistai? Nyt tiedätte!
Lintubongauksen saralla itsensä vaatimattomasti “innokkaaksi amatööriksi” määrittelevä Kirsi on tällä reissulla havainnut jo kolmisenkymmentä lajia ja kuvannut niitä ahkerasti ja varsin onnistuneesti. Olimme toukokuussa samalla talkooviikolla Kirsin kanssa ja kuulemma silloin näkyi paljon vähemmän lintuja, mikä minun on vaikea käsittää, koska omissa korvissani vilisi jo silloin lukematon määrä täysin ennenkuulumattomia nimiä. Tänään tuli viitteitä siitä, että Kirsi saattaisi alkaa bongailemaan myös kaloja. Ensimmäinen lajitunnistus oli hyppäävä kampela. Vai olikohan se sittenkin lentävä lautanen? Seuraamme tilanteen kehittymistä.

Nyt kuitenkin seuraa Kirsin ottamaa kuvakimaraa linnuista. Otetaan opiksemme.

viehko punarinta (Erithacus rubecula)
aavistuksen arrogantti suokukko (Calidris pugnax)
pöllämystynyt riskilä (Cepphus grylle)
arvoituksellinen sinirinta (Luscinia svecica)
Tyllillä (Charadrius hiaticula) on asiaa. Tai närästys.

OSPS: Det finns många fisk i havet.

 

7.9.2022 keksiviikko


Tänä aamuna sain toteutettua yhden viikon tavoitteistani – näin auringonnousun. Aamu oli kaunis ja tuulinen, reilu 8 m/s. Huojennukseksemme totesimme toki ihan ensin, että luodolla leiriytyjän teltta ja kajakki olivat kuitenkin paikoillaan. Päivä oli sen verran tuulinen että hän jäi toiseksikin yöksi saareen. Pääsimme harjoittamaan opastusvalmiuttamme svenglanniksi. Märket market oli tänään auki, sitä olikin odotettu.

Poijulla ei ole ollut ruuhkaa sitten perjantain.

 

Elämä majakalla rikasta, köyhät ritarit herkullisia.
Aina on kysyntää karummallekin kexille.

Odotettu (painostettu) oli myös, että tekisin suklaakeksejä, joita tein täällä ensimmäisen kerran toukokuun talkooviikolla, jolloin puolet meistä tämän viikon talkoolaisista oli täällä viimeksi. Lupasin tehdä niitä kun on sadepäivä. Tänään satoi varmaan kymmenisen minuutin ajan, joten keksilupaus tulkittiin lunastettavaksi.

Lämpötila on ollut tänään 11-12 asteen tietämillä, illalla tuulta 6 m/s.
Onkeakin huljutettiin tänään meressä, mutta uusia kalabongauksia ei ole raportoitavaksi.

OSPS: Dagen kommer och dagen går.

“Kuunsyöjä” Kuvan otti Jori

8.9.2022 torsdag, tror jag

No news today.
Jori kalastaa, Kirsi kuvaa

Aamu oli vähempituulinen ja kajakilla kulkeva vieraamme lähti aikaisin. Aamupäivä oli pilvetön ja aurinkoinen, iltapäivällä tuuli alkoi yltyä. Klo 17 koillistuulta 7,2m/s, lämpötila 12,7.
Merkittävin muutostyö tänään oli köyteen kiinnitetyn ämpärin vaihto meriveden nostoa varten, kun vanha tuttu vihreä ämpäri tuli palveluikänsä päähän ja halkesi. Vesi on ollut viime päivät niin matalalla, että tiskiveden lisäksi pesuvettä on pitänyt kantaa saunalle, kun pumppuletkun pää ei yllä veteen.

Vuoron viimeisiä talkoopäiviä kun viedään, ajattelin jakaa muutaman ajatukseni ajasta.
Ajan kulku on majakalla ihan omanlaistaan. Kotimatkan jo häämöttäessä horisontissa nämä viimeiset talkoopäivät kuluvat aina kiihtyvällä vauhdilla.
Moni majakkaharrastuksesta ulkopuolinen ihmettelee, miten saamme ajan kulumaan täällä karulla luodolla, missä “ei ole mitään”. Vaan kyllähän täällä meikäläisille on. Ihan vaan se että saa kuljeskella kallioilla ja tuijottaa merta riittää itselleni helposti useaksi päiväksi. Toki sitä kaipailee tekemistäkin, jota näin talkookauden lopulla ja turistivirtojen laannuttua ei välttämättä ole ihan hirveästi. Kukin keksii ja kehittää sitä tavallaan ja tarpeensa mukaan. Arkirutiinit vievät oman aikansa, kuten myös tottuminen tapoihin ja tähän ympäristöön, kerta kerralta ne arkiset askareet sulautuvat luontevammin ja nopeammin osaksi täälläolemista. Joka kerta oppii ja oivaltaa lisää, jokainen viikko on samankaltaisuudessaankin jonkin verran erilainen. Sitä kiinnittää huomionsa eri asioihin tai muutoksiin jossain tutussa, ja tietenkin esimerkiksi sääolosuhteet vaikuttavat liikkumiseen luodolla ja ulkotöiden tekemiseen. Tiirojen pesimäaikaan liikkuminen niiden reviirillä rajoittuu.

Märketillä voi harrastaa myös geokätköilyä. Tyytyväinen ilmekin paljastaa, että Signal Frog löysi kätkön. 🙂 Kätköpaikka ei kuvassa.

 

Vaan ajan kulustahan minun piti kirjoittaa. Helposti täällä saattaa käydä esimerkiksi niin, että lähtee vaikka pohjakerroksessa sijaitsevaan huussiin käymään. Sitä ottaa keittiöstä mukaansa tyhjän vesikanisterin viedäkseen sen samalla mennessään sinne minne se kuuluu. Huomaa, että tiskiä on kertynyt sen verran, että voisikin tiskata. Vie vesikanisterin muiden tyhjien vesikanisterien joukkoon, toteaa niitä olevan jo sen verran, että etsii narun, jolla sitoo ne yhteen venematkaa varten (näin ne on kätevä siirtää ryppäänä; naru sidotaan veneen kannella johonkin kiinni ja kanisterit eivät pääse tippumaan kyydistä.). Irrottelee kanistereista teipinpalat, joihin on kirjoitettu päivämäärä, jolloin ne oli täytetty vedellä. Nakkaa teipinpalat vesipadan pesään, ryhtyy samalla padan täyttö- ja lämmityshommiin eli kantaa rannasta ämpärillä vettä pataan ja sytyttää tulen pesään, vahtii aikansa että tuli jää palamaan. Veden lämpeämistä odotellessa kantaa täyden kanisterin makeaa vettä pohjakerroksen varastosta keittiöön. Kantaa tiskit keittiöstä valmiiksi ulos tiskipaikalle. Kantaa rannasta viileää vettä valmiiksi tiskaamista varten. Lisää puita pesään, pilkkoo odotellessa halkoja pienemmiksi. Kuljeksii hetken kallioilla, etsii pihasta paikan jossa yhteys puhelimessa toimii ja hoitelee hiukan viestittelyjä ym. Yrittää ottaa valokuvan pihassa poukkoilevasta punarinnasta. Joku on keittänyt kahvit, lisää puita pesään ja lähtee käymään kahvilla. Kiikaroi luodon kärkeen pysähtynyttä kotkaa. Hakee päälleen lämpimämmän takin kun on alkanut tuulla viileämmin. Miettii että myöhemmin voisi ehkä lämmittää huonetta, joten käy hakemassa polttopuita. Käy tyhjentämässä vielä keittiön bioroskiksen kompostoriin ja laskiämpärin nesteet jätevesialtaaseen. Toteaa että vesi padassa on tarpeeksi kuumaa, aloittaa tiskaamisen. Pari tuntia lähtötilanteen jälkeen, kannettuaan puhtaat tiskit ylös tajuaa ettei ole vieläkään käynyt huussissa. Lähtee käymään huussissa. Ensi töikseen kaataa kuivikeämpäriin säkistä lisää kuiviketta. Sitten koettaa avustaa huussiin eksynyttä punarintaa löytämään tiensä takaisin varastokäytävää pitkin ulos. Jne. Näin se aika täällä siis kuljeskelee omalla painollaan.

Puhuttaessa ajasta Märketin kohdalla oma lukunsa on myös se, että koska täällä kulkee valtakunnan raja, on luodolla myös kaksi aikavyöhykettä. Ennen kuin tämän oppii muistamaan, saattaa aamutuimaan ihmetellä, miksi kaikki talkootoverit kuuluvat olevan jo keittiössä kahvilla, vaikka kello on hädin tuskin seitsemän. Tai kun toteaa Ruotsin puolelta tänne meloneelle, että tämä saapui kahdentoista aikaan, ja huomaa pienoisesti pettymyksestä ällistyneen ilmeen tämän kasvoilla, ja tajuaa sitten että hänen ajassaan saapumisaika oli toki tuntia vähemmän. Näin siis jos tarkistat ajan puhelimestasi silloin kun sitä lähempi tukiaseman signaali sattuu tulemaan Ruotsin puolelta.

Kirsin kuvaama punarinta

Mutta yksi varma ajan määre täällä on se, että yllättävän tihein väliajoin on ruoka-aika.
Olen alkanut epäillä että keittiövastaavallamme Kirsillä on jokinlainen erityissopimus jonkin ruuantoimittajapalvelun kanssa, siinä määrin nopeasti ja huomaamatta täällä välillä ruuat valmistuvat.
Tuossa hän vain tutkii Svenssonin Lintuopasta, ja seuraavassa hetkessä ilmoittaa että ruoka on valmista. Mystistä.

Mistä päästäänkin siihen, että tänään on YK:n lukutaitopäivä, ja haluan käyttää tämän tilaisuuden myös lukemisen riemun ylistämiseen. Lukeminen on tietenkin mitä mainiointa ajanvietettä täällä majakalla, ja täältä löytyykin jonkin verran alan kirjallisuutta.
Itselleni yksi tärkeistä matkavalmisteluista on mukaan otettavan kirjan valinta. Tällä reissulla olen lukenut Aallontarkkailijan opasta, joka käsittelee hyvin paljon muutakin mielenkiintoista kuin meriaaltoja, jotka ovat kirjan lähtökohta. Varsin otollista luettavaa tähän ympäristöön. Suosittelen. Haluan myös nostaa toisen lukusuosituksen ihan mihin ympäristöön ja tilanteeseen tahansa, vaikkakin se sopii erityisesti majakkamatkailijoille. Muumipappa ja meri. Luin kirjan uudelleen ollessani täällä toukokuussa, ja sehän on mainion oivaltava ja tarkka kuvaus yhteisöllisyydestä ja yksilöllisyydestä, erilaisten persoonien tavoista selvitä poikkeusoloissa, tunteiden ja tarpeiden huomioimisesta ja käsittelystä – elämän hallinnasta ja kaiken hallitsemattomuudesta!
Riitta tutustuu Märketin kirjaston tarjontaan.

Tässäpä taitaa olla turinaa tarpeeksi yhdeksi torstaiksi. Mainittakoon vielä, että päivän kalabongaus oli tonnikalaa pastasalaatissa.

OSPS: Läs mer och ta det lugnt!
9.9.2022 perjantai
Kirsin quvaama Q
Ilmassa on tänään lähdön tuntua ja pientä jännitystä. Itselle lähtö majakalta aiheuttaa aina haikeutta mutta tein surutyöni jo eilen ja tänään hitaan aamupäivän jälkeen olen jo orientoitunut päättämään aivan loistavan majakkakesäni. Sain viettää kaksi hienoa viikkoa täällä Märketillä ja lisäksi yhden Säpissä. Olen onnekas.
meri tänään

Tuuli on tänään kääntynyt siten että aallot lyövät kovimmin itäkärjessä ja etelän puolella, pohjoissatama näyttää rauhalliselta. Tuulta on ollu koko päivän n. 9 m/s kaakosta. Poutaista ja puolipilvistä.

syksyn värejä
Ollaan Outin kanssa 7 vuoden jäsenyyteni aikana kolmatta kertaa samalla talkooviikolla, ja joka ikinen kerta Outi on saanut mut yllytettyä uimaan!
Ihan kovin montaa paikkaa tai tilannetta ei varmaan tule mieleen, missä kiisteltäisiin siitä, kuka SAA tiskata, mutta Märketillä näinkin voi käydä!

Päivä on kulunut siivotessa ja puunatessa paikkoja, mutta myös aaltoja on ehditty tarkkailla ja näin ennen lähtöähän niitä erityisesti tarkkaillaankin ja jännitetään kuinka vaihto onnistuu. Näillä näkymin vuoronvaihto toteutetaan suunnitellusti huomenaamulla.

Kirsi staijauspaikallaan
piileksivä järripeippo, kuva: Kirsi

Ei uusia kalabongauksia tänäänkään. Mutta (mahdollinen) kampela jäi Kirsiä kaihertamaan, joten hän ei luovuttane uuden bongauskohteensa suhteen vielä ainakaan. Lykkyä tykö! Det finns ju många fisk i havet.

Matkaan merimetsot käy. Ja ihan kohta mekin. Kuvaaja Kirsi

Yksi hieno viikko Märketillä alkaa näin olla taas takana. Nähtiin tähtiä ja tähdenlentoja, kauniita kuutamoja, revontulia, hylkeitä, ei hylkyjä, merikotkia, upeita auringolaskuja ja -nousuja, yksi vieraskin saatiin viivähtämään seurassamme. Tänään nähtiin vielä ohiajeleva purjevene.
Kiitän omasta puolestani uusia ja vanhoja tuttavuuksia, joiden kanssa sain tämän viikon täällä viettää, Suomen majakkaseuraa, universumia sekä teitä lukijoita myös!

OSPS: Hej så länge!

Jaa tämä somessa

Scroll to top
Skip to content