Lauantai 2.9.2023

Tyynessä aamussa autoilimme utuisen Eckerön halki venelaiturille ja lastasimme viikon ruuat, vedet ja vaatekassit M/S Sefyrin kyytiin. Kapteeni Fredrik otti kurssin kohti Märketiä matkustajinaan viisi talkoolaista sekä Suomen majakoita bongaavat matkailijat Aija Hämäläinen ja Riitta Heikkilä.
Tuuli oli heikko, mutta mainingit estivät veneen kiinnittymisen saaren kallioon. Siispä Sefyr kiinni poijuun ja muutama keikka kumiveneellä saareen – paluukyydeissä edellisen viikon talkoolaiset Sefyrille kotimatkaa aloittamaan.
Marja-Leenan, Kristan, Artturin, Sirpan ja Markin jännittävä viikko Märketillä alkoi täydellisessä säässä. Aurinko paistoi koko päivän ja heikon tuulen ansiosta oli shortsikeli. Edellisviikon talkoolaisten vinkistä teimme tutustumiskävelyt rannoille paljain varpain. Lämpimät, tasaiset ja pinnastaan sopivan karheat kalliot tuntuivat ylellisiltä kaupunkilaisen jalkapohjissa.
Kellonaika herätti hämmennystä pitkin päivää. Kännykän kello hyppäsi hetkessä tunnin eteenpäin – ja taas taaksepäin. Rajaseuduilla tosiaan ollaan! 🙂
Sen huomasi siitäkin, että Suomen rajavartioston partiovene käväisi iltapäivällä kysymässä, onko Märketillä kaikki hyvin. Erinomaisesti oli! Illalla maltoimme vetäytyä hyvissä ajoin nukkumaan pois univelkoja ja edellispäivän matkanteon rasituksia.

Sunnuntai 3.9.2023

Onko Märketillä lepakoita? Edes läpikulkumatkalla? Se selviää pian, kun Turun yliopiston lepakkodetektori alkaa lähettää dataa tutkija Ville Vaskolle. Artturi asensi detektorin majakan seinään ja mikrofoni alkoi kuunnella mahdollisten lepakoiden ääniä. Pohdimme toki, kuuleko se meidänkin juttumme. Terveisiä sinne Turkuun, ainakin näin kirjallisesti!
Edellisten talkoolaisten tekemät kaidekorjaukset saivat sunnuntaina pohjamaalin. Muuten päivämme sujui pitkälti kokkaillen, Sirpan fuusiokeittiön antimista nautiskellen, lepäillen, neuloen ja saunoen.

Maanantai 4.9.2023

Yksi aloitti päivänsä aamu-uinnilla, toinen joogalla. Sitten maalattiin kaide valmiiksi.
Sirpa ja Artturi verestivät lapsuusmuistoja ja ruoppasivat kallionhalkeamaan ”puron”, jota pitkin pihan lätäkkö pääsee kuivumaan. Halkeamaan oli pikkuhiljaa kertynyt multaa ja heinää virtausta estämään.
Tattikeittolounaan jälkeen tuuli tyyntyi niin, että pääsimme aloittamaan kumiveneen ajoharjoitukset Artturin ohjauksessa. Eipä ollut helppoa! Neljännesvuosisadan veneilykokemus ei paljon auttanut, kun piti yrittää hahmottaa, mihin suuntaan vene liikkuu, kun pinna kääntyy oikealle ja perämoottori vasemmalle ja täytyy pakittaa.
Treenit keskeytyivät, kun näimme purjeveneen lähestyvän. Yksinäinen majakkasaari sai vieraita. Cheri ja Kalle Kuninkaanluoto olivat päättäneet, että heikkotuulinen ja aurinkoinen päivä sopi mainiosti Märketiin tutustumiseen. Vierailun aikana tuuli nousi niin, että S/y Arianne pääsi purjehtimaan erinomaisessa kelissä takaisin Ahvenanmaalle.
Mittasimme päivällä pintaveden lämpötilan: se on 16 astetta eli suunnilleen sama kuin ilman lämpötila.

Tiistai 5.9.2023

Koillistuuli puhalsi kovimmillaan 15 m/s ja puuskissa 18. Päivä oli kuitenkin lämmin ja ajoittain aurinkoinen. Laskeskelimme lintulajeja, joita olemme toistaiseksi bonganneet. Joutsen, merimetso, haarapääsky, västäräkki ovat vakiasukkaita. Isokoskeloiden parvi on levähdellyt muuttomatkallaan pari päivää. Sirrioletettuja näkyy rantakallioilla jatkuvasti, tyllejäkin, myös merikotka poikkesi. Lisäksi kaikenlaisia pikkulintuja…

Sirpa opiskelee sekstantin käyttöä. Villasukkaa ja patalappua syntyy. Äänikirja kuulokkeissa on mukava lekotella lämpimällä kalliolla. Meri on uimalämmin. Kuunpuolikas nousi illalla isona ja keltaisena.

Keskiviikko 6.9.2023

Ahh, aurinkoinen tyrskypäivä! Tuuli oli aamulla jo laantunut, mutta mainingit vyöryivät kohisten rantaan ­-   joka puolella saarta. Päivän ohjelma oli siinä.

Torstai 7.9.2023

Sopiva tuuletustuuli. Kannoimme kahden huoneen patjat, huovat ja tyynyt ulos aurinkoiseen meri-ilmaan. Marja-Leena innostui suursiivoukseen radioamatöörien huoneessa.
Päivän toinen pääaktiviteetti oli ajoharjoittelu kumiveneellä. Se sai pohdiskelemaan, miksi pinna kaasukahvoineen on perämoottorin vasemmalla puolella. Lisää vaikeuskerrointa oikeakätisille… Meidän käsittelyssämme iskeytyisi potkuri päivässä kallioon, jos sen ympärillä ei olisi nerokasta, teräksistä suojarengasta.
Merivesi on 18-asteista. Ilma edelleen kuin morsian.

Perjantai 8.9.2023

Viikkomme viimeiseksi päiväksi on luvassa tyyntä. Kello 16:n aikoihin on ennustettu tuulta nolla metriä sekunnissa. Söimme lounaan ulkona kuten joka päivä.
Venevajan pääskyperheen poikaset ja tyttöset ovat lähteneet lentoon eilen ja tänään. Kaksi niistä kerää vielä rohkeutta pesässä. Muut pitävät vauhdikkaita lentoharjoituksia ja huilaavat välillä yhdessä pihan langoilla. Luodolle saapunutta tikkaa pääskyperhe karsastaa: ajaa takaa ja käy jopa nokkaisemassa.
Omiin veneenajon harjoituksiimme saamme lähes rasvatyynen meren ja epätodellisen, utuisen valon. Lähestyessämme hyljeluotoa mustia päitä nousee pintaan siellä sun täällä. Pienellä luodolla makoilee kolmisenkymmentä hyljettä – ja kuulemme niiden laulavan! Laulua tarttuu jopa videolle, jonka kuvaamme melko kaukaa. Lopulta kymmenet hylkeenpötkylät luiskahtavat veteen ja uivat meitä ihmettelemään.
Nousemme maihin isommalle luodolle lähempänä Märketiä.
Veneretki oli harvinaislaatuinen elämys, joka kruunasi upean syyskesän viikkomme. Kiitos ja näkemiin, Märket ja Majakkaseura!
P.S. Yksi pääskysen poikasista löytyi hukkuneena vesiämpäristä venevajan ovenpielessä. Surullinen ja erikoinen tapaus, kun ympärillä kuitenkin on avomerta ja luodollakin isoja vesilätäköitä.