Lauantai 5.9.

Laukut pakattuina, jännitystä ilmassa… Venekyyti odottaa kohti määränpäätä.

Vahdinvaihto edellisen viikon talkoolaisten kanssa mukavassa merisäässä. Tavarat saatiin kuivana perille.

Heipat edelliselle talkooryhmälle.

Kaikki näyttää olevan ennallaan!

Joimme tulokahvit, asetuimme taloksi, ja hyppäsimme majakanvartijan saappaisiin.

Tulopäivän kunniaksi toisen kerroksen Aksu järjesti tervetuliaisillan.

Saimme ihailla majakan, meren ja kallioiden lisäksi upeaa sateenkaarta.

Yöllä meitä hemmoteltiin satumaisella tähtitaivaalla, ja laskevalla kuulla.

Sunnuntai 6.9.

Keittiö tarjoili parastaan. Vieraisiinkin on varauduttu. Heitä ei tosin ole vielä näkynyt, joten saamme mahdollisesti syödä herkut itse.

Tutustuimme saaren asukkaisiin .

Ympäristö inspiroi meitä luovuuteen.

Illalla näimme vielä upean auringonlaskun ja yötaivaan. Revontuliakin saatiin vangittua.

Illan ohjelman järjesti Mari ja Silja prinsessahuoneessa. Saimme kuulla merellisen runoesityksen, ja osallistuimme tiukkaan majakkavisaan.

Maanantai 7.9.

Talkootöiden lomassa ehdimme hieman rentoutua kukin tavallaan.

Talkoolaisten vatsoista pidettiin hyvää huolta. Vellikello soi.

Majakka tuntuu välillä suurelta, ja välillä pieneltä.

Luonnon muovaamaa taidetta löytyy, kun osaa katsoa.

Saimme kuin saimmekin vieraita luodolle. Heillä oli jokin neuvonpito käynnissä.

Hyvistä tarjoiluista huolimatta vieraat lensivät tiehensä.

Hansu ja Anu olivat järjestäneet illan ohjelman. Tehtävä alkoi mystisesti. Majakalta löytyi salaperäisiä punaisia kirjekuoria, jotka oli mitä todennäköisimmin tiputettu aiemmin päivällä saaren yllä lentäneestä helikopterista.

Salaperäiset viestit johdattivat meidät tehtävänantopaikalle.

Olimme valitut. Aloimme ratkomaan selkäpiitä karmivaa murhamysteeriä.

Talkoolaiset löivät viisaat päänsä yhteen. Tapahtumavyyhti alkoi selvitä, ja etsivän taidoillamme saimme kinkkisen mysteerin ratkaistua.

Kaikki saivat huokaista helpotuksesta, ja käydä levollisin mielin nukkumaan.

Iltasatu esitettiin varjoteatterina.

Tiistai 8.9.

Korkeanpaikan hommia. Sää oli suotuisa kondenssivesiputkien puhdistukseen.

Ruoka oli jälleen erinomaisen maittavaa.

Uimme virkistävässä Modersmagenissa.

Iltaohjelmaa järjestivät Jutta ja Marianna. Saimme pitää hyvinvointihetken herkkujen kera.

Illan aikana esiintyi myös äänimaljataiteilija M. Ärket.

Harjoittelimme myös hyödyllisiä taitoja. Kaikki majakanvartijat osaavat nyt siansorkan.

Keskiviikko 9.9.

Tuulen suunta oli suotuisa pönttöuunien sytytykseen. Uunit sytytettiin ylhäältä alaspäin, ja todettiin hyvin vetäviksi. Pieni kosteudentuntu saatiin samalla poistettua huoneista.

Roskienpoltto onnistui hyvin tässä kelissä.

Kamera yritti vangita rannan kauneinta aaltoa.

Päiväkahvit ja jäätelöt meille tarjoili Café Marsil. Elämys oli kerrassaan herkullinen.

Illan tummuessa nautimme saunan pehmeistä löylyistä.

Iltauintia koristi valokuja Modersmageniin.

Torstai 10.9.

Päivään kuului erilaisia turvallisuusprojekteja. Ensimmäisenä tehtävänä pelastimme veden varaan joutuneen pyyheliinan.

Huomasimme poistovesiletkun ulommaisen pään irronneen kiinnityksistään. Pelastimme letkunpään.

 

Aamupäivällä meri oli rauhallinen. Päätimme harjoitella koko porukalla veneen laskua veteen, ja ajamista poijulle. Hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty. Harjoitukset sujuivat vallan mainiosti. Yhteistyössä on voimaa.

Koska päätimme olla perusteellisia, testasimme myös perämoottorin hätäkatkaisun. Hyvin toimii. Samalla testattiin talkootiimin toiminta. Yksi kaikkien, ja kaikki yhden puolesta!

Vene vinssattiin takaisin paikoilleen.

Iltapäivällä meri ei ollutkaan enää niin rauhallinen…

Tuuli pohjoisesta. Modersmagen oli kadonnut.

Luodon pinta-ala pieneni pienenemistään. Alkoi olla ilmiselvää, että todellisia aaltoja emme olleet vielä nähneetkään. Meri vyöryi yli luodon.

Alkoi todellinen, mitä upein, merenystävän luonto-ohjelma. Tämä oli hieno kokea!

Hyvää yötä Märketiltä!

Perjantai 11.9.

Aurinko nousi liekehtien merestä. Majakalla siivouspäivä. Paikat kuntoon. Sitä sun tätä. Aika alkaa kääntää ajatuksia kotiinpaluuta kohti.

Iltapäivällä talkooviikon aikana itäneet oireemme vahvistuivat. Sairastuimme kaikki vakavaan Tekräm-kuumeeseen. Kyseessä on majakka- ja merikuumeisiin kuuluva melko vakava tauti. Sairauden tuntomerkkejä ovat punavalkoiset raidat, loputon kaipuu merelle ja tarve koskettaa kalliota. Oirekuva hieman vaihtelee potilaasta toiseen, raidat voivat olla eri paksuisia.

Oireita hieman lievittää katselu merelliseen horisonttiin.

Parantavaa keinoa ei valitettavasti vielä tunneta. Ainoa ratkaisu tilanteeseen on vierailla uudelleen majakkasaarilla. Toivoa siis kuitenkin onneksi on.

Raidoitusten pitäisi lievittyä ajan kanssa. Ikimuistoinen viikko majakanvartijoina jää elämään sydämiimme.

Majakkaperheemme kiittää ja kuittaa! Toivotamme seuraavan talkooryhmän tervetulleeksi!